Tohtori U. J. Berliniltä.
Suomentanut H. S. P.
60:nellä kuwalla.
Toinen painos.
Turussa, J. W. Lilljan kirjapainossa, 1860.
[...]
Koiwu kaswaa koko meidän maassa; se on warsin hywä sekä polttopuuksi että rakennusaineena nikkareille ja waunu-maaareille. Kuorensa, joka on tuohi, on mitä hitaimpia mätänemään. Tuohesta tehdään kimryökkiä ja tököttiä (tuohen terwaa). Sen taipuwista oksista tehdään wastoja ja luutia.
Leppä kaswaa enimmittäin alawalla maalla; sitä on kaksi lajia, harmaa ja wiheriä. Sen puusta, waikka ei warsin kowaa, tehdään altaita, puu-lusikkoja, ja kenkiä. Sen kuorella wärjätään mustaa.
Kaikista lehti-puista ja niiden lehdistä saadaan hywää tuhkaa, josta tehdään lipiätä ja potaskaa. Koiwun ja lepän lehdet käytetään myös karjan ruwaksi.
[...]
Metsäläisiä pensaita löytyy montaa lajia. Kataja-pehko, jolla on neulaiset, ja kaswaa laihassa maassa. Marjat jääwät oksassa istumaan kahden kesän yli ennenkuin kypsiksi joutuwat; ensikesänä owat wiheriät, toisena mustat. Pähkinä-pensas, oka kaswaa paikoittain etelä-Suomessa, on pienemmän puun kokoinen. Tällä on hywä hedelmä. Selja-pensaalla on walkeita lääkkeeksi kelpaawia kukkia ja mustia marjoja. Pursu-rahka, joll' on wäkewä haju, kaswaa soissa. Suo-kanerwa (suo-pursu), jolla on walkeita kukkia, löytyy myös soissa; sitä ennen woiteena käytettiin syyhelmää wasten. Kanerwa on pienoinen pensas, löytyy kankailla, joita se paikottain tukkunaan peittää punasilla kukillansa. Puolukat ja mustikat kaswawat pienoisilla pensailla nekin; puola-pensas pysyy talwellakin wiheriänä. Waapukka-pensaalla on hywiä marjoja (wattuja). Sian-puolan-warret owat puolan-warsien näköiset, waan marjat owat jauhoisia; lehdillä taitaan waatetta wärjätä ja nahkaa parkita.
[...]
Öljy-puu (Oliiwi); tällä on pienoisia melkein ymmyrkäisiä hedelmiä, joista painetaan ruoka- ja puun-öljyä. Walkoisella Silkkiäis-puulla (metsä-wiikuna-puu) hoidellaan silkkimatoa. Kahwi-puu kaswatetaan Arapiassa, itä- ja länsi-Intiassa; se on pikkuinen puu, ja sillä on pienet punaiset marjat; joka marjassa on kaksi kahwin-papua, joita paahtetaan ja sitten keitetään. Saattaa paistetusta rukiistakin kahwia keittää, taikka kuiwatuista Sikorian juurista. - Kamwertti-puusta keitetään sen pihkaa, jota pidetään lääkkeenä; sillä on, kuin tietty, wäkewä haju. Monta on ulkomaan puuta, joista saadaan kaunista ja lujaa rakennus-puuta: Mahoni-puu on ruskean karwaista, eepenholtsi ihan mustaa, pokken-holtsi peräti kowaa, jonkatähden siitä tehdäänkin rullia ja pyöriä. Muita puita kiskotaan lastuiksi, joista tehdään wäriä, niinkuin presilja, fernpokki ja santeli. Korkki-tammen kuoresta tehdään putelin-tulppia. - Useasta hawu-puusta juoksee pihkaa, jota kutsutaan terpentini-öljyksi.
[...]
Jäkälät harwoin owat wiheriäisiä, kaswawat maalla, kiwellä tai puulla; ne owat mikä ruwen mikä liuskaisien tilkkujen näköisiä. Kansa niitäkin sammaleeksi kutsuu. Semmoisia owat kangas-jäkälä, joka mullasta kaswawa löytyy metsässä ja käytetään leiwäksi nälkä-wuosina; peuran-jäkälä, joka kaswaa wuorilla ja laihalla metsämaalla ja on peurojen paras ruoka; kiwi-sammal, jolla willaista ruskeaksi painetaan; parta-jäkälä, joka rippuu alas hawupuitten oksista; kelta-jäkälä wanhoilla hirsi-seinillä j. m.
[...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti