Italian sumakki.

Suomen nahkalehti 18, 1.11.1924

Palermoista, Sisiliasta tiedotetaan, että tilanne sumakkimarkkinoilla käy vaikeaksi, koiska tuotanto on vähentynyt ja tänä vuonna tulee vaan puolet, kenties kolmasosa viime vuoden sadosta, joka jo oli tavallista pienempi. Sitäpaitsi on otettava huomioon, että viime vuonna oli vielä varastoja edellisistä sadoista. Siksi näyttääkin siltä, kun lähimmässä tulevaisuudessa ei voitaisikaan tyydyttää maasta vientitarvetta. Tuottajat tietävät tämän hyvin, eivätkä ole halukkaita myymään tavaraansa suinkaan halvalla. Sumakin kuluttajilla ei ole muuta neuvoa kuin maksaa pyydetyt summat siitä, mitä he välttämättä heti tarvitsevat ja tämä ei suinkaan vaikuta hintoihin alentavasti. Päinvastoin on odotettavissa hinnannousuja.

Kysymys Suomen lipusta.

Suomalainen 127, 19.12.1917

Kysymys Suomen lipusta on herättänyt kaikkialla maassa wilkasta wielipiteitten waihtoa, mikä onkin warsin luonnollista, koska asia on siksi tärkeää laatua, että se kannattaa pohtimista, jotta saisimme lipun, joka woisi tyydyttää koko Suomen kansaa ja olisi wapaa kaikista syrjätarkoituksista.

Niinpä oli asia toissa tiistaina keskusteltawana Helsingin suomalaisen seuran kokouksessa. Kysymyksen oli pyynnöstä ottanut alustaakseen waltionarkeologi, tri Hj. Appelgren-Kiwalo. Hän huomautti aluksi, miten kansalliswärit owat aikaisemmin syntyneet. Hallitsewan suwun waakuna-wärit owat tulleet yleensä maan wäreiksi. Ranskan wallankumouksen jälkeen kansalliswäreihin pantiin waltiollis-symboolinen merkitys. M. m. sininen tuli merkitsemään wapautta. Sitten siirtyi puhuja tekemään selkoa niistä eri ehdotuksista, joita Suomen lipuksi on ollut. W. 1863 ehdotti "Dagblad", että lipun wärit olisiwat: sininen ja walkoinen sekä Ruotsin lipusta keltainen ja Venäjän lipusta punanen. Tämä ehdotus kuitenkin pian kuoli pois ja Topeliuksen ehdotuksesta tuli siniwalkoinen tawalliseksi juhlamarsalkkain nauhoissa ja lipuissa wieläpä aateliswaakunoissa, joissa kansallista kantaa on tahdottu painostaa. M.m. Snellmanin waakuna todistaa, että siniwalkonen käsitettiin kansalliswäriksi. W. 1885 ehdotti nyk. waltionarkistonhaitaja R. Hausen punasta ja keltaista waakunallisista syistä. Tämä ehdotus synnytti sanomalehdissä wastawäitteitä. M. m. Topelius näytti, että on yhtä monta maata, joiden kansalliset wärit owat toiset kuin waakunan. "Hufwudstadsbladetin" perustaja ja toimittaja Aug. Scahuman [Schaumann - ed. huom.] todisti, että sininen w. 1800 on ollut erityinen suomalainen kansalliswäri. Sitä on käytetty m.m. Porwoon waltiopäiwillä, maamarsalkan sauwassa ia kuuluttajain puwuissa, sotilaspuwuissa w:lta 1817, sotalipuissa, Suomen kadettien puwuissa w:een 1840 ja Suomen kaartin puwuissa on aina sinistä ja hopeaa. Matkustaessaan Suomessa w. 1856 Aleksanteri 2 lisäsi pukuunsa sinisiä osia tunnustuksenosoitukseksi suomalaisille kansalliswäreille, jota myös maassa käsitettiin kohteliaisuudeksi Suomea kohtaan. Suomalaisen meriwäen, ruotuwäen, tarkka-ampujain ja rakuunain wirkapuwuissa on ollut sinistä. "Sininen lanka", sanoo Schauman, "juoksee siis niin sanoakseni koko historiamme läpi jälkeen w:n 1809. Sininen wäri on ollut maan wäri - sitä ei woi kieltää - tunnettu ja hiljaisuudessa tunnustettu sekä kansan että hallitsijain puolesta". Kun w:na 1895 Taiteilijaseuran Joululehteen kerättiin lausuntoja asiasta maan merkkihenkilöiltä, oli 28:sta julkaistun wastauksen antajasta 18 siniwalkoisen puolella. Yleensä huomautetaan, että on suuri ero wirallisen waakunan wärien ja sellaisten wärien wälillä, joita kansa itse waistomaisesti on ottanut kansalliswärikseen ja jotka owat sitte tulleet rakkaiksi. Ja erikoisesti huomauttaa E. G. Palmen, että sininen wäri meillä jo karolinien ajasta asti on ollut kansallinen ja että "Suomi tällä (wiime) wuosisadalla on parhaat ilonsa wieltänyt siniwalkoisen lipun suojassa" sekä lisää: "Sellaista todistusta ei pysty kuwaamaan heraldiikki, jos onkin helmalapsena tuoreesta kilwestä riemuitsewille sekä niille, joilla on tulewaisuutensa takanaan".

Tämän jälkeen puhuja koetti wetää esiin lippuasiasta käytettyjen wäittelyjen tuloksen. Ei woi kieltää, että punakeltainen on jonkun werran tullut käytäntöön lipuissa etupäässä kaupungeissa ja niiden lähistöllä, mutta eristettynä waakunasta welkein yksinomaan ruotsal. puolueen wärinä. Suomalainen kansa maaseudulla niitä ei käytä eikä niiden prameutta ymmärrä. Se wiettää juhlansa niinkuin ennenkin siniwalkoisen lipun suojassa. Puhujasta olisi suuri erehdys, jos nyt kun Suomi on julistautunut itsenäiseksi waltakunnaksi, nämä wanhat, kansan suurimmalle osalle rakkaat kansalliswärit poistettaisiin Suomen kansallislipusta. Niiden suojassa on meidän kansallinen historiamme luotu. Niille owat meidän kansalliset suurmiehemme antaneet kansallisen merkityksen, jota ei mikään puoluewimma oikealta eikä wasemmalta saa häwittää. Mutta silti ei punainen ja keltäinen wäri saa tästä lipusta puuttua. Älköön niitä kuitenkaan käytettäkö eristettyinä itse waakunasta. Puhujan mielestä pitäisi itsenäisen Suomen lipun wäreissään ja eduskuwissaan mikäli mahdollista yhdistää kaikki tärkeimmät waltiolliset ja kulttuurimuistot historiassamme ja sen ohessa sisältää merkin waltiollisesta itsenäisyydestämme. Puhuja ehdotti sen wuoksi Suomen lipuksi walkoisen pystöristin sinisellä pohjalle ja ristin keskelle Suomen waakunan, jonka pääwärit owat punainen ja keltainen. Tämmöisenä luuli puhuja lippumme olewan täysiarwoisen eduskuwan yhdistyneen Suomen waltiollisista ja kulttuuriharrastuksista.

Alustuksen johdosta syntyi wilkas ja pitkä keskustelu, jossa siniwalkoista lippua lämpimästi puolustettiin, ja kannatettiin alustajan ehdottamaa lippumuotoa. Yksimielisesti päätti kokous kääntyä asiassa senaatin puoleen kirjelmällä, jossa siniwalkoisten wärien rakkautta suurelle osalle Suomen suomalaista kansaa terotetaan ja sopiwana lippuehdotuksena esitetään tri Appelgren-Kiwalon ehdottamaa. Lippuasia olisi otettawa uuden walmistelun alaiseksi ja olisi siihen kutsuttama eri mielipideryhmäin edustajia. Erikoisesti päätti kokous huomauttaa, että sellaisen henkilön kuin taiteilija Akseli Gallen-Kallelan puoleen olisi ollut käännyttäwä. Myös naisille päätti kokous huomauttaa olewan tarpeen antaa sanoa sanottawansa lippukysymyksessä. Kokouksen puolesta sen päätöksen esittämään senaatille walittiin senaattorinrouwa Anna Paasikiwi, tohtori K. A. Franssila ja johtaja Hannes Myllylä.

Äänten ja värien keskinäisestä suhteesta.

Savo 12, 15.1.1928

Otsikolla "Värillisen kuulemisen salaisuus" selostaa ranskalainen tutkija E. Fromaigeot Parisissa ilmestyvässä lehdessä "Comocdia" tieteen viimeisiä saavutuksia tässä kysymyksessä. Tähänastiset tietomme tällä alalla ovat rajoittuneet tilapäisiin huomautuksiin ja havaintoihin, jotka ovat tahtoneet yhdistää värejä musikaalisiin säveliin, sekä kokoihin, joissa musikaalisia esityksiä on yritetty säestää monivärisillä valoilla tai esitetty näitä valoja ja värejä itsekseen ilman musikaalista säestystä. Nyt ovat taiteilijat ja tiedemiehet päättäneet ryhtyä yhteistoimintaan ja äskettäin on pidetty Saksassa tätä tarkoittava ensimmäinen konferenssi. Sen koollekutsujana oli seura, joka on ottanut tehtäväkseen tutkia tämän omituisen kaksoisaistivaikutelman lakeja. Fromaigeot kirjoittaa:

Uudet tutkimukset äänen ja värin keskinäisestä suhteesta, jotka ovat aloitetut Saksassa, näyttävät tekevän tästä kysymyksestä tieteellisen ja taiteellisen problemin, joka ansaitsee huomiota. Tähän saakka ovat eräät tutkijat, noudattaen newtonilaista teoriaa puhtaasti tieteellisellä tavalla, yrittäneet aikaansaada täydellisen sopusoinnun näiden molempien aistien välillä, välittämättä vähänkään taiteellisista arvoista. Toiset sitävastoin ovat, luottaen kokonaan intuitsioniin, työskennelleet puhtaasti subjektivisella pohjalla, yrittämättä laisinkaan perustaa tutkimuksiaan mihinkään tieteelliseen teoriaan.

Uusin esimerkki viimeksimainitulta alalta on venäläinen säveltäjä Skrjabin. Tämä nerokas mies tajusi, mitä voitaisiin aikaansaada yhdistämällä nämä kaksi taidetta. Mutta hän näki tässä kahden taiteen yhtymässä ainoastaan ensimmäisen yrityksen yhteen ainoaan yleistäneeseen, joka samalla kertaa tyydyttäisi kaikkia aisteja. Kaikki taiteet merkitsisi hänelle ainoastaan keinoa, kuten hän sanoi, "ekstaasin" aikaansaamiseksi, ja niiden käyttö oli sikäli hyödyllistä mikäli sen kautta tämä päämäärä saavutettiin. Hän ei hetkeäkään uneksinut sellaista, että säveltaide ja värit olisi asetettava samalle tasolle; viimeksimainittujen tarkoituksena oli ainoastaan korostaa sävelten vaikutusta. Sävelten ja värien yhdistelmä herätti hänessä aistikiihoitusta, jollaisen yhtä hyvin voisi aikaansaada joku "tuoksujen sinfonia". Jokaisen nuotin piti saada oma väripilkkuusa, jokaisen soinnun oma valoaaltonsa. Hän määräsi "Prometeuksensa" esitettäväksi suuressa valkoisessa salissa, jonka katossa oli korkea kupooli, mutta ei mitään rakennnustaiteellisia koristuksia. Tästä kupoolista vyöryivat valovirtoina alas välkehtien värit. Värit edustivat seuraavia säveliä; duuri: do-punaista, sol-oranssia, re-keltaista, la-vihreää, mi ja si-valeansinistä, fa-voimakasta tummansineä sekä mollisäveleet: re-sinipunaista, la-purppuraa, mi ja si-hopeakimalteista ja fa-tummanpunaista. Tällä lavoin hän teki silminnähtävästi mysterionäytelmänsä säestykseen, jota hän ei kuitenkaan milloinkaan saanut loppuunsuoritetuksi, samoin kahden pianokappaleen säestykset, joissa orkesterisoitinnuksen tilalle oli asetettu väriesitykset.

Skrjabin ei milloinkaan saanut tilaisuutta johtaa Prometeuksensa väriesitystä saadakseen selville, vastasiko aikaansaatu värivaikutelma hänen tarkoituksiansa. Teoksen ensimmäinen esitys tapahtui New Yorkissa v. 1916, vuosi jälkeen hänen kuolemaansa. Mutta katselija-kuuntelijain arvostelun mukaan eivät ilmaan singotut valokeilat kyenneet herättämään taiteellista vaikutelmaa.

Unkarilainen A. Laszlo on yrittänyt v. 1925 ilmestyneessä teoksessaan "Värillisen valon musiikki" antaa yhtenäisen ja täydellisen esityksen tästä kysymyksestä. Hänen teoriansa pääkohdat ovat näin kuuluvat:

"Värimusiikki on kahden taiteen yhdistelmä, johon tekijä makunsa mukaan liittää määrätyn annoksen kumpaakin taidetta. Tämäntapainen yhdistelmä on tietenkin mielivaltainen ja vain taiteellisesti tajuttava. Yritys asettaa tällainen kokeilu tieteelliselle perustalle on erehdys. Koska musiikin perusaines, sävel, voidaan soinnuttaa ja orkestroida monella eri tavalla, minkään tavan olematta väärän, olisi mieletöntä liittää musiikkiin uusi aines, väri, joidenkin määrättyjen sääntöjen mukaisesti."

Laszlo on yrittänyt luoda harmoniamenetelmän, jossa värejä käytöllään samalla tavoin kuin kontrapunktiikassa ääniä, ottaen samalla huomioon, että silmä on hitaampi tajuamaan värivaihteluja kuin korva äänen muutoksia. Hän on myös laatinut monimutkaisen "värisoitinnuksen." Mutta hän tunnustaa lopuksi, että kaikki tämä on "epämääräist " ja että hän ei kykene luomaan minkäänlaista väriasteikkoa.

Laszlo on laatinut teoriojensa esittämistä varten erityisen heijastinkoneen sekä säveltänyt joukon värisävellyksia. Hänen teoksensa on ajatasjukas, mutta se ei tarjoa mitään kiinteää perustaa johdonmukaiselle arvostelulle. Skrjabin esim. näkee duurin do-sävelen punaisena Laszlo keltaisena, Petschig (eräs toinen teoritekko hopeanharmaana, Dorken vaaleansinisenä. Näiden kahden elementin, äänen ja värin, yhdistelmä kuulijan tajunnassa riippuu usein nuoruudenmuistojen aiheuttamasta itse tiedottomasta ideayhdistelmästä seikasta, jolla ei ole mitään taiteellista merkitystä.

Äskettäin Hampurissa avattu uusi värimusiikikoulu näyttää saavuttavan tyydyttävämpiä tuloksia sekä tieteellisessä että taiteellisessa suhteessa. Siitä hetkestä, jolloin näemme värin tai kuulemme äänen siihen hetkeen saakka, jolloin nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa tajunnassamme, kuluu pitkä aika. Uusi koulukunta ja sen perustaja tri Anschütz yrittävät nyt ratkaista kysymystä, mitä tällä välin tapahtuu. Miten on mahdollista. että meidän aivoissamme on olemassa mitään yhteyttä äänen ja värin välillä? Minkälainen on niiden henkilöiden sielullinen rakenne, jotka musiikkia kuullessaan samalla selvästi näkevät värejä? Mihin perustuu eri henkilöiden erilainen näkemys? Nämä ovat suuria ja monimutkaisia kysymyksiä, joiden ratkaiseminen kuuluu psykofysiologian ja psykiatrian alaan.

Tri Anschütz on julkaissut tutkimuksistaan suuren joukon lentolehtisiä ja kirjoja. Hän on osoittanut, että hyvin monet henkilöt liittävät musikaalisen äänen enemmän tai vähemmän selvästi johonkin värivivahdukseen. Harvemmin näkevät he kokonaisen värisarjan soittoa kuullessaan. Tri Anschütz mainitsee erittäin mielenkiintoisena esimerkkinä tällaisesta "värikuulemisesta" Dorken-nimisen urkurin, joka 13-vuotinasta lähtien on ollut sokeana. Tämä mies on sokeudestaan huolimatta säilyttänyt värimuistinsa hyvin voimakkaana. Jokainen sävelasteikon sävel merkitsee hänelle tarkoin määriteltyä värivivahdusta. Joisainen inhimillinen ääni synnyttää värillisen äänen, milloin mieleisen, milloin epämieluisan, jokaisella tuoksulla on värinsä. Jokainen voimakas aistimus, väsymys, hammaskipu, kuuma kylpy j.n.e. herättää hänessä väriaistumuksen. Tämä herkkyys ei ole hänessä mitään sairaalloista.

Saadakseen tilastollisia tietoja on tro Anschütz radion välityksellä vedonnut saksalaisiin tutkijoihin ja saanut noin 150 vastausta. Monet professorit ovat auttaneet häntä toimeenpanemalla tiedusteluja oppilaittensa keskuudessa. Näin koottu aineisto osoittaa, että n.s. synesthesia eri värikuuleminen ei ole niin harvinaista kuin on luultu eikä välttämättömästi epänormaalista. Tri Anschütz jakaa värikuulemisen "analyyttiseen" kuulemiseen jolloin jokainen ääni näkyy erillisenä värinä ja "synteettiseen" kuulemiseen, jolloin värit näkyvät liikkuvina värikuvioina, esitettävän sävellyksen yhteydessä. Viimeksimainittuun ryhmään kuuluu kolmenlaisia henkilöitä. Ensiksi ne, jotka soittoa kuullessaan näkevät kirkkaita, väikkyviä värejä liikkuvalla pinnalla tai liikkuvina nauhamaisina viivoina. Toiseksi henkilöt, jotka soittoa tai myöskin äkillisiä ääniä kuullessaan näkevät heikosti väritettyjen pintojen hitaasti liikkuen irtautuvan tummasta taustasta. Kolmanteen luokkaan kuuluvat henkilöt näkevät kuvia, värillisiä tai värittömiä, mutta yleensä vasta levon hetkellä kuulemisen jälkeen, usein juuri ennen nukkumaan menoa. Samat kuvat esiintyvät aina saman kappaleen kuulemisen jälkeen.

Tilastoista johdetut ensimmäiset lait ovat jokseenkin epämääräisiä. Musikaalista sävelasteikkoa, ylä- ja alaäänineen, vastaavat väriasteikot seuraavan yleensä auringon spektrin värijärjestystä, minkä lisäiisi tulee musta ja valkoinen väri. Tavallisimmin noudatettu värijärjestys on seuraava: musta, ruskea, sininen, sinipunainen, punainen, vihreä, keltainen, valkoinen. Yiärekisterissä on värejä tiheämmässä kuin ala rekisterissä. Kun yiimeksimainitussa väri vastaa yhdeksättä intervallin, vastaa se ylärekisterissä ainoastaan viidettä. Eräs tutkija on ilmaissut tämän matemaattisesti, jos sävelasteikon jokaista säveltä vastaa jokin väri, vastaavat ne säveleet, jotka ovat tonaalisesti kauimpana toisistaan, n.s. komplementti- eli täydennysvärejä. Esim. valkoinen mi vastaa mustaa mollin si-ääntä, keltainen mollin la-sinipunaista mollin mi-ääntä.

Tri Anschütz on perustanut kaikkien tämän alan kysymysten käsittelemistä varten erityisen seuran, jonka ensimmäinen kongressi on pidetty Hampurissa. Vaikka tämä kokous ei kyennyt ratkaisemaan kysymystä, onnistui se kuitenkin määrittelemään seuran toiminnan laajuuden ja sille esitettiin paljon uutta tieteellistä aineistoa.

Muotikirje suuresta maailmasta

Sisä-Suomi 116A, 25.5.1929

Jospa tällä kertaa tarkastelisimme eri pukulajeja. Tuskinpa koskaan lienee muodissa ilmennyt yhtaikaa niin suuria vastakohtia kuin nyt. Verratkaammepa vain suoraviivaista, lyhythameista urheilupukua maatahipovaan "liehuvaan" iltapukuuni Emme todellakaan voi valittaa, että muoti ei tarjoa tarpeeksi vaihtelua ja että on vaikea löytää hauskoja, pukevia malleja Niitä kyllä on, meidän on vain osattava valita puvut vartalomme ja olosuhteiden mukaan. Jotta aina olisimme hyvin puettuja, ei riitä, että omistamme joukon kauniita vaatteita. Yhtä tärkeätä on, että osaamme oikein arvioida hetken ja tilanteen ja pukeudumme sen mukaan. Siinähän se "hyvin pukeutumisen taidon" ehkä suurin salaisuus onkin. Kultaisena sääntönä on: mitä aikaisempi hetki sitä yksinkertaisempi asu. Sitä mukaa kuin päivä kuluu ja ilta lähenee, käyvät vaatteet, hatut ja kengät ylellisemmiksi ja loisteliaammiksi. Jos joskus olemme kahdenvaiheilla, ettemme oikein tiedä mikä puku olisi asianmukaisin, on aina varminta valita ykäinkertaisempi. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon.

Aamupäiväpuvut ovat siis mahdollisimman yksinkertaisia. Hame verrattain lyhyt, tasapitkä ei mitään helmaa pidentäviä kaistaleita tai riippuvia volangeja! Ne kuuluvat vasta myöhempään "päiväjärjestykseen", n.s. tee- ja iltapukuihin. Reippaat, urheilumalliset puvut ovat edelleen hyvin suosittuja. Paljon käytetään myös vekitetyn tai pliseratun hameen kanssa silkki- tai villakankaasta kudottua nuttua tai "sweateria", johon on kudottu esim. kirkasvärisiä kubistisia kuvioita. Se on joko hihallinen tai hihaton, umpinainen, kaula-aukko tavallisimmin kolmikulmainen. Kylmällä ilmalla voidaan hihattoman täydennyksenä käyttää sen alla pitkähihaista paitapuseroa. Urheilupuvun kanssa sopii parhaiten miestentakkia muistuttava pitkä, suora takki (n.k. redingote), joka on edestä kahdella nappirivillä kiinni (kats. kuv. 1). Nappeja 4 tai 6, takana halko tai ilman, sivusauma hiukan kaareva vartalon mukaan. Naisellisuutta korostaa pitkä, tavallisesti kolmivärinen kaulaliina (valmistettu Crépe de Chinestä vertaa "Muotiuutisia" Sisä-Suomen lauantailiitteestä N:o 17. Pienen huopahatun koristelussa toistuvat usein samat värit.

Kävelypukuja käytetään nykyään paljon. Takki on suora, tavallisesti lyhyt ja pidetään sitä mieluummin auki kuin kiinni. Näyttää aistikkaalta, jos vuori on samaa kangasta kuin pusero. Hame ei ole kovin kapea, vaikka se tekeekin kapean vaikutuksen, sillä leveyttä antava osa (godeet, vekit) on asetettu mahdollisimman vähän silmiinpistävästi ja alkaa se vasta hameen alaosassa. Kats. kuv. 2). Yläosa on sileä ja vartalon mukainen. Sitä koristavat nervyrit (koristeompeleet) tai sirot leikkaukset, jotka muodostavat suoranaisen jatkon alaosassa oleville vekeille tai godeille Hame kiinnitetään vyöllä pehmeästi "putoavan" puseron päälle. Korkea vyötärön kohta pari kolme senttiä lantion yläpuolella on etenkin kävelypuvuille ominainen. Mitä pus ero o n tulee, vaihtelee muoti suuresti sekä malliin että kankaanlaatuun nähden. Paljon näkee yksinkertaisia paitapuseroltakin, mutta ehdottomasti suurimman suosion ovat saavuttaneet sellaiset, jotka vaikuttavat mahdollisimman naisellisilta ja nuorekkailta pehmeine kauluksilleen ja rusetteineen ym. koristeluilleen. KangaslajeisUi suositellaan ennen muita pilkullista tai pikkukuviollista crépe de Chineä (n.k. imprimé), raidallista silkkipalttinau sekä yksiväristä crépe de Chineä jn Georgettea. Yksivärisistä on valkoisella etusija, sitten seuraa sitruunan keltainen, mieto vihreä, punertava, vaalean harmaa ja raakasilkinvärinen.

Erikoisen ihastuneita ovat parisittaret n.k. kävelyleninkiin, eikä kummakaan, sillä se on käytännöllinen ja sievä pikku puku, jonka jokainen ilolla omistaa (kats. kuv. 3). Ulkona liikuttaessa käytetään sen täydennyksenä tavallisesti kettua. Ketunnahka, ohimennen sanoen, onkin aivan "viimeistä huutoa", varsinkin punertavanruskea luonnonvärinen ja tummanharmaa. Kävelyleningissä ei ole, kuten kävelypuvussa, pusero ja hame erikseen, vaan ylä- ja alaosa muodostavat yhtenäisen puvun, kaikki samasta kankaasta. Puku on muodin vaatimusten mukaisesti taidokkailla leikkauksilla ja ompeleilla koristeltu, hameosa samantapainen kuin edellä kuvattu kävelypuvun hame, vyö joko nahasta tai samasta kankaasta kuin puku. Siihen kuuluu aina koristeellinen solki. Yläosalle antaa eloa syvään leikattu kaula-aukko, josta tulee näkyviin vaalea etumus kauluksineen (silkki- tai liinapalttinaa, crépe de Chineä, Georgettea tai valkoista pikeetä). Hihansuussa samallainen vaalea kalvosin ja rintaan kiinnitetty samanvärinen kukkakimppu tekevät puvun hauskan ja kesäisen näköiseksi. Usein kuuluu tällaiseen pukuun vielä samasta kankaasta tehty, suora takki, joka on lyhyt, puolipitkä tai n.s. "kolmeneljäsosaa" (verrattuna puvun pituuteen), ja muodostavatkin ne yhdessä erittäin aistikkaan, kävelypuvuntapaisen kokonaisuuden, joka joka suhteessa vastaa muodin "henkeä" ja vaatimuksia.

Aamupäiväkäyttöön soveltuvat tietysti villakankaat parhaiten. Tämän kevään muotiuutuuksille on ominaista, että ne eivät ole aivan tasavärisiä, vaikka kokonaisvaikutus olisikin jokseenkin yksivärinen. (Poikkeuksena ovat yksiväriset villacrope-kankaat joita myös käytetään paljon). Kangas on nim. kudottu eripaksuisista, -laatuisista ja -värisistä langoista, jotka yhdessä muodostavat epämääräisen kokonaisuuden täplällistä, raidallista, ruudullista, kukallista ja värikin käy sen mukaan jotenkin epämääräiseksi: harmahtavaa, harmaan sinertävää kellertävää, hiekanväristä, ruskehtavaa. Värit ovat yleensä verrattain vaaleita.

Iltapäivä- e1i n. s. teepuvut ovat hiukan pitempiä, helma usein epätasainen. Ne noudattavat tietenkin muodin yleisvaatimuksia mutta varsinkin pari seikkaa on ominaista juuri niille: koristeellisuus ja naisellisuus. (Kats. kuv. 4). Niinpä on leikkaaminen ja työn suoritus suurta taitoa ja huolellisuutta kysyvää, sillä malli on tavallisesti monimutkainen volangeineen, godeineen, liehuville kaistaleineen ja rusetteineen. Usein on puku epäsymetrinen, toinen puoli toisenlainen kuin toinen. Myöskin iltapäiväpukuihin soveltuu hyvin samasta kankaasta valmistettu takki. Se on useimmiten vuoriton (tai vuorikin samaa kangasta) ja käytetään avoimena. Pituus vaihtelee mallin mukaan. Jos hameen helma on tasainen, on takki suora, mutta jos hame on takaa pitempi kuin edestä, noudattaa takinhelma samaa linjaa. Malli ja kankaanlaatu on hienompi ja loisteliaampi kuin edellä kuvatuissa kävelyleningeissä. Tänä kesänä tulevat erikoisesti olemaan muodissa pehmeät, kuviolliset (imprimés) crépe de Chine- ja Georgette-kankaat. Yksivärisistä kankaista käytetään eniten samaten crépe de Chineä ja Georgettea sekä lisäksi marocainia ja hienoja villacrépe- ja -voilekankaita. Suosituimmat värit ovat vihreä, keltanen, sininen, valkoinen, musta ja kirkkaan punainen.

Jos esim. kuviollisesta crépe-kankaasta tehtyyn teepukuun ei haluta laittaa samasta kankaasta takkia, voidaan sensijaan valita joku laatunsa ja värinsä puolesta hyvin yhteensulautuva yksivärinen kangas. Silloin tavallisesti tehdään vuori pukukankaasta tai ommellaan siitä ainakin kapea lii.stake, joka kulkee koristeena pitkin takin sisäreunoja. Se tietenkin korostaa puvun ja takin yhteenkuuluvaisuutta ja tekee erittäin aistikkaan vaikutuksen.

Teekutsuissa voi hyvin esiintyä myös kävelypuvussa tai -leningissä, kunhan vain hiukan "hienostamme" yksinkertaista aamupäiväasua matalakorkoiset kävelykengät vaihdamme korkeakorkoisiin, kaulaliinan sijaan heitämme ketun olkapäillemme ja kiinnitämme kukkakimpun "napinläpeen", vaihdamme liatun ja käsilaukun hienompaan, ehken vielä pistämme kaulaan muodinmukaisen "helminauhan" (kauppaan on ilmestynyt uusimallisia, erittäin pukevia kaulanauhoja). - ja olemme kuin uudestisyntynyt, niin että tuskinpa kukaan tulee ajatelleeksi, että päällämme on sama yksinkertainen puku kuin aamupäivällä.

Hienojen iltapukujen mallit vaihtelevat hyvin paljon, Yhteisenä ominaisuutena ei voine mainita juuri muuta kuin ruumiinmukainen lantioosa ja leveä hameenhelma, joka tuskin koskaan on tasainen. Tavallisesti hame on takaa pitempi kuin edestä tai riippuu siellä täällä pitkiä kaistaleita, jotka tekevät helman epäsäännölliseksi. Kevyt, pukuun kuuluva takki on nykymuodin lempilapsi. Niinpä käytetään sellaisia myös iltapukujen täydennyksenä. Ne ovat hyvin suosittuja etenkin päivällis- ja teatteripuvuissa. (Kats. kuv. 5). Paitsi hihallisia takkeja, näkee myös paljon hihattomia jakkuja, liehuvia viittoja tai pitkiä kaulan ympäri heitettyjä liinoja, jotka aina valmistetaan samasta kankaasta kuin puku. Käytetään etupäässä himmeitä, ohuita kankaita: silkkimusliinia, chifonia, crépe romainia tai Georgettea. Väri mieluimmin musta tai ainakin tumma. Parisitar rakastaa eniten mustaa, ja varmaa on, että mustassa näyttää aina hienon ja hyvin puetun näköiseltä.

Vielä pari sanaa sukista ja kengistä.

Sukkien väri on hiukan tummentunut. Suosituin vivahdus tummahko beige ruskehtavan ja harmahtavan välimailla. Iltapuvun kanssa käytetään aina aivan ihonvärisiä sukkia. Mitä kenkiin tulee, on muotiväri aamupäivällä pähkinän ruskea, usein tummemmalla ruskealla koristeltu. Iltakenkiin nähden taas on viimeistä muotia, että kengät ovat samanväristä crépe de Chineä kuin puku. Koristeena kiiltävä solki tai joko kullan- tai hopean värisiä kapeita nahkaliistakkeita.

Geneve, toukokuulla, 1929.

- Suster.

Westring: Försök, at af de fleste Lafarter, (Lichenes) tilreda Färgstöfter, som sätta höga och vackra färgor på Ylle och Silke. VII

Kongl. Vetenskaps Academiens Nya Handlingar, För Månaderne Aprilis, Majus, Junius,
1801.
Tom. XXII.
Stockholm, Tryckte hos Johan Pehr Lindh, 1801.

s. 207-228

Försök, at af de fleste Lafarter, (Lichenes) tilreda Färgstöfter, som sätta höga och vackra färgor på Ylle och Silke.
Sjunde Afdelningen,
Öfver
Bägarelafvarne: Lich Scyphiseri.
Af J. P. Westring,
M. D. Kongl. Lif-Medicus.

Tämä jäkälien ryhmä on tuottanut kasvitieteilijöille eniten vaikeuksia; minkä vuoksi jotkut ovat pitäneet useimpia sen lajeja yhden lajin muunnoksina (variaatioina): tai sitten on menty toiseen äärimmäisyyteen ja tehty niistä useampia lajeja kuin niitä todella on. En halua tässä mainita tekijöiden nimiä enkä esittää heidän perustelujaan, jotta en veisi tilaa siltä, mikä suoremmin osoittaa niiden tuntemisen hyödyn. Omien kokeideni perusteella havaitsen, että tohtori Achariuksen jäkälöistä laatima luettelo perustuu niiden luonnollisiin ominaisuuksiin, samoin kuin niiden kasvutapaan, minkä vuoksi säilytän myös hänen niille antamansa nimet. Vaivalloisen työn ja ahkeruuden avulla olen onnistunut itse keräämään kaikki nämä lajit niin riittävässä määrin, että olen voinut tehdä niillä kyllin monia kokeita. Niiden tulokset osoittavat, että voimme saada suurta hyötyä myös näistä, jos niitä käytetään oikein. Vähäisellä vaivalla ne voidaan suuressa määrin helposti muuttaa värijauheeksi: ja tämä on todennäköisesti oikea tapa tehdä niistä käyttökelpoisia: kun sen jälkeen kullekin värijauheelle annetaan luettelo niistä väreistä, joita siitä saadaan erilaisten puretteiden ja lisäaineiden avulla. Muuten on turha odottaa, että värjääjät käyttäisivät näitä; sillä ensinnäkin niiden oppiminen tuntemaan ja erottamaan toisistaan on heille vaikeaa; toiseksi heille tulee myös hyvin vaivalloiseksi valmistaa niistä ensin värijauheita ja sitten valmistaa niistä erilaisia väriseoksia.Denna class af Lafarter har mäst brydt Botanisterne; hvarföre somlige ansedt dess fläste Species som förändringar (variationer) utaf en art (species): eller också gådt til andra ytterligheter, och gjorde däraf flere arter, än de som äro värkelige. Jag vill icke anföra Auctorernas namn, eller uptaga något af deras skäl härtil, för at icke borttaga rummet för det, som genare bevisar nyttan af deras kännedom. Efter mina försök, finner jag den förteckning, som Doct. Acharius gifvit på Lafvarne, vara grundad i deras natur, liksom den är det i deras sätt at växa, hvarföre jag ock bibehåller de namn, som han gifvit dem. Medelst besvärligt arbete och flit, har jag lyckats at sjelf samla alla desse arter, i så tilräckelig myckenhet, at jag därmed kunnat anställa tilräckeligt många försök. Utslagen däraf visa, at vi kunna draga stor vinst äfven af desse, om de begagnas rätt. Med litet besvär, kunna de i stort lätt förvandlas til färgstoft: och detta är troligen rätta sättet at göra den brukbara: då sedan för hvar färgstoft gifves förteckning på de färgor, som däraf erhållas, efter olika betningar och tilsatser. Förgäfves väntas eljest at Färgare skola begagna dessa; ty dels är det dem svårt, at lära känna och åtskilja dem; dels blir det ock mycket besvärligt för dem, at först därat bereda färgstofter, och sedan därefter tilblanda olika färgsatser.

Eräs harvinainen ilmiö punatorvijäkälän yhteydessä ansaitsee tulla mainituksi. Jos jäkälä kuivattuna ja jauhettuna sekoitetaan aivan pieneen määrään lipeäsuolaa ja sen päälle kaadetaan kylmää ja puhdasta juoksevaa vettä, saa vesi heti, yhden minuutin kuluessa, voimakkaan ja syvän violetin, varsin kauniin värin. On hämmästyttävää, kuinka niin voimakas väri voi syntyä niin nopeasti. Tämä punainen väri ei synny yksinomaan punaisista kyhmyistä, vaan sitä saadaan myös jäkälän koko aineksesta. Jäkälällä tehdyt kokeet ilman kaikkia punaisia kyhmyjä todistavat tämän. Tämän ominaisuuden perusteella tämä voidaan melko helposti erottaa kaikista muista lähisukuisista lajeista, kuten kantotorvijäkälästä, harmaatorvijäkälästä, koreatorvijäkälästä ja ruskotorvijäkälästä, jotka voidaan helposti sekoittaa tähän. Harjaantunut silmä erottaa ne kuitenkin varsin helposti toisistaan.Et sällsynt phenomena med L. Cocciferus förtjänar at anmärkas. Om Lafven torrkad och pulveriserad, blandas med helt litet lutsalt, och därpå hålles kallt och rent strömvatten, får vattnet strax inom en minut, en stark och hög violett, färg, ganska vacker. Det är undransvårdt, huru en så stark färg kan i sådan hast upkomma? Denna röda färg kommer icke ensamt ifrån de röda knölarne, utan fås äfven af Lafvens hela substance. Försök anstälde med Laf, utan alla röda knölar, vittna därom. Genom denna egenskap, skiljer sig denna ganska lätt ifrån alla andra närslägtade, såsom Digitatus, Deformis, Bellidiflorus och Pyxidatus, hvilka lätt kunna förblandas med denna. Et vandt öga åtskiljer dem dock ganska lätt.

Meillä kasvaa 19 tunnettua laji näitä jäkäliä; näistä 6 on kokeiltu, ja suurin osa niistä sisältää väriainetta. Loput 3 ovat harvinaisempia, eivätkä näytä sisältävän erityisen paljon väriainetta. Näiden joukossa on muutamia, joista näyttää olevan paljon hyötyä värjäyslaitoksissa ja joita voidaan myös kerätä huomattavia määriä. Kaikista punatorvijäkälä on ainoa, joka näyttää kiinnittyvän pellavaan ilman erityistä puretusta, ainoastaan miedossa lipeässä; tässä suhteessa se myös eroaa kaikista muista. On myös aihetta uskoa, että sitä voitaisiin käyttää kokenillin laimentamiseen, jotta tästä kalliista väriaineesta saataisiin riittoisampaa, minkä avulla se voisi myös paremmin ansaita nimensä "kokenillijäkälä". Jos ainoastaan punaiset kyhmyt, jotka sisältävät enemmän väriainetta, kerättäisiin tähän tarkoitukseen, päämäärä saavutettaisiin varmasti; sillä tämä kestää tinaliuoksen lisäyksen, jota tavallisesti käytetään kokenillivärjäykseen. Rajoitettu aikani ei ole sallinut minun tehdä tästä vielä erityisiä kokeita, sen jälkeen kun sain äskettäisistä kokeista tämän aiheen tutkia asiaa.Hos oss växa 19 kände arter (species) af denna Lafvarnes afdelning; desse äro 6 försökte, som til största delen äro färghaltige. De öfrige 3 äro sällsyntare, och tyckas ej eller innehålla särdeles färgämne. Ibland delta äro någre, som lofva mycken nytta i färgerierna, och som äfven kunna samlas til betydelig myckenhet. Utaf alla är L. Cocciferus den enda, som tyckes endast fästas på linne, utan synnerlig betning, endast i svag lut, hvarmed den ock skiljer sig ifrån alla andra. Anledning är också, at tro, at den skulle kunna gagnas at utspäda Coccionellen med, för at göra denna dyrbara färgvara mera dryg, hvarmed den äfven kunde göra sig mera förtjent til sit namn af Coccionelle-Laf. Om de röda knölarne, som innehålla mera färg, endast samlades därtil, vinnes säkert ändamålet; ty denna tål tilsats af Tenn-compositionen, som vanligen brukas til coccionellefärgen. Min inskränte tid har icke tillåtit mig, at anställa ännu några särskilte försök häröfver, sedan jag nyligen fick denna anledning af sednare försök.

On murheellista nähdä näiden, samoin kuin useiden muidenkin värijäkälien, jäävän laiminlyödyiksi ja huolimattomasti hoidetuiksi sekä mätänevän pois ilman hyötyä. Todennäköisesti tulee valoisampi tulevaisuus osoittamaan enemmän ahkeruutta ja halua käyttää hyväksi näitä luonnon tuotteita, jotka tietämättömyys nyt ainoastaan jättää hyödyntämättä. Kokeistani on nyt toimitettu Kuninkaalliselle Tiedeakatemialle 80 värinäytettä villalle ja 115 silkille, jotka voivat todistaa esitetyn asian totuuden. Nämä ovat kaikki varmoja, sillä useimmat on tehty useampaan kertaan, ja kaikki ovat helposti toistettavissa.Det är bedröfligt at se dessa liksom flere af färglafvarne försummade och värdslösade, multna bort utan nytta. Troligen skall en uplyftare framtid, visa mera flit och håg, at begagna dessa naturens alster, som okunnigheten nu endast försummar. Utaf mina försök upsändas nu til Kongl. Vetensk. Academien, 80 färgprof på ylle och 115 på silke, hvilka kunna bevisa sanningen af det som anfördt blifvit. Desse äro alle säkra, ty de flesta äro flere gånger omgjorde, och alla lätta at eftergjöra.

TorvijäkälätL. Scyphiferi: Bägar-Lafvar.

Cladonia coccifera, punatorvijäkälä, kochenillav1. L. Cocciferus. ACHARII Prodromus Lichenogr.

Punatorvijäkälää kasvaa runsaasti kallioilla ja myös maalla, kuivilla hiekkakankailla. Se antaa sekä silkille että villalle monia kauniita värejä, mutta sillä on se ominaisuus, ettei se kestä kovaa kuumuutta. Kylmässä liuoksessa siitä saadaan parhaat värit.Coccionelle-lafven växer til myckenhet på berg och äfven på marken, på torra sandbackar. Den gifver många sköna färgor både åt silke och ylle; men har den egenskapen, at icke tåla stark hetta. I kall uplösning vinnes däraf de bästa färgorna.

Villalle.
1. Pelkkä vesi, haaleassa liotuksessa, liuottaa sitä ja antaa kauniin vaalean keltaruskean värin.
2. Jos värjättävä aine puretetaan keittosuolassa ja salpietariliuoksessa, saa se pelkän veden avulla vaalean sitruunankeltaisen värin.
3. Lipeäsuolalla (Alk. veg. fix.), kymmentä graania yhtä kvintiiniä jauhettua jäkälää kohti, saa värjättävä aine vaalean lihanvärin tai vaaleamman violetin.
4. Jäkälää liotettiin 14 päivää kylmässä vedessä ja siihen lisättiin sitten lipeäsuolaa, jolloin väri muuttui heikommaksi.
5. Lipeäsuolalla kuumassa liotuksessa pidemmän ajan (kahdeksan päivää) värjättävä aine sai kauniin vaalean keltaruskean värin.
6. Jos värjättävä aine peitataan tinaliuoksessa ja pannaan sitten lipeäsuolaliuokseen, saadaan kaunis vaalea violetti väri.
7. Jos värjättävä aine peitataan ensin lipeäsuolassa, saa se tämän väriliemen kanssa paljon korkeamman ja voimakkaamman värin: Lie de vinaigre.
8. Haihtuvalla lipeäsuolalla ja mineraalilipeäsuolalla saadaan vaalea violetti.
9. Jos määrätyssä suhteessa valmistettuun jäkälän ja lipeäsuolan seokseen lisätään aivan vähän arseenia ja yhtä paljon korrodoitunutta valkoista elohopeaa (1 graani kumpaakin) ja sitä pidetään kuumassa liotuksessa, saa värjättävä aine siitä kauniin oliivinkeltaisen värin. Ks. Prangenin Farben-Lexicon, taulu 48, nro 83.
10. Lipeäsuolalla, väriomenoilla ja pienellä määrällä arseenia saadaan kaunis vaalean ruskehtava väri, tabac d'Espagne.
11. Voimakkaammassa kuumuudessa ja pidemmällä käsittelyajalla väri muuttuu vaaleammaksi.
12. Lipeäsuolalla ja puolella sen määrästä kuparisulfaattia (viisi graania yhtä kvintiiniä jäkälää kohti) saadaan kaunis vaalea harmaanvihreä väri. Prangenin Farben-Lexicon, taulu 7, nro 83.
13. Kun värjättävä aine puretetaan keittosuolassa ja salpietarissa, minkä jälkeen sitä liotetaan jäkälän kanssa, siihen lisätään lipeäsuolaa ja kuparisulfaattia, sadaan vaalea harmaanvihreä väri, écume de mer ("meren vaahto").
14. Pelkästään vedellä ja kuparisulfaatilla saadaan kaunis oliivinvihreä väri. Prangenin Farben-Lexicon, taulu 27, nro 40.
15. Pienellä määrällä kokenillia ja lipeäsuolalla saadaan vaalea lihanväri.
16. Kun värjättävä aine peitataan tinaliuoksessa, ja jäkälä käsitellään lipeäsuolalla sekä pienellä määrällä kokenillia, johon lisätään hieman tinaliuosta, saadaan puoliskarlatiininpunainen väri, Vinaigre. Tätä seosta voitaisiin kehittää vielä täydellisemmäksi.
17. Kun värjättävä aine puretetaan lyijysokerissa ja liuotetaan alkalilla: jäkälä käsitellään kalkilla, lyijysokerilla ja lipeäsuolalla, mutta tästä ei syntynyt väriä. Kun joukkoon lisätään vähän kokenillia ja tinaliuosta, syntyy kaunis punaruskea väri. Prangenin Farben-Lexicon, taulu 45, nro 5.
18. Jos tämä jäkälä käsitellään virtsassa yhdessä hankakarpeen ja kalkin kanssa, saa värjättävä aine kauniin oliivinkeltaisen värin.
19. Kalkilla ja salmiakilla saadaan tumma kellertävä.På Ylle.
1. Vatten ensamt i ljum tilmakning (maceration) uplöser den, och gifver en vacker Isabelle-färg.
2. Om godset betas i koksalt och saltbetter-uplösning, får godset en ljus citrongul färg, med vatten ensamt.
3. Med lutsalt (Alk. veg. fix.), 10 gran mot et qvintin Laf pulveriserad, får godset en blek köttfärg eller ljusare violette.
4. Lafven macererades 14 dagar i kallt vatten och sedan tilsattes lutsalt, då färgen blef svagare.
5. Med lutsalt i het tilmakning längre tid, (8 dagar) ärhöll godset en vacker Isabelle-färg.
6. Om godset betas i tenn - composition och sedan lägges i en sats med lutsalt, fås en vacker ljus violette färg.
7. Betas godset förut i lutsalt, får godset sedan i denna färgsoppa mycket högre och starkare färg: Lie de vinaigre.
8. Med flygtigt lutsalt och mineral-lutsalt, fås en blek violette.
9. Om uti en sats af gifven proportion med laf och lutsalt, tilblandas helt litet arsenic och lika mycket mercur. corr. alb. (et gran af hvardera) och hålles i het maceration, får godset däraf en vacker olivegul färg: Se Prangens Farben-Lexicon, Tab. 48, N:o 83.
10. Med lutsalt, galläple och litet arsenic, fås en vacker ljus brunagtig färg: tabac d'Espagne.
11. I starkare hetta och längre tid, blir den blekare.
12. Med lutsalt och hälften däremot af koppar-vitriol, (5 gr. mot et qvintin Laf) fås en vacker ljus grågrön färg; Prangens Farb. Lex. Tab. 27. N:o. 83.
13. Godset betadt i koksalt och saltbetter, sedan i maceration med laf, som sattes med lutsalt och koppar-vitriol: en ljus grågrön färg, écume de mer.
14. Med vatten och kopp. vitriol ensamt: en skön och vacker olivegrön färg. Prangens Farb. Lex. T. 27. N:o. 40.
15. Med litet coccionelle och lutsalt: en blek köttfärg.
16. Godset betadt i tenn-composition, och lafven satt med lutsalt, med litet coccionelle, hvaruti litet tenn-composition dröps: en half skarlakans färg, Vinaigre. Denna blandning skulle kunna drifvas til mera fullkomlighet.
17. Godset betades i blysocker och alk. vol. uplöste: Lafven sattes med kalk, blysåcker och lutsalt; hvaraf ingen färg upkom; men med tilsats af litet coccionelle och tenn-composition, upkom en vacker rödbrun färg. Prangens F. Lex. T. 45 — 5.
18. Om denna Laf sättes i urin med L. Furfuraceus och kalk, får godset en vacker olivegul färg.
19. Med kalk och salmiak: en mörk Nankins färg.

Silkille.
1. Pelkkä vesi: vaalea ventre de biche ("naarashirven vatsa"; vaalean kellanruskea).
2. Muutaman päivän kuluttua lämpimässä paikassa väri muuttui enemmän ruskeaan vivahtavaksi.
3. Lipeäsuolalla, muutaman tunnin kuluessa: kaunis tumma couleur de chair (sananmukaisesti "lihanvärinen", mutta tarkoittaa vaaleaa ihonväriä).
4. Samalla tavalla, pidemmässä kuumuudessa: punertava vaalea kellanruskea.
5. Kun jäkälää oli liotettu vedessä 14 päivää ja sitten käsitelty lipeäsuolalla: vaaleampi kellertävä väri.
6. Lipeäsuolalla, keittosuolalla ja salpietarilla, auringossa parin päivän kuluttua: tummempi couleur de chair.
7. Samalla tavalla pidemmän aikaa; väri häviää ja muuttuu vaaleaksi kellertävänruskeaksi.
8. Jos silkki peitataan tinaseoksessa ja jäkälä käsitellään lipeäsuolalla: kirkas ja kaunis couleur de chair.
9. Ammoniakilla (alk. vol. = alkali volative, eli "haihtuva alkali") ja mineraalialkalilla (tronasuolalla; natriumseskvikarbonaattia; ns. luonnollinen sooda): kaunis couleur de chair.
10. Suuremmassa kuumuudessa siitä ei tule kirkasta, vaan se muuttuu enemmän ruskeaan vivahtavaksi.
11. Kuparisulfaatilla vedessä: vaalea harmaanvihreä väri.
12. Lipeäsuola, arseeni ja korrodoitunut valkoinen elohopea: voimakas ja tumma ventre de vipère (”kyykäärmeen vatsa”).
13. Lipeäsuolalla ja kuparisulfaatilla: kaunis vaaleanharmaa väri.
14. Keittosuolalla ja kuparisulfaatilla auringossa: kaunis ja tumma hasselpähkinänruskea.
15. Lipeäsuolalla, arseenilla ja väriomenalla: tumma punertava ventre de biche.
16. Kun tämä vedellä käsitelty jäkälä sekoitetaan yhteen lipeäsuolan, kalkin ja salmiakin kanssa ja siihen lisätään arseenia ja väriomenaa, syntyy kaunis kahvinruskea väri.
17. Sama käsittely vähällä kokenillilla antoi huonomman värin: harmahtavan couleur de chair.
18. Kalkilla ja salmiakilla saadaan kaunis ja viehättävä, kirkkaamman kiiltoinen ventre de biche.
19. Suuremmassa kuumuudessa väri häviää ja muuttuu heikommaksi.
20. Silkki puretetaan lyijysokerilla ja tinaseoksella, ja jäkälä käsitellään kalkilla ja lyijysokerilla sekä pienellä määrällä kokenillia, minkä jälkeen lisättiin tinaseosta: couleur de chair.
21.Samoin villakankaalla. N:o 16: kaunis couleur de rose.
22. Hankakarpeen kanssa virtsassa ja kalkilla: oliivinkeltainen.På Silke.
1. Vatten ensamt: en ljus ventre de biche.
2. Efter några dagar, på varmt ställe, drog färgen mera i brunt.
3. Med lutsalt, inom några timmar: en vacker mörk couleur de chair.
4. På samma sätt, i längre värma: rödagtig Nankins-färg.
5. Sedan Lafven i 14 dagar blifvit macererad i vatten, och sedan sattes med lutsalt: blekare Nankins-färg.
6. Med lutsalt, koksalt och saltbetter, i solen efter et par dagar: mörkare couleur de chair.
7. På samma sätt längre tid förloras färgen och blir blek Nankins.
8. Om silket betas i tenn-composition och Lafven sättes med lutsalt; en klar och skön, couleur de chair.
9. Med alk. vol. och mineral alk. (Throna-salt) en vacker couleur de chair.
10. Med mera värme blir den icke klar; den drager då mera åt brunt.
11. Med koppar-vitriol i vatten: en ljus grågrön färg.
12. Med lutsalt, arsenic och merc. corr. a. en stark och mörk ventre de vipère.
13. Med lutsalt och koppar-vitriol: en vacker ljusgrå färg.
14. Med koksalt och koppar-vitriol i solen: en vacker och mörk noisette.
15. Med lutsalt, arsenic och galläple: en mörk rödagtig ventre de biche.
16. Då den Laf, som var satt med vatten, med lutsalt, och med kalk samt salmiac, blandades tilhopa, och därtil sattes arsenic och galläple, upkom en skön caffébrun färg.
17. De samma med litet coccionelle, gäfvo en sämre färg: en gråagtig couleur de chair.
18. Med kalk och salmiak erhölls en vacker och skön ventre de biche af högre glans.
19. Med mera värme förlorar den sig, och blir svagare.
20. Silket betadt i blysåcker och tenn-composition, och lafven satt med kalk och blysåcker och litet coccionelle, sedan tenn-composition: couleur de chair.
21. Lika med ylle-gods. N:o 16: en vacker couleur de rose.
22. Med L. Furfurac[c]eus i urin med kalk: olivegul.

Cladonia digitata, kantotorvijäkälä, fingerlav2. L. Digitatus, Achar. Prodr.

Sormijäkälä kasvaa enimmäkseen vanhoissa puissa ja puunkannoissa, samoin kallioilla, mutta ei niin runsaana kuin edellinen. Se on edellistä löyhempää, jauhoisempaa ja haaraisempaa. Se antaa useita kauniita värejä ja ansaitsee tulla kerätyksi; tämä kestää enemmän kuumuutta.Finger-Lafven växer mäst på gamla träd och trädstubbar: äfven på berg, dock icke til sådan myckenhet, som föregående. Den är mera lös, mjölig och grenig, än den förra. Den ger åtskilliga sköna färgor, och förtjenar at samlas; denna tål mera värma.

Villalle.
1. Pelkästään vedellä, ilman minkäänlaista puretusta, värjättävä aine saa haaleassa liotuksessa kauniin ja voimakkaan vahankeltaisen värin.
2. Pelkästään kuparisulfaatilla se antaa kauniin vaalean oliivinvihreän värin.
3. Pitkän kylmässä vedessä liottamisen jälkeen ja sitten lipeäsuolalla: (couleur de chair).
4. Jos värjättävä aine peitataan keittosuolassa ja salpietarissa, saa se jäkälästä pelkässä vedessä kauniin vaalean umbran eli tumman kellertävän rusehtavan värin.
5. Lipeäsuolalla, keittosuolalla ja kuparisulfaatilla: harmaanvihreä väri.
6. Kun joukkoon lisätään roomalaista alunaa ja samaa vitriolia, saa värjättävä aine oliivinkeltaisen värin.
7. Kalkilla ja salmiakilla: kaunis vaalea umbran väri.
8. Sama, kun siihen lisätään kuparisulfaatia: tummempi umbran väri.På Ylle.
1. Ensamt med vatten, utan all betning, får godset däraf i ljum maceration, en vacker och stark vaxgul färg.
2. Med koppar-vitriol ensamt, ger den en vacker ljus olivegrön färg.
3. Efter lång maceration i kallt vatten, och sedan med lutsalt: en ljus couleur de chair.
4. Om godset betas i koksalt och saltbetter, får det af lafven i vatten ensamt, en vacker ljus umbra, eller mörk nankins-färg.
5. Med lutsalt, koksalt och koppar-vitriol: en grågrön färg.
6. Om Romersk alun och samma vitriol tilsättes, får godset en olivegul färg.
7. Med kalk och salmiac: en vacker ljus umbra.
8. Den samma med tilsats af koppar-vitriol: en mörkare umbra.

Silkille.
1. Kylmässä vedessä tapahtuva liotus: kaunis kellertävän rusehtava.
2. Sama lämpimässä liotuksessa: kaunis keltainen väri.
3. Lipeäsuolalla ja lämpimässä liotuksessa yön yli: kaunis säämiskänvärinen (kellanruskea), jossa on paljon kiiltoa.
4. Kalkilla ja salmiakilla, yön yli kestäneen lämpimän liotuksen jälkeen: kaunis ruskea väri, jossa on paljon kiiltoa.
5. 14 päivän kylmän liotuksen jälkeen: kaunis tumma noisette.
6. Sama pidemmän ajan jälkeen: vaaleampi väri.
7. Vedellä ja kuparisulfaatilla: ei erityisen voimakasta väriä.
8. Sama kuumassa: kaunis feuille morte ("kuolleet lehdet"; harmaankeltaruskea).
9. 14 päivän kylmän liotuksen jälkeen ja sitten lipeäsuolalla: vaalea couleur de chair.
10. Lipeäsuolalla pidemmän ajan: kaunis tabac d'Espagne ("espanjalainen tupakka"; ruskea sävy).
11. Kuparisulfaatilla ja roomalaisella alumilla: kaunis hasselpähkinänruskea.
12. Kalkilla ja salmiakilla lyhyemmän ajan, kuten N:o 4: vaaleampi.
13. Sama keittosuolalla ja salpietarilla sekä kuparisulfaatilla: vaalea feuille morte.
14. Lipeäsuolalla, 8 päivän kuuman liotuksen jälkeen: tumma hasselpähkinänruskea.På Silke.
1. Kall maceration i vatten: en vacker nankins-färg.
2. Samma med varm maceration: en vacker gul färg.
3. Med lutsalt och varm maceration öfver en natt: vacker chamois, med mycken glants.
4. Kalk och salmiac, efter en natt i varm maceration: en skön brun färg med mycken glänts.
5. Efter 14 dagars kall maceration: en vacker mörk noisette.
6. Samma, längre tid: ljusare färg.
7. Med vatten och koppar-vitriol: ingen särdeles färg.
8. Den samma i värma: vacker feuille morte.
9. Efter 14 dagars kall maceration, och sedan med lutsalt: en blek couleur de chair.
10. Med lutsalt längre tid: en vacker tabac d'Espagne.
11. Med koppar-vitriol och Romersk alun: en vacker noisette.
12. Kalk och salmiac kortare tid, se N:o 4: ljusare.
13. Samma med koksalt och saltbeter samt koppar-vitriol: ljus feuille morte.
14. Med lutsalt, efter 8 dagars het maceration: en mörk noisette.

Cladonia deformis, harmaatorvijäkälä, bägarpöslav3. L. Deformis. Achar. Prodr.

Harmaatorvijäkälä kasvaa kallioilla ja toisinaan lehtisammalilla kankailla, eikä se ole harvinainen. Se on suurempi ja rehevämpi kuin muut, mutta siinä on vähiten väriainetta kaikista. Vaikka siinäkin tavataan punaisia kyhmyjä, se ei kuitenkaan anna mitään erityisen voimakasta väriä. Näin ollen näyttää, että sen voi helposti erottaa kahdesta edellisestä. Sitä on kokeiltu, kuten muitakin, monin tavoin; mutta koska väriä ei saada, olisi liian työlästä ja tarpeetonta luetella tapoja.Pös-Lafven växer på berg och ibland löfmossor på backar och är icke sällsynt. Den är större och frodigare än de andre; men håller minst färgämne af alla. Ehuru den också finnes hafva röda knölar, så ger den ändock icke någon särdeles färg. Den tyckes sålunda med skål kunna skiljas ifrån de tvänne föregående. Den är försökt, liksom de andra, på många sätt; men som ingen färg fås, blefve det för vidlöftigt och onödigt at upråkna dem.

Villalle.
1. 14 päivän vedessä liottamisen jälkeen ja sitten lipeäsuolalla: heikko couleur de chair.
2. Lipeäsuolalla voimakkaammassa kuumuudessa: vaalea umbra, eli vaaleanruskea sävy.
3. Kalkilla ja salmiakilla: hieman tummempi umbra eli ruskea sävy.På Ylle.
1. Efter 14 dagars maceration i vatten, och sedan med Lutsalt: en svag couleur de chair.
2. Med lutsalt i starkare värma: en ljus umbra.
3. Med kalk och salmiac: något mörkare umbra.

Silkille.
1. Vedessä yön yli: tumma hasselpähkinänruskea.
2. Lipeäsuolalla: vähän tai ei lainkaan väriä.
3. 14 päivän liotuksen jälkeen ja sitten lipeäsuolalla: vaalea kellertävän rusehtava.
4. Lipeäsuolalla kuumuudessa: vähän väriä.
5. Kalkilla ja salmiakilla: samea couleur de chair.
6. Sama pidemmän aikaa: hieman ruskehtava.
7. Sama keittosuolalla: tumma hasselpähkinänruskea.På Silke.
1. I vatten öfver en natt: en mörk noisette.
2. Med lutsalt föga eller ingen färg.
3. Efter 14 dagars maceration, och sedan med lutsalt: en blek nankins-färg.
4. Med lutsalt i värma, föga färg.
5. Med kalk och salmiac: en oren couleur de chair.
6. Den samma längre: något brunagtig.
7. Den samma med koksalt: mörk noisette.

Cladonia macilenta f./var. filiformis, tappitorvijäkälä, mager bägarlav, småbägarlav ?4. L. Filiformis. Achar. Prodr.

Jäkälä on melko harvinainen; se kasvaa lehtisammalten joukossa ja kallioilla. Sitä voidaan vaivoin kerätä muutamia luoteja; lisäksi se ei sisällä paljon väriainetta.Smal-Lafven är mera sällsynt, växande ibland löfmossor, och på berg. Det är med möda man kan samla några lod däraf: också innehåller den icke mycket färg.

Villalle.
1. Pelkästään vedellä: vaalea umbra, eli vaaleanruskea sävy.
2. Jos lisätään lipeäsuolaa, saadaan ventre de biche.
3. Kalkilla ja salmiakilla: vaalea hasselpähkinänruskea.På Ylle.
1. Med vatten ensamt: en ljus umbra.
2. Om lutsalt tilsättes, fås en ventre de Biche.
3. Med kalk och salmiac: en ljus noisette.

Silkille.
1. Pelkästään vedessä se antaa vaalean hasselpähkinänruskean.
2. Lipeäsuolalla: vaaleampi hasselpähkinänruskea.
3. Kalkilla ja salmiakilla: vaalea ventre de biche.På Silke.
1. I vatten ensamt ger den en ljus noisette.
2. Med lutsalt, en blekare noisette.
3. Med kalk och salmiac: en ljus ventre de biche.

Cladonia bellidiflora, koreatorvijäkälä, blombägarlav5. L. Bellidiflorus. Achar. Prodr.

Kukkahuippujäkälä on hyvin harvinainen. Löysin sen ensimmäisen kerran kasvamassa etelänrahkasammalten joukossa Rodmäsenillä, kuuden neljännespeninkulman päässä Norrköpingistä. Se muistuttaa kukkivaa kaunokaista (Bellis) ja on hyvin kaunis; mutta se ei anna erityisen kauniita värejä, lukuun ottamatta muutamia silkille saatavia värejä.Blomtopps-Lafven är mycket sällsynt. Jag fant den första gången växande ibland Sphagnum pal. på Rodmäsen, 6 fjerdingsväg ifrån Norrköping. Den liknar en blomstrande Bellis, och är mycket vacker; men gifver icke särdeles vackra färgor, utom några på silke.

Villalle.
1. Lipeäsuolalla se antaa jokseenkin kauniin umbranvärin.
2. Kalkilla ja salmiakilla: tumma lihanväri.
3. Sama pidemmän aikaa lämpimässä liotuksessa: tummempi lihanväri.På Ylle.
1. Med lutsalt ger den en någorlunda vacker umbra-färg.
2. Med kalk och salmiac: en mörk kött-färg.
3. Den samma efter längre maceration i värma: en mörkare köttfärg.

Silkille.
1. 14 päivän vedessä liottamisen jälkeen ja sitten virtsalla: kaunis kellertävän rusehtava.
2. Pelkästään vedellä silkki saa siitä kauniin ja kiiltävän punamullan värin.
3. Haihtuvalla lipeäsuolalla ja soodalla: kaunis hasselpähkinänruskea.
4. Lipeäsuolalla: kaunis vaalea kellertävän rusehtava.
5. Kalkilla ja salmiakilla: tumma lihanväri.På Silke.
1. Efter 14 dagars maceration i vatten, och sedan med urin: en skön Isabelle-färg.
2. Med vatten ensamt, får silke däraf en skön och gläntsande Bolus-färg.
3. Med flygtigt lutsalt och soda: en vacker noisette.
4. Med lutsalt: en vacker ljus Isabelle-färg.
5. Med kalk och salmiac: en mörk kött-färg.

Cladonia pyxidata, ruskotorvijäkälä, trattlav6. L Pyxidatus. Achar. Prodr.

Ruskotorvijäkälä on hyvin yleinen, ja sitä voidaan kerätä suuria määriä. Se ansaitsee myös erinomaisen sijan väriaineidemme joukossa.Tratt-Lafven är mycket allmän, och kan samlas til myckenhet. Den förtjänar ock et utmärkt rum ibland våra färgstofter.

Villalle.
1. Kalkilla ja salmiakilla saadaan voimakas vahankeltainen väri.
2. Jos joukkoon sekoitetaan kuparisulfaattia, keittosuolaa ja salpietaria, saadaan tuotteelle kaunis vihreä väri, joka on pysyvä.
3. Kalkilla, salmiakilla ja kuparisulfaatilla, kuuden päivän kuuman liotuksen jälkeen, saadaan erittäin kaunis mustanruskea väri, joka auringossa vivahtaa vaaleanruskeaan. Tämä väri on erittäin miellyttävä silmälle. Prangenin Farb. Lex. T. 36, N:o 1.
4. Lipeäsuola ja kuparisulfaatti antavat kauniin harmaanvihreän värin.
5. Kun lipeäsuolaa lisätään enemmän, väristä tulee kellanvihreä.
6. Kun lisätään keittosuolaa ja salpietaria, väristä tulee voimakkaamman celadoninvihreä.På Ylle.
1. Med kalk och salmiac fås en stark vax-gul färg.
2. Om koppar-vitriol blandas til, med kok-salt och saltbetter, får godset en vacker grön färg, som är ägta.
3. Med kalk, salmiac och koppar-vitriol efter 6 dagars het maceration, fås en mycket vacker svartbrun färg, som skiftar åt ljusbrunt i solen. Denna färg är mycket behagelig för ögat. Prangens Farb. Lex. T. 36* N:o. 1.
4. Lutsalt och koppar-vitriol gifva en skön celadon grön färg.
5. Med mera lutsalt blir färgen gulgrön.
6. Tilsättes koksalt och saltbetter, blir den starkare celadon grön.

Silkille.
1. Pelkällä vedellä: oljenkeltainen.
2. Pitempään ja lämmössä liotettuna väri muuttuu voimakkaan punertavaruskeaksi.
3. Lipeäsuolalla saadaan kylmässä liotettuna kaunis oljenvärinen.
4. Lämpimässä liotuksessa lipeäsuolalla: voimakkaampi oljenvärinen.
5. Samalla tavalla, mutta pitemmän aikaa: vaalea punertavan ruskea.
6. Kun lisätään kuparisulfaattia: vaalean kellanvihreä väri.
7. Samalla tavalla, mutta suuremmassa lämmössä: vihertävämpi.
8. Kalkilla ja salmiakilla kylmässä liotuksessa: haalea oljenvärinen.
9. Samalla tavalla, mutta pitemmän aikaa: kaunis, kirkas ja vaalea sitruunankeltainen väri.
10. Pitemmässä lämmityksessä väri vetäytyy punertavanruskeaan.
11. Kun lisätään kuparisulfaattia: harmaanvihreä väri.
12. Pitemmän lämpimän maseroinnin jälkeen: enemmän ruskeaan vivahtava.På Silke.
1. Med vatten ensamt: paillegul.
2. Längre tid och i värme macererad, blir färgen hög carmelite.
3. Med lutsalt fås en vacker paille, i kall maceration.
4. I varm maceration med lutsalt: en starkare paille.
5. På samma satt längre tid: en ljus carmelite.
6. Med tilsats af koppar-vitriol: en ljus gulgrön färg.
7. På samma satt med mera värme: mera grönagtig.
8. Med kalk och salmiac i kall maceration: en blek paille.
9. På samma satt längre: en skön klar och ljus citron-gul färg.
10. I längre värme drages färgen åt carmelite.
11. Med tilsats af koppar-vitriol: en grå-grön färg.
12. Efter längre varm maceration: mera åt brunt.

Cladonia polydactyla, lännentorvijäkälä, grenbägarlav7. L. Ventricosus. Achar. Prodr.

Lännentorvijäkälä kasvaa runsaana metsissä, kallioilla lehtisammalten seassa, sekä myös kannoilla ja maassa. Se antaa useita voimakkaita ja kauniita värejä.Buklafven växer ömnigt i skogarne på berg ibland löfmossor, och äfven på stubbar och på marken. Den gifver åtskilliga starka och vackra färgor.

Villalle.
1. Pelkällä vedellä se antaa kauniin umbra-värin.
2. Lipeäsuola, keittosuola ja salpietari sekä kuparisulfaatti antavat kauniin oliivinvärin.
3. Pelkällä lipeäsuolalla ja kuparisulfaatilla väri muuttuu vielä kauniimmaksi oliivinvihreäksi.
4. Jäkälä pantiin lipeäsuolan, keittosuolan ja salpietarin sekä kuparisulfaatin ja roomalaisen alunan kanssa, jolloin aine sai kauniin tumman punertavanruskean värin.
5. Kalkilla ja salmiakilla kahdeksan päivän lämpimän liuottamisen jälkeen väriliemi muuttuu violetiksi, ja aine saa kauniin couleur de chair -värin.På Ylle.
1. Med vatten ensamt, gifver den en vacker umbra-färg.
2. Lutsalt, koksalt och saltbetter samt koppar-vitriol, gifva en vacker olive färg.
3. Med lutsalt och koppar-vitriol ensamt, blir färgen vackrare olive-grön.
4. Lafven sattes med lutsalt, koksalt och saltbetter samt koppar-vitriol och romersk alun, då godset fick en skön mörk carmelite.
5. Med kalk och salmiac efter 8 dagars varm maceration, blir färg-soppan violette, och godset får en vacker couleur de chair.

Silkille.
1. Vedellä: haalea oljenväri.
2. Kun on maseroitu 14 päivää vedessä ja sitten virtsassa: couleur de chair.
3. Pelkällä vedellä ja kuparisulfaatilla: vihreä.
4. Lipeäsuolalla ja kuparisulfaatilla: kaunis ja kirkas harmaanvihreä väri, jossa on paljon kiiltoa.
5. Lipeäsuola, keittosuola ja salpietari antavat aidon ja kirkkaan punertavanruskean värin.
6. Samalla tavalla saadaan kylmässä liotuksessa vaalea merde d'oye ("hanhenpaska", vihertävänruskea).
7. Samoin miedossa lämmössä: vaaleampi punertavanruskea.
8. Kalkilla ja salmiakilla: haalea oljenväri.
9. Samalla tavalla lämmössä: kaunis hasselpähkinänruskea.
10. Samalla tavalla kuparisulfaatilla: kaunis feuille morte ("kuolleet lehdet", harmaanruskeankeltainen).
11. Sama pitemmässä liotuksessa, voimakkaampi feuille morte.
12. Kun oli liotettu 14 päivää voimakkaasti kuumuudessa, liemi sai voimakkaan violetin värin ja silkki kauniin couleur de chair -värin.
13. Ensin lipeäsuolalla ja sitten kalkilla ja salmiakilla: tumma hasselpähkinänruskea.På Silke.
1. Med vatten: en blek paille.
2. Efter 14 dagars maceration i vatten och sedan i urin: couleur de chair.
3. I vatten ensamt med koppar-vitriol: grön.
4. Med lutsalt och koppar-vitriol: en vacker och klar grågrön färg, med mycken glans.
5. Lutsalt, koksalt och saltbetter, gifva en ägta och klar carmelite.
6. På samma sätt fås med kall maceration en ljus merde d'oye.
7. Likaledes i lindrig värme: en ljusare carmelite.
8. Med kalk och salmiak: en blek paille.
9. På samma satt i värme: en vacker noisette.
10. På samma sätt med koppar-vitriol: en vacker feuille-morte.
11. Den samma i längre maceration, starkare feuille-morte.
12. Efter 14 dagars stark maceration i hetta, fick spadet en stark violette färg, och silket en vacker couleur de chair.
13. Med lutsalt först, och sedan kalk och salmiac; en mörk noisette.

Cladonia cenotea, tuhkatorvijäkälä, puderlav8. L. Tubulatus.

Sub-cartilagineus, albus, bacillis tubulatis simplicibus, tuberculis fungosis brunneis.

Tuhkatorvijäkälää ei tohtori Acharius ole ottanut mukaan. Sitä kasvaa täällä varsin laajalti levinneenä, joskin niukasti lehtisammalten seassa. Se antaa monia kauniita värejä.Tub-Lafven har ej blifvit uptagen af Doct. Acharius. Den växer nog kringspridt här, fast sparsamt imellan löfmossor. Den gifver många vackra färgor.

Villalle.
1. Lipeäsuolalla: kaunis umbranruskea.
2. Pelkällä vedellä: kellertävä punertavan ruskea.
3. Kalkilla ja salmiakilla: vaalea couleur de chair.
4. Sama pitempään: tummempi.
5. Kahdentoista päivän kuuman liottamisen jälkeen: tumma lihanväri.
6. Kun lisätään kuparisulfaattia: kaunis harmaa väri.På Ylle.
1. Med lutsalt: en vacker umbra.
2. Med vatten ensamt: gulaktig carmelite.
3. Med kalk och salmiac: en ljus couleur de chair.
4. Den samma längre: mörkare.
5. Efter 12 dagars het maceration: mörk köttfärg.
6. Med tillsats af koppar-vitriol: en vacker grå färg.

Silkille.
1. Vedellä: kaunis oljenväri.
2. Sama, pitempään lämpimässä maseroinnissa: punertavanruskea.
3. Lipeäsuolalla: voimakkaampi oljenväri.
4. Suuremmassa lämmössä: vaaleampi oljenväri.
5. Sama kuparisulfaatilla: punertavanruskea.
6. Kalkilla ja salmiakilla: hasselpähkinänruskea.
7. Kun lisätään kuparisulfaattia: tumma couleur de chair.
8. Sama pitemmässä lämmössä: vaaleampi.På Silke.
1. Med vatten: vacker paille.
2. Samma, längre i varm maceration: carmelite.
3. Med lutsalt: högre paille.
4. I mera värme: ljusare paille.
5. Samma med koppar-vitriol: carmelite.
6. Med kalk och salmiac: noisette.
7. Med tilsats af koppar-vitriol: mörk couleur de chair.
8. Samma i längre värme: ljusare.

Cladonia fimbriata, pikkutorvijäkälä, naggbägarlav9. L. Fimbriatus. Achar. Prodr.

Pikkutorvijäkälä kasvaa siellä täällä lehtisammalten seassa. Se ei anna monia värejä.Nagglafven växer här och där ibland löfmossor. Gifver icke många färgor.

Villalle.
1. Vedellä: vahankeltainen.
2. Lipeäsuolalla: kellertävä punertavanruskea.
3. Kalkilla ja salmiakilla: tummempi kellertävä punertavanruskea.På Ylle.
1. Med vatten: vaxgul.
2. Med lutsalt: gulagtig carmelite.
3. Med kalk och salmiac: mörkare gulagtig carmelite.

Silkille.
1. Vedellä: kirkas, voimakas hasselpähkinänruskea.
2. Lipeäsuolalla: vaaleampi hasselpähkinänruskea.
3. Kalkilla ja salmiakilla: kaunis hasselpähkinänruskea.På Silke.
1. Med vatten: klar, hög noisette.
2. Med lutsalt: ljusare noisette.
3. Med kalk och salmiac: vacker noisette.

Cladonia gracilis subso. gracilis, silotorvijäkälä, smal stängellav10. L. Gracilis. Achar. Prod.

Silotorvijäkälä kasvaa runsaana metsissä, mutta siitä ei saada erityisen kaunista väriä.Stängel-Lafven växer ömnigt i skogarne, men gifver ej särdeles vacker färg.

Villalle.
1. Vedellä: oljenväri.
2. Lipeäsuolalla: hasselpähkinänruskea.
3. Kalkilla ja salmiakilla: vaalea punertavanruskea.På Ylle.
1. Med vatten: paille.
2. Med lutsalt: noisette.
3. Med kalk och salmiac: ljus carmelite.

Silkille.
1. Vedellä: haalea oljenväri.
2. Lipeäsuolalla: kaunis oljenväri.
3. Kalkilla ja salmiakilla: kaunis punertavanruskea.På Silke.
1. Med vatten: blek paille.
2. Med lutsalt: vacker paille.
3. Med kalk och salmiac: vacker carmelite.

Cladonia gracilis subsp. turbinata, metsätorvijäkälä, bägarstängellav11. L. Turbinatus. Achar. Prod.

Trumpettijäkälää ei tavata lainkaan tai se on harvinainen. Se kasvaa runsaana kallioilla ja paikoin lehtisammalten seassa.Trumpet-Lafven är ej eller sällsynt. Den växer ömnigt på berg och ibland löfmossor.

Se on läheistä sukua edelliselle, ja kokeitteni perusteella luulisin sen olevan vain suurempi lajimuunnos siitä.Den är nära slägt med den föregående, och efter mina försök, skulle jag tro den vara blott en större artförändring däraf.

Villalle.
1. Vedellä: kaunis oljenväri.
2. Lipeäsuolalla: hasselpähkinänruskea.
3. Kalkilla ja salmiakilla: vaalea punertavanruskea.På Ylle.
1. Med vatten: vacker paille.
2. Med lutsalt: noisette.
3. Med kalk och salmiac: ljus carmelite.

Silkille.
1. Vedellä: vaalea hasselpähkinänruskea.
2. Lipeäsuolalla: kaunis vaalea oljenkeltainen.
3. Kalkilla ja salmiakilla: vaalea punertavanruskea.På Silke.
1. Med vatten: ljus noisette.
2. Med lutsalt: vacker paille.
3. Med kalk och salmiac: ljus carmelite.

Cladonia cornuta, puikkotorvijäkälä, syllav12. L. Cornutus. Achar. Prodr.

Puikkotorvijäkälää kasvaa runsaasti lehtisammalen seassa sekä myös yksittäin kallioilla ja kannoilla. Se antaa villalle kauniita värejä, mutta ei juuri lainkaan silkille.Spits-Lafven finnes ömnigt växande bland löfmossor, och äfven ensam på berg och stubbar. Den gifver vackra färgor åt ylle; men inga, särdeles åt silke.

Villalle.
1. Vedellä: kaunis vaalea sitruunankeltainen väri.
2. Suuremmassa lämmössä: kaunis punertavan ruskea.
3. Lipeäsuolalla: haalea hasselpähkinänruskea.
4. Kalkilla ja salmiakilla: kaunis vaalea punertavan ruskea.
5. Samalla tavalla, kun lisätään kuparisulfaattia: erittäin kaunis ja pysyvä oliivinvihreä väri.
6. Samalla tavalla, mutta suuremmassa lämmössä: tummempi vahva oliivinvihreä väri.På Ylle.
1. Med vatten: en vacker ljus citrongul färg.
2. Med mera värme: en skön carmelite.
3. Med lutsalt: en blek noisette.
4. Med kalk och salmiac: vacker ljus carmelite.
5. Samma med tilsats af koppar-vitriol: en mycket vacker och ägta olivegrön färg.
6. På samma sätt med mera värme: en mörkare stark olivegrön färg.

Silkille.
1. Vedellä: hasselpähkinänruskea.
2. Lipeäsuolalla: vaalea oljenkeltainen.
3. Kalkilla ja salmiakilla: punertavan ruskea.På Silke.
1. Med vatten: noisette.
2. Med lutsalt: paille.
3. Med kalk och salmiac: carmelite.

Cladonia subulata, sormitorvijäkälä, hornbägarlav?
Stictis radiata?13. L. Radiatus. Achar. Prodr.

Jäkälä kasvaa suurissa määrin kallioillamme. Se antaa silkille useita kauniita värejä, mutta villalle vain vähän tai ei lainkaan.Tand-Lafven växer til myckenhet på våra berg. Den gifver åt silke flera färgor, som äro vackra; men föga eller inga åt ylle.

Villalle.
1. 14 päivän vedessä liottamisen jälkeen ja sitten kalkilla ja salmiakilla: haalea tai vaalea punertavan ruskea.
2. Samalla tavalla lipeäsuolalla: haalea oljenkeltainen.På Ylle.
1. Efter 14 dagars maceration i vatten, och sedan med kalk och salmiac: en blek eller ljus carmelite.
2. På lika sätt med lutsalt: en blek paille.

Silkille.
1. Vedellä: kaunis hasselpähkinänruskea.
2. 14 päivän maseroinnin jälkeen ja sitten kalkilla ja salmiakilla: kaunis punertavan ruskea.
3. Lipeäsuolalla: haalea oljenkeltainen.
4. 14 päivän liottamisen jälkeen lipeäsuolalla: kaunis oljenväri.
5. Kalkilla ja salmiakilla sekä kuparisulfaatilla: vaalea harmaanvihreä väri.
6. Pelkällä kalkilla ja salmiakilla: haalea oljenväri.
7. 14 päivän virtsaliotuksen jälkeen: tumma hasselpähkinänruskea.På Silke.
1. Med vatten: vacker noisette.
2. Efter 14 dagars maceration och sedan med kalk och salmiac: en vacker carmelite.
3. Med lutsalt: blek paille.
4. Efter 14 dagars maceration med lutsalt: vacker paille.
5. Med kalk och salmiac samt koppar-vitriol: en ljus grågrön färg.
6. Med kalk och salmiac ensamt: en blek paille.
7. Efter 14 dagars maceration med urin: en mörk noisette.

Cladonia foliacea, jalotorvijäkälä, älghornslav14. L. Alcicornis. Achar. Prodr.

Jalotorvijäkälä kasvaa runsaana maassa, paikoin lehtisammalten seassa. Se sisältää myös väriaineita.Elghorns-Lafven växer ömnigt på marken ibland löfmossor. Den är ock färghaltig.

Villalle.
1. 14 päivän kylmän vesiliottamisen jälkeen ja sitten lipeäsuolalla: haalea hasselpähkinänruskea.
2. Kalkilla ja salmiakilla: hasselpähkinänruskea.
3. Samalla tavalla pitempään: hieman tummempi.
4. 14 päivän kylmän liottamisen jälkeen, sitten kalkilla ja salmiakilla: vaalea punertavanruskea.
5. Kalkilla ja salmiakilla sekä kuparisulfaatilla: erittäin kaunis vihreä väri.
6. Samalla tavalla liottamalla pidemmin lämpimässä: tummempi vihreä väriPå Ylle.
1. Efter 14 dagars kall maceration i vatten, och sedan med lutsalt: en blek noisette.
2. Med kalk och salmiac: noisette.
3. På samma sätt längre: litet mörkare.
4. Efter 14 dagars kall maceration, sedan kalk och salmiac: ljus carmelite.
5. Med kalk och salmiac, samt koppar-vitriol: en mycket vacker grön färg.
6. På samma satt i längre varm maceration: mörkare grön färg.

Silkille.
1. 14 päivän kylmän vesiliottamisen jälkeen ja sitten lipeäsuolalla: haalea hasselpähkinänruskea.
2. Kalkilla ja salmiakilla: tummempi hasselpähkinänruskea.
3. 14 päivän kylmän liottamisen jälkeen ja sitten virtsassa: kaunis vaalea oljenkeltainen.
4. Lipeäsuolalla: oljenkeltainen.
5. 14 päivän kylmän vesiliottamisen jälkeen ja sitten kalkilla ja salmiakilla: vaalea punertavanruskea.
6. Kalkilla, salmiakilla ja kuparisulfaatilla: vaalea harmaanvihreä.
7. Samalla tavalla pitemmässä lämmössä: harmaanvihreä väri.På Silke.
1. Efter 14 dagars kall maceration i vatten, och sedan med lutsalt: blek noisette.
2. Med kalk och salmiac: mörkare noisette.
3. Efter 14 dagars kall maceration och sedan i urin: en vacker paille.
4. Med lutsalt: paille.
5. Efter 14 dagars kall maceration i vatten, och sedan med kalk och salmiac: ljus Carmelite.
6. Med kalk, salmiac och koppar-vitriol: en ljus celadon.
7. På samma sätt i längre värme; en grågrön färg.

Cladonia turgida, paksutorvijäkälä, sväll-lav15. L. Parechus. Achar. Prodr.

Paksutorvijäkälä ei myöskään ole harvinainen: se kasvaa paikoin lehtisammalten seassa. Se muistuttaa suuresti edellistä ja näyttää olevan pelkkä lajimuunnos siitä. Se antaa vain vähän väriä.Hornblads-Lafven är ock icke sällsynt: den växer ibland löfmossor. Har mycken likhet med föregående, och tyckes vara en blott art-förändring däraf. Ger föga färg.

Villalle.
1. Kalkilla ja salmiakilla: vahankeltainen väri.
2. Kun edellä mainittuun lisätään kuparisulfaattia: kaunis vihreä väri.På Ylle.
1. Med kalk och salmiac: vaxgul färg.
2. Med tilsats til de förre af koppar-vitriol: en vacker grön färg.

Silkille.
1. Vedellä: haalea oljenkeltainen.
2. Lipeäsuolalla: oljenkeltainen.På Silke.
1. Med vatten: blek paille.
2. Med lutsalt: paille.

Cladonia squamosa, suomutorvijäkälä, fnaslav16. L. Pleolepis. Achar. Prodr.

Suomutorvijäkälä on harvinaisempi. Se on läheistä sukua kahdelle edelliselle. Se antaa vain kauniin harmaanvihreän värin, jonka pitäisi kuitenkin tehdä tästä jäkälälajista arvokkaan.Fjäll-Lafven är mera sällsynt. Den kommer nära i slägtskap med de tvänne föregående. Den gifver endaft en vacker celadons färg, som dock bör sätta värde på denna lafart.

Villalle.
1. Kalkilla ja salmiakilla: hasselpähkinänruskea.
2. Lipeäsuolalla ja kuparisulfaatilla: kaunis ja kirkas harmaanvihreä väri.På Ylle.
1. Med kalk och salmiac: noisette.
2. Med lutsalt och koppar-vi triol; en skön och klar celadons färg.

Silkille.
1. Lipeäsuolalla: oljenkeltainen.
2. Jos lipeäsuolaan lisätään kuparisulfaatilla: vaalea harmaanvihreä.
3. Kalkilla ja salmiakilla: hasselpähkinänruskea.På Silke.
1. Med lutsalt: paille.
2. Om koppar-vitriol tilsättes med lutsaltet; en ljus celadon.
3. Med kalk och salmiac: noisette.

Muotikatsaus

Revue des modes 7, 1924

Tänä kesänä muoti tahtoo voittaa luonnonkin väririkkauden. Mitä rohkeimpia ja erilaatuisimpia värisekotuksia ilmenee sekä hatuissa että puvuissa esikuvina on käytetty japanilaisia, itämaisia ja venäläisiä aiheita. Voiton kaikista vie punainen kaikissa eri vivahteissa, hennoimmasta vaaleanpunaisesta alkaen aina tummimpaan terrakottaan; loistavan intianpunaisen rinnalla on mitä lämpimin vadelmanpunainen, tumman granaatin, vienon korallin ja syvän kirsikan punainen. Niiden ohella paljon keltaista; okkerin, voikukan, primulan, mandarinin ja narsissin keltaista ja erilaisia vihreitä vivahduksia, jotka sulautuvat ihastuttavasti edellisiin. Valkea, musta-valkea, sininen-valkea ja loistavan violetti mikä näyttää erittäin hienolta sinisen kera päättävät kirjavan värisarjan.

Kesäkauden uutuuden muodostavat napit ja ripsut. Ensi sijalla ovat pienet, litteät helmiäis-, valkeat kivipähkinä- ja kaikissa muotiväreissä tarjolla olevat sarvinapit, jotka kiinnitetään rivittäin puvun etukaistaan tai sivuille tai taskujen reunoihin, jotta ne pistäisivät enemmän esiin.

Suosittuja ovat niinikään silkkiset ripsut ja pitkät tupsut. Ne ovat melkein aina samanvärisiä kuin itse kangas, mikä tekee erinomaisen hienon vaikutuksen. Kaula-aukkoa ympäröi kapea reunus tai kirjotusta linonista, valencienne-pitsistä, punoksilla kirjotusta organdista tai hienoraitaisesta pikeestä tehty kapea pojankaulus, johon tavallisesti liittyy samantapaiset kalvosimet. Kapeasta, kirjavasta nauhasta solmittu kravatti täydentää tämän sievän ja nuorekkaan kokonaisuuden. Hihattoman kesäpuvun terhakkana koristeena pienet, tuskin olkapäitä peittävät hihat muodostuvat aivan itsestään suorasta leikkauksesta ovat kyynärpäihin ulottuvat kalvosimet, jotka korvaavat hansikkaat ja antavat kapealle käsivarrelle hiukan pyöreyttä. Ne tehdään joko samasta kevyestä ja ohuesta kankaasta kuin pukukin tai samanvärisestä tyllistä ja pitseistä.

Nopein askelin me lähestymme kuumaa vuodenaikaa, ja etamini, foulardi, tafti, raakasilkki, organdi sekä ihastuttavat, kirjavat silkkikrepit pääsevät oikeuksiinsa. Viehättävimmät ovat läpinäkyvistä kankaista tehdyt, ruumiinmukaiset prinsessapuvut, sileät tai hiukan pyöristetyt volangit, ihastuttavat pliseeratut ja gofferatut puvut, joiden tiheät laskokset ympäröivät kiinteästi vartaloa ja kävellessä laajenevat tarpeen mukaan.

"Sinisiä" ja "helakoita" ihmisiä.

Pohjalainen 294, 18.12.1912

Muuan englantilainen kirjailijatar, miss Rosalind Murray, joka, vaikka ainoastaan 22 vuotta vanha, on kirjoittanut useita ihmeteltävän kypsiä kirjoja, jakaa niissä ihmiset kahteen luokkaan "siniseen," ja "helakkaan." Kun häntä pyydettiin tarkemmin selittämään mitä hän näillä nimityksillä tarkoitti, hymyili hän ja vastasi:

- Tietysti ei tuollaista käsitettä voi ottaa aivan vakavasti, vaan sisässäni ja'an minä aina ihmiset juuri sillä tapaa kahteen luokkaan, helakoihin ja sinisiin. Mr Rothenstein, taiteilija, hän se tämän ja'on ensin teki. Ei, sillä ei ole mitään tekemistä astralikappalten tai teosofian kanssa, ei pienintäkään. "Siniset" ihmiset ovat lyhyesti sanoen ymmärtäviä. He ovat herkkiä ja mielikuvitusrikkaita ja kiihtyvät helposti pikkuseikoista, mutta siitä saa olla varma että mitä heille sanookin, niin se ei tule väärin ymmärretyksi. Suuret surut eivät huo lestuta heitä niin paljoa ehkä siitä syystä että he osaavat asettua oman minänsä ulkopuolelle ja katsoa omia surujaan kuin mieltäkiinnittävää näytelmää.

Helakat ihmiset sitävastoin eivät niin helposti kiihdy pikkuseikoista vaan sensijaan sangen kovin suurista asioista. Sininen ihminen on oikukkaampi ja epävakaisempi kuin helakka. Ei voi koskaan edeltäkäsin sanoa mitä sininen tekisi määrättyjen olosuhteiden vallitessa. Sininen voi langeta syvemmälle kuin punanen, vaan myöskin nousta korkeammalle kuin hän. Sekä siminen että punanen voivat olla teeskentelijöitä vaan kun siniset teeskentelevät, itsekseen ja pettävät itseään, teeskentelevät helakat toisille ihmisille. Molemmat voivat myöskin olla herkkäluontoisia. vaan helakan ihmisen liikutus on tunteellisempaa kuin sinisen. Sinisellä on voimakkaampi oikean ja väärän tunto kuin punasella.

Englantilaiset ovat ylipäätään helakoita, etenkin naiset, vaan kun englantilainen on sininen, on hän sinisempi kuin kukaan muu.

Kodin osasto. Kotitalouskeksintöjä. 387. Huonekalujen maalaaminen ja kiillotus.

Pellervo 7, 1.4.1922

Huonekaluja, kuten pöytiä, sänkyjä, tuoleja y.m., ei tahdo saada itse maalatuksi niin hywin kuin maalarit sen tekewät. Kun olen omiksi tarpeikseni maalannut ja siinä koettanut jos mitä wäriä ja lakkaa, keksin wiimein oikein hywän keinon. Sekoitin 1 litraan maaliöljyä wähän kimröökiä, hieman punamultaa sekä keltamultaa. Jauhoin tämän kiwien wälissä hienoksi ja sitkeäksi maalikititsi. Sen jälestä sekoitin siihen purkillisen Japonicaa, wispasin ne oikein hywin sekaisin ja aloin maalata. Tuli heti niin kiiltäwää ja puhdasta kuin parhaankin maalarimestarin itsensä walmistamasta maalauksesta.

Koettakaapa tuollaista "reseptiä" maalatessanne! Saatte aina hywän, kiiltäwän ja puhtaan maalauksen, joka pysyy päällä eikä juokse pois.

- Talonpoika.

Kodin osasto. Kotitalouskeksintöjä. 380. Miten wärjätyt pumpulilangat saadaan wärinsä pitämään.

Pellervo 7, 1.4.1922

Wälistä sattuu, että ostetut wärilllset pumpulilangat eiwät ole wärinsäpitäwiä. Kun niitä epäillään tällaisiksi, menetellään seuraawasti: Langat laitetaan pataan, jossa on wettä niin paljon, että langat hywin peittymät. Suolaa pannaan joukkoon noin 100 gr kutakin 5 wesilitraa kohti. Kiehutetaan lankoja tunnin aika. Langoista lähtee tällöin wäriä weteen, mutta lankojen yhä kiehuessa ottaa wäri uudelleen kiinni ja näinollen wäri tulee pysywäiseksi. Lankojen pitää antaa olla samassa wedessä jäähtymiseen asti, minkä jälestä ne otetaan pois, huuhdellaan ja kuiwataan.

- L.

Kodin osasto. Kotitalouskeksintöjä. 379. Pysywän musta wäri karwalankoihin.

Pellervo 7, 1.4.1922

Kaadetaan wettä pataan, arwiolta niin paljon, että wärjättäwät langat woi siinä kastella. Weteen liotetaan wihtrilliä noin 100gr kutakin lankakiloa kohti. Kun wihtrilliwesi on kuumennut, kastetaan langat siihen ja wäännetään kuiwiksi. Pataan lisätään wettä ja kanerwia niin paljon kuin weteen peittyy. Annetaan kiehua noin 20 minuutin aika, jonka jälestä kanerwat nostetaan pois ja pannaan uusia tilalle. Menetellään täten, kunnes wesi on tullut hywin tummaksi, jolloin siihen upotetaan langat ja niiden annetaan siinä kiehua ½ tuntia. Nostetaan pois, huuhdellaan ja kuiwataan.

- H—a—.

Kodin osasto. Kotitalouskeksintöjä. 378. Mustaa wäriä willalankoihin.

Pellervo 7, 1.4.1922

Mustaa wäriä willalankoihin saadaan kun otetaan horsmia, joita kesäisin kaswaa niityillä, kuiwataan ne ja pannaan pataan kiehumaan 1 tunnin ajaksi. Sitten horsmat siiwilöidään pois ja liemi pannaan uudestaan pataan. Joukkoon pannaan wihtrilliä 50 gr kutakin lankakiloa kohden ja sen jälkeen langat, joita kiehutetaan 30 minuutin aika. Langat otetaan tämän jälestä padasta ja wäännetään kuiwumaan. Koettataapa nyt, "Pellerwon" lukijat, tätäkin helppoa wärjäämistapaa!

- I. P:nen.

Ostwaldin vesivärilaatikko...

Otavainen 9, 1924

Ostwaldin vesivärilaatikko on ainoa vesivärikokoelma, joka on kokoonpantu tieteellisten perusteiden mukaan. Laatikko sisältää kahdeksan pääväriä: keltainen, oranssi, punainen, orvokki, merensini, jäänisini, merenvihreä, lehtivihreä. Nämä päävärit ovat niin kirkkaan puhtaat, että luonnossa vain harvoin näkee niiden vertaa. Sen vuoksi värilaatikossa on lisäksi puhdas musta, vihertävän-musta tai ruskehtavanmusta ja peittovalkea sekä tushia. Värit ovat tieteellisellä tarkkuudella yhtä pitkien välimatkojen päästä värikehällä (spektrissä). Milloin väliväriä halutaan, on aina sekoitettava vain kahta vierekkäistä väriä keskenään; täten saadaan väliväritkin mahdollisimman puhtaina. Kun sitten tahdotaan sameampia värejä, niin täten saatuun oikeaan väriarvoon sekoitetaan mainittuja lisävärejä. Mutta Ostwaldin värien erikoinen läpikuultavuus tekee mahdolliseksi aivan uudenkin tekniikan: kuva laveerataan ensin tushilla ja peitetään sitten väreillä. Laatikossa oleva tushi on aivan neutraalisen harmaa vedellä sekoitettuna, joten sen päälle maalattu väri säilyttää väriarvonsa täysin muuttumattomana. Toiselta puolen väri on niin läpikuultavaa, että tushilaveerauksen hienoimmatkin yksityiskohdatnäkyvät läpi, ja siten saadaan oikeat varjostukset ja samennukset. Näitten värien suuri läpikuultavuus tekee ne erittäin sopiviksi valokuvien ja diapositiivien värittämiseen, värilyhtyjen ja ikkunakoristeiden maalaamiseen joko paperille tai kankaalle. Jos näillä väreillä maalatun paperin tekee läpikuultavaksi muutamalla öljypisaralla,niin suu aivan loistavia ikkunamaalaiiksia. Lapsille nämä värit tuottavatiloayksiväristen sanomalehti- tai kirjankuvion värittämisessä mitä kirkkaimpiin väreihin. Taiteilijalle ne tarjoavut helposti hallittavan välineistön, jonka avulla niitä nopeimmin kiinnittää skitsikirjaansa lentävät mielikuvansa. Yksi ainoa epäkohta näillä väreillä on: tekniikka ei ole vielä kyennyt luomaan värejä joilla kaikkien muiden hyvien ominaisuuksien ohella olisi ehdoton valonkestävyys — ne vaalenevat aikaa myöten.

Kun vielä mainitsemme, että Ostwaldin värilaatikko on varsin huokea, peltirasiassa 7 mk. pahvikotelossa 5:50, ja että ne ovat sangen näkyisät — tehtaan ilmoituksen mukaan riittää yhden laatikon sisältö 6 neliömetrin pinta-alalle — niin uskomme näiden värien saavuttavan suuren suosion sekä amatöörien että taiteilijain keskuudessa.

S. O. K:n osastoilta. Laboratorio. S. O. K:n kotivärit.

Osuuskauppalehti 3, 16.2.1922

Osuuskauppalehden viime numerossa ollut S. O. K:n kotivärejä käsittelevä kirjoitus kaipaa parissa kohdassaan hieman täydennystä. Kun siinä m. m. sanotaan, että "S. O. K:n laboratoriosaa suoritetut — — tarkastukset — — pussiväreistä — — ovat osoittaneet etteivät läheskään kaikki pussivärit kotivärjäystä varten sovellu samalla kertaa villan, silkin, puuvillan, pellavan ja puolivillan värjäykseen, kuten pussin kyljessä olevassa tekstissä vakuutetaan, vaan saattavat antaa eri lanka- ja kangaslaaduille aivan eri värivivahduksen, riippuen eri kuitulajien erilaisesta rakenteesta", niin tämä esitys saattaa suppeudessaan helposti aiheuttaa väärinkäsityksen, minkä johdosta pari selittävää sanaa on paikallaan.

S. O. K:n laboratorion toimittamissa väritutkimuksissa on tosiaan havaittu, etteivät kaupassa tavattavat pussivärit useimmissa tapauksissa sovellu samalla kertaa villan, silkin, puuvillan, pellavan, keinosilkin ja puolivillan värjäämiseen, vaikka kaikkien pussivärien käyttöohjeissa niin vakuutetaan. Tämä riippuu tietysti siitä mitä väriaineita pussiväreihin on käytetty, siis väriaineen valinnasta. Muutamat väriaineet värjäävät yksinomaan animalisia (eläin-) kuituja, toiset taas ainoastaan vegetabilisia (kasvi-) kuituja. Eri kuitulajit suhtautuvat siis väriaineisiin eri tavalla riippuen kuitujen erilaisesta rakenteesta, luonteesta ja ominaisuuksista. Muutamat pussivärit värjäsivät kyllä tyydyttävästi puuvillaa, mutta villasta huuhtoutui väri pois kylmällä vedellää käsiteltynä, joten värjättävä esine jäi kokonaan tai melkein kokonaan värittömäksi. Toiset värit taas värjäsivät villan tyydyttävästi, mutta puuvilla huuhtoutui värittömäksi. Juuri pussivärien tällaista suhtautumista eri kuitulajeihin, t. s. animalisiin ja vegetabilisin kuituihin, laboratorio tarkoittaa sillä, etteivät pussivärit sovellu "samalla kertaa" villan ja puuvillan värjäykseen. Ne värit, jotka eivät värjää villaa vaikka värjäävätkin puuvillaa, eivät siis värjää villaa siinäkään tapauksessa ettei puuvillaa ole samaan aikaan väriliemessä lainkaan mukana. Ja samoin päinvastoin.

Laboratorion värjäyskokeet ovat siis osoittaneet, ettei kyseellisten pussivärien vika ole ainoastaan siinä, että eri kuitulajit saavat värjättäessä eri värivivahduksen, vaan itse asiassa siinä, että joku kuitulaji jääkokonaan tai melkein kokonaan värittömäksi. On kyllä olemassa sellaisiakin väriaineita, jotka värjäävät tyydyttävästi sekä animalisia että vegetabilisia kuituja, ja usein muodostetaankin väriainesekoituksia, jotka tähän pystyvät. Mutta tällöin, siis käytettäessä sellaista väriainetta tai väriainesekoitusta, joka todellakin soveltuu eri kuitulajien värjäämiseen, nämä kuitenkin usein saavat eri värivivahduksen. Tämä "virhe" esiintyy siis sellaisissa kankaissa, joissa on — kuten esim. puolivillaisissa — sekä animalisia että vegetabilisia kuituja. Mutta tämä värivivahdusten eroavaisuus voidaan saada hyvinkin vähäiseksi valitsemalla sopivia väriaineita ja useissa tapauksissa se onkin ehdoin tahdoin tavoiteltua, senvuoksi että se saattaa tehdä varsin miellyttävän vaikutuksen.

Ylläolevasta täydennyksestä käynee nyt itsestään selville, minkävuoksi S. O. K:n koti väripakkaamon värit on luokiteltu "villaväreihin", "puolivillaväreihin" ja tulevaisuudessa mahdollisesti kauppaan laskettaviin "puuvillaväreihin".

Det nya färgsinnet.

Nya Pressen 70, 23.3.1912

Under titel "Tidsskifte" har i bokform utgifvits de åtta föredrag, som af presidenten för Teosofiska samfundet Annie Besant hölls i London på våren 1909. Af dessa föredrag gällde det tredje "de nya dörrar, som öppna sig i religion, vetenskap och konst." Af intresse år att taga del af den berömda förednagarinnans åsikter om det nya färgsinne, som för närvarande håller på ajtt utvecklas hos många yngre konstnärer. Hon säger:

"Också i fråga om konsten skola dessa nya sinnen, hvarom föredragarinnan tidigare ordat, blifvä byggmästarne för den nya konsten, gifvarne af de nya idealerna. Tecken framträda särskildt i målarnes värld på nya förmögenheter, som utbildas, på ny färgprakt och ny förbindelse mellan känsla och färg. En målarskola håller på att växa upp, representanter för denna ha vi en och annan i England, åtminstone: en i Belgien och åtskilliga i Ungern. Jag såg deras taflor för blott tre, fyra dagar sedan, ett nytt bruk aff färger i syfte af återgifva sinnets högre känslorförnimmelser. Målaren framställer nya härliga skönhetsformer i nya strålande färger, de högre tankar och känslor, som särskildt framträda under en religiös sinnesstämning. Det fanns en tafla i deni sal, där vi höllo vår internationella kongress, som från den bortre ändan syntes såsom om det omöjligt kunde vara endast ett måleri på tätt lärtt. När man på ett visst afstånd såg på taflan, föreföll det att duken var genomskinlig och alt bakom måleriet fanns ett ljus, som skinade genom färgerna. Något af denna egenskap finnes i Mortimer Mempes taflor, som han målade i Japan. Det visar sig så starkt att jag antager att besökare af någon af hans utställningar knappast kunde tro annat än alt ett ljus var doldt bakom taflan, så märkvärdig var den glans, som syntes skina igenom. Men då man talade med denna stora kolorist, fann man att han ser färger på ett mycket olika sätt mot andra. Åtminstone förstod jag att han gör det på ett mycket olika sätt mot hvad jag gör det normalt. Då jag talade om de färger han såg, förstod jag, emedan jag i någon mån utvecklat den högre synen, att han såg astrala färger och icke fysiska och att hans försök att fästa dem på duken frambragte de märkvärdiga resultat alla förundrade sig öfver.

Många konstnärer finnas, som utvecklat sig längs denna linje och famla efter nya färgmöjligheter såväl som efter nya ideal, som de söka afbilda. Man skall i de mera moderna taflorna al konstnärer tillhörande denna skola, som nu är så liten, men som äger löfte om framtiden, finna att målarne söka efter nya skönhetsformer, att de söka öfverföra någon af de högre visioner, som tillhör materiella världar, finare och tunnare än vår egen. De söka att från idealet hämta ned stora tankar, som de för tiden blott på ett ofullkomligt sätt omkläda i form och färg, men hvari det finnes löfte om framtidens konst, som skall hämtas från högre världar, där en större natur skall framställa sig för människan, däri nya färger och nya konturmöjligheter skola finnas i alla riktningar. Det mänskliga geniet skäll där få en vidsträcktare tummelplats så att en vidare värld och vidsträcktare förmåga skola stå till målarnes förfogande".

Så långt föredragarinnan. Hvad säga våra färgentusiaster och våra konstkritiker härom?

Auringon vasamat.

Nuori voima 11-12, 1915

Näkymättömät nuolet, jotka kohtaavat maata ja sytyttävät taivaalle revontulten loimut.

Kaikki tiedämme, että auringosta lähtee valoja lämpösäteitä, mutta ani harvoin ajattelemme, mitä muuta ihmeellistä aurinko saa aikaan valaistessaan ja lämmittäessään maailmaa. Auringon valoaallot tekevät kasvien viheriät lehdet kykeneviksi muodostamaan tärkkelyshiukkasia, jotka ovat niin tärkeänä osana useissa viljelyskasveissamme ja hedelmissä. Aurinko vielä lisäksi ruskettaa kasvomme, aurinko tummentaa valokuvauslevyn ja tekee mahdolliseksi kuvan muodostumisen.

Olemme tunteneet kaikki nuo auringon ominaisuudet jo kauan aikaa, mutta vasta aivan äskettäin olemme päässeet selville eräästä sen ihmeellisyydestä. Olemme huomanneet auringon ampuvan maahan hiukkasnuolia, jotka ovat pieniä, että keijukaisen niin viinellinen tai mehiläisen kukkaron täysi niitä riittäisi siroteltavaksi yli laajan Suomen maan. Koska nuo vasamat ovat niin vähäisiä, emme tietystikään voi tuntea niitä emmekä myöskään nähdäparhaimmillakaan mikroskoopeilla. Miten sitten olemme päässeet selville niidenolemassaolosta? Mistä tiedämme, että niitä tosiaankin auringosta lähtee? Niin, me keksimme ne samalla tavoin kuin saimme selville, että maa pyörii — yksinkertaisesti käyttämällä aivojamme.

Moni pieni havainto johti tähänsuureen tulokseen; sitä tietä käy aina maailmassa kaiken keksiminen.

William Crookes (lue Kruks), etevä englantilainen tiedemies, otti suuren sähkölampun kuvun kaltaisen lasiputken ja tyhjensi sen ilmasta. Hän antoi sitten sähkövirran kulkea putken lävitse ja huomasi putken silloin täyttyvän pienistä hiukkasista, jotka tavattoman nopeasti syöksyivät tyhjän tilan läpi, kuumentaen lasin niin, että putki hehkui kauniin vihreänä jasinisenä. Ei saattanut olla mitään epäilystä noiden hiukkasten olemassaolosta — niitä ei voitu nähdä, mutta niiden vaikutus voitiin havaita. Ne eivät saattaneet ainoastaan lasia hehkumaan, vaan vieläpä ne iskivät niin tuimasti, että niiden avulla oli mahdollistakuumentaa platinakappale valkean hehkuvaksi ja sulattaa lasia ja mustentaa timantteja, aivan niinkuin takomalla voidaan saada rautakuumaksi. Ja jos jokukevyt esine asetettiin lasiputkeen, niin nuo pienet hiukkaset päällepäätteeksi vielä siirsivät sen mukanaan putken toiseen päähän!

Pian ryhtyivät monet viisaat miehet, jotka tutkivat tällaisia asioita, myöskin tutkimaan noita pieniä ihmeellisiä hiukkasia, ja he huomasivat, että ne kulkivat tuhansien kilometrien nopeudella sekunnissa, että ne sisälsivät sähköä ja että magneetti saattoi vetää niitä puoleensa. Tietysti piti noille pienille hiukkasille keksittämän nimikin, ja niitä alettiin sanoa elektroneiksi.

Sellaisia siis olivat ne pienet vasamat, jotka Crookes keksi. Mutta eräs parisilainen tiedemies Curie ja hänen vaimonsa huomasivat, että eräästä radiumnimisestä metallista lähti melkein samanlaisia vähäisiä nuolia. Niinkuin lasiputkessa syntyvät hiukkaset, niin olivat nekin niin pieniä, ettei niitä voitu nähdä, mutta niillä oli sellainen vauhti ja voima, että niiden vaikutus voitiin selvästi havaita. Kun ne kohtasivat valokuvauslevyä, mustensivat ne sen samalla tavoin kuin auringon valo. Kun ne saivat vaikuttaa keltaiseen fosforiin, muuttivat ne sen punaiseksi fosforiksi. Kun jalokivi asetettiin niiden läheisyyteen, saattoivat ne sen hehkumaan. Kun ne tapasivat kemiallista ainetta, jota nimitetään sinkkisulfidiksi, niin ne saivat sen leimuilemaan.

Ja vaikka nämä ihmeelliset elektronit eivät juuri surmanneet ihmistä, niin ne kuitenkin kykenivät haavottamaan häntä. Eräällä kuuluisalla ranskalaisella professorilla oli hitunen radiumia taskussaan, ja nuo pienet vasamat pääsivät iskemään hänen ihoonsa synnyttäen kipeän haavan, joka kesti kauan parantua. Kokeeksi Curie pani hitusen radiumia pahvilaatikkoon ja sitoi laatikon kiinni hihaansa. Hänen käsivarteensa syntyi siitä rohtuma, joka vasta kolmen kuukauden kuluttua oli täysin terve. Pienet eläimet kuten hiiret ja toukat herpaantuivat, kun radiumin annettiin niihin vaikuttaa, noiden hiukkasten, joissa oli tarpeeksi sähköä saamaan aikaan suurta vahinkoa.

Vielä on lisäksi huomattu, että noita näkymättömiä salamanuolia ei lähde metalleista ja erikoisesti kuumasta hiilestä. Tiedämme, että auringon kirkkaan valon synnyttävät kuumat, hehkuvat hiilipilvet, jotkaloistavat kuin hiili sähkölampussa, ja koska näin on asian laita, on myöskin varmaa, että auringon hehkuvasta hiilestä lähtee miljoonia ja miljoona kertaa miljoonia pieniä elektroneja.

Mutta aurinko on neljäntoista miljoonan penikulman päässä, niin että näillä ihmeellisillä elektroneilla olisi hirvittävän pitkä matka maahan. Me emme voi ampua nuolta, emme parhaimmankaan pyssyn luotia kuin joitakuita kilometrejä, ja vaikka elektronit kulkevat tuhansia kilometrejä sekunnissa, niin eiväthän ne toki kuitenkaan lentäne sellaista valtaista matkaa kuin neljäätoista miljoonaa penikulmaa — matkaa, johon menisi yötä päivää 90 kilometrin nopeudella tunnissa kiitävältä pikajunalta lähes kaksisataa vuotta. Voivatko nuo vasamat tulla niin suurten etäisyyksien takaa? Me emme tietystikään voi nähdä emmekä tuntea niitä, mutta ilmaisevatko ne meille millään tavoin, että ne saapuvat maahan? Kyllä ne ilmaisevat.

Kun ammumme luodin ilmaan, niin painovoima pakottaa sen palaamaan — se putoaa takaisin maahan. Niinpä siis näiden auringon pienien vasamainkin hyvin todennäköisesti pitäisi pudota auringon vetovoiman vaikutuksesta takaisin aurinkoon. Ne mahdollisesti kohoaisivat jonkun matkaa ylöspäin, laskeutuakseen sitten taas alas kuin suihkukaivon vesipisarat.

Mutta auringossa on jotain, mitä ei maassa ole, valoaaltoja. Nämä aallot, jotka leviävät avaruuteen auringosta, tuovat muassaan maahan nuo pikku vasamat. Meidän ei tule ajatella, että valoaallot painaisivat varsin voimakkaasti hiukkasia, mutta niiden paine on kuitenkin riittävän voimakas siirtämään hienon hienoja hiukkasia auringosta maanpallolle niinkuin tuuli puhaltaa savua tai sumua edeltään. Komeetan pyrstöä pidetään miltei kaikkea muuta ainetta keveämpänä. Tuo pyrstö on varsin pitkä — parisen sataa miljoonaa kilometriä, mutta sillä on tuskin minkäänlaista painoa, ja kun pyrstötähti lähenee aurinkoa, niin valoaallot painavat sen pyrstöä sivulle, jotta se taipuu auringosta poispäin niinkuin tuuli puhaltaisi siihen. Auringon ympärillä näkemämme sädekehän muodostavat kevyet kaasut, jotka tuo samainen valon säteilypaine pakottaa jonkinlaisena ulkokuorena ympäröimään aurinkoa.

On sen tähden varsin todennäköistä, että vasamat, joita auringon kuuma hiiliaines lähettää, valon paineen avulla kantautuvat maahan. Mutta mitenkä tiedämme, että ne todella saapuvat maan pinnalle?

Jos otaksumme näiden vasamahiukkasten kohtaavan maata, niin ensimmäiseksi niiden tietysti silloin täytyisi osua maapalloa ympäröivään ilmakehään siihen ilmamereen, missä maa pyörii. Meteoriitit, jotka ovat vain suuria kiviä, syöksähtävät joskus ilman läpi tykinluotien tavoin ja kiitävät niin nopeaan, että kitka saa ne punatai valkohehkuisiksi, ja me näemme niiden salamain lailla tähdenlentoina leimahtavan. Mutta vaikka nuo auringon pienen pienet vasamat kulkisivatkin ilman halki, niin ne ovat kooltaan liian vähäisiä edes silloin näkyäkseen, ja tuntuu miltei mahdottomalta, että ne yleensä millään tavoin voisivat päästä silmin nähtäviksi. Ja kuitenkin me voimme havaita ne yhtä selvästi kuin radiumhiukkaset, kun ne kohtaavat sinkkisulfidia, ja yhtä selvästi kuin lasiputken hiukkaset näkyvät kohdatessaan lasia ja värittäessään sen vihreäksi ja siniseksi. Me näemme ne eräänä maailman kaikkein komeimpana ilmiönä — karkeloivana pohjanpalona, revontulina, jotka täyttävät taivaan ihanin vihrein ja punasinervin loimuin. Nuo auringon liekehtivän hiilen synnyttämät näkymättömät vasamat kiitävät sata neljäkymmentä miljoonaa kilometriä kohdaten ilmakehää ja täyttäen sen sädehtivällä vihreällä ja sinipunervalla loisteella. Kannatti todellakin tehdä matkaa neljätoista miljoonaa penikulmaa valmistamaan niin upeaa näkyä kuin revontulet ovat.

On miltei epäämättömän varmaa, että revontulet syntyvät tällä tavoin, ja me tiedämme, miksi värit ovat juuri sellaisia kuin ne ovat. Ilmassa, jota hengitämme, on määrättyjä kaasuja, happea, typpeä ja hiilidioksidia; mutta ilmakehän yläosissa, joita hiukkaset kohtaavat, on kevyempiä kaasuja, joilla on omituiset nimet kryptoni, ksenoni ja neoni, ja todennäköisesti juuri nämä kaasut synnyttävät noita kauniita värejä elektronien niitä kohdatessa.

Me voimme laboratoriossa valmistaa pienoisrevontulia. Jos otamme noita kummallisen nimisiä kaasuja, täytämme niillä lasiputken ja annamme sähkö virran kulkea putken läpi, jotta syntyisi elektroneja, niin — ihme ja kumma! -— putki alkaa hehkua kauniin vihreän ja sinipunervan värisenä kuin itse pohjanpalot. Me saimme aikaan pienet revontulet lasiputkessa; suuri aurinko synnyttää valtaisia revontulimeriä, jotka ovat niin suuria kuin Suomi; mutta molempien — sekä pienten että isojen — synty on aivan sama. Kun luoti osuu kelloon, se värähtää ja saa aikaan äänen, ja jonkun verran samalla tavoin värähtävät pienet kaasuhiukkaset synnyttäen värejä, kun auringon vasamat niitä kohtaavat.

Kun auringon loimut leimahtavat tavallista suurempina, niin ilmestyy aurinkoon tavallista useampia auringonpilkkuja, ja niihin aikoihin huomaamme aina erikoisen kirkkaita pohjanpaloja, koska hiili, tavallista enemmän kuumentuen, aivan erityisellä voimalla sinkoaa pieniä vasamoitaan.

Vieläpä ovat nuo hiukkaset toisellakin tavalla sangen mielenkiintoisia ja ihmeellisiä. Ne lähtevät auringosta suoraviivaisesti, eivätkä ne kuitenkaan syöksy suoraan ja tasaisesti vasten koko maan pintaa, vaan näyttävät pääasiallisesti vetäytyvän napoihin, synnyttäen napaseuduilla revontulia. Mistä sitten johtuu, että hiukkaset suuntautuvat juuri napoja kohden? Syy on varsin merkillinen. Kuten tiedämme on maa suuri magneetti, ja samalla tavoin kuin kompassineulan molemmat kärjet näyttävät pohjoista ja etelää, niin myöskin kääntyvät nuo sähköhiukkaset alkuperäisestä suunnastaan pohjoisja etelänavan vetäminä.

Tällainen on ihmeellinen tositaru auringon vasamahiukkasista ja suurenmoisista revontulista, jotka pohjoisessa valaisevat pitkiä talviöitämme ja kuin taikavoimalla muuttavat synkeän pimeyden satumaiseksi ihanaksi väriloisteeksi.