Suomi, 1854
s.67-69
Käsityöt
Ensiksi sopinee puhua pellavista, joista naisväki saa enimmät käsityönsä. Näitä kasvatetaan pitäjässä, muttei tarpeeksi, koska joka vuosi tuodaan lisää Tampereen markkinoilta. Pellava-maita perkaellaan suvella maltsoista ja muista liika-ruohoista, elokuussa, koska sylkyt eli kulkut ovat tuleentuneet, "vedetään pellavat" (se on: revitään maasta), kohta riivitään "riivin-laudalla", sidellään "pivoiksi" ja viedään likoon, jokeen taikka järveen, jossa saavat maata kauvemman taikka vähemmän aikaa, sitä myöden kun vesi on kylmempää taikka lämpeämpää. Lijosta otettua pannaan pivot aidalle taikka hajotellaan kedolle ja sängille, sitten jonkun viikon perästä kootaan lyhteisiin, jotka säilytetään syys-työksi. Myöhään syksyllä, koska riihistä on päästy kannetaan pellavat saunan parveen kuivumaan, tehdään sitten sormauksiksi, loukutetaan ja klihdataan. "Loukku" ja klihta ovat melkein yhden muotoiset; edellisellä, joka on isompi, runnellaan luut rikki, jälkimäisellä, joka on vähäisempi ja varustettu rauta-terillä, revitään päistäreet kuidoista. Sormaukset sidellään kimpuihin, ja niin ovat pellavat saadut siihen muotoon, jossa niitä markkinoillakin käytetään. "Ihoista" eroitetaan suuremmat "rohtimet" häkilällä, hienoimmat harjalla, ja kukin lai kehrätään langaksi. - Hamppuja ei tarvita paljoa eikä kasvateta sen enempää. Niitä ruokotaan samalla lailla kun pellaviakin, ja käytetään köysiksi, nuoriksi ja langoiksi.
Tavalliset kankaat, joita kaikki kelvolliset vaimo-ihmiset kutovat, ovat: "säkkikangas", huonoimmista hampun ja pellavan rohtimista, täysivartinen eli neliniitinen; "paitakangas", keskinkertaisista rohtimista, myös täysivartinen; "aivinainen", jossa tavallisesti ovat ihoiset loimet ja harjais-rohtimiset kuteet, samaten täysivartinen; "hapuri", karheista rohtimista, kaksi-niitinen; "liina", pellavan ihoista, myös kaksi-niitinen; "sarsi", ihois-loiminen ja villais-kuteinen, kaksi-niitinen; "parkkumi", samallais-loiminen ja kuteinen, mutta neli-niitinen; "verka", varsin villainen, kaksi-niitinen; "karvavaate", jossa ovat harvat rohtimiset loimet ja naudan-karvaiset kuteet; "noukkovaate", saman lainen, mutta vaan koreiltu lisä-langoilla; "ryysäke", jonka kuteet ovat leikellyistä ryysyistä. Hienon pellavaisen langan siaan on näinä aikoina enemmin ja enemmin opittu käyttämään pumpulilankaa, sekä aivinaiseksi ja liinaksi, että sarsin ja parkkumin loimiksi; värillisiä (yhdenkarvaisia ja raitaisia) pumpuli-liinoja kutsutaan "pumpuli-kankaiksi", "suvikankaiksi", ja "pumpulis-tyviksi". Harvemmin kudottavia, kun edellä nimitellyt, mutta kuitenkin taidettuja isolta osalta naisia, ovat: "tyynykangas", "ryijy", "vippelä", "trälli" ja "pöytävaate", joka viimeksi mainittu on hapuripohjaista, koreiltua villais-lankaisilla ruuduilla. - Käsityön lisinä on vaimoväjellä sukan, sormikkaan ja "tikkurin" (tumpun) kudin, niin myös neulominen. Miehet tekevät käsitöiksensä kaikellaisia puukaluja: rekiä, rattaita, peltokaluja, astioita, huonekkaluja, päreitä ja muita tarvittavia, omiksi varoiksi.
Erinäisiä käsityöläisiä oli menneenä vuonna (1852) rahoilla 1)
Kraatereita ... mestareita 29, oppipoikia 16
Suutareita ... 16, 10
Rautavia eli seppiä ... 16, 6
Karvareita ... 6, 3
Puuseppiä eli nikkareita ... 6, 1
Muurareita ... 3, 3
Maalari ... 1, -
Klasimestari ... 1, -
Satulamaakari ... 1, -
Kelloseppä ... 1, -
Kaikkiastansa ... mestareita 80, oppipoikia 39
Näistä mestareista on yksi kraatari nais-ihminen. Sitten menneen vuoden on 1 värjärikin asettunut pitäjään. - Paitsi näitä on vielä useoita jotka käsityöllä itsiänsä elättävät, vaikka virhelloisuuttansa taikka vanhuuttansa ovat poissa rahoilta; on myös muutamia miehiä, joilta juoppouden taikka jonkun rikoksen tähden on "virka viety, mutta konsti jäänyt", ja muutamia naisia, joilla neula on elättäjänä, vaikka piijan rahat maksavat. Muutama seppä takoo kanssa vaskea ja messinkiä, kaksi tekee hopea-työtäkin ja kaksi taitaa valaa kelloja ja kulkusia. - Erinäisten käsityöläisten virkaa pitää moni muukin omiksi tarpeiksensa, ja vähän lähimmäisillensäkin.
[---]
s.98 (hautajaistavoista)
Niin pijan kun ihminen lakkaa hengittämästä, pidetään hän kuolleena, pestään, pujetaan ruumiin-vaatteisiin ja viedään iki-soki ulko huoneesen talvellakin. Tämä kaikki tehdään niin viivyttelemätä, että ripittäjä, jota sairaalle noudetaan, välisti on löytänyt ruumiin jo puodissa makaavan. Ruumiinpuku on valkoinen, paitsi housuja ja kaulaliinasta täysi-kasvaneilla miehillä. Arkku maalataan enimmiten mustaksi, nuorille kanssa jonkun muun väriseksi, muttei punaiseksi koskaan.
[---]
s. 177 (vaatteista)
*) Pari nuorta naista mainitaan, jotka kuollessansa sääsivät tämmöisen kaunistuksen ripustettavaksi "autuaan neitseen Hannan" kuvan kaulaan; kummankin ominaiset lunastivat sitten kalun takaisin (8:lla ja 3:lla äyrillä).Vaatteita ja kaunistuksia, joita 1400-luvulla pidettiin, on tiedossani ainoastansa: ousut (hwsür), hame (tunica), viitta (toga), lakki eli jonkinmoinen jotensakin kallis päänpeitto (caputegium), vaippa (tapetum), raiti (lodix), sepeli vai käädytkö (vitta*), jonkinlainen kaula-koritus (monile), ranne-rengas (fibula ulne) ja sormus (annulus); muista nimistä en ole saanut selkoa, enkä tiedä näidenkään muodosta mitään.
Jo ison-vihan edellä (noin 1699 paikoilla) oli varallisilla miehillä säämiskä-housut, joita näihin asti on vielä nähty joillakuilla äijillä; samaan aikaan oli ihokas (alus-jakku), jonka nykyisetkin ihmiset muistavat vanhoilla, jakku(sininen ja musta - hyvässä tinaiset napit), pitkät liivit, lammas-nahkainen turkki, karhun- ja ilveksen- nahkainen lakki, niinmyös hattu ja vartailta kudottu huippu-lakki, silkkinen kaulahuivi (parhaissa tiloissa), villaset sukat (siniset ja harmaat) ja saappaat. - Nais-väjen vaatteet näkyvät olleen yksi-värisiä (niinkuin miestenkin), ison-vihan edellä ja kauvan jälkeenkin, ja pysyneen yhdenmuotoisina kumminkin vuodesta 1697 vuoteen 1738. Tämän aikaisissa kalunkirjoituksissa mainitaan: sarsinen hame (valkoinen ja painettu); verkainen eli villainen hame (punainen, valkoinen, viheriäinen, sininen ja musta); puku-nahat, joita nykyisetkin ihmiset ovat nähneet (lammasnahkainen hame ja mieluista, pidettävä talvella toisten vaatteitten alla); viisivartinen eli parkkuminen hame (musta); verkaiset eli villaiset troijyt (punaiset, siniset, mustat ja ruskeat); liinaiset tröijyt; vartailla kudotut villaiset troijyt (siniset); paita samallainen kun vieläkin ("ylispuoli" hienompaa kangasta kun "alaspuoli"); kengät puukorkoiset (avasuut - ei vanhaan aikaan nilkka-kengistä tiedettykään); huppu (liinainen kaula-vaate); liinanen (koto-kutoma ja ulkomaalta ostettu); lakki eli hattu (korkea liinasta ummeltu pää-vaate, tavallisesti valkoinen, muutamalla musta); myssy ("koppa-myssy") naiduilla ja esiliina; niinmyös hopeainen sormus ja rinta-solki eli "priiski". Vanhimmat eukot juttelevat heidän lapsuutensa aikana (v. 1780 paikoilla) jo olleen raitaisia hameita, mutta vaan yksivärisiä tröijyjä, käydyksi melkein aina punaisilla sukilla ja naituin pitäneen koppa-myssyänsä pyhin-arkeimin aamusta ehtoosen; silloin ei vaimoväjellä ollut turkkia eikä minkäänlaista päällysvaatetta. Liivit olivat muinen koreampia kun muut vaatteet, vedettiin kokoon rintain päälle tinaisissa maljuissa juoksevalla nuoralla, eikä niiden päällä pidetty tröijyjä muulloin, kun kylmän ollessa. - Vuode-vaatteet olivat vanhaan aikaan (1600-luvulla) samallaisia kun nytkin, kumminkin samannimisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti