Paranitranilinipunanen.

Kutoma- ja paperiteollisuus 4, 1909

(Jatk. N:o 2.)

Edellä esitetyssä naftoliliemessä käsitellään kyseessä olevaa värjättävää ainesta. Tämän jälkeen se kuivataan. Peseminen tätä ennen ei voi tulla kysymykseen, koska naftolinatriumilla ei ole lainkaan taipumuksia sitoutua syihin.

Kuivaamiseen nähden on erikoista huolta pidettävä. Sillä liiaksi korkeassa lämmössä härmistyy, sublimerautuu naftoli ja värjättävä aines käy haaleaksi väriltään. Sopivin lämpö on noin 65° C. Kun värjättävä aines alkaa käydä ruuniksi väriltään, on kuivattaminen keskeytettävä, sillä muuten saadaan ruma punanen väri. Tämän epäkohdan estämiseksi on monia keinoja koetettu ja esitetty. Niinpä vähänen määrä jotain antimoni suolaa naftolinatriumi-hauteessa estää ruunin värin kuivattaessa syntymästä. Antimonisuolaa sisältää valmiina esim. Bayerin Naphtol L C ja on se näin ollen varsin kestävää. Lankoja varten voi seuraavaa menettelytapaa hyvästi suositella. 157 gr. antimonikloridia liuotetaan hyvin vähään määrään vettä ja saostetaan tästä antimonihydrati kiehuvasta liuoksesta 110,5 gr. soodaa. Saatu sakka pestään, suoditaan ja liuotetaan kosteana, 80° C. lämpimään 100 gr. glyseriniä 28° Bé ja 120 gr. vettä, johon on liuotettu 120 gr. natriumihydratia. Kun sakka on liuonnut, lisätään vettä siksi, kunnes liuos on 40° Bé. Jos tätä liuosta käytetään 5 à 10 cm³ litraa naftoliliuosta kohden, jonka lipeämäärä sitä ennen on 45 cm³ natronlipeää 22° Bé litrassa liuosta, saadaan hyvä naftolinatriumi langoille ja kankaille, joka ei käy ruuniksi ensi tilassa. Samalla liuoksella voi myöskin vanhoja naftolinatriumiliemiä parantaa ja tehdä ne kestäväksi.

Kun langat ja kankaat ovat hyvästi kuivuneet joutuvat ne nyt diatsoterattuun paranitranilini-liemeen ja käyvät punaisiksi.

Diatsoparanitranilini-liuoksen valmistamiseksi tarvitaan aniliniöljyä ja suolahappoa. Näistä tehdään n. s. anilini suolaa. Kun paranitranilinin yhtymäpaino on 134 ja suolahapon 36,4, tarvitaan siis 138gr. paranitranilinia ja 36,4 gr. 100% suolahappoa, jotta anilinisuola ottaa syntyäkseen. Suola kiteytyy kauniisti, mutta käytetään sen liuosta sellaisenaan lisäämällä siihen noin 550 cm³ kuumaa vettä. Kun liuos on jäähtynyt, sekotetaan siihen natriuminitritiliuos, joka sisältää 69 gr. tätä suolaa liuotettuna 673 cm³ kylmää vettä. Saadun diatsoliuoksen on oltava aivan kirkkaan. Kun tämä on tapahtunut pannaan seokseen natriumiacetati- eli etikkahapon natriumisuolaliuos, joka on tehty liuottamalla 135 gr. kyseessä olevaa suolaa noin 3,300 cm³ kylmää vettä. Ellei saatu seos värjää sinistä lakmuspaperia punaseksi, on se vähällä määrällä suolahappoa tehtävä happamaksi. Kun seokseen lopuksi pannaan joku määrä dekstriniä, sekä niin paljon kylmää vettä, että liuosta on noin 14 litraa, on se valmis käytettäväksi ja on se tapahtuva heti, koska liuos helposti hajaantuu ja antaa ruman punasen värin.

Paranitranilini-punasen onnistuminen ei riipu ainoastaan siitä, että langat tai kangas on oikealla tavalla käsitelty naftoli-hauteessa ja kunnollisesti kuivattu vaan vielä enemmän siitä, että diatsoliuos on kylmää ja tarpeeksi väkevää. Kokemus on näyttänyt, että kun naftolia on 22 gr. litrassa sen liuosta ja 13,8 gr. paranitranilinia omassa liuoksessaan, saadaan paras punanen väri. Dekstrini tekee luultavasti koneellisesti punasen täyteläisemmäksi ja kestävämmäksi hankausta vastaan. Tavallisissa oloissa riittää 20 gr. dekstriniä litralle diatsoliuosta.

Paranitranilinin valmistuksessa käytettävän suolahapon on oltava kuparista vapaan, koska se tällöin muuttaa punasen ruuniksi. Se määrä rautaa, joka löytyy raa'assa suolahapossa ei sensijaan tee mitään haittaa. Mitä taasen nitritiin tulee vaihtelee sen väkevyys kauppatuotteessa 60-90%. Tämä seikka on siis nitritiliuosta tehdessä otettava huomioon ja jos sitä erikoisemmin on säästettävä - eihän sitä valmisteta meidän maassa on sen väkevyys tutkittava titroimalla. Etikkahappoisen natriumin taasen voi valmistaa itse siten, että 240 osaan 50% etikkahappoa liuotetaan 104 osaa vedetöntä 79% soodaa.

(Jatk.)