Muotikirje suuresta maailmasta

Sisä-Suomi 116A, 25.5.1929

Jospa tällä kertaa tarkastelisimme eri pukulajeja. Tuskinpa koskaan lienee muodissa ilmennyt yhtaikaa niin suuria vastakohtia kuin nyt. Verratkaammepa vain suoraviivaista, lyhythameista urheilupukua maatahipovaan "liehuvaan" iltapukuuni Emme todellakaan voi valittaa, että muoti ei tarjoa tarpeeksi vaihtelua ja että on vaikea löytää hauskoja, pukevia malleja Niitä kyllä on, meidän on vain osattava valita puvut vartalomme ja olosuhteiden mukaan. Jotta aina olisimme hyvin puettuja, ei riitä, että omistamme joukon kauniita vaatteita. Yhtä tärkeätä on, että osaamme oikein arvioida hetken ja tilanteen ja pukeudumme sen mukaan. Siinähän se "hyvin pukeutumisen taidon" ehkä suurin salaisuus onkin. Kultaisena sääntönä on: mitä aikaisempi hetki sitä yksinkertaisempi asu. Sitä mukaa kuin päivä kuluu ja ilta lähenee, käyvät vaatteet, hatut ja kengät ylellisemmiksi ja loisteliaammiksi. Jos joskus olemme kahdenvaiheilla, ettemme oikein tiedä mikä puku olisi asianmukaisin, on aina varminta valita ykäinkertaisempi. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon.

Aamupäiväpuvut ovat siis mahdollisimman yksinkertaisia. Hame verrattain lyhyt, tasapitkä ei mitään helmaa pidentäviä kaistaleita tai riippuvia volangeja! Ne kuuluvat vasta myöhempään "päiväjärjestykseen", n.s. tee- ja iltapukuihin. Reippaat, urheilumalliset puvut ovat edelleen hyvin suosittuja. Paljon käytetään myös vekitetyn tai pliseratun hameen kanssa silkki- tai villakankaasta kudottua nuttua tai "sweateria", johon on kudottu esim. kirkasvärisiä kubistisia kuvioita. Se on joko hihallinen tai hihaton, umpinainen, kaula-aukko tavallisimmin kolmikulmainen. Kylmällä ilmalla voidaan hihattoman täydennyksenä käyttää sen alla pitkähihaista paitapuseroa. Urheilupuvun kanssa sopii parhaiten miestentakkia muistuttava pitkä, suora takki (n.k. redingote), joka on edestä kahdella nappirivillä kiinni (kats. kuv. 1). Nappeja 4 tai 6, takana halko tai ilman, sivusauma hiukan kaareva vartalon mukaan. Naisellisuutta korostaa pitkä, tavallisesti kolmivärinen kaulaliina (valmistettu Crépe de Chinestä vertaa "Muotiuutisia" Sisä-Suomen lauantailiitteestä N:o 17. Pienen huopahatun koristelussa toistuvat usein samat värit.

Kävelypukuja käytetään nykyään paljon. Takki on suora, tavallisesti lyhyt ja pidetään sitä mieluummin auki kuin kiinni. Näyttää aistikkaalta, jos vuori on samaa kangasta kuin pusero. Hame ei ole kovin kapea, vaikka se tekeekin kapean vaikutuksen, sillä leveyttä antava osa (godeet, vekit) on asetettu mahdollisimman vähän silmiinpistävästi ja alkaa se vasta hameen alaosassa. Kats. kuv. 2). Yläosa on sileä ja vartalon mukainen. Sitä koristavat nervyrit (koristeompeleet) tai sirot leikkaukset, jotka muodostavat suoranaisen jatkon alaosassa oleville vekeille tai godeille Hame kiinnitetään vyöllä pehmeästi "putoavan" puseron päälle. Korkea vyötärön kohta pari kolme senttiä lantion yläpuolella on etenkin kävelypuvuille ominainen. Mitä pus ero o n tulee, vaihtelee muoti suuresti sekä malliin että kankaanlaatuun nähden. Paljon näkee yksinkertaisia paitapuseroltakin, mutta ehdottomasti suurimman suosion ovat saavuttaneet sellaiset, jotka vaikuttavat mahdollisimman naisellisilta ja nuorekkailta pehmeine kauluksilleen ja rusetteineen ym. koristeluilleen. KangaslajeisUi suositellaan ennen muita pilkullista tai pikkukuviollista crépe de Chineä (n.k. imprimé), raidallista silkkipalttinau sekä yksiväristä crépe de Chineä jn Georgettea. Yksivärisistä on valkoisella etusija, sitten seuraa sitruunan keltainen, mieto vihreä, punertava, vaalean harmaa ja raakasilkinvärinen.

Erikoisen ihastuneita ovat parisittaret n.k. kävelyleninkiin, eikä kummakaan, sillä se on käytännöllinen ja sievä pikku puku, jonka jokainen ilolla omistaa (kats. kuv. 3). Ulkona liikuttaessa käytetään sen täydennyksenä tavallisesti kettua. Ketunnahka, ohimennen sanoen, onkin aivan "viimeistä huutoa", varsinkin punertavanruskea luonnonvärinen ja tummanharmaa. Kävelyleningissä ei ole, kuten kävelypuvussa, pusero ja hame erikseen, vaan ylä- ja alaosa muodostavat yhtenäisen puvun, kaikki samasta kankaasta. Puku on muodin vaatimusten mukaisesti taidokkailla leikkauksilla ja ompeleilla koristeltu, hameosa samantapainen kuin edellä kuvattu kävelypuvun hame, vyö joko nahasta tai samasta kankaasta kuin puku. Siihen kuuluu aina koristeellinen solki. Yläosalle antaa eloa syvään leikattu kaula-aukko, josta tulee näkyviin vaalea etumus kauluksineen (silkki- tai liinapalttinaa, crépe de Chineä, Georgettea tai valkoista pikeetä). Hihansuussa samallainen vaalea kalvosin ja rintaan kiinnitetty samanvärinen kukkakimppu tekevät puvun hauskan ja kesäisen näköiseksi. Usein kuuluu tällaiseen pukuun vielä samasta kankaasta tehty, suora takki, joka on lyhyt, puolipitkä tai n.s. "kolmeneljäsosaa" (verrattuna puvun pituuteen), ja muodostavatkin ne yhdessä erittäin aistikkaan, kävelypuvuntapaisen kokonaisuuden, joka joka suhteessa vastaa muodin "henkeä" ja vaatimuksia.

Aamupäiväkäyttöön soveltuvat tietysti villakankaat parhaiten. Tämän kevään muotiuutuuksille on ominaista, että ne eivät ole aivan tasavärisiä, vaikka kokonaisvaikutus olisikin jokseenkin yksivärinen. (Poikkeuksena ovat yksiväriset villacrope-kankaat joita myös käytetään paljon). Kangas on nim. kudottu eripaksuisista, -laatuisista ja -värisistä langoista, jotka yhdessä muodostavat epämääräisen kokonaisuuden täplällistä, raidallista, ruudullista, kukallista ja värikin käy sen mukaan jotenkin epämääräiseksi: harmahtavaa, harmaan sinertävää kellertävää, hiekanväristä, ruskehtavaa. Värit ovat yleensä verrattain vaaleita.

Iltapäivä- e1i n. s. teepuvut ovat hiukan pitempiä, helma usein epätasainen. Ne noudattavat tietenkin muodin yleisvaatimuksia mutta varsinkin pari seikkaa on ominaista juuri niille: koristeellisuus ja naisellisuus. (Kats. kuv. 4). Niinpä on leikkaaminen ja työn suoritus suurta taitoa ja huolellisuutta kysyvää, sillä malli on tavallisesti monimutkainen volangeineen, godeineen, liehuville kaistaleineen ja rusetteineen. Usein on puku epäsymetrinen, toinen puoli toisenlainen kuin toinen. Myöskin iltapäiväpukuihin soveltuu hyvin samasta kankaasta valmistettu takki. Se on useimmiten vuoriton (tai vuorikin samaa kangasta) ja käytetään avoimena. Pituus vaihtelee mallin mukaan. Jos hameen helma on tasainen, on takki suora, mutta jos hame on takaa pitempi kuin edestä, noudattaa takinhelma samaa linjaa. Malli ja kankaanlaatu on hienompi ja loisteliaampi kuin edellä kuvatuissa kävelyleningeissä. Tänä kesänä tulevat erikoisesti olemaan muodissa pehmeät, kuviolliset (imprimés) crépe de Chine- ja Georgette-kankaat. Yksivärisistä kankaista käytetään eniten samaten crépe de Chineä ja Georgettea sekä lisäksi marocainia ja hienoja villacrépe- ja -voilekankaita. Suosituimmat värit ovat vihreä, keltanen, sininen, valkoinen, musta ja kirkkaan punainen.

Jos esim. kuviollisesta crépe-kankaasta tehtyyn teepukuun ei haluta laittaa samasta kankaasta takkia, voidaan sensijaan valita joku laatunsa ja värinsä puolesta hyvin yhteensulautuva yksivärinen kangas. Silloin tavallisesti tehdään vuori pukukankaasta tai ommellaan siitä ainakin kapea lii.stake, joka kulkee koristeena pitkin takin sisäreunoja. Se tietenkin korostaa puvun ja takin yhteenkuuluvaisuutta ja tekee erittäin aistikkaan vaikutuksen.

Teekutsuissa voi hyvin esiintyä myös kävelypuvussa tai -leningissä, kunhan vain hiukan "hienostamme" yksinkertaista aamupäiväasua matalakorkoiset kävelykengät vaihdamme korkeakorkoisiin, kaulaliinan sijaan heitämme ketun olkapäillemme ja kiinnitämme kukkakimpun "napinläpeen", vaihdamme liatun ja käsilaukun hienompaan, ehken vielä pistämme kaulaan muodinmukaisen "helminauhan" (kauppaan on ilmestynyt uusimallisia, erittäin pukevia kaulanauhoja). - ja olemme kuin uudestisyntynyt, niin että tuskinpa kukaan tulee ajatelleeksi, että päällämme on sama yksinkertainen puku kuin aamupäivällä.

Hienojen iltapukujen mallit vaihtelevat hyvin paljon, Yhteisenä ominaisuutena ei voine mainita juuri muuta kuin ruumiinmukainen lantioosa ja leveä hameenhelma, joka tuskin koskaan on tasainen. Tavallisesti hame on takaa pitempi kuin edestä tai riippuu siellä täällä pitkiä kaistaleita, jotka tekevät helman epäsäännölliseksi. Kevyt, pukuun kuuluva takki on nykymuodin lempilapsi. Niinpä käytetään sellaisia myös iltapukujen täydennyksenä. Ne ovat hyvin suosittuja etenkin päivällis- ja teatteripuvuissa. (Kats. kuv. 5). Paitsi hihallisia takkeja, näkee myös paljon hihattomia jakkuja, liehuvia viittoja tai pitkiä kaulan ympäri heitettyjä liinoja, jotka aina valmistetaan samasta kankaasta kuin puku. Käytetään etupäässä himmeitä, ohuita kankaita: silkkimusliinia, chifonia, crépe romainia tai Georgettea. Väri mieluimmin musta tai ainakin tumma. Parisitar rakastaa eniten mustaa, ja varmaa on, että mustassa näyttää aina hienon ja hyvin puetun näköiseltä.

Vielä pari sanaa sukista ja kengistä.

Sukkien väri on hiukan tummentunut. Suosituin vivahdus tummahko beige ruskehtavan ja harmahtavan välimailla. Iltapuvun kanssa käytetään aina aivan ihonvärisiä sukkia. Mitä kenkiin tulee, on muotiväri aamupäivällä pähkinän ruskea, usein tummemmalla ruskealla koristeltu. Iltakenkiin nähden taas on viimeistä muotia, että kengät ovat samanväristä crépe de Chineä kuin puku. Koristeena kiiltävä solki tai joko kullan- tai hopean värisiä kapeita nahkaliistakkeita.

Geneve, toukokuulla, 1929.

- Suster.