Tohtori U. J. Berliniltä.
Suomentanut H. S. P.
60:nellä kuwalla.
Toinen painos.
Turussa, J. W. Lilljan kirjapainossa, 1860.
[...]
Syttä löytyy paikoittain wuorista, ja tätä nimitetään lyijy-kiweksi; muuten saadaan peri mustaa syttä, jos puuta, tahi kaswujen ja raatojen kappaleita sydetetään. Lamppu-noki ja kimryökki owat myös enemmiten syttä. Kiwi-hiilet elikkä maa-sysi sisältää paitsi syttä monta muutakin ainetta. Lyijy-kiwestä tehdään lyijyspänniä; sitä käytetään myös pyörissä ja masinoissa estääksi hieromista ja kulumista.
[...]
Lyijyä saadaan kiilto-lyijystä sulaamalla; se on pehmeätä ja notkeata; siitä waletaan pyssyn-luotia ja haulia, ja sulaneella lyijyllä juotetaan rautaa ja kiweä yhteen. Helposti se sulaakin, ja kauwemman aikaa sulana oltuansa muuttuu lyijy sellaiseksi tuh'aksi, jota ruukkumaakarit tarwitsewat kiwi-astioija lasittaessa. Kellan-punaiseksi poltettuna saa lyijy-tuhka toisen nimen, kiiltohopea, jota maalarit tarwitsewat keittäessä liina-öljyä maaliksi.
[...]
Moni wärjäykseen ja maalaukseen käytettäwä aine sisältää rautaa, waskea tahi lyijyä.
Rautaa on sini-kiwessä, punamaalissa eli punossa ja puna-liidussa. Rauta-wihtrilli liukenee wedessä, ja kalleppelit, tammen-kuoret ja parkittu nahka tekewät sitä mustaksi. Rauta-wihtrillistä ja kalleppeleistä tehdään mustaa kirjoitus-läkkiä.
Ne maalin-aineet, joissa on waskea, owat sinisiä taikka wiheriäitä ja sangen myrkyllisiä, kuin wasken ruostekin. Semmoisia owat kupari-wihtrillikin ja monta muuta.
Lyijyä on mönjässä, joka on puna-maali, ja lyywitissä, joka on walkea-maali, samate kiilto-hopeassa, jota pannaan öljy-wäriin.
[...]
Muutamissa maalin-aineissa on ei ainoastansa waskea mutta arsenikkiakin, joka niitä tekee aina myrkyllisemmiksi. Tapetit, leikkikalut ja sokerileiwokset, joissa on wiheriäistä maalia, owat pian aina terweydelle waaralliset.
Potaskaa tehdään puiden, risujen ja lehtien tuhasta; saksan-tammi ja koiwu antawat täksi tarpeeksi parahamman tuhan. Kuin tuhka lioitetaan wedessä, niin saadaan lipiätä, joka waatteita pestessä ja sotkiesa on tarpeellinen. Kuin lipiä keitetään kuiwiin, niin jää potaska jälelle; se on nyt ruskea ja sanotaan raa'aksi; polttaessa tulee se walkeaksi.
Potaskaa tarwitaan waatteita sotkiessa, wärjätessä ja suopaa sekä lasia tehdessä. Saattaa suudaakin täksi tarpeeksi kättää, wain sitä menisi kaksi kertaa niin paljo; mutta suuda ei ole niin kallis kuin potaska.
Potaskassa onm kalium-merkkistä ainetta, ja sysi-happoa; jos lipiätä keitetään kastamattoman kalkin kanssa, niin sysi-happo tarttuu kalkkiin, lipiä tulee syöwyttäwämmäksi, ja siihen pitää panna enempi wettä sekaan.
[...]
Alunaa saadaan (alunan ainetta sisältäwistä) aluna-kiwen liuskoista, sillälailla: että aluna-kiwet ensin ruostutetaan ja sitte wedessä liotetaan, ja kun tämä wesi kuiwiin keitetään, niin jää padan pohjalle puhdas walkea aluna; jota käytetään wärjätessä ja nahkoja paikotessa.
Kalkinta saadaan liidusta taikka kalkki-kiwistä, joita kalkkimiinoissa joko puilla eli maa-sylillä poltetaan. Uunista ottaessa on kalkki tawallisesti harmaanmoista, ja kutsutaan kastelemattomaksi; mutta kuin sen päälle, heti uuni kuumana, roiskitaan wetta, muuttuu koko aine walkioiksi jauhoiksi, ja näitä kutsutaan kastelluksi kalkiksi. Kastellusta kalkista ja hiekasta tehdään kalkkisekoitus, jolla muurikiwiä toisiinsa kiinnitetään; wain kalkin pitää olla wasta kasteltua, jos siitä hywää toiwotaan. Kalkkia, joka sietää paljo hiekkaa, kutsutaan lihawaksi eli wäkewäksi; mutta wähemmän sietäwää laihaksi ja huonoksi. Kalkkia käytetään myös seinien ja muurien walkaisemiseksi. Kauemman aikaa paljaana ulkona ollessaan muuttuu kasteltu kalkki liiduksi, ja on nyt kalkitukseksi kelwotointa.
Liidussa ja kalkki-kiwessä on sysi-happoa ja kalkinta; kuin kalkista polttamisella on pakoitettu sysi-happo ulos, niin jää pelkkä kalkin jälelle.
Kipsi, jota nostetaan maanalta, on sitä luontoa, että jos se poltetaan ja jauhetaan, niin näistä jauhoista weteen tehty taikina pian kuiwaa aiwan kowaksi, jonkatähden siitä kuwia ja walu-mallia waletaan.
Lasia tehdään walkeasta hiekasta (ukon-kiwestä) ja potaskasta tahi suudasta, jota sulatetaan wähäisen kalkin kanssa yhteen. Wiheriäiseksi lasiksi otetaan tawallista tuhkaa potaskan siaan. Siitä sulaneesta sekoituksesta puhalletaan lasi-ruukeissa putelia, pullukoita, akkunalasia j. m. m.; muutamia kaluja waletaan kaawoissa eli wormuissa.
Koristukseksi lasketaan eli hiotaan lasia waski lewyillä. Kirjawaksi saadaan lasi, jos eräitä aineita pannaan lasin sekoitukseen; ja tulee erinäköiseksi niiden siihen pantujen eri aineitten mukaan. Waski tekee punaiseksi ja wiheriäksi, kopoltti siniseksi, ja poltetut luut walkoiseksi; walkeata lasia kutsutaan luulasiksi. Maalatusta ja lasketusta lasista tehdään wiheriäisiä, punaisia ja sinisiä kiwiä, joita usein nähdään koristuksina pidettäwän. Lasitus (emalji) on semmoista maalattua lasia, jota waletaan waski lewyille; tähän pannaan kellon tauluille.
[...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti