1919 Pöytäkirjat 1 - Valtiopäivät (Helsinki 1920)
29. Keskiviikkona 4 p. kesäkuuta
Ehdotus Suomen Hallitusmuodoksi
[Suomen lippua koskeva edustaja Juutilaisen puheenvuoro]
Ed. Juutilainen:
En halua kajota ed. Sarlinin ihanaan unelmaan ja puheeseen, sillä se ei tosiasiain edessä kestä mitään arvosteluja. Sillä niin kauan kuin maan asukkaista kahdeksasosa hallitsee suurinta osaa maan pääomista ja sen taloudellisista arvoista, valta- ja virkapaikoista, niin kauan eivät tuollaiset runolliset visertelyt auta, mitään vaan siinä tarvitaan paljon pontevampia toimenpiteitä suomalaisen kansan puolelta. Mutta sen sijaan minä pyytäisin kiinnittää huomiota erääseen toiseen seikkaan.
Ruotsalaisen kansanaineksen puolesta on koetettu puhua siitä, että he ovat lojaalisia kaikin puolin tälle maalle ja valtakunnalle kun he vaan snavnt kielipykälät mieleisikseen. Pyydän myös kiinnittää yleistä mielipidettä siihen, että onko edelleen ristissä käsin katsottava niitä ilmiöitä, joita ruotsalaisella taholla nykyään ilmestyy. Tämänpäiväisessä "Dagens Pressissä" on eräs kirjoitus, johon pyydän kiinnittää huomiota. Siinä nimittäin häväistään Suomen valtakunnan lippua. Sitä verrataan venäläiseen lippuun ja ilmoitetaan, etteivät koskaan ruotsalaiset tule sitä tunnustamaan omakseen. Kirjotus kuuluu näin:
"Lippu. Kun kesäpäivä paisteineen, juhlaja pyhäpäivineen, helluntaineen ja juhannuksineen nyt saapuu, kun lippu nyt on vedettävä asuntojen lipputankoihin, nyt on syytä muistaa, eitä meidän, että Suomen ruotsalaisten värit ovat punainen ja keltainen. Sininen ja valkoinen ovat tosin juhlallisesti vahvistetut. Kuten jää ja pakkasvirta on se levittänyt yli koko maan. Se on pakosta vedetty aluksiemme lipputankoihin. Mutta meille ruotsalaisille ei sinivalkoinen voi koskaan tulla muuksi kuin mitä valko-sini-punanen oli monia herran vuosia, virallinen verho, johon verhottiin mielivallan ja sorron vertauskuva. Nyt kuten silloinkin, on värimme oleva punainen ja keltainen, on aina niin ollut ja tulee ijankaikkisesti niin olemaan. Ne on velvollisuutemme kohottaa nyt kuten silloinkin, yhdentekevä ristissäkö vai juovina, mutta ainoastaan punanen ja keltainen. Nyt niinkuin vastedes ne ovat johtavat meitä eteenpäin, kunnes se päivä koittaa, jolloin punainen ja keltainen saa sijansa maan lipussa, jolloin ruotsalaiset ovat saavuttaneet vapau- tensa ja riippumattomuutensa valtakunnassa. Sininen ja valkoinen merkitsee alistumista, punainen ja keltanen ovat ne värit, jotka meitä voittoon johtavat." Alla on nimikirjoitus.
Minä erikoisesti kiinnitän huomiota siihen, että Suomen valtakunnan lippua, jonka Suomen eduskunta 28 päivänä toukokuuta 1918 yksimielisesti hyväksyi, verrataan Venäjän lippuun, jota täällä on oltu monet vuosikymmenet pakotettuja tankoon vetämään. Voiko suurempaa loukkausta jonkun kansan ja valtakunnan olemusta vastaan tehdä, kuin verrata Suomen valtakunnan lippua venäläiseen lippuun ja että se merkitsee muka sor- toa ja mielivaltaa, mitä Venäjän lippu aikanaan merkitsi. Kun tämäntapaista ruotsalainen sanomalehti julkisesti esittää ja kieltää Suomen lipun niin ei tosiaankaan synny sitä luottamusta, että ruotsalainen aines tulisi lojaaliseksi yhteiselle isänmaalle ja sen laille, vaikkapa ne hyväksyttäisiin, kuten he sitä vaativat. Minä erikoisesti vielä kerran kiinnitän maan hallituksen huomiota siihen, että saako tässä maassa esittää vapaasti tämäntapaisia valtakunnan turvallisuutta horjuttavia kirjoituksia, kuin mitä ruotsalainen sanomalehti Suomen lipusta tänä päivänä kirjoittaa. (Ed. Hakkila: Porvarit saa mitä hyvänsä.) Minä olen aivan varma että jos joltain toiselta taholta esitettäisiin samanlainen häpäisy Suomen lippua kohtaan ja ilmoitettaisiin joku muu, esim. Venäjän kommunistien lippu olevan erään kansan osan lippuna, niin aivan varmaan hallitus sellaiset kirjoittajat ja sellaisen lipun vetäjät ottaisi huostaansa. Mutta kun se tapahtuu maassa niin voimakkaasti vielä edustetun kansanryhmän puolelta, kuin ruotsalaiset ovat, niin hallitus katselee sitä vain ristissäkäsin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti