Kestävyysvärjäyksen tekniikkaa.

Kutoma- ja paperiteollisuus 2, 1909

(Esitelmä, jonka piti t:ri H. Valther Elberfeldistä Saksan Kutomajalostusyhdistyksen toimeenpanemassa kestävyysvärjäyksen kongressissa Dusseldorfissa 5 p. kesäk. 1908).

Kun toivomuksenne mukaan selostan teille kestävyysvärjäyksen teknillistä puolta, on teidän suotava minun ensin selittää mitä käsitteellä "kestävyysvärjäys" ymmärretään. Aina sen mukaan, mihin värjättävää ainesta sittemmin käytetään on sanalla "kestävä" värjäyksiin nähden eri merkityksensä. Sillä käsitteellä "kestävyys" ymmärretään niin montaa eri kestävyysominaisuutta kuin värjättävä aines eri vaikutusten alaiseksi joutuu. Näitä on valo, happo, lipeä, peso, klori, vesi, hiki j. n. e. Yhtä vähän kuin sellaista väriä löytyy, joka kaikkia näitä vaikutuksia kestää, yhtä vähän löytyy kudontatuoteita, joilta kaikkia näitä kestävyysominaisuuksia käytännössä vaaditaan. Siksi on kutakin tarkoitusta varten sellaiset värit valittavat, jotka kyseessä olevissa oloissa ottavat kestääkseen. Ja värit, jotka voivat olla varsin valoakestäviä eivät silti aina ole pesoakestäviä ja päinvastoin. Kun koristekankailta, matoilta y. m. yleensä vaadimme, että niissä käytetyt värit ovat valoakestäviä, vaadimme kirjokudoksilta täydelläsyyllä, että niiden värit, paitsi kestävyyttä valossa, myöskin ovat pesoa ja osaksi ainakin kloria kestäviä.

Ikävä tosiasia, että värjäri monessa tapauksessa ei lainkaan tiedä, mitä hänen valmistamilleen tuotteilleen tapahtuu. Kun hän tekee parhaimpansa värin kestävyyteen nähden siitä hinnasta, joka hänelle tarjotaan, ei ole niinkään harvinaista, että hän "ei kylliksi kestävästä" saa maksaa vahingonkorvausta. Nämä tapaukset katoavat vasta silloin, kuin värjärille sanotaan, se ja se kestävyys vaaditaan hänen värjäyksiltään ja silloin kuin ostaja tekee sen havainnon, että hyvä ja halpa ovat kaksi käsitettä, jotka vaan harvoin käyvät käsikädessä.

Olisi sentähden varsin tarpeellista, että värjärille kussakin yksityistapauksessa sanottaisiin, mihin hänen värjäyksiään tullaan käyttämään; sillä senhän jälkeen värit sittemmin ovat valittavat. Että Saksan kivihiiliväriteollisuus kykenee aikaansaamaan värjäyksiä, jotka vastaavat kaikkia järkeviä kestävyysvaatimuksia, sen tulen teille seuraavassa todistamaan.

*) Tarkoitetaan sitä pyrkimystä, että värien kestävyyteen nähden on enemmän huomiota kiinnitettävä olipa sitten kysymyksessä käyttää niitä kalleisiin tai halpoihin tuotteisiin.Kutomajalostusteollisuudelle on näinollen mahdollista, tietenkin vastaavaan hintaan nähden, aikaansaada kestäviä värjäyksiä, joskaan en tahdo väittää, että jokainen värisävy tai jokainen pienempikin värivivahdus voidaan täysin kestäväksi tehdä. Jos siis äskettäin syntynyt liike*) on saapa jatkuvaa menestystä, on ensitilassa saatava värjäyshinnat paremmiksi, mutta samalla on taiteilijan tultava värjäriä lähemmäksi ja hänen neuvoaan kysyttävä silloin kuin on, valittava eri värisävyjä, joiden on oltava kestäviä. Ja jos tällöin kaikki värivivahdukset eivät olisikaan tarkoitettavaa yhtä kirkkaat, niin ei ainakaan yksi kesäpäivä tällöin tee taiteilijain työtä turhaksi, vaan alkuperäisessä kauneudessaan vuosia senjälkeen kiittävät lianen taiteellista kättään.

On luonnollista, että värien kestämättömyydestä syytetään väriteollisuutta, joka juuri Saksassa on saanut suurimmat tuloksensa, ja joita kukaan muumaa maailmassa ei tähän nähden ole likimaillekaan saavuttanut. Ja kuten noin 150 vuotta sitten Jean Jacques Rousseau saarnasi silloista, uskonnollista ja siveellistä pohjaa vailla olevaa turmeltunutta kultturia vastaan ja kehotti palaamaan yksinkertaisiin, luonnollisiin oloihin, samoin ilmestyy nykyään siellä ja täällä ihmisiä, jotka saarnaavat painamista luonnon väreihin eivätkä kylliksi pahaa tiedä keinotekoisten värien osalle mainita.

Kuten usein, niin nytkin heitetään lapsi ulos pesoveden mukana. Olisi joutavaa sanoa, ettei muka siinä hämmästyttävän suuressa luvussa keinotekoisia värejä, joita löytyy, olisi lainkaan kestämättömiä. Juuri ensimäiset niistä, jotka värikauneudellaan niin suurta huomiota herättivät, olivat sellaisia. Mutta, hyvät herrat, kaikkialla maailmassa ovat tuotteet kysynnästä riippuvia ja kun värjäri alhaisen työ palkkansa tähden on pakotettu yhä huonompia tuotteita vaatimaan, niin on väriteollisuuden tämä vaatimus tyydytettävä ja hyvä ja halpa, kuten kerran jo mainitsin, eivät yleensä toisiinsa sovellu. Mutta että sentähden muka kaikki keinotekoiset värit ovat huonoja ja luonnontuotteet kaikki hyviä, sen vastakohdan todistamiseksi ei tarvinne paljoa itseäni vaivata.

(Jatkoa).