Työläisnainen 19, 20.5.1909
Jo pitemmän aikaa ovat useat jauhokauppiaat ja myllyt Amerikassa myyneet keinotekoisesti valkaistua jauhoa. Äskettäin on hallituksen maanviljelysosasto pohtinut tätä kysymystä käyttäen apunaan asiantuntijoina suuren joukon kemistejä, myllärejä, lääkärejä y. m. Vaikkakin kauppiaiden puolelta koetettiin todistaa, ettei värjätty jauho ole olenkaan vaarallista terveydelle, vaadittiin yleisön puolelta jyrkästi lainvoimaista kieltoa, koska kuluttajien on mahdotonta erottaa alkuperäistä jauhoa värjätystä. Viimeksi on hallituskin käsitellyt tätä kysymystä ja havaitessaan jauhon keinotekoisen värjäyksen olevan samalla kertaa sekä keinta väärennystä että törkeää kauppapetkutusta, julkaisi se kieltolain, joka astuu voimaan ensi heinäkuun kuluessa. Sen mukaan on ankarasti kielletty kaikenlaatuinen jouhon värjäys sekä kauppaaminen kotimaassa ja ulkomailla. Kauppiaat ja myllärit ovat peräti vimmoissaan tämän lain julkaisemisen johdosta, kuluttajat taasen tervehtivät sitä tärkeänä parannuksena.
26.11.14
Pieniä tietoja. (Rikkiväreillä värjätyn tekstiilin tutkiminen)
Kutoma- ja paperiteollisuus 3, 1911
Onko puuvilla, pellava tai joku muu kasvikuituaines värjätty rikkiväreillä, tutkitaan siten, että pieni palanen kyseessä olevaa värjäystä pannaan lasiin ja päälle kaadetaan tinasuolan liuosta ja suolahappoa niin paljon, että värjäys näistä kastuu. Pieni pala suodinpaperia, johon on tiputettu tippa lyijysokerin liuosta, asetetaan tämän päälle ja koko koe peitetään lasiin sopivalla lasilevyllä. Jos nyt lasia kuumentaa varovasti, syntyy rikkiväreistä rikkivetykaasua, joka värjää lyijy-sokerin suodin paperilla mustaksi.
Turkinpuna tutkitaan muihin punasiin väreihin nähden siten, että pientä värjäyspalaa keitetään suolahapossa. Jos värjäys tällöin käy keltaiseksi ja liuoksesta jähdyttyään syntyy keltaista sakkaa oli väri turkinpunaa.
Indigo värjäyksen tuntee siitä, että tätä porslinimaljassa poltettaessa kehittyy sinistä väriä porsliinimaljan reunoille. Indigo kun sublimoituu.
Onko puuvilla, pellava tai joku muu kasvikuituaines värjätty rikkiväreillä, tutkitaan siten, että pieni palanen kyseessä olevaa värjäystä pannaan lasiin ja päälle kaadetaan tinasuolan liuosta ja suolahappoa niin paljon, että värjäys näistä kastuu. Pieni pala suodinpaperia, johon on tiputettu tippa lyijysokerin liuosta, asetetaan tämän päälle ja koko koe peitetään lasiin sopivalla lasilevyllä. Jos nyt lasia kuumentaa varovasti, syntyy rikkiväreistä rikkivetykaasua, joka värjää lyijy-sokerin suodin paperilla mustaksi.
Turkinpuna tutkitaan muihin punasiin väreihin nähden siten, että pientä värjäyspalaa keitetään suolahapossa. Jos värjäys tällöin käy keltaiseksi ja liuoksesta jähdyttyään syntyy keltaista sakkaa oli väri turkinpunaa.
Indigo värjäyksen tuntee siitä, että tätä porslinimaljassa poltettaessa kehittyy sinistä väriä porsliinimaljan reunoille. Indigo kun sublimoituu.
24.11.14
Antero Warelius: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853 (Osia.)
Suomi, 1854
s.67-69
Käsityöt
Ensiksi sopinee puhua pellavista, joista naisväki saa enimmät käsityönsä. Näitä kasvatetaan pitäjässä, muttei tarpeeksi, koska joka vuosi tuodaan lisää Tampereen markkinoilta. Pellava-maita perkaellaan suvella maltsoista ja muista liika-ruohoista, elokuussa, koska sylkyt eli kulkut ovat tuleentuneet, "vedetään pellavat" (se on: revitään maasta), kohta riivitään "riivin-laudalla", sidellään "pivoiksi" ja viedään likoon, jokeen taikka järveen, jossa saavat maata kauvemman taikka vähemmän aikaa, sitä myöden kun vesi on kylmempää taikka lämpeämpää. Lijosta otettua pannaan pivot aidalle taikka hajotellaan kedolle ja sängille, sitten jonkun viikon perästä kootaan lyhteisiin, jotka säilytetään syys-työksi. Myöhään syksyllä, koska riihistä on päästy kannetaan pellavat saunan parveen kuivumaan, tehdään sitten sormauksiksi, loukutetaan ja klihdataan. "Loukku" ja klihta ovat melkein yhden muotoiset; edellisellä, joka on isompi, runnellaan luut rikki, jälkimäisellä, joka on vähäisempi ja varustettu rauta-terillä, revitään päistäreet kuidoista. Sormaukset sidellään kimpuihin, ja niin ovat pellavat saadut siihen muotoon, jossa niitä markkinoillakin käytetään. "Ihoista" eroitetaan suuremmat "rohtimet" häkilällä, hienoimmat harjalla, ja kukin lai kehrätään langaksi. - Hamppuja ei tarvita paljoa eikä kasvateta sen enempää. Niitä ruokotaan samalla lailla kun pellaviakin, ja käytetään köysiksi, nuoriksi ja langoiksi.
Tavalliset kankaat, joita kaikki kelvolliset vaimo-ihmiset kutovat, ovat: "säkkikangas", huonoimmista hampun ja pellavan rohtimista, täysivartinen eli neliniitinen; "paitakangas", keskinkertaisista rohtimista, myös täysivartinen; "aivinainen", jossa tavallisesti ovat ihoiset loimet ja harjais-rohtimiset kuteet, samaten täysivartinen; "hapuri", karheista rohtimista, kaksi-niitinen; "liina", pellavan ihoista, myös kaksi-niitinen; "sarsi", ihois-loiminen ja villais-kuteinen, kaksi-niitinen; "parkkumi", samallais-loiminen ja kuteinen, mutta neli-niitinen; "verka", varsin villainen, kaksi-niitinen; "karvavaate", jossa ovat harvat rohtimiset loimet ja naudan-karvaiset kuteet; "noukkovaate", saman lainen, mutta vaan koreiltu lisä-langoilla; "ryysäke", jonka kuteet ovat leikellyistä ryysyistä. Hienon pellavaisen langan siaan on näinä aikoina enemmin ja enemmin opittu käyttämään pumpulilankaa, sekä aivinaiseksi ja liinaksi, että sarsin ja parkkumin loimiksi; värillisiä (yhdenkarvaisia ja raitaisia) pumpuli-liinoja kutsutaan "pumpuli-kankaiksi", "suvikankaiksi", ja "pumpulis-tyviksi". Harvemmin kudottavia, kun edellä nimitellyt, mutta kuitenkin taidettuja isolta osalta naisia, ovat: "tyynykangas", "ryijy", "vippelä", "trälli" ja "pöytävaate", joka viimeksi mainittu on hapuripohjaista, koreiltua villais-lankaisilla ruuduilla. - Käsityön lisinä on vaimoväjellä sukan, sormikkaan ja "tikkurin" (tumpun) kudin, niin myös neulominen. Miehet tekevät käsitöiksensä kaikellaisia puukaluja: rekiä, rattaita, peltokaluja, astioita, huonekkaluja, päreitä ja muita tarvittavia, omiksi varoiksi.
Erinäisiä käsityöläisiä oli menneenä vuonna (1852) rahoilla 1)
Kraatereita ... mestareita 29, oppipoikia 16
Suutareita ... 16, 10
Rautavia eli seppiä ... 16, 6
Karvareita ... 6, 3
Puuseppiä eli nikkareita ... 6, 1
Muurareita ... 3, 3
Maalari ... 1, -
Klasimestari ... 1, -
Satulamaakari ... 1, -
Kelloseppä ... 1, -
Kaikkiastansa ... mestareita 80, oppipoikia 39
Näistä mestareista on yksi kraatari nais-ihminen. Sitten menneen vuoden on 1 värjärikin asettunut pitäjään. - Paitsi näitä on vielä useoita jotka käsityöllä itsiänsä elättävät, vaikka virhelloisuuttansa taikka vanhuuttansa ovat poissa rahoilta; on myös muutamia miehiä, joilta juoppouden taikka jonkun rikoksen tähden on "virka viety, mutta konsti jäänyt", ja muutamia naisia, joilla neula on elättäjänä, vaikka piijan rahat maksavat. Muutama seppä takoo kanssa vaskea ja messinkiä, kaksi tekee hopea-työtäkin ja kaksi taitaa valaa kelloja ja kulkusia. - Erinäisten käsityöläisten virkaa pitää moni muukin omiksi tarpeiksensa, ja vähän lähimmäisillensäkin.
[---]
s.98 (hautajaistavoista)
Niin pijan kun ihminen lakkaa hengittämästä, pidetään hän kuolleena, pestään, pujetaan ruumiin-vaatteisiin ja viedään iki-soki ulko huoneesen talvellakin. Tämä kaikki tehdään niin viivyttelemätä, että ripittäjä, jota sairaalle noudetaan, välisti on löytänyt ruumiin jo puodissa makaavan. Ruumiinpuku on valkoinen, paitsi housuja ja kaulaliinasta täysi-kasvaneilla miehillä. Arkku maalataan enimmiten mustaksi, nuorille kanssa jonkun muun väriseksi, muttei punaiseksi koskaan.
[---]
s. 177 (vaatteista)
*) Pari nuorta naista mainitaan, jotka kuollessansa sääsivät tämmöisen kaunistuksen ripustettavaksi "autuaan neitseen Hannan" kuvan kaulaan; kummankin ominaiset lunastivat sitten kalun takaisin (8:lla ja 3:lla äyrillä).Vaatteita ja kaunistuksia, joita 1400-luvulla pidettiin, on tiedossani ainoastansa: ousut (hwsür), hame (tunica), viitta (toga), lakki eli jonkinmoinen jotensakin kallis päänpeitto (caputegium), vaippa (tapetum), raiti (lodix), sepeli vai käädytkö (vitta*), jonkinlainen kaula-koritus (monile), ranne-rengas (fibula ulne) ja sormus (annulus); muista nimistä en ole saanut selkoa, enkä tiedä näidenkään muodosta mitään.
Jo ison-vihan edellä (noin 1699 paikoilla) oli varallisilla miehillä säämiskä-housut, joita näihin asti on vielä nähty joillakuilla äijillä; samaan aikaan oli ihokas (alus-jakku), jonka nykyisetkin ihmiset muistavat vanhoilla, jakku(sininen ja musta - hyvässä tinaiset napit), pitkät liivit, lammas-nahkainen turkki, karhun- ja ilveksen- nahkainen lakki, niinmyös hattu ja vartailta kudottu huippu-lakki, silkkinen kaulahuivi (parhaissa tiloissa), villaset sukat (siniset ja harmaat) ja saappaat. - Nais-väjen vaatteet näkyvät olleen yksi-värisiä (niinkuin miestenkin), ison-vihan edellä ja kauvan jälkeenkin, ja pysyneen yhdenmuotoisina kumminkin vuodesta 1697 vuoteen 1738. Tämän aikaisissa kalunkirjoituksissa mainitaan: sarsinen hame (valkoinen ja painettu); verkainen eli villainen hame (punainen, valkoinen, viheriäinen, sininen ja musta); puku-nahat, joita nykyisetkin ihmiset ovat nähneet (lammasnahkainen hame ja mieluista, pidettävä talvella toisten vaatteitten alla); viisivartinen eli parkkuminen hame (musta); verkaiset eli villaiset troijyt (punaiset, siniset, mustat ja ruskeat); liinaiset tröijyt; vartailla kudotut villaiset troijyt (siniset); paita samallainen kun vieläkin ("ylispuoli" hienompaa kangasta kun "alaspuoli"); kengät puukorkoiset (avasuut - ei vanhaan aikaan nilkka-kengistä tiedettykään); huppu (liinainen kaula-vaate); liinanen (koto-kutoma ja ulkomaalta ostettu); lakki eli hattu (korkea liinasta ummeltu pää-vaate, tavallisesti valkoinen, muutamalla musta); myssy ("koppa-myssy") naiduilla ja esiliina; niinmyös hopeainen sormus ja rinta-solki eli "priiski". Vanhimmat eukot juttelevat heidän lapsuutensa aikana (v. 1780 paikoilla) jo olleen raitaisia hameita, mutta vaan yksivärisiä tröijyjä, käydyksi melkein aina punaisilla sukilla ja naituin pitäneen koppa-myssyänsä pyhin-arkeimin aamusta ehtoosen; silloin ei vaimoväjellä ollut turkkia eikä minkäänlaista päällysvaatetta. Liivit olivat muinen koreampia kun muut vaatteet, vedettiin kokoon rintain päälle tinaisissa maljuissa juoksevalla nuoralla, eikä niiden päällä pidetty tröijyjä muulloin, kun kylmän ollessa. - Vuode-vaatteet olivat vanhaan aikaan (1600-luvulla) samallaisia kun nytkin, kumminkin samannimisiä.
s.67-69
Käsityöt
Ensiksi sopinee puhua pellavista, joista naisväki saa enimmät käsityönsä. Näitä kasvatetaan pitäjässä, muttei tarpeeksi, koska joka vuosi tuodaan lisää Tampereen markkinoilta. Pellava-maita perkaellaan suvella maltsoista ja muista liika-ruohoista, elokuussa, koska sylkyt eli kulkut ovat tuleentuneet, "vedetään pellavat" (se on: revitään maasta), kohta riivitään "riivin-laudalla", sidellään "pivoiksi" ja viedään likoon, jokeen taikka järveen, jossa saavat maata kauvemman taikka vähemmän aikaa, sitä myöden kun vesi on kylmempää taikka lämpeämpää. Lijosta otettua pannaan pivot aidalle taikka hajotellaan kedolle ja sängille, sitten jonkun viikon perästä kootaan lyhteisiin, jotka säilytetään syys-työksi. Myöhään syksyllä, koska riihistä on päästy kannetaan pellavat saunan parveen kuivumaan, tehdään sitten sormauksiksi, loukutetaan ja klihdataan. "Loukku" ja klihta ovat melkein yhden muotoiset; edellisellä, joka on isompi, runnellaan luut rikki, jälkimäisellä, joka on vähäisempi ja varustettu rauta-terillä, revitään päistäreet kuidoista. Sormaukset sidellään kimpuihin, ja niin ovat pellavat saadut siihen muotoon, jossa niitä markkinoillakin käytetään. "Ihoista" eroitetaan suuremmat "rohtimet" häkilällä, hienoimmat harjalla, ja kukin lai kehrätään langaksi. - Hamppuja ei tarvita paljoa eikä kasvateta sen enempää. Niitä ruokotaan samalla lailla kun pellaviakin, ja käytetään köysiksi, nuoriksi ja langoiksi.
Tavalliset kankaat, joita kaikki kelvolliset vaimo-ihmiset kutovat, ovat: "säkkikangas", huonoimmista hampun ja pellavan rohtimista, täysivartinen eli neliniitinen; "paitakangas", keskinkertaisista rohtimista, myös täysivartinen; "aivinainen", jossa tavallisesti ovat ihoiset loimet ja harjais-rohtimiset kuteet, samaten täysivartinen; "hapuri", karheista rohtimista, kaksi-niitinen; "liina", pellavan ihoista, myös kaksi-niitinen; "sarsi", ihois-loiminen ja villais-kuteinen, kaksi-niitinen; "parkkumi", samallais-loiminen ja kuteinen, mutta neli-niitinen; "verka", varsin villainen, kaksi-niitinen; "karvavaate", jossa ovat harvat rohtimiset loimet ja naudan-karvaiset kuteet; "noukkovaate", saman lainen, mutta vaan koreiltu lisä-langoilla; "ryysäke", jonka kuteet ovat leikellyistä ryysyistä. Hienon pellavaisen langan siaan on näinä aikoina enemmin ja enemmin opittu käyttämään pumpulilankaa, sekä aivinaiseksi ja liinaksi, että sarsin ja parkkumin loimiksi; värillisiä (yhdenkarvaisia ja raitaisia) pumpuli-liinoja kutsutaan "pumpuli-kankaiksi", "suvikankaiksi", ja "pumpulis-tyviksi". Harvemmin kudottavia, kun edellä nimitellyt, mutta kuitenkin taidettuja isolta osalta naisia, ovat: "tyynykangas", "ryijy", "vippelä", "trälli" ja "pöytävaate", joka viimeksi mainittu on hapuripohjaista, koreiltua villais-lankaisilla ruuduilla. - Käsityön lisinä on vaimoväjellä sukan, sormikkaan ja "tikkurin" (tumpun) kudin, niin myös neulominen. Miehet tekevät käsitöiksensä kaikellaisia puukaluja: rekiä, rattaita, peltokaluja, astioita, huonekkaluja, päreitä ja muita tarvittavia, omiksi varoiksi.
Erinäisiä käsityöläisiä oli menneenä vuonna (1852) rahoilla 1)
Kraatereita ... mestareita 29, oppipoikia 16
Suutareita ... 16, 10
Rautavia eli seppiä ... 16, 6
Karvareita ... 6, 3
Puuseppiä eli nikkareita ... 6, 1
Muurareita ... 3, 3
Maalari ... 1, -
Klasimestari ... 1, -
Satulamaakari ... 1, -
Kelloseppä ... 1, -
Kaikkiastansa ... mestareita 80, oppipoikia 39
Näistä mestareista on yksi kraatari nais-ihminen. Sitten menneen vuoden on 1 värjärikin asettunut pitäjään. - Paitsi näitä on vielä useoita jotka käsityöllä itsiänsä elättävät, vaikka virhelloisuuttansa taikka vanhuuttansa ovat poissa rahoilta; on myös muutamia miehiä, joilta juoppouden taikka jonkun rikoksen tähden on "virka viety, mutta konsti jäänyt", ja muutamia naisia, joilla neula on elättäjänä, vaikka piijan rahat maksavat. Muutama seppä takoo kanssa vaskea ja messinkiä, kaksi tekee hopea-työtäkin ja kaksi taitaa valaa kelloja ja kulkusia. - Erinäisten käsityöläisten virkaa pitää moni muukin omiksi tarpeiksensa, ja vähän lähimmäisillensäkin.
[---]
s.98 (hautajaistavoista)
Niin pijan kun ihminen lakkaa hengittämästä, pidetään hän kuolleena, pestään, pujetaan ruumiin-vaatteisiin ja viedään iki-soki ulko huoneesen talvellakin. Tämä kaikki tehdään niin viivyttelemätä, että ripittäjä, jota sairaalle noudetaan, välisti on löytänyt ruumiin jo puodissa makaavan. Ruumiinpuku on valkoinen, paitsi housuja ja kaulaliinasta täysi-kasvaneilla miehillä. Arkku maalataan enimmiten mustaksi, nuorille kanssa jonkun muun väriseksi, muttei punaiseksi koskaan.
[---]
s. 177 (vaatteista)
*) Pari nuorta naista mainitaan, jotka kuollessansa sääsivät tämmöisen kaunistuksen ripustettavaksi "autuaan neitseen Hannan" kuvan kaulaan; kummankin ominaiset lunastivat sitten kalun takaisin (8:lla ja 3:lla äyrillä).Vaatteita ja kaunistuksia, joita 1400-luvulla pidettiin, on tiedossani ainoastansa: ousut (hwsür), hame (tunica), viitta (toga), lakki eli jonkinmoinen jotensakin kallis päänpeitto (caputegium), vaippa (tapetum), raiti (lodix), sepeli vai käädytkö (vitta*), jonkinlainen kaula-koritus (monile), ranne-rengas (fibula ulne) ja sormus (annulus); muista nimistä en ole saanut selkoa, enkä tiedä näidenkään muodosta mitään.
Jo ison-vihan edellä (noin 1699 paikoilla) oli varallisilla miehillä säämiskä-housut, joita näihin asti on vielä nähty joillakuilla äijillä; samaan aikaan oli ihokas (alus-jakku), jonka nykyisetkin ihmiset muistavat vanhoilla, jakku(sininen ja musta - hyvässä tinaiset napit), pitkät liivit, lammas-nahkainen turkki, karhun- ja ilveksen- nahkainen lakki, niinmyös hattu ja vartailta kudottu huippu-lakki, silkkinen kaulahuivi (parhaissa tiloissa), villaset sukat (siniset ja harmaat) ja saappaat. - Nais-väjen vaatteet näkyvät olleen yksi-värisiä (niinkuin miestenkin), ison-vihan edellä ja kauvan jälkeenkin, ja pysyneen yhdenmuotoisina kumminkin vuodesta 1697 vuoteen 1738. Tämän aikaisissa kalunkirjoituksissa mainitaan: sarsinen hame (valkoinen ja painettu); verkainen eli villainen hame (punainen, valkoinen, viheriäinen, sininen ja musta); puku-nahat, joita nykyisetkin ihmiset ovat nähneet (lammasnahkainen hame ja mieluista, pidettävä talvella toisten vaatteitten alla); viisivartinen eli parkkuminen hame (musta); verkaiset eli villaiset troijyt (punaiset, siniset, mustat ja ruskeat); liinaiset tröijyt; vartailla kudotut villaiset troijyt (siniset); paita samallainen kun vieläkin ("ylispuoli" hienompaa kangasta kun "alaspuoli"); kengät puukorkoiset (avasuut - ei vanhaan aikaan nilkka-kengistä tiedettykään); huppu (liinainen kaula-vaate); liinanen (koto-kutoma ja ulkomaalta ostettu); lakki eli hattu (korkea liinasta ummeltu pää-vaate, tavallisesti valkoinen, muutamalla musta); myssy ("koppa-myssy") naiduilla ja esiliina; niinmyös hopeainen sormus ja rinta-solki eli "priiski". Vanhimmat eukot juttelevat heidän lapsuutensa aikana (v. 1780 paikoilla) jo olleen raitaisia hameita, mutta vaan yksivärisiä tröijyjä, käydyksi melkein aina punaisilla sukilla ja naituin pitäneen koppa-myssyänsä pyhin-arkeimin aamusta ehtoosen; silloin ei vaimoväjellä ollut turkkia eikä minkäänlaista päällysvaatetta. Liivit olivat muinen koreampia kun muut vaatteet, vedettiin kokoon rintain päälle tinaisissa maljuissa juoksevalla nuoralla, eikä niiden päällä pidetty tröijyjä muulloin, kun kylmän ollessa. - Vuode-vaatteet olivat vanhaan aikaan (1600-luvulla) samallaisia kun nytkin, kumminkin samannimisiä.
23.11.14
Hvad vin kan innehålla.
Wiborgsbladet 57, 14.4.1887
I tyska förbundsrådet har framlagts ett lagsförslag angpende handeln med vin, hvilket åtfööjes af en intres sant bilaga, upptagande förteckning på hvad man med ett eufenistiskt talesätt kallar "tekniska materialer" vid vintillverkning. Se här en profkarta på dessa märkvärdiga "materialer":
Af barytsalter användas bariumklorid, vinsyrad baryt och kolsyrad baryt för att neutralisera svafvelsyran i den "gipsade" vinerna från Syd-frankrike, hvilka efter phylloxerans uppträdande ofta blandas till äkta bordeaux-, burgunder- och andra viner. Vid denna neutralisering kan ej undvikas att der qvarstannar ett öfverskött af bariumföreningar, hvilka äro mycket giftiga.
Metalliskt bly inkommer i vinet derigenom att en blyplatta lähhes i det fylda vinfatet "för att hindra vinets surnande".
Glycerin tillsättes för att gifva vinet en som et tyckes sötare smak. Detta ämne är emellertid sällan rent och borde af denna anledning förbjudas såsom belsofarligt.
Sminkbär (Kermesbär, Phytolacca) användas för sitt karmosinröda färgämne till vinfärgning i Frankrike, Italien, Portugal, Würtemberg och Elsass. Enär dessa bärs helsofarliga verkningar äro konstaterade föresläs att deras begagnande för nyssnämnda ändmål bör förbjudas.
Lösliga magnesiumföreningar hafva en starkt laxativ verkan och borde derför likaledes förbjudas.
Med salicylsyra såsom konserveringsmedel har drifvits mycket ofogmot hvilket en vetenskaplig helsovärdskomité i Preussen skarpt uttalag sig. Lagförslaget delar komiténs åsigt.
Om oren sprit säger förslaget att den borde förbjudas såsom tillsats till vin, emedan man bör hindra användandet af alkoholsorter, som icke äro befriade från finkeloljor.
Okristalliseradt sträkelsesocker är merendels starkt förorenadt, och borde derför äfvenledes förbjudas som vintillsats.
Hvad angår färgämnen ur stenkolstjära (anilin m. m.), hvilka äfven borde förbjudas, erinras om att deras antal är ofantligt stort och att deras verkningar på den menskliga organismen ännu icke äro fullt bekanta. I deras ställe anbefalles bruket af sådana vegetabiliska färgämnen, hvilkas egenskaper man redan känner såsom oskadliga.
Lagförslaget afser att förbjuda handel med och utskänkning af sådana viner, in- eller utländska, som äro förfalskade med något af här uppsäknade ämnen, eller med andra af helsofarlig beskaffenhet.
I tyska förbundsrådet har framlagts ett lagsförslag angpende handeln med vin, hvilket åtfööjes af en intres sant bilaga, upptagande förteckning på hvad man med ett eufenistiskt talesätt kallar "tekniska materialer" vid vintillverkning. Se här en profkarta på dessa märkvärdiga "materialer":
Af barytsalter användas bariumklorid, vinsyrad baryt och kolsyrad baryt för att neutralisera svafvelsyran i den "gipsade" vinerna från Syd-frankrike, hvilka efter phylloxerans uppträdande ofta blandas till äkta bordeaux-, burgunder- och andra viner. Vid denna neutralisering kan ej undvikas att der qvarstannar ett öfverskött af bariumföreningar, hvilka äro mycket giftiga.
Metalliskt bly inkommer i vinet derigenom att en blyplatta lähhes i det fylda vinfatet "för att hindra vinets surnande".
Glycerin tillsättes för att gifva vinet en som et tyckes sötare smak. Detta ämne är emellertid sällan rent och borde af denna anledning förbjudas såsom belsofarligt.
Sminkbär (Kermesbär, Phytolacca) användas för sitt karmosinröda färgämne till vinfärgning i Frankrike, Italien, Portugal, Würtemberg och Elsass. Enär dessa bärs helsofarliga verkningar äro konstaterade föresläs att deras begagnande för nyssnämnda ändmål bör förbjudas.
Lösliga magnesiumföreningar hafva en starkt laxativ verkan och borde derför likaledes förbjudas.
Med salicylsyra såsom konserveringsmedel har drifvits mycket ofogmot hvilket en vetenskaplig helsovärdskomité i Preussen skarpt uttalag sig. Lagförslaget delar komiténs åsigt.
Om oren sprit säger förslaget att den borde förbjudas såsom tillsats till vin, emedan man bör hindra användandet af alkoholsorter, som icke äro befriade från finkeloljor.
Okristalliseradt sträkelsesocker är merendels starkt förorenadt, och borde derför äfvenledes förbjudas som vintillsats.
Hvad angår färgämnen ur stenkolstjära (anilin m. m.), hvilka äfven borde förbjudas, erinras om att deras antal är ofantligt stort och att deras verkningar på den menskliga organismen ännu icke äro fullt bekanta. I deras ställe anbefalles bruket af sådana vegetabiliska färgämnen, hvilkas egenskaper man redan känner såsom oskadliga.
Lagförslaget afser att förbjuda handel med och utskänkning af sådana viner, in- eller utländska, som äro förfalskade med något af här uppsäknade ämnen, eller med andra af helsofarlig beskaffenhet.
21.11.14
Taloudellista ja Yleishyödyllistä. Puun metalloiminen owenripoja y. m. warten.
Wiipurin Sanomat 131, 10.6.1890
Puuesineet tehdään, kuten tawallista, walmiiksi ilman wärjäystä ja siwellään sitte jollakin seuraawista tawoista: kloorisinkkiin kastamalla tai sitä harjalla siwelemällä saadaan keltaista pronssiwäriä; nestemäisellä kromlhappoisella kuparioksiidilla saadaan ruoskeata pronssiwäriä, joka jodkalia päälle siweltyä muttuu punaiseksi. Näillä aineilla käytellyt esineet pannaan 68° C kuumuuteen kunnes ne owat kuiwat. Jos ilmalämpö on kyllin korkea niin woi kuiwaaminen tapahtua wapaassa ilmassakin. Hywin kuiwatut esineet hierotaan seoksella, joka tehdään 5 osasta salmiakkia. Elohopea ja tina sekoitetaan keskenään kuumassa sulattimessa amalgamiksi, joka jäähdyttyään jauhetaan hienoksi, siiwilöidään ja sekoitetaan toisten aineiden kanssa. Seos kuumennetaan kolwissa hiekkakylwyssä, jolloin elohopea haihtuu pois ja seos käy.
Puuesineet tehdään, kuten tawallista, walmiiksi ilman wärjäystä ja siwellään sitte jollakin seuraawista tawoista: kloorisinkkiin kastamalla tai sitä harjalla siwelemällä saadaan keltaista pronssiwäriä; nestemäisellä kromlhappoisella kuparioksiidilla saadaan ruoskeata pronssiwäriä, joka jodkalia päälle siweltyä muttuu punaiseksi. Näillä aineilla käytellyt esineet pannaan 68° C kuumuuteen kunnes ne owat kuiwat. Jos ilmalämpö on kyllin korkea niin woi kuiwaaminen tapahtua wapaassa ilmassakin. Hywin kuiwatut esineet hierotaan seoksella, joka tehdään 5 osasta salmiakkia. Elohopea ja tina sekoitetaan keskenään kuumassa sulattimessa amalgamiksi, joka jäähdyttyään jauhetaan hienoksi, siiwilöidään ja sekoitetaan toisten aineiden kanssa. Seos kuumennetaan kolwissa hiekkakylwyssä, jolloin elohopea haihtuu pois ja seos käy.
19.11.14
Fasadiini (Mainos)
Savo 89, 9.8.1910
Kylmässä vedessä liukenevaa kivennäisväriä
"FASADIINI"
suositellaan ihanne värinä kaikenlaisiin sisä- ja ulkomaalauksiin, niinhyvin höylätylle ja höyläämättömälle puulle, kalkki-, kivi- ja sementtimuureille, lasille, pellille, raudalle, kuin myöskin tervatulle pahvikatolle. Soveltuu myös pohjustusta varten öljyvärin alle.
"FASADIINI" on kuivan pulverin muotoon kemiallisesti valmistettu väri, johon 1 kiloa kohti sekoittamalla 2 litr. vettä, saadaan pysyvä ja tahraantumatoin väri joka peittää yhdellä sivelyllä, kuivaa ja kovettuu 20 minuutin kuluessa.
"FASADIINI" kestää kaikissa ilmasto suhteissa, on myrkytöntä, hajutonta ja tulenkestävää.
"FASADIINI" on halvin öljyvärin korvaus, sillä sitä voidaan pestä.
"FASADIINIÄ" myydään useita valopuhtaita värilajeja. Valkoista Fasadiinia voidaan sekoittaa aina 15 %:lla poltettuja multavärejä.
"FASADIINIÄ" voidaan useiden vuosien kokemuksen perusteella suositella voimakkaimpana ja kestävimpänä kivennäisvärinä kuin muita kaupassa olevia lajia.
"FASADIINIA" myy ja käyttöohjeita lähettää
Isak Löf,
Kuopiossa.
Kylmässä vedessä liukenevaa kivennäisväriä
"FASADIINI"
suositellaan ihanne värinä kaikenlaisiin sisä- ja ulkomaalauksiin, niinhyvin höylätylle ja höyläämättömälle puulle, kalkki-, kivi- ja sementtimuureille, lasille, pellille, raudalle, kuin myöskin tervatulle pahvikatolle. Soveltuu myös pohjustusta varten öljyvärin alle.
"FASADIINI" on kuivan pulverin muotoon kemiallisesti valmistettu väri, johon 1 kiloa kohti sekoittamalla 2 litr. vettä, saadaan pysyvä ja tahraantumatoin väri joka peittää yhdellä sivelyllä, kuivaa ja kovettuu 20 minuutin kuluessa.
"FASADIINI" kestää kaikissa ilmasto suhteissa, on myrkytöntä, hajutonta ja tulenkestävää.
"FASADIINI" on halvin öljyvärin korvaus, sillä sitä voidaan pestä.
"FASADIINIÄ" myydään useita valopuhtaita värilajeja. Valkoista Fasadiinia voidaan sekoittaa aina 15 %:lla poltettuja multavärejä.
"FASADIINIÄ" voidaan useiden vuosien kokemuksen perusteella suositella voimakkaimpana ja kestävimpänä kivennäisvärinä kuin muita kaupassa olevia lajia.
"FASADIINIA" myy ja käyttöohjeita lähettää
Isak Löf,
Kuopiossa.
14.11.14
13.11.14
Kurssin kemiallisessa pesussa ja wärjäyksessä...
Hämeen Sanomat 119, 18.10.1901
Kurssin kemiallisessa pesussa ja wärjäyksessä antaa täällä huomisesta alkaen neiti Eugenie Bolin Ruotsista. Kurssiin on ilmoittauduttawa Raittiusrawintola Suomessa tänään klo 5 - 8 j. pp. Neiti Bolin on antanut samanlaisia kursseja miltei jokaisessa muussa Suomen kaupungissa ja saawuttanut niitä wilkkainta suosiota. Erinomaisen arwokas taito onkin puhdistaa esim. kalliita silkejä, korutöitä y. m. s. tahroista, joille tawallinen perheenäiti ei woi mitään. Kurssimaksu on niin halpa, että useat sen ansaitsewat takaisin jo niiden waatekappaleiden kautta, joita kokeita warten wiewät kurssiin mukanaan.
Kurssin kemiallisessa pesussa ja wärjäyksessä antaa täällä huomisesta alkaen neiti Eugenie Bolin Ruotsista. Kurssiin on ilmoittauduttawa Raittiusrawintola Suomessa tänään klo 5 - 8 j. pp. Neiti Bolin on antanut samanlaisia kursseja miltei jokaisessa muussa Suomen kaupungissa ja saawuttanut niitä wilkkainta suosiota. Erinomaisen arwokas taito onkin puhdistaa esim. kalliita silkejä, korutöitä y. m. s. tahroista, joille tawallinen perheenäiti ei woi mitään. Kurssimaksu on niin halpa, että useat sen ansaitsewat takaisin jo niiden waatekappaleiden kautta, joita kokeita warten wiewät kurssiin mukanaan.
6.11.14
Heinäweden pitäjän Kirkko tarjotaan urakalla ulkovuolisesti öljywärillä maalattawaksi. (Ilmoitus)
Uusi Suometar 73, 31.3.1883
Heinäweden pitäjän Kirkko tarjotaan urakalla ulkovuolisesti öljywärillä maalattawaksi. Urakka-huutokauppa tapahtuu sanotun pitäjän Hasunmäen kestikiewarissa maanantaina tulewan huhtikuun 16 p:wänä k:lo 4 j. pp. Luotettawat takuut waaditaan työn täyttämisestä ja Kirkonmaaluu-toimikunta pidättää itselleen oikeuden hywäksyä eli ei tarjoumukset 1 tunnin kuluttua huutokaupan perästä. Huutokaupan edellä annetaan tarkemmat tiedot urakan ehdoista. Heinäwedellä 22 p:nä Maalisk. 1883. Toimikunnan puolesta Joh. Luukkonen.
Heinäweden pitäjän Kirkko tarjotaan urakalla ulkovuolisesti öljywärillä maalattawaksi. Urakka-huutokauppa tapahtuu sanotun pitäjän Hasunmäen kestikiewarissa maanantaina tulewan huhtikuun 16 p:wänä k:lo 4 j. pp. Luotettawat takuut waaditaan työn täyttämisestä ja Kirkonmaaluu-toimikunta pidättää itselleen oikeuden hywäksyä eli ei tarjoumukset 1 tunnin kuluttua huutokaupan perästä. Huutokaupan edellä annetaan tarkemmat tiedot urakan ehdoista. Heinäwedellä 22 p:nä Maalisk. 1883. Toimikunnan puolesta Joh. Luukkonen.
5.11.14
Räjähtävää väriainetta.
Brandluren - Palotorvi 3, 30.4.1898
Explosiv färg. Vid målning med snabbtorkande färg (blandad med petroleumeter), hvilken användes vid målning af ångbåtar, måste största försiktighet iakttagas, emedan denna färg utvecklar en lätt exploderande gas. I England har redan flere olycksfall inträffat genom sådana explosioner, och vid ett af dessa förlorade nyligen 151 människor lifvet.
Maalatessa piankuivavalla värillä (petroolieetterillä sekotetulla), jota käytetään höyrylaivojen maalaamiseen, on vaarinottaminen suurinta varovaisuutta, koska tämä väri synnyttää helposti räjähtävää kaasua. Englannissa on sellaisista räjähdyksistä johtunut monta onnettomuutta, ja eräässä sellaisessa menetti taannoin 151 ihmistä henkensä.
Explosiv färg. Vid målning med snabbtorkande färg (blandad med petroleumeter), hvilken användes vid målning af ångbåtar, måste största försiktighet iakttagas, emedan denna färg utvecklar en lätt exploderande gas. I England har redan flere olycksfall inträffat genom sådana explosioner, och vid ett af dessa förlorade nyligen 151 människor lifvet.
Maalatessa piankuivavalla värillä (petroolieetterillä sekotetulla), jota käytetään höyrylaivojen maalaamiseen, on vaarinottaminen suurinta varovaisuutta, koska tämä väri synnyttää helposti räjähtävää kaasua. Englannissa on sellaisista räjähdyksistä johtunut monta onnettomuutta, ja eräässä sellaisessa menetti taannoin 151 ihmistä henkensä.
3.11.14
Kauniit silmät.
Jokamiehen viikkolehti 27, 3.7.1909
Puhuttaessa silmien kauneudesta, ei ole niin tärkeätä niiden väri, vaan se seikka kuinka päähine ja hiukset sovitetaan niihin. Jos nainen tietää, mikä sopii hänen silmiensä väriin ja voi järjestää pukimensa sen mukaan, niin näyttävät hänen silmänsä aina kauniilta.
Nainen, jolla on mustat silmät ja musta tukka, järjestäköön tukkansa niin, että se on kuin kehys kasvojen ympärillä. Tämän kautta esiintyvät silmät paremmin edukseen ja näyttävät loistavemmilta. Hiukset on suittava sileiksi, niin että niiden luonnollinen kiilto pääsee vaikuttamaan ja ovat ne järjestettävät siten, että tukka ulkonee yhtä paljon pään kumpaisellakin puolella.
Ruskeasilmäisten naisten on meneteltävä aivan toisella tavalla. Ruskeat silmät on "kaunistettava", muuten tekevät ne kissansilmiä muistuttavan vaikutuksen. Ruskeihin silmiin soveltuu ruskeahkot värivivahdukset, joita on sijoiteltava kaulaan ja erittäinkin leuan alle. Talvella esimerkiksi soveltuu ruskeasilmäiselle naiselle verrattomasti kevyt ruskea tai harmaanruskea turkiskaulus; kesällä on hänen käytettävä ilmakasta ja kevyttä, ruskeata kaulahuivia. Tukka on järjestettävä kevyesti kiharoille ja hieman otsalle; hänen ei pidä esiintyä sileäksi kammattuna. Muuten voi hän koristaa tukkansa aivan mielensä mukaan, mutta on hänen varottava kirkuvia värejä koristuksissa.
Vaaleaverinen nainen jolla on pähkinänruskeat silmät, on tukkansa järjestelyn suhteen paljon onnellisemmassa asemassa. Hänen silmänsä esiintyvät aina edukseen, järjestäköön hän tukkansa millä lailla tahansa. Mutta, jos hän tahtoo nähdä hiukan vaivaa, niin voi hän esiintyä huomattavana kaunottarena. Tätä tarkoitusta varten on hänen vaalea tukkansa järjestettävä otsalta korkeaksi, jotta se muodostaa kasvojen ylitse loistavan kaaren. Jos hänellä sen lisäksi on vaalea ja hieno hipiä, niin on tarkoitus täydellisesti saavutettu.
Sellaiset naiset, joilla on on värittömät, n. s. kalansilmät, ovat hyvin huonossa asemassa, sillä vaikka he tietävätkin, että heidän on käytettävä sellaisia värejä, jotka soveltuvat heidän silmiinsä, niin on heille vaali kovin vaikea, koska silmien väri on epämääräinen.
Ei ole sillä hyvä, että silmät ovat väriltään kauniit ja kirkkaat, vaan on niitä myöskin hoidettava järkiperäisesti, jotta ne sellaisina pysyvät. Silmiä on varjeltava liian kirkkaalta, niitä kohtaan suorastaan kohdistuvalta valolta, sillä valo pian kauhduttaa värin iriskalvosta. Ei ole edullista maata valaistussa huoneessa eikä ommella tai lukea päiväpaisteessa tai verhottoman lampun ääressä. Jos tätä vastaan rikotaan, saavat silmät pian vanhuudensävyn, mikä ei suinkaan ole hauskaa naisille. Pestessä on edullista huuhtoa silmätkin, mikä voi tapahtua siten, että upottaa kasvonsa pesuvatiin ja pitää silmänsä avoinna puhtaassa vedessä ennen pesemisen alkua.
Puhuttaessa silmien kauneudesta, ei ole niin tärkeätä niiden väri, vaan se seikka kuinka päähine ja hiukset sovitetaan niihin. Jos nainen tietää, mikä sopii hänen silmiensä väriin ja voi järjestää pukimensa sen mukaan, niin näyttävät hänen silmänsä aina kauniilta.
Nainen, jolla on mustat silmät ja musta tukka, järjestäköön tukkansa niin, että se on kuin kehys kasvojen ympärillä. Tämän kautta esiintyvät silmät paremmin edukseen ja näyttävät loistavemmilta. Hiukset on suittava sileiksi, niin että niiden luonnollinen kiilto pääsee vaikuttamaan ja ovat ne järjestettävät siten, että tukka ulkonee yhtä paljon pään kumpaisellakin puolella.
Ruskeasilmäisten naisten on meneteltävä aivan toisella tavalla. Ruskeat silmät on "kaunistettava", muuten tekevät ne kissansilmiä muistuttavan vaikutuksen. Ruskeihin silmiin soveltuu ruskeahkot värivivahdukset, joita on sijoiteltava kaulaan ja erittäinkin leuan alle. Talvella esimerkiksi soveltuu ruskeasilmäiselle naiselle verrattomasti kevyt ruskea tai harmaanruskea turkiskaulus; kesällä on hänen käytettävä ilmakasta ja kevyttä, ruskeata kaulahuivia. Tukka on järjestettävä kevyesti kiharoille ja hieman otsalle; hänen ei pidä esiintyä sileäksi kammattuna. Muuten voi hän koristaa tukkansa aivan mielensä mukaan, mutta on hänen varottava kirkuvia värejä koristuksissa.
Vaaleaverinen nainen jolla on pähkinänruskeat silmät, on tukkansa järjestelyn suhteen paljon onnellisemmassa asemassa. Hänen silmänsä esiintyvät aina edukseen, järjestäköön hän tukkansa millä lailla tahansa. Mutta, jos hän tahtoo nähdä hiukan vaivaa, niin voi hän esiintyä huomattavana kaunottarena. Tätä tarkoitusta varten on hänen vaalea tukkansa järjestettävä otsalta korkeaksi, jotta se muodostaa kasvojen ylitse loistavan kaaren. Jos hänellä sen lisäksi on vaalea ja hieno hipiä, niin on tarkoitus täydellisesti saavutettu.
Sellaiset naiset, joilla on on värittömät, n. s. kalansilmät, ovat hyvin huonossa asemassa, sillä vaikka he tietävätkin, että heidän on käytettävä sellaisia värejä, jotka soveltuvat heidän silmiinsä, niin on heille vaali kovin vaikea, koska silmien väri on epämääräinen.
Ei ole sillä hyvä, että silmät ovat väriltään kauniit ja kirkkaat, vaan on niitä myöskin hoidettava järkiperäisesti, jotta ne sellaisina pysyvät. Silmiä on varjeltava liian kirkkaalta, niitä kohtaan suorastaan kohdistuvalta valolta, sillä valo pian kauhduttaa värin iriskalvosta. Ei ole edullista maata valaistussa huoneessa eikä ommella tai lukea päiväpaisteessa tai verhottoman lampun ääressä. Jos tätä vastaan rikotaan, saavat silmät pian vanhuudensävyn, mikä ei suinkaan ole hauskaa naisille. Pestessä on edullista huuhtoa silmätkin, mikä voi tapahtua siten, että upottaa kasvonsa pesuvatiin ja pitää silmänsä avoinna puhtaassa vedessä ennen pesemisen alkua.
2.11.14
Suomalaisia kasvinimiä.
Luonnon ystävä 4, 1907
Koonnut Rantsilasta kesinä 1903 ja 1904 Juhani Tuokkola
Ranunculus acris ja auricomus, harakankukka.
Caltha palustris, keltakukka. - Nimi enemmän satunnainen, sillä tarkoitetaan usein muitakin keltaisia kukkia kuten esim. Taraxacum officinalea.
Trollius europaeus juhannuskukka. - Kukkii juhannuksen aikaan. (Pulkkilassa kutsutaan kasvia kulkuskukaksi).
Nymphaea candida, liinalupukka. - Väri valkoinen kuin liina.
Nuphar luteum, lupukka. - Aukeamaton kukka on varressa kuten lupu (= nuppi).
Stellaria media, vesimaltta l. maitta. - Tätä nimitetään usein "vesimaltaksi" ja Polygonum aviculare'a
"maltaksi", mutta usein ei tehdä niin tarkkaa erotusta.
Empetrum nigrum, varisraakku.
Rhamnus frangula, pajakka. - Kuoria käytetään lääkkeeksi.
Trifolium pratense, punapaula.
Tr. repens, teekukka. - Nimi johtuu luultavasti kasvin hyvästä tuoksusta.
Vicia craeca, hiirenherne.
V. sepium, ja sativa, vikkeri. —Luultav. kirjallisuudesta saatu, mutta tietämättömyydestä nimitetään molempia sillä nimellä.
Spiraea uimaria, angervo.
Rubus idaeus, vattu.
R. saxatilis, lillukka.
R. arcticus, mesku, mesimarja. Jotkut kutsuvat kasvia muilta seuduilta saadulla nimellä "vatukaksi''.
R. chamaemorus, hilla.
Rosa cinnamomea, hepohiessana.
Ribes nigrum, musta viinamarja.
R. rubrum, punainen viinamarja.
Epilobium angustifolium, horsma.
Chaerophyllum silvestre, koiranputki. - Tietämättömyydestä sanotaan koiranputkeksi myös Valeriana officinalis'ia.
Carum carvi, kumina.
Angelica silvestris, putki.
Cornus suecica, kannukka.
Linnaea borealis, luuvananruoho. - Käytetään lääkekasvina hauteessa.
Galium Vaillanti, tervaheinä. - Varren karheuden ja tarttuvaisuuden takia.
Circium heterophyllum, pyynkaali, pensseli. - Lehdillä ollessa kutsutaan kasvia suurten huopavanukkeisten lehtien vuoksi pyynkaaliksi, kukalla ollessa kukinnon muodon vuoksi pensseliksi.
Centaurea cyanus, rukiinkukka.
Gnaphalium dioicum, kissankäpälä.
Achillea millefolium, pietarinkukka.
Matricaria discoidea ja Chrysanthemum leucanthemum, päivänkakkara.
Campanula rotundifolia, kurjenkello.
Arctostaphylos uva ursi, sianmarja, - Halveksiva nimi, kun tämän marjat eivät ole syötäviä. Yhdennäköisyyden vuoksi puolukan kanssa kutsutaan sitä myös sianpuolukaksi.
Calluna vulgaris, kangaskanerva.
Ledum palustre, suokanerva.
Menyanthes trifoliata, raate.
Mentha arvensis, myntti. - Murteellinen muoto kirjallisuudessa käytetystä "minttu" - sanasta.
Galeopsis tetrahit, purpurea ja versicolor, nukluainen.
Linaria vulgaris, keisarinkynttilä. - Nimi kukkien muodon vuoksi. Kasvi yleinen kukkatarhoissa, varsinkin pienissä torpissa, mutta villinä en ole paikkakunnalla tavannut.
Rhinanthus major ja erista galli, rahaheinä, kukkaroheinä. - Verhiön muodon ja hedelmien synnyttämän helinän vuoksi. Eri lajeja ei kansa erota.
Plantago major, raudanhaavanlehti. - Käytetään lääkekasvina verenvuodon estämiseksi raudan haavan päällä.
Daphne mezereum,, näsinänmarja. - Lääkekasvi.
Rumex domeslicus, sudensuola, tuliheinä. - Pidetään myrkyllisenä.
R. acetosa ja acetosella, suolaheinä.
Chenopodium album, saviheinä. - Nimi lehtien alapinnan jauhoisuuden vuoksi.
Urtica urens ja dioica, polttiainen.
Humulus lupulus, humala.
Salix cinerea, vesipaju.
S. caprea, raita. - Muut salix-lajit ovat vaan "pajuja".
Betula nana, vaivaisen varpu.
Convallaria majalis, koirankieli, lehmänkielo.
Juncus filifotmis, arpaheinä. - Heitetään arpaa siten, että näitä solmitaan yhteen ja kimppua sitten selvitellään.
Eriophorum polystachium, verisara.
E. vaginatum. mustapää. - Keväällä on puhkeava kukinto musta.
Scirpus lacustris, kahila.
Phalaris aritndinacea v. pieta, neitsyt Marian vuodeheinä. - Kasvitarhoissa.
Narduus stricta, jäkki, jussinparta. - Sitkeytensä vuoksi.
Calamagrostis (isommat lajit), kastikka.
Aira caespitosa, kasteheinä. - Usein kutsutaan kasteheiniksi muitakin tämännäköisiä heiniä.
Hordeum distichon, sätkähäntä. - Tähkäpään ohuuden vuoksi saanut tämän nimen.
H. hexastichon, tynnyripää. —Tähän pyöreydestä saanut nimensä.
Equisetum arvense, karvakorte. - Muitakin maallakasvavia kortteita kutsutaan usein tällä nimellä.
Polypodium (ynnä muita samannäköisiä kryptogameja), kuolemankoura.
Polytrichum commune, sudensammal. - Itiöpesäkkeillä olevia kutsutaan "kurjenlaihoksi", ja lapset syövät näitä itiöpesäkkeitä.
Hypnum (eri lajit), lompisammal.
Koonnut Utajärveltä kesällä 1905 Arvi Heikki Korhonen
Ranunculus acris, keltakukka. - Samoin kutsutaan keltakukaksi muitakin väriltään keltaisia kukkia.
Caltha palustris, ukonlumme. - Saanut nimensä nähtävästi siitä, että on yhdennäköinen Nuphar'in kanssa.
Trollius europaeus, juhannuskukka. - Nimi kukkimisajasta.
Nuphar luteum, keltalumme. —Nimi johtunut yhdennäköisyydestä lumpeen kanssa.
Nymphaea candida, valkolumme, liinankukka.
Papaver somniferum, valmu.
Erysimum cheiranthoides, ukonnauris. - Kukka nauriin kukan näköinen.
Drosera longifolia ja rotundifolia, kiimaheinä, himoheinä. - Saanut nimen kiimalehti lehtiensä limaisuuden tähden.
Silene inflata, kukkaroheinä. —Nimi johtunut verhiön muodosta.
Stellaria media, vesimaltto, mantto. - Samaa nimeä käytetään Polygonum aviculare'lle.
Spergula arvensis, tervaheinä. - Jos lehmät syövät sitä, niin maito maistuu tervalle. Saanut nimen tästä sekä luultavasti tarttuvaisuudestaan.
Empetrum nigrum, vareksenmarja. - Sanotaan vareksen syövän sitä.
Rhamnus frangula, pajakka. —Kuorta käytetään lääkkeenä ja varresta tehdään piipunvarsia.
Trifolium pratense, puna-apila, punapaula. - Nimi johtunut siitä, että "mykerö" on punainen, kengänpaulan muotoinen.
Vicia cracea, hiirenherne.
Pisum, herne.
Prunus padus, tuomi tai tuomikko.
Spiraea uimaria, angervo, angervoinen.
Rubus idaeus, vaarain, vattu.
B. saxatilis, linnukka. - Nimi johtunut siitä, että luullaan lintujen syövän sen marjoja.
R. arcticus, mesimansikka, mesimarja. - Nimet johtuneet marjan mausta.
R. chamaemorns, hilla.
Comarum palustre, vääräputki.
Alchemilla vulgaris, kastelehti.
Rosa cinnamomea, orjanraoska.
Sorbus ancuparia, pihlaja.
Ribes nigrum, musta viinamarja,
R. rubrum, punanen viinamarja, viinukka.
Epilobium angustifolium, horsma.
E. palustre, pikkuhorsma.
Carum carvi, kumina.
Angelica silvestris, isoputki.
Peucedanum palustre, koiranputki. - Muitakin putkikasveja esim. Pimpinella saxifraga'a j. n. e. kutsutaan koiranputkeksi.
Cornus suecica, kananlotti, kannukka. - Nimi kananlotti johtuu nähtävästi hedelmien isouden ja mehevyyden tähden.
Lonicera xylosteum, kuusama, kuusain. - Rungosta tehdään piipun varsia.
Circium, ohake, ohdake.
Centaurea cyanus, ruiskukka, sinikukka.
Gnaphalium dioicum, kissankäpälä.
Artemisia vulgaris, koiruoho. - Käytetään koita parantamaan.
Achillea vulgaris, pietarinkukka.
Matricaria discoidea ja Crysanthemum leucanthemum, päivän kakkara. - Nimi johtunut nähtävästi siitä, että mykeröt ovat auringon muotoisia. Kansa ei tunne M. ja C. eroitusta, vaan kutsuu kumpaakin yleisesti samalla nimellä.
Taraxacum officiale, maitokukka. - Vana maitonesteinen. Kansa sanoo maitonesteen olevan myrkyllisen.
Campanula rotundifolia ja patula, kissankello.
Vaccinium myrtillus, mustikka.
V. uliginosum, koiranjuolukka.
V. vitis idaea, puolukka.
V. oxycoccus, kurjen karpalo. - Sanotaan kurkien syövän sen marjoja.
Arctostaphylos uva ursi, sianmarja.
Calluna vulgaris, kanerva.
Ledum palustre, suokanerva.
Menyanthes trifoliata, raate - Käytetään joskus lehtiä tupakan asemasta.
Mentha arvensis, myntti.
Prunella vulgaris, suoapila. - Nimi johtunut yhtäläisyydestä apilan kanssa.
Scutellaria galericulata, kalaheinä.
Galeopsis tetrahit ja versicolar, nukulvainen. - Johtunut luultavasti sen tarttuvaisuudesta.
Rhinanthus major ja erista galli, kukkaro- l. Rahaheinä. - Kuivaneet hedelmät kahisevat ikäänkuin raha kukkarossa.
Melampyrum pratense ja silvaticum voiheinä. - "Kun lehmät syövät niitä, lypsävät ne kovasti."
Solanum tuberosum, pottu.
Nicotiana rustica, nurkantakanen. - Nimi leikillinen, johtunut kasvupaikasta.
Plantago major, rautalehti. - Käytetään parantamaan raudan haavaa.
Trientalis europaea, metsätähti.
Daphne mezereum, näsinän marja, näsinä. - Nimi johtunut luultavasti sen katkerasta mausta.
Rheum rhapontieum, rapalperi. - Johtunut kirjallisuudesta.
Rumex acetosa ja acetosella, suolaheinä.
Chenopodium album, saviheinä.
Urtica urens ja dioica, polttiainen, viholainen.
Humulus lupus, humala.
Populus tremula, haapa.
Salix, paju. - Pienempiä lajeja nimitetään hanhenpajuiksi.
Betula alba, rauduskoivu.
B. odorata, hieskoivu.
Alnus incana, leppä.
Paris quadrifolia, sudenmarja. - Halveksiva nimi.
Juncus, karupää. - Nimi johtunut ulkomuodosta.
Eriophorum, mustapää.
Carex, sara. - Eri lajeja ei kansa eroita.
Hierochloë odorata ja Anthoxanthum odoratum, hajuheinä. - Nimi johtunut hajusta.
Phleum ja Alopecurus, puntarpää. - Tähkä puntarin pään muotoinen. Eri lajeja ei eroiteta.
Narduus stricta, pukinparta, jäkki, jussinparta, siantakku. - Nimet johtuneet sen sitkeydestä.
Agrostis spica venti, ruisheinä.
Avena sativa, kaura.
Aira, metsäkastikka.
Phragmites communis, ryti. - Samalla nimelläkutsutaan myös isompia Calamagrostis-lajeja.
Poa pratensis, kasteheinä. —Samalla nimellä kutsutaan muitakin isompia heiniä.
Secale cereale, ruis.
Triticum repens, ohraheinä.
Elymus arenarius, hietaheinä.
Hordeum vulgare, ohra.
H. hexastichon, hämäpää, keripää. - Nimi johtunut tähkän muodosta.
Pinus silvestris, mänty, petäjä, honka. - Mänty tarkoittaa pientä ja keskikokoista puuta, petäjä ja honka isompaa. Soilla kasvavia puita kutsutaan "räkämännyiksi".
Picea abies, kuusi.
Juniperus communis, kataja.
Lycopodium inundatum, riisiruoho. - Käytetään lääkkeenä riisiä vastaan.
Pteris aquilina, kuolleen koura, kuoleman koura. - Saanut nimen luultavasti kämmenen muotoisista lehdistään ja niiden omituisesta hajusta.
Equisetum arvense, peltokorte. - Tähkätöntä, haaraista kutsutaan "karvakortteeksi". Jänikset syövät "karvakortetta".
E. limosum, järvikorte, isokorte. - Nimet johtuneet kasvupaikasta tai koosta.
E. hiemale, rautakorte. - Käytetään puutöiden silitykseen. Nimi johtunut raudankovasta, uurteisesta varresta.
Koonnut Rantsilasta kesinä 1903 ja 1904 Juhani Tuokkola
Ranunculus acris ja auricomus, harakankukka.
Caltha palustris, keltakukka. - Nimi enemmän satunnainen, sillä tarkoitetaan usein muitakin keltaisia kukkia kuten esim. Taraxacum officinalea.
Trollius europaeus juhannuskukka. - Kukkii juhannuksen aikaan. (Pulkkilassa kutsutaan kasvia kulkuskukaksi).
Nymphaea candida, liinalupukka. - Väri valkoinen kuin liina.
Nuphar luteum, lupukka. - Aukeamaton kukka on varressa kuten lupu (= nuppi).
Stellaria media, vesimaltta l. maitta. - Tätä nimitetään usein "vesimaltaksi" ja Polygonum aviculare'a
"maltaksi", mutta usein ei tehdä niin tarkkaa erotusta.
Empetrum nigrum, varisraakku.
Rhamnus frangula, pajakka. - Kuoria käytetään lääkkeeksi.
Trifolium pratense, punapaula.
Tr. repens, teekukka. - Nimi johtuu luultavasti kasvin hyvästä tuoksusta.
Vicia craeca, hiirenherne.
V. sepium, ja sativa, vikkeri. —Luultav. kirjallisuudesta saatu, mutta tietämättömyydestä nimitetään molempia sillä nimellä.
Spiraea uimaria, angervo.
Rubus idaeus, vattu.
R. saxatilis, lillukka.
R. arcticus, mesku, mesimarja. Jotkut kutsuvat kasvia muilta seuduilta saadulla nimellä "vatukaksi''.
R. chamaemorus, hilla.
Rosa cinnamomea, hepohiessana.
Ribes nigrum, musta viinamarja.
R. rubrum, punainen viinamarja.
Epilobium angustifolium, horsma.
Chaerophyllum silvestre, koiranputki. - Tietämättömyydestä sanotaan koiranputkeksi myös Valeriana officinalis'ia.
Carum carvi, kumina.
Angelica silvestris, putki.
Cornus suecica, kannukka.
Linnaea borealis, luuvananruoho. - Käytetään lääkekasvina hauteessa.
Galium Vaillanti, tervaheinä. - Varren karheuden ja tarttuvaisuuden takia.
Circium heterophyllum, pyynkaali, pensseli. - Lehdillä ollessa kutsutaan kasvia suurten huopavanukkeisten lehtien vuoksi pyynkaaliksi, kukalla ollessa kukinnon muodon vuoksi pensseliksi.
Centaurea cyanus, rukiinkukka.
Gnaphalium dioicum, kissankäpälä.
Achillea millefolium, pietarinkukka.
Matricaria discoidea ja Chrysanthemum leucanthemum, päivänkakkara.
Campanula rotundifolia, kurjenkello.
Arctostaphylos uva ursi, sianmarja, - Halveksiva nimi, kun tämän marjat eivät ole syötäviä. Yhdennäköisyyden vuoksi puolukan kanssa kutsutaan sitä myös sianpuolukaksi.
Calluna vulgaris, kangaskanerva.
Ledum palustre, suokanerva.
Menyanthes trifoliata, raate.
Mentha arvensis, myntti. - Murteellinen muoto kirjallisuudessa käytetystä "minttu" - sanasta.
Galeopsis tetrahit, purpurea ja versicolor, nukluainen.
Linaria vulgaris, keisarinkynttilä. - Nimi kukkien muodon vuoksi. Kasvi yleinen kukkatarhoissa, varsinkin pienissä torpissa, mutta villinä en ole paikkakunnalla tavannut.
Rhinanthus major ja erista galli, rahaheinä, kukkaroheinä. - Verhiön muodon ja hedelmien synnyttämän helinän vuoksi. Eri lajeja ei kansa erota.
Plantago major, raudanhaavanlehti. - Käytetään lääkekasvina verenvuodon estämiseksi raudan haavan päällä.
Daphne mezereum,, näsinänmarja. - Lääkekasvi.
Rumex domeslicus, sudensuola, tuliheinä. - Pidetään myrkyllisenä.
R. acetosa ja acetosella, suolaheinä.
Chenopodium album, saviheinä. - Nimi lehtien alapinnan jauhoisuuden vuoksi.
Urtica urens ja dioica, polttiainen.
Humulus lupulus, humala.
Salix cinerea, vesipaju.
S. caprea, raita. - Muut salix-lajit ovat vaan "pajuja".
Betula nana, vaivaisen varpu.
Convallaria majalis, koirankieli, lehmänkielo.
Juncus filifotmis, arpaheinä. - Heitetään arpaa siten, että näitä solmitaan yhteen ja kimppua sitten selvitellään.
Eriophorum polystachium, verisara.
E. vaginatum. mustapää. - Keväällä on puhkeava kukinto musta.
Scirpus lacustris, kahila.
Phalaris aritndinacea v. pieta, neitsyt Marian vuodeheinä. - Kasvitarhoissa.
Narduus stricta, jäkki, jussinparta. - Sitkeytensä vuoksi.
Calamagrostis (isommat lajit), kastikka.
Aira caespitosa, kasteheinä. - Usein kutsutaan kasteheiniksi muitakin tämännäköisiä heiniä.
Hordeum distichon, sätkähäntä. - Tähkäpään ohuuden vuoksi saanut tämän nimen.
H. hexastichon, tynnyripää. —Tähän pyöreydestä saanut nimensä.
Equisetum arvense, karvakorte. - Muitakin maallakasvavia kortteita kutsutaan usein tällä nimellä.
Polypodium (ynnä muita samannäköisiä kryptogameja), kuolemankoura.
Polytrichum commune, sudensammal. - Itiöpesäkkeillä olevia kutsutaan "kurjenlaihoksi", ja lapset syövät näitä itiöpesäkkeitä.
Hypnum (eri lajit), lompisammal.
Koonnut Utajärveltä kesällä 1905 Arvi Heikki Korhonen
Ranunculus acris, keltakukka. - Samoin kutsutaan keltakukaksi muitakin väriltään keltaisia kukkia.
Caltha palustris, ukonlumme. - Saanut nimensä nähtävästi siitä, että on yhdennäköinen Nuphar'in kanssa.
Trollius europaeus, juhannuskukka. - Nimi kukkimisajasta.
Nuphar luteum, keltalumme. —Nimi johtunut yhdennäköisyydestä lumpeen kanssa.
Nymphaea candida, valkolumme, liinankukka.
Papaver somniferum, valmu.
Erysimum cheiranthoides, ukonnauris. - Kukka nauriin kukan näköinen.
Drosera longifolia ja rotundifolia, kiimaheinä, himoheinä. - Saanut nimen kiimalehti lehtiensä limaisuuden tähden.
Silene inflata, kukkaroheinä. —Nimi johtunut verhiön muodosta.
Stellaria media, vesimaltto, mantto. - Samaa nimeä käytetään Polygonum aviculare'lle.
Spergula arvensis, tervaheinä. - Jos lehmät syövät sitä, niin maito maistuu tervalle. Saanut nimen tästä sekä luultavasti tarttuvaisuudestaan.
Empetrum nigrum, vareksenmarja. - Sanotaan vareksen syövän sitä.
Rhamnus frangula, pajakka. —Kuorta käytetään lääkkeenä ja varresta tehdään piipunvarsia.
Trifolium pratense, puna-apila, punapaula. - Nimi johtunut siitä, että "mykerö" on punainen, kengänpaulan muotoinen.
Vicia cracea, hiirenherne.
Pisum, herne.
Prunus padus, tuomi tai tuomikko.
Spiraea uimaria, angervo, angervoinen.
Rubus idaeus, vaarain, vattu.
B. saxatilis, linnukka. - Nimi johtunut siitä, että luullaan lintujen syövän sen marjoja.
R. arcticus, mesimansikka, mesimarja. - Nimet johtuneet marjan mausta.
R. chamaemorns, hilla.
Comarum palustre, vääräputki.
Alchemilla vulgaris, kastelehti.
Rosa cinnamomea, orjanraoska.
Sorbus ancuparia, pihlaja.
Ribes nigrum, musta viinamarja,
R. rubrum, punanen viinamarja, viinukka.
Epilobium angustifolium, horsma.
E. palustre, pikkuhorsma.
Carum carvi, kumina.
Angelica silvestris, isoputki.
Peucedanum palustre, koiranputki. - Muitakin putkikasveja esim. Pimpinella saxifraga'a j. n. e. kutsutaan koiranputkeksi.
Cornus suecica, kananlotti, kannukka. - Nimi kananlotti johtuu nähtävästi hedelmien isouden ja mehevyyden tähden.
Lonicera xylosteum, kuusama, kuusain. - Rungosta tehdään piipun varsia.
Circium, ohake, ohdake.
Centaurea cyanus, ruiskukka, sinikukka.
Gnaphalium dioicum, kissankäpälä.
Artemisia vulgaris, koiruoho. - Käytetään koita parantamaan.
Achillea vulgaris, pietarinkukka.
Matricaria discoidea ja Crysanthemum leucanthemum, päivän kakkara. - Nimi johtunut nähtävästi siitä, että mykeröt ovat auringon muotoisia. Kansa ei tunne M. ja C. eroitusta, vaan kutsuu kumpaakin yleisesti samalla nimellä.
Taraxacum officiale, maitokukka. - Vana maitonesteinen. Kansa sanoo maitonesteen olevan myrkyllisen.
Campanula rotundifolia ja patula, kissankello.
Vaccinium myrtillus, mustikka.
V. uliginosum, koiranjuolukka.
V. vitis idaea, puolukka.
V. oxycoccus, kurjen karpalo. - Sanotaan kurkien syövän sen marjoja.
Arctostaphylos uva ursi, sianmarja.
Calluna vulgaris, kanerva.
Ledum palustre, suokanerva.
Menyanthes trifoliata, raate - Käytetään joskus lehtiä tupakan asemasta.
Mentha arvensis, myntti.
Prunella vulgaris, suoapila. - Nimi johtunut yhtäläisyydestä apilan kanssa.
Scutellaria galericulata, kalaheinä.
Galeopsis tetrahit ja versicolar, nukulvainen. - Johtunut luultavasti sen tarttuvaisuudesta.
Rhinanthus major ja erista galli, kukkaro- l. Rahaheinä. - Kuivaneet hedelmät kahisevat ikäänkuin raha kukkarossa.
Melampyrum pratense ja silvaticum voiheinä. - "Kun lehmät syövät niitä, lypsävät ne kovasti."
Solanum tuberosum, pottu.
Nicotiana rustica, nurkantakanen. - Nimi leikillinen, johtunut kasvupaikasta.
Plantago major, rautalehti. - Käytetään parantamaan raudan haavaa.
Trientalis europaea, metsätähti.
Daphne mezereum, näsinän marja, näsinä. - Nimi johtunut luultavasti sen katkerasta mausta.
Rheum rhapontieum, rapalperi. - Johtunut kirjallisuudesta.
Rumex acetosa ja acetosella, suolaheinä.
Chenopodium album, saviheinä.
Urtica urens ja dioica, polttiainen, viholainen.
Humulus lupus, humala.
Populus tremula, haapa.
Salix, paju. - Pienempiä lajeja nimitetään hanhenpajuiksi.
Betula alba, rauduskoivu.
B. odorata, hieskoivu.
Alnus incana, leppä.
Paris quadrifolia, sudenmarja. - Halveksiva nimi.
Juncus, karupää. - Nimi johtunut ulkomuodosta.
Eriophorum, mustapää.
Carex, sara. - Eri lajeja ei kansa eroita.
Hierochloë odorata ja Anthoxanthum odoratum, hajuheinä. - Nimi johtunut hajusta.
Phleum ja Alopecurus, puntarpää. - Tähkä puntarin pään muotoinen. Eri lajeja ei eroiteta.
Narduus stricta, pukinparta, jäkki, jussinparta, siantakku. - Nimet johtuneet sen sitkeydestä.
Agrostis spica venti, ruisheinä.
Avena sativa, kaura.
Aira, metsäkastikka.
Phragmites communis, ryti. - Samalla nimelläkutsutaan myös isompia Calamagrostis-lajeja.
Poa pratensis, kasteheinä. —Samalla nimellä kutsutaan muitakin isompia heiniä.
Secale cereale, ruis.
Triticum repens, ohraheinä.
Elymus arenarius, hietaheinä.
Hordeum vulgare, ohra.
H. hexastichon, hämäpää, keripää. - Nimi johtunut tähkän muodosta.
Pinus silvestris, mänty, petäjä, honka. - Mänty tarkoittaa pientä ja keskikokoista puuta, petäjä ja honka isompaa. Soilla kasvavia puita kutsutaan "räkämännyiksi".
Picea abies, kuusi.
Juniperus communis, kataja.
Lycopodium inundatum, riisiruoho. - Käytetään lääkkeenä riisiä vastaan.
Pteris aquilina, kuolleen koura, kuoleman koura. - Saanut nimen luultavasti kämmenen muotoisista lehdistään ja niiden omituisesta hajusta.
Equisetum arvense, peltokorte. - Tähkätöntä, haaraista kutsutaan "karvakortteeksi". Jänikset syövät "karvakortetta".
E. limosum, järvikorte, isokorte. - Nimet johtuneet kasvupaikasta tai koosta.
E. hiemale, rautakorte. - Käytetään puutöiden silitykseen. Nimi johtunut raudankovasta, uurteisesta varresta.
1.11.14
Suomalaisia kasvinimiä.
Luonnon ystävä 8-9, 1906
Koonnut kesällä v. 1905 Suoma Sneck.
Hämeenkyröstä.
Lonicera xylosteum, kuusain.
Potentilla torineiitilla, tormastilla.
Menyanthes trifoliata, ralake.
Majanthemum bifolium, lampaankieli.
Alchemilla vulgaris, vesiruoho.
Geum rivale, vapsaiskukka.
Rubits saxatilis, hillikka tai tillikka.
Kangasalta.
Anemone hepatica, kirsikukka.
Raphanus raphanistrum, ukonnauris.
Potentilla tormentilla, riisiruoho tai mukulamatara.
Sedum acre, maahitti.
Arctium minus, takkiainen.
Iris pseudacorns, miekka.
Gagea minima, neulanen.
Lempäälästä.
Caltha palustris, sammakonkukka.
Raphanus raphanistrum, harakannauris.
Plantaga major, rantalehti.
Primula veris, tupsukukka.
Rubus saxatilis, ämmähillikka.
Galium aparine, kieräheinä.
Gagea minima, neuliiruoho.
Gardamme pratensis, harakankrassi.
Alchemilla vulgaris, ryppylehti.
Pirkkalasta
Raphanus raphanistrum, ukonnauris.
Potentilla anserina, kalmanruoho.
Alchemilla vulgaris, ruusulehti.
Veronica chamaedrys, linnunsilmä.
Linaria vulgaris, keisarin kynttilä.
Plantago major, haavanlehti.
Trientalis europaea, auringonkukka.
Paris quadrifolia, käärmeenkukka tai myrkkymarja.
Equisetum, korsiheinä.
Koonnut Ristiinan pitäjässä kesällä 1906 A. J. Siltala.
Hieracium umbellatum, maitoheinä.
Hypochoeris maculata, pyylehti, maitoheinä.
Leontodon autumnalis, maitoheinä.
Traxacum officinale, maitoheinä.
Centaurea cyanus, ruiskukka.
Cirsium sp., rautaohake (ruotsalainen).
C. arvense, pelto-ohake, maito-ohake.
C. heterophyllum, pyylehti.
C. lanceolatum, rautaohake (venäläinen).
Artemisia vulgaris, pujo.
Matricaria discoidca, mansikkakukka. Kukista yskän teetä.
Matriwria chamomitta, päivän kuakkara.
Chrysanthemum leucanthemum, harakan kukka.
Achillea millefolium, kärsäheinä. Kukkia liotetaan viinassa ja liuoksella pestään raudan haavoja.
A. ptarmica, päivän kuakkara.
Gnaphalium silvatieum, lentoheinä.Kun lapsen leuka ruohtuu poltetaan tätä ja poroa pannaan päälle.
Gn.dioicum, lehdet: jäkälä; kukat: kissan käpälä.
Solidago virgaurea, maitoheinä.
Lobelia dortmanna, kannusheinä.
Campanula, kellokukka.
Succisa pratensis, pyylehti.
Lonicera xylosteum, kuusan.
Plantago major, rauaslehti. Lehti pannaan ajosten päälle.
Melampyrum silvaticum, voiheinä.
Rhinanihus, iso tasku.
Solanum tuberosum, potaatti.
Galeopsis tetrahit, pilliheinä.
Mentha arvensis, kalaheinä.
Lysimachia vulgaris, kuisma. Lääkkeenä ajoksiin paksummissa paikoissa. Keitetään nuoressa maidossa, niin että höyry pääsee haihtumaan, ja juodaan. Ajaa märän ulos. Sellaisia, joissa on 3 lehteä kiehkurassa miespuolisia varten; jos on 4 lehteä (tai vastakkaiset) naispuolisia varten.
L. thyrsiflora. noriheinä. Lääkkeinä lehmän norissa.
Trientalis europaea, rihmanori. Lääkkeinä lehmän norissa.
Calluna vulgaris, kanerva.
Arctostaphylos uva ursi, sian puola.
Vaxinium oxycoccus, karpalo.
V. vitis idaea, puola, puolukka.
V. uliginosum, koiran mustikka.
V. myrtillus, mustikka.
Chaerophyllum silvestre, koiranputki.
Angelica silvestris, lehmänputki.
Pimpinella saxifraga. koiranputki.
Carum carvi, kuninkaanputki.
Aegopodium podagraria, lehmänputki.
Myriophyllum, ahvenheinä.
Epilobium angustifolium, horsma.
Lythrum salicaria, vesinoriheinä. Lääkkeenä lehmän norissa.
Hypericum quadrangulum, hepomatar. Kukista keitetään teetä.
Tiliä ulmifolia, niinpuu.
Rhamnus frangula, pajastin. Kuoret värjää punaista; puusta vanteita pieniin astioihin. Värjäämistä varten otetaan kuoret ja annetaan kuoritukkujen vähän mädätä maassa.
Acer platanoides, vaahtera. Ilmotetaan kasvavan Karhilan kylässä, Hanhasten maan puolella metsässä.
Empetrum nigruni, kissan mustikka.
Linum usitatissimum, pellava.
Orobus vernus, kurjen herne.
Lathyrus pratensis, hiiren herne.
Pisum, herne.
Vicia cracca, V. hirsuta, hiiren herne.
V. faba, papu.
Trifolium agrarium, kelta-apilas.
Tr. arvense, hiekka-apilas.
Tr. pratense, puna-apilas.
Pirus aucuparia, pihlas.
Alchemilla vulgaris, leiniheinä. Lehdistä ja juurista tehdään haude (myös hiekkaa joukkoon), johon lapsi istutetaan.
Potentilla tormentilla, rätvänä. Juurista keitetään teetä mahan kivistykseen.
Fragaria vesca, mansikka.
Rubus chamaemorus, muurain, kun marja on punanen; lakka, kun marja on keltanen.
R. saxatilis. lillikka.
B. idaeus, vattu.
Spiraea ulmaria, ankerias.
Prunus padus, tuomi.
Sedum telephium, kalliomaksa, maksaheinä.
Capsella bursa pastoris, pikku tasku.
Ranunculus acris, sätkänkukka, sätkäheinä. Jos kukalla hieroo ihoa, niin se turpoaa ja aukeaa.
R. aguatilis, ahvenheinä.
Actaea spicata, koiskanheinä. Marjat kuivataan, hienonnetaan, sekotetaan sian rasvaan ja käytetään voiteena ajoksiin ulkopuolisesta.
Caltha palustris, likakukka.
Nuphar, Nymphaea, lehdet: lumme.
Nymphaea candida, kukat: valkoulpukka.
Nuphar luteum, kukat: keltaulpukka.
Spergula arvensis, härkin heinä.
Stellaria graminea, peltojäsenheinä.
St. media, vesiheinä. Kun ajoksissa on liikakuumuus, niin vesiheinä, johon on pantu hienoja suoloja joukkoon, vetää kuumuuden pois ja pitää siten kylmänä.
Dianthus deltoides, neitikukka.
Chenopodium album, saviheinä.
Polygonum convolvulus, sian humala.
P. aviculare, sinappiheinä.
P. lapathifolium, varsan polviheinä.
P. amphibium, koiran kieliheinä.
Rumex acetosa, suolaheinä. Köyhinä vuosina jauhettiin siemenistä jauhoa.
R. domesticus, tuliheinä.
Alnus incana, maitoleppä.
A. glutinosa, tervaleppä.
Betula odorata, suokkokoivu.
B. verrucosa, rauaskoivu.
Myrica gale, rantapursu.
Populus tremula, huapa.
Salix, vesipaju (kuulakat lehdet), virmapaju (lehdet kiiltävät), raitapaju (lehdet valkiat, lauhkiat).
Orchis maculata, käärmeen kielheinä. Juuressa on kuin kaksi sormea, se on väärän valan tekijän käsi.
Paris quadrifolia, papunoriheinä. Lääkkeenä lehmän norissa.
Convallaria majalis, kielheinä.
C. polygonatun, kallionvehka.
Majanthemum bifolium, sokurheinä. Marjat on makeita syödä.
Juncus (bufonius, communis), maakaihla.
Carex-lajeja (sarat, joissa ei ole solmuja varressa, C. pallescens, leporina): sorsansara.
C. vesicaria. vihviläs, ratavihviläs (varren tyvellä kolme särmää).
Eriophorum polystachyum, niittykukkaheinä. Villasta tehdään tyynyjä.
Scirpus lacustris, kaihia.
Hordeum vulgare, otra.
Poa pratensis, nurmiheinä.
P. annua, hikinurmiheinä.
Phragmites communis, järvenruoho.
Avena sativa, kaura.
Calamagrostis, sara, karkia sara.
Agrostis, kastikka.
Phleum pratense, timotei.
Alisma plantago, ruate.
Potamogeton, ahvenheinä.
Sparganium natans, hivusheinä.
Juniperus communis, kataja.
Pinus silvestris, petäjä.
Picea abies, kuusi, näre.
Lycopodium complanatum, keltaheinä.
L. clavatum, variksen varpaat. Niistä tehdään mattoja rappujen eteen.
L. annotinum, riien heinä. Riisitaudissa lääkkeenä.
Equisetum, karvakorte, sileäkorte.
E. linosum, pykäläheinä, korte.
Polypodium vulgare, kallioyrtti.
Pteris aquilina, sananjalka.
Polystichum spinulosum, (yleensä saniaiset), laukoheinä.
Polypodium dryopteris, laukoheinä.
Asplenium filix femina, laukoheinä.
Sphagnum, vesisammal. Kivillä kasvavat sammaleet, kangassammal.
Polytrichum, itiöpesäkkeet: harakan kaura, varret: suven sammal.
Jäkälät maassa, maan naava.
" kivillä (Peltigera), kiven naava.
" puussa (Ramalina), puun naava.
Cladonia rangiferim, alpestris, kalliohaven.
Polyporus, taula.
Koivunkääpä, mustakääpä: näitä mustia kovia kääpiä lahokoivun rungolta paahdetaan kuin kahvia, jauhetaan ja keitetään juomaksi mahan kivistystä ja vetelää mahaa vastaan.
Koonnut kesällä v. 1905 Suoma Sneck.
Hämeenkyröstä.
Lonicera xylosteum, kuusain.
Potentilla torineiitilla, tormastilla.
Menyanthes trifoliata, ralake.
Majanthemum bifolium, lampaankieli.
Alchemilla vulgaris, vesiruoho.
Geum rivale, vapsaiskukka.
Rubits saxatilis, hillikka tai tillikka.
Kangasalta.
Anemone hepatica, kirsikukka.
Raphanus raphanistrum, ukonnauris.
Potentilla tormentilla, riisiruoho tai mukulamatara.
Sedum acre, maahitti.
Arctium minus, takkiainen.
Iris pseudacorns, miekka.
Gagea minima, neulanen.
Lempäälästä.
Caltha palustris, sammakonkukka.
Raphanus raphanistrum, harakannauris.
Plantaga major, rantalehti.
Primula veris, tupsukukka.
Rubus saxatilis, ämmähillikka.
Galium aparine, kieräheinä.
Gagea minima, neuliiruoho.
Gardamme pratensis, harakankrassi.
Alchemilla vulgaris, ryppylehti.
Pirkkalasta
Raphanus raphanistrum, ukonnauris.
Potentilla anserina, kalmanruoho.
Alchemilla vulgaris, ruusulehti.
Veronica chamaedrys, linnunsilmä.
Linaria vulgaris, keisarin kynttilä.
Plantago major, haavanlehti.
Trientalis europaea, auringonkukka.
Paris quadrifolia, käärmeenkukka tai myrkkymarja.
Equisetum, korsiheinä.
Koonnut Ristiinan pitäjässä kesällä 1906 A. J. Siltala.
Hieracium umbellatum, maitoheinä.
Hypochoeris maculata, pyylehti, maitoheinä.
Leontodon autumnalis, maitoheinä.
Traxacum officinale, maitoheinä.
Centaurea cyanus, ruiskukka.
Cirsium sp., rautaohake (ruotsalainen).
C. arvense, pelto-ohake, maito-ohake.
C. heterophyllum, pyylehti.
C. lanceolatum, rautaohake (venäläinen).
Artemisia vulgaris, pujo.
Matricaria discoidca, mansikkakukka. Kukista yskän teetä.
Matriwria chamomitta, päivän kuakkara.
Chrysanthemum leucanthemum, harakan kukka.
Achillea millefolium, kärsäheinä. Kukkia liotetaan viinassa ja liuoksella pestään raudan haavoja.
A. ptarmica, päivän kuakkara.
Gnaphalium silvatieum, lentoheinä.Kun lapsen leuka ruohtuu poltetaan tätä ja poroa pannaan päälle.
Gn.dioicum, lehdet: jäkälä; kukat: kissan käpälä.
Solidago virgaurea, maitoheinä.
Lobelia dortmanna, kannusheinä.
Campanula, kellokukka.
Succisa pratensis, pyylehti.
Lonicera xylosteum, kuusan.
Plantago major, rauaslehti. Lehti pannaan ajosten päälle.
Melampyrum silvaticum, voiheinä.
Rhinanihus, iso tasku.
Solanum tuberosum, potaatti.
Galeopsis tetrahit, pilliheinä.
Mentha arvensis, kalaheinä.
Lysimachia vulgaris, kuisma. Lääkkeenä ajoksiin paksummissa paikoissa. Keitetään nuoressa maidossa, niin että höyry pääsee haihtumaan, ja juodaan. Ajaa märän ulos. Sellaisia, joissa on 3 lehteä kiehkurassa miespuolisia varten; jos on 4 lehteä (tai vastakkaiset) naispuolisia varten.
L. thyrsiflora. noriheinä. Lääkkeinä lehmän norissa.
Trientalis europaea, rihmanori. Lääkkeinä lehmän norissa.
Calluna vulgaris, kanerva.
Arctostaphylos uva ursi, sian puola.
Vaxinium oxycoccus, karpalo.
V. vitis idaea, puola, puolukka.
V. uliginosum, koiran mustikka.
V. myrtillus, mustikka.
Chaerophyllum silvestre, koiranputki.
Angelica silvestris, lehmänputki.
Pimpinella saxifraga. koiranputki.
Carum carvi, kuninkaanputki.
Aegopodium podagraria, lehmänputki.
Myriophyllum, ahvenheinä.
Epilobium angustifolium, horsma.
Lythrum salicaria, vesinoriheinä. Lääkkeenä lehmän norissa.
Hypericum quadrangulum, hepomatar. Kukista keitetään teetä.
Tiliä ulmifolia, niinpuu.
Rhamnus frangula, pajastin. Kuoret värjää punaista; puusta vanteita pieniin astioihin. Värjäämistä varten otetaan kuoret ja annetaan kuoritukkujen vähän mädätä maassa.
Acer platanoides, vaahtera. Ilmotetaan kasvavan Karhilan kylässä, Hanhasten maan puolella metsässä.
Empetrum nigruni, kissan mustikka.
Linum usitatissimum, pellava.
Orobus vernus, kurjen herne.
Lathyrus pratensis, hiiren herne.
Pisum, herne.
Vicia cracca, V. hirsuta, hiiren herne.
V. faba, papu.
Trifolium agrarium, kelta-apilas.
Tr. arvense, hiekka-apilas.
Tr. pratense, puna-apilas.
Pirus aucuparia, pihlas.
Alchemilla vulgaris, leiniheinä. Lehdistä ja juurista tehdään haude (myös hiekkaa joukkoon), johon lapsi istutetaan.
Potentilla tormentilla, rätvänä. Juurista keitetään teetä mahan kivistykseen.
Fragaria vesca, mansikka.
Rubus chamaemorus, muurain, kun marja on punanen; lakka, kun marja on keltanen.
R. saxatilis. lillikka.
B. idaeus, vattu.
Spiraea ulmaria, ankerias.
Prunus padus, tuomi.
Sedum telephium, kalliomaksa, maksaheinä.
Capsella bursa pastoris, pikku tasku.
Ranunculus acris, sätkänkukka, sätkäheinä. Jos kukalla hieroo ihoa, niin se turpoaa ja aukeaa.
R. aguatilis, ahvenheinä.
Actaea spicata, koiskanheinä. Marjat kuivataan, hienonnetaan, sekotetaan sian rasvaan ja käytetään voiteena ajoksiin ulkopuolisesta.
Caltha palustris, likakukka.
Nuphar, Nymphaea, lehdet: lumme.
Nymphaea candida, kukat: valkoulpukka.
Nuphar luteum, kukat: keltaulpukka.
Spergula arvensis, härkin heinä.
Stellaria graminea, peltojäsenheinä.
St. media, vesiheinä. Kun ajoksissa on liikakuumuus, niin vesiheinä, johon on pantu hienoja suoloja joukkoon, vetää kuumuuden pois ja pitää siten kylmänä.
Dianthus deltoides, neitikukka.
Chenopodium album, saviheinä.
Polygonum convolvulus, sian humala.
P. aviculare, sinappiheinä.
P. lapathifolium, varsan polviheinä.
P. amphibium, koiran kieliheinä.
Rumex acetosa, suolaheinä. Köyhinä vuosina jauhettiin siemenistä jauhoa.
R. domesticus, tuliheinä.
Alnus incana, maitoleppä.
A. glutinosa, tervaleppä.
Betula odorata, suokkokoivu.
B. verrucosa, rauaskoivu.
Myrica gale, rantapursu.
Populus tremula, huapa.
Salix, vesipaju (kuulakat lehdet), virmapaju (lehdet kiiltävät), raitapaju (lehdet valkiat, lauhkiat).
Orchis maculata, käärmeen kielheinä. Juuressa on kuin kaksi sormea, se on väärän valan tekijän käsi.
Paris quadrifolia, papunoriheinä. Lääkkeenä lehmän norissa.
Convallaria majalis, kielheinä.
C. polygonatun, kallionvehka.
Majanthemum bifolium, sokurheinä. Marjat on makeita syödä.
Juncus (bufonius, communis), maakaihla.
Carex-lajeja (sarat, joissa ei ole solmuja varressa, C. pallescens, leporina): sorsansara.
C. vesicaria. vihviläs, ratavihviläs (varren tyvellä kolme särmää).
Eriophorum polystachyum, niittykukkaheinä. Villasta tehdään tyynyjä.
Scirpus lacustris, kaihia.
Hordeum vulgare, otra.
Poa pratensis, nurmiheinä.
P. annua, hikinurmiheinä.
Phragmites communis, järvenruoho.
Avena sativa, kaura.
Calamagrostis, sara, karkia sara.
Agrostis, kastikka.
Phleum pratense, timotei.
Alisma plantago, ruate.
Potamogeton, ahvenheinä.
Sparganium natans, hivusheinä.
Juniperus communis, kataja.
Pinus silvestris, petäjä.
Picea abies, kuusi, näre.
Lycopodium complanatum, keltaheinä.
L. clavatum, variksen varpaat. Niistä tehdään mattoja rappujen eteen.
L. annotinum, riien heinä. Riisitaudissa lääkkeenä.
Equisetum, karvakorte, sileäkorte.
E. linosum, pykäläheinä, korte.
Polypodium vulgare, kallioyrtti.
Pteris aquilina, sananjalka.
Polystichum spinulosum, (yleensä saniaiset), laukoheinä.
Polypodium dryopteris, laukoheinä.
Asplenium filix femina, laukoheinä.
Sphagnum, vesisammal. Kivillä kasvavat sammaleet, kangassammal.
Polytrichum, itiöpesäkkeet: harakan kaura, varret: suven sammal.
Jäkälät maassa, maan naava.
" kivillä (Peltigera), kiven naava.
" puussa (Ramalina), puun naava.
Cladonia rangiferim, alpestris, kalliohaven.
Polyporus, taula.
Koivunkääpä, mustakääpä: näitä mustia kovia kääpiä lahokoivun rungolta paahdetaan kuin kahvia, jauhetaan ja keitetään juomaksi mahan kivistystä ja vetelää mahaa vastaan.