Ilmarinen 28, 8.3.1883
(Teollisuuslehdestä).
Kuten olemme kuulleet, on maamme hallituksella aikomus tutkituttaa, panettaa takawarikkoon ja antaa häwittää kaikki kaupaksi tarjotut sawiastiat, jotka owat warustetut lyijynsekaisilla, waillinaisesti sulaneilla lasuureilla; jos samat henkilot sitten uudestaan joutuwat kanteen alaisiksi tämmöisten tawarain myymisestä tahi walmistamisesta, tulisiwat ne kuritettawiksi rahasakoilla ja muilla rangaistuksilla. Toisin sanoen: lyijynsekaisen sawiastialasuurin käyttäminen tulisi kerrassaan kielletyksi. Mitä silloin tekewät sawenwalurimme? Nehän eiwät ole oppineet walmistamaan muuta, kuin tuota ikiwanhaa, halpahintaista lasuuria!
Waan hallituksella on täysi oikeus, jopa welmollisuuskin pitää huolta siitä, että tuo wanhanaikainen, wahingollinen laseeraustapa jätetään, sillä yleinen terweyshoito toki waatineen että kaupaksi ei saa pitää muita tawaroita kuin semmoisia, jotka eiwät ole ilmeisesti myrkyllisiä. Samanmoisiin keinoihin on jo ryhdytty monessa maassa ulkomaillakin, ja siitä ei ole ollut muuta kuin hyötyä ja etua niin sawenwalureille kuin yleisöllekin. Sawenwalurit owat hankkineet itsilleen lyijystä wapaita lasuureja, joita pian owat huomanneet edullisemmiksi, sillä niin pian kuin tieto siitä oli lewinnyt, että lyijynsekaisilla aineilla laseeratut sawiastiat owat turmiollisia terweydelle, niin ei kukaan ihminen enään ole tahtonut semmoisia ostaa.
Lukija kysyy: mitä myrkkyjä nuo nyt taasen owat? Eihän niistä kukaan ole tiennyt mitään; owathan ihmiset kaikkina aikoina käyttäneet laseeratuita sawiastioita. Ja nytkö ne yhtäkkiä olisiwat myrkkyjä täynnä?!
Owat kuin owatkin useimmat taloudessa käytetyt sawiast iat myrkyn sekaisia! Se on totuus, josta ei pääse puuhun eikä petäjään. Ne owat melkein järjestään surkean huonosti laseeratut; sen sijaan että lasuuri pitäisi olla peilikirkasta ja puhtaasti läpikuultawaa, on se himmeätä walkahtawaa ja ikäänkuin maitonsekaista; paikoittain on se juossut sormen paksuisiin solmuihin ja melkein yltäänsä se on liian paksua ja päälle päätteeksi huonosti sulanutta. Ja juuri tämmöiset sawiastiat owat myrkyllisiä. Ja minkä tähden? 1:ksi koska useimmilla sawenwalureistamme maalla ei ole waroja rakentaa itselleen kelwollisia lyijynsulatus-uuneja, joissa woisi polttaa (kalsineerata) lyijyä, niin että siitä saataisiin puhdasta lyijytuhkaa; 2:ksi koska useimmat sawenwalurimme eiwät osaa walmistaa oikeata lasuuria — eiwätkä ole sitä ikinä oppineet; ja koska 3:ksi useat sawenwalurit owat liian ahneet — tahtowat wähällä rahalla ja wähällä waiwalla saada mahdollisimmin paljon tawaraa tehdyksi ja huoliwat siitä wähän, josko laseeraus on kylläksi sulanutta; he säästäwät tosin paljon puita ja lyijyä tuhaksi polttaessa ja sittemmin astioita polttaessa, waan tämä on wäärin: astiat tulewat sen kautta myrkyllisiksi.
Jos tuhaksi poltettawaa lyijyä ei kuumenneta kunnes se käy pomeranssi-keltaiseksi, niin tuhan seassa wielä on palamatonta lyijyä. Kun laseerausaineella siwelletyt astiat sitten poltetaan, niin kuumuus harwoin nousee niin korkealle, että lasuuri täydellisesti sulaisi lasiksi; waan ainoastaan täydellisesti sulanut lasuuri on myrkytöntä.
Kuten tunnettu, syntyy useita ruokalajia, n. k. esim. maitoruokia ja wielä enemmän etikalla sekoitettuja ruokia walmistaessa happoja; nämät liu'ottawat lasuurissa olewaa metallista lyijyä sitä enemmän, kuta happoisempia ruokaaineet owat. Puhtaan lyijyn ja liukenewain lyijysuolain liukeet joutuwat sitten ruuan kanssa watsaan ja waikuttawat siellä turmiollisia tuhoja. Lyijyähky (blykolik), huono ruuansulatus, hampaitten musteneminen ja tärwääntyminen, ruokahalun puute, kidan ja nielun sekä watsan ja suolien tulistuminen, kälwetys (bleksot), kowat watsanwäänteet, käheä-äänisyys, silmäterän isoneminen, kylmä hiki, kalpaus, wäwähdykset (konvulsioner), jopa kuolemakin owat lyijymyrkytyksen seurauksia! Lukemattomain tautikohtausten syy on warwaankin haettawa siinä että niin yleisesti käytetään myrkynsekaisia samiastioita. Ani harwoin tulee lääkärikään ajatelleeksi, mistä tauti on saanut alkunsa. Hän silloin tietysti ei myöskään tiedä hoitaa sairasta niin kuin tauti waatii, ja sairas saa yhä uutta myrkkyä ruumiisensa, kunnes wihdoin kuolema lopettaa waivat.
Eikö siis maamme hallitus olisi oikeassa, jos se ehkäisisi tämmöisten alituisten tautilähteitten walmistamista ja kaupittelemista? Voihan päinwastoin yleisö nimenomaan waatiakin että se saa suojelusta tuota hiipiwää myrkkyä wastaan. Kaiketekin sawenwalurit silloin täytymyksestäkin hankkiwat itsilleen oikeita lasuuriaineita.
Olisihan tosiaankin jo tarpeen, että tuo wanhan-aikainen laseeraustapa heitettäisiin sikseen ja että ruwettaisiin käyttämään uudemman aikaisia laseeraustapoja. Jos sawenwaluri laskee mitä tuo aikaa wiewä lyijyn polttaminen ja lasuurin sihtaaminen hänelle nyt maksaa, ja jos wielä otetaan huomioon se, että nykyään maassamme walmistetaan tuiki kelwottomia sawiastioita, jota wastoin ne olisiwat sekä ulkonäöltään parempia että terweydelle wahingottomia, jos ne warustettaisiin paremmalla lasuurilla, niin lienemme kylläksi selwasti osoittaneet edut siitä, että sawiastiat lasketaan hallinnollisen walwonnan alaisiksi. Parannettujen tekotapojen mukaan tehty lasuuri on sitä paitsi helpompaa ja joutuisampaa tehdä. — Puoliposliini eli fajanssi laseerataan myöskin köykäisesti sulawalla lasuurilla. Jos wertaa semmoiset lasuurin tawallisen sawiruukun lasuuriin, niin huomaa miten äärettömän paljon puhtaampaa se on. Eikä se ole paljon kalliimpaakaan. Kun sawiastiat walaistaan walkoisella sawella, niin ne käywät sangen kauniiksi; waan annappas kun sawenwaluri siihen wetää lyijylasuurinsa, niin hän saa astian walkoisen pinnan — pomeranssin keltaiseksi!
W. Khüry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti