Tampereen Sanomat, 129, 31.10.1888
(Suomen Teollisuuslehdestä)
Taiteen tarkoituksena ei ole ainoastaan luoda yksityisiä taideteoksia, jotka murtawat jokapäiwäisen elämän yksitoikkoisuuden, samoin kuin sunnuntai uskonnollisella ja siis myöskin korkeammalla tarkoituksellaan waikuttaa waihetusta ja mielen ylennystä meissä kuusipäiwäisen ja ikäwä kyllä liiankin aineellisen työmme ja pyrintömme jälkeen; waan niinkuin kaikkien päiwien pitäisi jossakin määrin olla sunnuntaita, samoin pitäisi taiteen saada waikuttaa koko meidän elämäämme, jotta elämä tarkoituksensa mukaan myöskin olisi jalon ihmisolennon tosi ilmaus. Taide ei ole siis elämästä eroitettawa tahi katsottawa joksikin mahdottomuudeksi, jota eiwät muut woi saawuttaa kuin taiteen salaisuuden tuntijat, waan tulee taiteen ja käytännöllisen elämän käydä käsi kädessä, niin että muodon ja (i)lostuttaminen(?) muuttuu suuren yleisön tarpeeksi. Niissä ammateissa, joissa harjoitetaan mukailemista tai monistelemista, woidaan taidetta edullisesti käyttää tähän tarkoitukseen. Kaikessa mikä meitä ympäröi, tuoleissa, pöydissä, sohwissa ja talouskaluissa yleensä, olkoon aine niissä kuinka yksinkertaista tahansa, woi aina olla joku määrätty totuus ja sopusointi, joka tällä kuten korkeammankin taiteen alalla sanotaan "styyliksi" ja joka juuri on siinä, että esineen muoto niin selwästi kuin mahdollista kuwaa käyttämisen tarkoitusta, sekä myöskin siinä, että käytetään tarkoitukseen sopiwaa ainetta, josta todellakin saadaan asianmukainen muoto, niin ettei millekään aineelle pakoiteta wierasta muotoa: sillä älköön unhoettako seuraawaa totuutta: jokaisella rakennusaineella on eri styylinsä.
Puulla on, kuten tunnetaan, paljo hywiä ominaisuuksia, jotka määrääwät walmistettawan esineen muodon. Tämmöisiä ominaisuuksia on sen kestäwyys taiwuttamista, painoa ja wetämistä wastaan, joka tekee sen sopiwaksi tukeiksi, ansoiksi ja muiksi kantawiksi rakennusosiksi; sitte on puulla se ominaisuus, että sitä woidaan päällystää eli saneerata, joka kuitenkin kaunotieteelliseltä kannalta katsoen on wastoin warsinaista puu styyliä; wielä on puulla sekin ominaisuus, että sitä woidaan warustaa leikkauskoristeilla ja kaikenlaisilla kaiwerruskuwilla.
Emme tarwinne puutaiteilijoillemme huomauttaa näitä puun koristamiskeinoja, sillä he käyttäwät niitä liiankin ahkerasti; ennemmin tulee meidän waroittaa wäärinkäytöksista. Koristeet eiwät ole tehtäwät pääasiaksi, waan ne owat käytettäwä ainoastaan keinona takenteen pääosien arwon kohottamiseksi.
Puun puutteellisuudet owat melkein yhtäsuuressa määrässä huomioon otettawat kuin sen hywät puolet. Pääasiallisia huono puoli on puun lustoinen eli säkeinen luonne, joka tekee sen heikoksi, jos syyt taitamattomasti katkaistaan, ja puu sitte joutuu painon alle. Että tämä kohta liiankin usein jätetään huomioon ottamatta, nähdään nykyajan huonekaluteollisuudessa; nikkari leikkaa wäärät tuolinjalat ja selkäsarjat suorasta puusta, eikä, kuten ennen tehtiin, yhdistä niitä luonnostaan käyristä tahi keinotekoisesti taiwutetuista kappaleista. - Nykyiset n.s. Wienin huonekalut owat kuitenkin tästä poikkeuksen - Toinen epäedullinen ominausuus on se, että puu kutistuu ja turpoaa. Taiteen tarkoituksena on kuitenkin woittaa nämät puutteellisuudet, käyttää niitä hywäkseen ja kääntää huonot puolet hywiksi, kuitenkaan tawottelematta mitään konstikkaisuutta, joka on puun luonnetta wastaan; niinpä woidaan tarkoituksenmukaisen eroittelemisen kautta ehkäistä luonnollista hajaantumista ja halkeilemista tai tehdä se wahingoittamattomaksi ja näkymättömäksi. Esimerkin wuoksi mainittakoon, mitenkä erään pienen, kauniin, pyöreällä marmorisella pöytälewyllä warustetun pöydeän kansi halkesi keskeltä, syystä että kantta kannattawan puuristimen päät koskettiwat siihen liian tiiwiisti, niin että kansi ristin kokoon kuiwuessa pakostakin halkesi. Puuaineen huonot ominaisuudet ja puutteet enentäkööt sen wuoksi kekseliäisyyttä, että esineiden muodon kautta autetaan epäkohdat. Niinpä esim. owat pysyiset tukeet rihlattawat tahi muuten kaunistettawat pituuttaan myöten, mutta ei poikkirenkailla, jotka halkeilewat ja joidenka raot pistäisiwät tawallista enemmän silmään.
Wärin taiteellisessa käyttämisessä on ennen kaikkea huomioon otettawa, ettei semmoisia aineita, kuin esim. marmori, kalkki- ja hiekkakiwi, graniitti, kiilukiwi ja myöskin hywin poltetut tiilikiwer, joiden luonnollinen wäri on kyllin kaunista ja kestäwää, warusteta muulla wäripäällyksellä. Käytännöllinen hyödyllisyysinto tahtoisi kuitenkin mieluummin siwellä kaikkialle öljywäriä. Samoin owat jaloimmat puulajit sekä myöskin wähempiarwoiset oksattomat puulajit mieluummin jätettäwät luonnolliseen wäriinsä ja tärwääntymisen estämiseksi ainoastaan siweltäwät wernissalla, jonka kautta puunwäri samalla tulee näöltään miellyttäwämmäksi ja hienommaksi. Mutta silloinkin kun wäriä tulee käyttää, on se walittawa joko esineen tarkoituksen ja sitä ympäröiwien kapineiden mukaan, taikka sen rakennusaineen mukaan, jota maalataan. Siis on, kuten sanottiin, puu mieluimmin jätettäwä luonnolliseen wäriinsä, metallit taas siweltäwät wärillä, joka wastaa niiden luontaista ominaisuutta. Senwuoksi on rauta maalattawa mustaksi tahi tummansiniseksi, waan ei kiwen- tahi puunwäriseksi. Erillään olewia wapaita kappaleita maalattaessa on ennen kaikkea huomioon otettawa pohja eli toisin sanoen kappaleen takapuolella olewan esineen wäri. Kappale, joka on wapaana ilmassa sinistä tai, wasta wasten tahi waaleiden rakennusosain edessä, on maalattawa tummemmalla wärillä, jotawastoin esineet, jotka tulewat olemaan tumman pohjaa wasten, owat siweltäwät waaleammalla wärillä. Erittäin ansaitsee tämä asia ajattelemista puistojen ja nurmikkojen pöytiä, tuolia, penkkiä, aitoja y. m. s. maalatttaessa. Nykyään ne tawallisesti siwellään wiheriäksi maalilla sen sijaan, että ne jollakin nurmikon wäristä eroawalla maalilla tehtäisiin sopusointuisiksi ympäristön kanssa. Luonto itse tässä kuten monessa muussakin on opetusmestarina, sillä onhan tawallisesti kukilla ja hedelmilläkin erilainen wäri kuin ympäristöllä, wieläpä puun rungolla ja oksilla on eri wärinsä, joka on lehtien wärille wastainen.
Wieläkin suurempaa wärin hienoutta ja makua woidi tietysti noudattaa hyuoneiden sisällä. Etupäästä tulee jokaista yksityistä huonetta warten walita oikeat wärit, niin että seinäin, uutimien ja huonekalujen wärit owat toisilleen wastakkaisia; siis ei saa siniseen huoneesen asettaa wiheriöitä uutimia taikka keltaseen tahi wiheriään huoneeseen oranssiwärisiä; sitte on warottawa, ettei huoneryhmässä tehdä waihetuksia, jotka tekisiwät ikäwän waikutuksen. Wärit owat walittawat siten, että wiheriästä huoneesta tullaan esim. punertawaan, orwokinwärisestä keltaseen j. n. e., eikä keltasesta wiheriään tahi punasesta orwokinwäriseen, jotka owat liian heikkoja wastakkaiswäriä. Erityiskohtia koskee sama laki: lattiamatossa tulee kuwata(?) ikäänkuin parkettipermannossa olla warjostamattomia mittausopillisia kuwioita eikä koskaan luonnollisia kukkia tai muunlaisia kertokuvia, koska ne liiaksi wetäwät huomion puoleensa ja sitäpatsi tuntuu wastenmieliseltä astua niiden päälle. Seinien kaunistamisesta olemme Pompejin raunioista saaneet rikkaan mallikokoelman. Sillä owat usein seinät lattian likellä tummia, jopa mustiakin ja joko warustetut irkkailla wäreillä tehdyillä koristeilla taikka ilman niitä. Ylempänä owat seinät waaleanwärisiä, kattolista wieläkin waaleampi ja lopuksi on katto maalattu keweillä maalilla ilmanwäriseksi sekä warustettu mittausopillisilla kuwiolla ja arabeskeillä. Jos on arwokkaita taideteoksia asetettawana seinille tai seinien liki, riittää jo seinään yksi ainoa wäri, mutta ellei ole mitään seinille asetettawaa, niin on kaunis tapetti parempi kuin kolkko, yksiwärinen seinä.
Suoraan kopioitsematta entisen aikain tuotteita tulee meidän kuitenkin niistä ottaa oppia, koska ne owat luonnolisen taiteilija-aistin synnyttämiä, jonka me olemme kadottaneet samoin kuin monet kansat owat kadottaneet kielestään hienomman sija- ja sukueroituksen. Meidän täytyy sentähden kreikkalaisilta ja roomalaisilta oppia mitenkä meidän tulee menetellä saadaksemme takaisin tylsistyneen, mutta toiwoaksemme wielä tähteellä olewan taide-aistin, tahtoessamme sitä sowittaa nykyisiin oloihimme. Silloin hawaitsemme, että entiset siwistyskansat selwästi ja epäilemättä suoraan muodostiwat esineensä paraiten sopiwasta aineesta tawalla, joka toiselta puolelta selwään osotti tarkoituksen ja toiselta puolelta säilytti aineen kaikki ominaisuudet, koettamatta wäkisin saattaa sille muotoa, joka kuului kokonaan toiselle aineelle. Heiltä tulee meidän siis oppia styylin säännöt, waan ei orhallisesti kopioita heidän taideteoksistaan. Samoin kuin he hankkiwat todellisen ja siitä syystä kauniin muodon kaikelle, joka kuului heidän tarpeihinsa. Samoin tulee meidänkin koettaa löytää kauneustaiteen waatimat muodot kaikelle meidän tarvekaluillemme, waikka ne tosin owatkin monipuolisemmat. Muoto älköön siis olko pintapuolinen, ikäänkuin satunnainen werhotus, waan kaswakoon elimellisesti itse tarpeen luonnosta yksinkertaiseksi ja teeskentelemättä. Totuutta meidän tulee tawoitella, mutta sen wastakohtaa taiteen alalla, koreilemista koettakaamme wälttää.
