27.2.20

Ammatillista taikauskoa.

Maalarilehti 5, 1928

Taikausko on yhtä vanhakuin ihmiskunta ja on se eri aikakausina kehittänyt ihmeellisiä tuloksia, toisinaan hyvinkin naurettavia. Kummitusten ja noitien aika on jo melkein ohitse. Emme näe kummituksia enää useinkaan ja noitien polttoakin tapahtuu jokseenkin harvoin. Jossain muodossa taikausko henkiin ja noitiin on sentään kuin voimistuneena, sillä luemmehan lehdissä usein henkien loihtimisesta ja tilaamme tulevaisuuttamme näyttäviä horoskooppeja Rox RoyItä Hollannista tai pienemmiltä proofetoilta kotimaastamme.

Ei ole ihmettä jos taikausko on myöskin aina elänyt ammatillisten kysymysten alalla. Nykyään ei enää tehdä niin karkeita temppuja kuin neljä-, viisisataa vuotta sitten, että eläviä kissoja tai porsaita muurattaisiin rakennusten peruskiviin, jotta vältyttäisiin pahoilta hengiltä ja niiden kummittelemiselta. Taikausko ammatin alla on nykyään paljon lievempää lajia, mutta kuitenkin näemme naurettavia keinoja käytettävän määrättyjen tulosten saavuttamiseksi. Uskon, että tämmöisiä keinoja käytetään jokaisen ammatin alalla, mutta enemmän tunnen vain maalaajien taikauskoa. Jollain toisella sanalla voisimme sitä nimittää pyrkimykseksi mahdottomilla välineillä koettaa saavuttaa hyviä tuloksia. Mutta katsokaamme ensin maalarin taikauskoa hiukan aikaisemmalta ajalta. Noin sata vuotta sitten oltiin varmoja, ettei pellavaöljyn keitto onnistu, jos ei pataan panna siihen sekoitteeksi lyijykiillettä, hiukan lyijymönjää, hiukan umbraa ja pikkuisen jauhettua lampaanluuta. Ellei kaikkia näitä ollut saatavissa, esim. lampaan luuta, täytyi keittäminen jättää toistaiseksi. Jotkut uskalsivat nauraa, jos maalari jäi odottamaan kunnes naapurissa tapettiin lammas. Mutta useimmat sentään katsoivat naurajaan pelolla ja kauhistuksella.

Taikausko on nykypäiviin mennessä melkoisesti vähentynyt, mutta ei meillä sentään tapaa useaakaan maalaajaa, joka uskaltaisi sekoittaa puun suonituskuullotus-värin tipauttamatta siihen hiukan etikkaa, joka kuitenkin korkeintaan voi vahingoittaa väriä mutta ei hyödyttää.

Niin on myöskin maalaajia, jotka värikaupasta käyvät noutamassa määrättyjä aineita väriinsä, jolla aikovat sivellätuoreelle sementille, jonka noiden keksittyjen kuivikkeiden avulla luulevat sitten kuivuvan. Yhtä taikauskoista on luulla, että vettätihkuvassa seinässä liimaväri voi kuivua kuivaksi, jos siihen alle vedellään öljy- tai patenttiväri. Öljy ja munanvalkuaisväriin, jota nimitetään emulsioväriksi, maalarit usein pistävät tuota kaikkiin asioihin kelpaavaa etikkaa siltä varalta kai, ettei värin munanvalkuaisaineet mätänisi. Mutta sekin on pelkkää taikauskoa, sillä etikka vahingoittaa värin sitomisvoimaa, mutta ei tee värin ikää hetkistäkään pitemmäksi. Pikkuinen pisara alkoholia on siihen tarkoitukseen paljon parempi.

Monet maalarit ajattelevat ruostunutta rautaa maalatessaan, ettei ruostetta tarvitse raappia pois koska se siitä muka sekoittuu väriin väriaineeksi. Tämä on yksi kohtalokkaimpia erehdyksiä, sillä ruosteen vaikutus on aivan sama silloinkinkun se on öljyyn sekoitettuna.

Viulujen ja eräiden muiden soittokoneiden äänen luullaan riippuvan siitä lakasta, jolla ne ovat kiilloitetut. Mutta jos kysyy todelliselta soittokoneiden valmistajalta, selittää hän, että lakka on siinä kuten muissakin esineissä suojelemassa pintaa kosteuden ja kulumisen vahingollisilta vaikutuksilta.

Lukemattomat ovat keinot, joita maalarit tietävät kalkin sitomisvoiman vahvistamiseksi. Niihin kuuluvat m. m. olut, maito, liima, maaliöljy, aluna ja vihtrilli, suola, vesilasi, sprii ja ehkä lampaanluun jauhokin sekä kipsi ja sementti. Sinappia emme ole kuulleet kenenkään siihen suosittelevan, mutta ehkä sekin vastaisi tarkoitusta, jos maalarit sen huomaisivat. Kaikki tuo kuitenkin on taikauskoa, sillä kalkki on vahvinta silloin kun siihen ei sekoiteta mitään vieraita aineita. Mutta myöskin taloudellisella alalla esiintyy taikauskoa. Jos maalarimestari luulee, että hänen on ennätettävä joka paikkaan työmaalla ja hiukan vielä väliin tehtävä työtäkin apulaistensa rinnalla, vahingoittaa hän sillä vain toimintansa eheyttä. Taikauskoa on sekin, että pelätään, että maailma toivoo hintojen vain yhä halpenevan. Semmoisesta pelosta ei koidu mitään hyvää, mutta maalausammatti vain menee huimaavasti alaspäin. Vielä on harhaluuloa uskoa, että maalaustyönantajain järjestotvoisivat pysyä hyvissä voimissa, kun kerran niissä on paljon jäseniä ja jäsenmaksut maksetaan säännöllisesti, vaikkei sittenkokouksissa käytäisikään. Totuus on kuitenkin, että missä järjestössä ei aina pidetä vireillä uusia herätteitä, eikä yleensä ahkerasti käydä kokouksissa, siellä asiatmenevät taapäin. Sillä tämmöisten seikkojen totuus on, että milloin ne eivät mene eteenpäin, menevät ne taaksepäin. Mitään tasaista paikallaanoloa ei niiden suhteen ole olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti