Ilmarinen 28, 8.3.1883
(Teollisuuslehdestä.)
Eräs sellainen aine on kanerwa,(ljung, calluna vulgaris), jota käytetään näin: Se silpotaan pieneksi kirweellä, tai wielä parempi olisi tehdä sen hienoksi ja lyhyeksi silpuksi silppu-koneella. Sitte se keitetään wedessä tai mieluisammin höyryllä lähes 3 tuntia, jolla aikaa siitä woima heltiää. Keitto-astiasta kaadetaan liemi maan päällä olewiin awaroihin astioihin, joista se helpoimmin saadaan pois lasketuksi. Nahkoja ei saa panna ennen liemeen tuin wasta sitte kun se ei enään ole kuumempaa kun 28—30 astetta. Näin tawoin nahka pikemmin imee liemen ja parkitseminen käy joutuisammin kun tawallisella kylmällä parkkiliemellä. Liemen keittämiseen ei saa käyttää rautaastioita, sillä niistä tulee nahka mustaksi, kowaksi ja murtumaksi. Mitä useimmin tämmöistä uutta parkkia käyttää, sitä paremmin tulee huomaamaan sen edut ja hyödyn. Sillä se on luonnollista, että kun parkki on keitetty, niin siitä heltii woima pikemmin, kun kylmässä wedessä, ja nahka imee sen pikemmin kun muuta parkkia käyttäessä; myöskin käypi parkitseminen pikemmin. Tämä tapa ansaitsisi tulla yleiseksi, ett'ei tarwittaisi lehtipuita kiskoa ja kaataa. Kanerwaparkki tulee paljon halwemmaksi, syystä että sitä saapi helpommalla waiwalla kohotuksi, eikä kuimattamisessakaan ole niin suurta waiwaa, kun puun kuorten eli tawallisen parkin kuiwattamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti