Sinivalkonen sittenkin!

Wiipuri 9, 11.1.1918

Sitten vallankumouksen päivien on lippuväittelyihin uhrattu kilometrittään sanomalehtipalstoja. Tiedemiehet, taiteilijat, runoilijat, arkkitehdit, muinaistutkijat, laivankapteeni j.n.e. ovat terottanteet kynänsä, lausuneet painavan sanansa, esittäneet syitä ja vastasyitä loppumattomiin. On keskusteltu asiallisesti,
tyynesti ja tieteellisesti, mutta on myöskin puhuttu runollisesti, juhlallisesti ja mahtipontisesti, ja ompa väiteltykin niskaharjakset pystyssä ja kynnet tulta iskien (tri Sirelius ja E. L. Suomettaressa, ja tri Runeberg ja V. V. Dagens Pressissä).

Mikä, sitten on tulos kaikesta? Leijonalippu, keltanen risti punasella pohjalla ilman nurkkatähtiä ja nurkkatähtien kanssa, ilman sinivalkoisia ja valkoisia raitoja ja reunoja, sekä niiden kanssa, valkonen risti sinisellä pohjalla ja sininen risti valkealla pohjalla; ilman vaakunaa ja vaakunan kanssa j.n.e. j .n.e. loppumattomiin ehdotuksia, värejä ja väriyhdistelmiä. Tarkkaavainen on tämän metelin keskellä ollut, huomaavinaan että leijonan ja punakeltaisen puolustajat ovat olleet suuriäänisimmät - kuten tavallista muuten ! Eniten porua on sillä taholla pidetty, mutta, se onkin kai vaan ollut - porua. Tarkkaavainen on nimittäin myöskin ollut huomaavinaan, että, Suomen kansa, tuo hiljainen, jäyhä kansamme, se oikea suomalainen kansa, joka ei heti ensimäisen kaunopuhujan ja tuulenpieksäjän suurista sanoista heilahda ja häilähdä, se on ollut vaiti ja odotellut kuten sen luonnonlaatu vaatii ja hiljaisessa mielessään päätellyt: kyllä se sinivalkonen vaan sittenkin:...

Että, näin on asianlaita, siitä voi kuka hyvänsä tulla vakuutetuksi näinä itsenäisyytemme juhlahetkinä. Kulkekaapa vain ympäri täällä Viipurissa ja muualla ja katselkaa ympärillenne. Minkälaisia värejä näkyy enimmän: noitako räikeitä espanjalaisia vaiko omia kotoisia, sinivalkoisiamme? Huolimat[ta] niistäkin monista välkkyvistä peitsistä, joita espanjjajaisvärien puolesta on meille viime päivinä toitotettu.

Niin, että olisi paras, jos senaatti ja eduskunta ja muut mahtimiehet, jotka meille lipun lopulta määräävät, pistäisivät visusti mieleensä sen, että elleivät ne anna Suomen kansalle ainakin yhtä virallista lippua, olkoon se sitten kauppalippu tai kansallislippu, jossa pääväri on sinivalkoinen, niin kansa laittaa itse itselleen semmoisen lipun ja käyttää sitä ja sinivalkoisia värejä kaikkialla, missä vaan ei lain kirjain vaadi muutta lippua käytettäväksi. Niin tehdään oikein suomalaisella itsepäisyydella.

V.