Kutoma- ja Paperiteollisuus 1/1907.
Artikkelin Coloriastolle lähettänyt Martti Kujansuu.
(Kirj. K. A. Perttilä.)
Se väri, jota aina paljon käytetään, kuinka muoti- ja makusuunnat vaihtelevatkin, on musta. Puuvillan (ja liinan) värjäämistä varten mustaksi on värjärillä nykyään saatavissa koko joukko eri värejä, suorastaan värjättäviä, värjättäviä ja esikäsittelyä vaativia, ja rikkivärejä. Mutta missä värin kauneus ja kestävyys tulee kysymykseen, siinä ei löydy anilinimustan voittanutta. Se jättää kaikki muut mustat sekä värin syvyydessä, kauneudessa että pysyväisyydessä kauvas jälkeensä. Syyttä ei sitä "timanttimustaksi" sanotakaan.
Aniliinimustaa voidaan värjätä kolmella eri tavalla: värjäysmustana, oksidatsionimustana ja höyrymustana. Kun otaksumme, että monet lukijoistamme eivät ole anilinimustan värjäystapoihin perehtyneet, tahdomme seuraavassa lyhykäisyydessään esittää semmoisia menettelytapoja, jotka käytännössä ovat osoittautuneet tarkoitustaan vastaaviksi.
I Värjäysmusta.
Anilinimusta on niitä värejä, jotka synnytetään liukenemattomina yhdistyksinä kankaan kuiduilla, siis samalla tavalla kuin esim. indigo ja jääpunainen. Siitä huolimatta voi sitä saada kankaalle myöskin värjäämällä yhdessä kylvyssä, mutta silloin ei väri tule niin pysyvää kuin seuraavia menettelytapoja käyttäen. Itse väri nim. syntyy tässä tapauksessa jo väriliemessä ja laskeutuu sitten osittain puhtaasti mekaanisesti kankaan tahi lankojen kuiduille. Seurauksena tästä on tietysti se, että väri tahraa kuivana hankautuessa toista kangasta vastaan. Menettelytapa on kuitenkin siksi yksinkertainen ja mukava, että sitä paljon käytetään tuosta viasta huolimatta. Jos langat tahi kangas tulevat tärkkelyksellä tahi muilla samantapaisilla aineilla liisteröitäviksi, ei tietenkään värin tahraaminen enään tule kysymykseen, sillä silloinhan liisteri sitoo värin kuituihin. Hyvin usein tätä menettelyä käytettäessä värjätään langat tahi kangas ensin jollain substantivisella mustalla ja väri sitten kaunistetaan anilinimustalla. Silloin tietysti väri ei tahri niin paljoa, kun anilinimustaa tarvitaan vain vähemmän, mutta väri ei myöskään ole niin pysyvä valoa ja pesua vastaan kuin yksinomaan anilinimustaa käytettäessä.
Ennen värjäystä langat tietysti puhdistetaan tavallisella tavalla keittämällä soodalla (3-5% lankojen painosta). Täysivalkaisu mustaa varten ei tietenkään tule kysymykseen. Kun langat ovat puhdistetut, aletaan värjäys puuastiassa. 10 kg:lle lankoja otetaan
150 litraa vettä, liuotetaan siihen
1,300 gr. anilinisuolaa ja
2 litraa suolahappoa (21°: Bè) sekä sekoitetaan.
1,400 gr. kaliumbikromaattia liuotettuna 50 litraan kuumaa vettä.
Lankoja käsitellään tässä seoksessa 1 tunti kylmänä, kuumennetaan sitten 70°-80° lämpöön ja jatketaan siinä ½ tuntia. Langat ovat silloinm ustat. Sen jälkeen ne huuhdotaan hyvin, saippuoidaan (1% suopaa) ½ tuntia 60°:n lämmössä ja huuhdotaan. Jos tahdotaan antaa langoille pehmeä tunne, käsitellään niitä 2 prosenttisessa turkinöljyssä, puserretaan ja kuivataan.
(Jatketaan).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti