Puuvilla ja liina

Kansan Ystävä, 42, 21.10.1882

Puuwilla ja Liina.

Mitä ainetta nenäliinanne on? Luultawasti puuwillaa. Kuinka semmoista kangasta on saatu aikaan? Te wastaisitte kenties: äitini osti palaisen puuwillawaatetta puodista, enempää en tiedä asiasta. Ja kuitenkin tulisi teidän tietää siitä paljoa enämmin; semmoisella puuwillaisella waatekappaleella on pitkä historiansa, jonka nyt tahdon kertoa.

Puuwillakaswi on matalanlainen pensas kauniilla keltaisilla kukilla ja päärynän kokoisilla hedelmillä. Semmoisesta kukkiwasta puuwillakaswista ei tosin näy puuwillaa. Waan maltahan, kunnes hedelmä on kypsennyt, silloin se tulee esiin. Ja mitä nyt nähdään? Suuri tuuhea tukku, näöltänsä niinkuin puuwilla- eli jokapäiwäisen kielen mukaan pumpulitukku. Waan onpa se omituista; hedelmä täytetty puuwillalla? Missäs siemenet owat? Ne löytywät tukusta, nimittäin kuusi mustaa, pientä hernettä. Puuwillanukka on toisesta päästään kaswanut kiini siemenjywiin. Sitä woisi kutsua siemenen päähineeksi, sillä se on päähineen tapaan kiini siemenjywissä. Semmoisia karwaisia siemeniä löytyy useampia; tässä suhteessa ei puuwilla hedelmä ole harwinainen. Suomessakin tawataan monta semmoista kaswia, niinkuin niittywilla ja hapsilewi, jotka kaswawat suomailla.

Kuin puuwillakaswin hedelmä on kypsynyt, poimitaan willatukut ja pannaan kokoon siementen otettua pois. Sillä on puuwillan wiljelijän työ toimitettu. Nyt seuraa tehtailijan.

Puuwillakasat lähetetään tehtaihin. Semmoinen puuwillatehdas, josta puuwilla walmistetaan, on warsin merkillinen laitos, ja antaa selwän todistuksen siihen, kuinka pitkälle aikamme tehdasliike on kehittynyt. Kaikki mitä muinoin monella kiertotiellä ja suurella waiwalla walmistettiin käsityöllä, tehdään nyt koneilla siellä, jossa ei wesi tarjoo suorastaan woimaansa täytettäwäksi. Ensin täytyy puuwillanuttu, sen tarkkaan puhdistettua, muodostaa säikeiksi. Tämä tapahtuu kehräystehtaassa. Sittenkuin tukut owat suoritut ja selwitetyt, kehrätään ne karkeammaksi ja hienommiksi rihmoiksi. Semmoinen kehräyskone saapi walmistetuksi yhdessä päiwässä enämmin rihmaa kuin waimo saa kehrätyksi rukillaan yhdessä wuodessa. Sitten lähetetään rihmat kangastehtaajen, jossa kudotaan owelasti sommitetuilla koneilla. Senjälkeen on waate walaistawa, jonka perästä se on walmis lähetettäwäksi kaupaksi. Waan jos se ei saa olla walkoista, waan wärjättyä, täytyy se ensin lähettää erityisiin tehtaihin, nimittäin wärjäys- ja wäripainotehtaihin. Wärikuwat painetaan nimittäin tawallisesti kankaalle. Sillä tawalla täytyy puuwillan olla monessa muodossa, ennenkuin me kankaana woimme sitä käyttää. Te käsitätte nyt, että puuwilla, joka waatii niin paljo työtä, hankkii tointa monelle ihmiselle. Tuhansittain ihmisiä työskentelee puuwillatehtaissa, ja Englannissa sekä Franskassa on suuret kaupungit hankkineet rikkautensa puwillateollisuuden kautta.

Ennen aikaan tuotiin melkein kaikki raaka puuwilla Pohjois-Ameriikasta, jossa sitä pääasiallisesti wiljellään. Waan niinkuin, tiedätte, raiwosi siellä tuima kansalaissota muutamia aikoja sitten; Yhdyswaltain eteläiset waltiot käwiwät sotaa pohjoisten kanssa orjuuden tähden, joka yhä oli woimassa etelässä ja jota pohjoiswallat tahtoiwat häwittää. Sota päättyi wiimeksi mainittujen woitolla, niin että kaikki orjuus ja koko orjakauppa owat poistetut Yhdyswalloista. Tämän kansalaissodan aikana pysähtyi puuwillawiljelys ja sen uloswienti melkein peräti, ja seuraus siitä oli, ett'eiwät tehtailijat Euroopassa saaneet tarpeeksi aineksia, jonka kautta syntyi juuri hätä monessa tehdaskaupungissa. Tämän johdosta rupesiwat wiljelemään puuwillaa muillakin tahoilla, päästäkseen tässä suhteesta wapaiksi Ameriikasta. Kuitenkin tulee yhä wielä enin puuwilla Ameriikasta.

Liina ja liinawaate on aiwan toista kuin puuwilla. Sitä saadaan kaswista, joka ei kaswa kaukaisissa maissa niinkuin puuwilla, waan wiljellään meillä aiwan yleisesti. Te olette kyllä olleet tilaisuudessa näkemään liinakaswin. Kukkiwa liinapelto on kaunis katsoa; nuo ohuet wiheriäiset warret hienoilla sinisillä kukillansa kaswawat tiheässä pellolla, ja ne todistawat, ette se joka on hyödyllistä, samalla woi olla kaunista. Ne säikeet, jotka saadaan liinasta, owat warressa. Kuin liina on kypsynyt, tulee ensin riipiä pois sen pyöreät hedelmät tahi siemennuput, joka tehdään eräällä niinkutsutulla rohkalla.

Waan wielä on paljo työtä jäljellä. Suonet eli lonkerot owat nimittäin itse warressa solukudoksessa, ja ne ei ole wieretysten waan kaswaneina kiini toisiinsa. Solukudosten poistamista warten on liina pantawa weteen liukenemaan. Waan tällä ei liinalonkerot ole walmiit. Kuori eli kaarna warren ympärillä on wielä jäljellä ja samoin joukko puunkaltaisia suonia. Myöskin ne on poistettawat. Se tapahtuu liinan loukuttamisen kautta. Wihdoin on se wielä rohittawa, jonka kautta saadaan pitkiä, hienoja lonkeroita. Näistä walmistetaan kehräys- ja kangastehtaissa tahi kotona rihmoja ja waatetta, joka wihdoin walaistaan.

Liinainen waate on kestäwämpää ja kallimpaa kuin puuwillainen. Sentähden wäärennetään sitä usein ja sehoitetaan puuwillan kanssa. Tätä wäärennystä ei ole helppo eroittaa kankaasta. Sillä paljaalla silmällä katsoen on liina- ja puuwillarihma jokseenkin yhdennäköistä. Waan jos rihmat puretaan hienoiksi ja niitä katsotaan wahwan suurennuslasin läpi, woipi ne aiwan helposti eroittaa toisistaan, sillä puuwillasuonet owat aiwan toisennäköisiä kuin liinasuonet.

Puuwillassa ja liinassa owat suonet suurimmassa arwossa ja niiden tähden wiljellään pääasiassa näitä kasweja. Waan ei siemeniäkään heitetä pois, sillä niitäkin woipi käytätä. Puuwillan siemenistä puserretaan öljyä, joka tosin siltään on mustaa ja likaista, waan puhdistamisen kautta woipi tulla aiwan kirkkaaksi. Tätä öljyä käytetään usein wilpillisellä tawalla, esim. puuöljyn wäärentämiseksi, jota puserretaan oliwipuun hedelmistä, jotka kaswawat etelä-Euroopassa. Tämä öljy on wähän kalliimpaa ja sentähden sekoitetaan siihen usein halwempaa öljyä.

Noissa hywin tunnetuista liinansiemenistä on myöskin paljo öljyä, joka puserretaan ulos ja liinaöljyn nimellä käytetään useampiin tarkoituksiin. Sitä mitä jää jäljelle liinan siemenistä, käytetään öljykakkuina karjan ruokana.

Maalarit käyttäwät yleisesti liinaöljyä. Minkätähden juuri liinaöljyä? Hän ei woi jauhaa maaliansa wedellä eikä liimalla; ensimmäinen sade huuhtoisi pois hänen maalinsa. Siihen ei kelpaa myöskään tawallinen öljy; maali pysyisi alati öljyisenä eikä kuiwaisi koskaan, Waan liinaöljy kowenee ilmassa, ohuelti pantuna ja warsinkin sitä ennen keitettynä yhdessä muutamien muiden ainesten kanssa. Sentähden käyttää maalari keitettyä liinaöljyä.

[Puhtaaksikirjoitus: Martti Kujansuu]