Keinovillan värjääminen.

Kutoma- ja paperiteollisuus 5-6, 1913

Niistä sijaisaineista, joita nykyisin käytetään suuret määrät varsinaisten luontaisten raaka-aineiden asemasta, on keinovillalla epäilemättä ensi sijansa. Se on sitäpaitsi saanut tuntuvasti suuremman käytön senjälkeen loiin villan hinta on suuren kysynnän vuoksi pysyttäytynyt varsin korkealla.

Keinovillalla ymmärretään sitä villakuituainesta, joka valmistetaan jo käytännössä olleista villatuotteista. Kaupassa se käy nimillä sellaisilla kuin shoddy, mungo Thibet, Albaeen, Moiré.

Arvokkain näistä on shoddy. He valmistetaan pitkäkuituisista villatuotteista ja eritoten kudelmatuotteista, kuten sukista y. m. Mungoa taasen saadaan vanutetuista verkatuotteista. Siksi se on lyhytkuituista eikä sitä voi yksin kehrätä. Sitä sekoitetaan pitempään villaan tai puuvillaan langaksi kehrättäessä.

Thihet-keinovilla on sekoitus kaikenlaisista villakuiduista. Pääasiallisimniin valmistetaan sitä atlas- ja eheviottivillatuotteista.

Alpacca nimellä käy keinovillalaji, joka valmistetaan puoli viilatuotteista karbonisoiden. Kuidut ovat yleensä hyvin lyhyitä.

Moiré saadaan huonekalu- ja koristekankaista. Kuidut ovat pitkiä ja voi niitä hyvin kehrätä.

Kun keinovillaa on värjättävä, on tietenkin otettava huomioon, mitä kuituja keinovilla sisältiiä. Samoin on värit valittava siihen nähden, mihin keinovillasta tehtyä tuotetta tullaan käyttämään. Kun keinovilla yleensä on värillistä, jää tärkeäksi toimitukseksi ennen värjäämistä, entisen värin poistaminen. Tähän nähden helpoitetaan suuresti t.viita, jos lumput ennen keinovillaksi tekoa hyvästi lajitellaan. Tällöin erotetaan siniset, punaset, ruskeat y. m. lumput toisistaan. Jos värjättävä väri on tumma, valitaan keinovilla, joka on sen sävyistä, ja hävitetään siitä sen entinen väri vaan hyvin vähän. Jos taasen vaaleita ja yleensä kirkkaita värisävyjä halutaan, on entinen väri poistettava mahdollisimman tarkkaan.

Niistä aineista, jotka värien hävittäjinä ensi sijalla tulevat kysymykseen, on mainittava ammoniakki, sooda, kromkali, rikkihappo, salpietarihappo ja uudet tuotteet, kuten hydrosulfit NE ja AZ, hyraldit A ja decrolin pot.

Niistä aineista, jotka värien hävittäjinä ensi sijalla tulevat kysymykseen, on mainittava ammoniakki, sooda, kromkali, rikkihappo, salpietarihappo ja undet tuotteet, kuten liydrosulfit NE ja AZ, hyraldit A ja decrolin pot. Ennenkuin jotakin näistä käytetään, on eduksi koetella, mikä niistä antaa edullisimman tuloksen. Ammoniakkia ja soodaa käytetään tavallisesti happamien värien poistajaaineena. Tällöin käsitellään keinovillaa noin 40—50°C lämpimässä liemessä, jossa on 8—10 % soodan tai ammoniakkia tavaran painosta. Sitten virutetaan hyvästi puhtaalla vedellä. Korkeampaa lämpöä ei ole eduksi käyttää, koska siitä keinovilla helposti kärsii.

Kromkalia ja rikkihappoa käytetään sellaiselle keinovillalle jolla on ennaltaan hyvin tumma väri ja jota sooda ei saanut vaaleammat. Liemi tehdään tällöin 3—6 % kromkalia ja 5—8 % rikkihapnoa. Jotta väri paremmin poistun, keitetään keinovillaa liemessä 1-1½ tuntia. Jos keinovillan väriin nähden käytettiin soodaa, mutta tämä ei vienyt Toivottuun tulokseen ja tahdotaan kromikäliä ja rikkihappoa käyttää, ei liuoksen lämpö saa nousta 70°C korkeammalle. Pieni määrä — noin 2—4% — oksalihappoa auttaa tällöin suuresti värin häviämistä.

Kun keinovilla edellä esitetyllä tavalla käsiteltynä helposti jää happamaksi, on sitä hyvin virutettava puhtaalla vedellä ja on ensimaiseen virutusveteen edullista käyttää pieni määrä soodaa hapen poistamiseksi.

Jos keinovilla oli [?]pitoista, käytetään kromkalia vaan 20 % ja rikkihappoa sama määrä villan painosta.

Rikkihappoa yksinään ei yleensä käytetä keinotekoisilla väreillä tehtyjen värjäysten hävittämiseen. Mutta jos värit ovat olleet kasvivärejä, kuten sinipnuta (Blauholz) j. n. e., soveltuu se tarkoitukseensa hyvin. Noin 3—B % väkevä ritokihappoliuos hävittää keitettäessä n. s. puuvärivärjäyksel täydellisesti.

Typpihappoa ei mielellään värejä hävittämään käytetä. Sillä on näet taipumus värjätä villa keltaiseksi.

Ensi luokan värinpoistajia ovat hydrosulfiti NE, AZ ja hyraldit AZ. Siellä, missä kromkali ja rikkihappo ei pysty väriä hävittämään, voidaan näitä aineita menestyen käyttää. Kuituja eivät ne pilaa, jos menettelytapa vaan on oikealla tavalla toimeenpantu. Sikäli knin väri on vaaleampaa tai tummempaa käytetään aineita 2—5 % kuitujen painosta. Liuoksessa on joko etikka- tai aminihappoja. Astioina käytetään mieluummin puisia. Keinovilla pannaan haaleaan lampi mään liemeen, jota lämmitetään kuumemmaksi viiliin erin. Keittoa jatketaan 15 minuuttia. Koko ajan on liidettävä silmällä sitä. että liemi jää happamaksi. Sen on siis tehtävä sininen lakmuspaperi punaiseksi. Kun keinovilla tämän jälkeen on hyvästi vedellä virutettu puhtaaksi, hapotettn jollain laimealla happoliuoksella ia uudelleen virutettu, on se valmis värjättäväksi.

Kun keinovilla edellä esitetyillä tavoilla on saatu värjättäväksi sopivaan muotoon. värjätään se joko tavallisessa avonaisessa värihauteessa tai käytetään tähän tarkoitukseen jotain löysän kuituaineen värjäyskojetta. Tällaiset laitteet helpoittavat suuresti työtä ja antavat tasaisia värjäyksiä. Keino villa on tällöin vaan pakattava kojeeseen hyvin tasaisesti. Siihen ei saa jäädä käytäviä, joita myöden väriliemi voi kulkea keinovillan läpi sitä värjäämättä.

(Jatk.)