Luonnon ihmeitä

Suometar 21, 23.5.1856

Kuka voisi uskoa, etta valon säde sekunnissa ennättää yli 190 tuhannen peninkulman avaruuden, ja niin voipi lentää ympäri maanpallon silmänrapäyksessä ja paljoa pikemmin kuin nopein juoksija voipi jalkansa muuttaa? Kuka voisi uskoa, ilman todistusta, että pieneltä näyttävä aurinko on enemmän kuin miljonan kertaa suurempi maanpalloamme, ja että sen säteet silmänräpäyksessä pääsevät maanpalloon, vaikka on niin kaukana meistä, että tykinkuula, suoraan ja yhtäläisellä vauhdilla yhä kulkeva, kuitenki tarvitsisi 20 vuotta sinne ennättääksensä? Kuka tahtosi uskoa, että itikka (hyttinen, sääski) tavallisessa lennossaan lyöpi siipiansä monia satoja kertoja sekunnissa ja että sen vikisevä ääni lulee siipien näin tiheästä heiluttamisesta; tahi että löytyy eläviä ja täydellisesti rakennettuja olentoja luonnossa, joita sopii panna tuhansittain yhteen, eikä ne sittenkään täytä tuuman alaa. Mutta mitä nämä ovat niitä ihmeitä suhteen, joita nykyisempi luonnontutkinto on keksinyt? siinä esm. että jok'ainoa piste eli kohta siinä keskuudessa, jonka läpi valonsyde kulkee, liikkuu aina samaan aikaan ja samalla välillä uudistettuin liikkeiden kautta ei vähemmän kuin 500 miljonan miljonaa kertaa sekunnissa? että se näillä liikkeillänsä koskee meidän näköliutimiimme, josta tulee, etta me näemme, ja, mikä on kummempi, että me eroitamme värit toisistansa, koska siihen on syynä eroitus ajassa, jolloin nämä liikkeet tapahtuvat? Niin esim. eroitamme punaisuuden eli punavärin senkautta, että valonsäde tapaa silmiämme 482 miljonan miljonaa kertaa; keltaisuuden eli kelta-värin senkautta
että 542 miljonan miljonaa kertaa; sinervän-punaisen värin senkautta että valonsäde käypi silmiimme 707 miljonan miljonaa kertaa. — Eikös namä puheet kuulu äkkinäisen korvissa hullutuksille? Mutta niitä ymmärtääksensä ja käsittääksensä on tiede avannut ihmisen silmät ja on lahjoittanut luotettavat välikappaleet sille, joka niin rakastaa Jumalata ja hänen käsi-alojansa että ottaa vaivaksensa oppia luonnontieteitä ja niissä nähdä Jumalan viisautta ja voimaa.

Pieni värjääjätär

Sanomia Turusta 27.11.1883

Pieni värjääjätär.
Suomennos.
Kirjoittanut Maria Sofia Schwartz.

Eräänä päivänä parikymmentä vuotta sille ilmoitti vahtimestari silloiselle teollisuusoppilaitoksen johtajalle, että muuan nuori nainen halusi puhutella ylitirehtöriä. Hän vietiin vastaanottohuoneesen.

Tyttö oli nuori, noin kahdenkolmatta vuoden vanha; puku osoitti köyhyyttä, mutta katsanto ilmoitti älyä ja mielevyyttä.

– Minulle on kerrottu, lausui hän, että teollisuusoppilaitoksessa saadaan oppia harjoittamaan mitä elatuskeinoa hyvänsä. Onko totta?

– Aivan totta, vastasi ylitirehtöri; mutta siihen vaaditaan esitaitoja. Jotakin veljeännekö haluaisitte, neiti, saada oppilailleen?

– Ei, vaan haluaisin itse päästä oppilaaksi koetellakseni jotakin elatuskeinoa.

– Tekö, neiti, huudahti ylitirehtöri kummeksien ja tarkasti tyttöä uteliaasti. Oppilaitoksemme on oikeastaan poikia varten.

– Mutta, virkkoi tyttö vähän värisevällä äänellä, koska tämä on oppilaitos, jossa keinoilijoita valmistetaan, pitäsihän siihen otettaman myös naisoppilaita. Etenkin koska juuri on niin äärettömän vaikea saada paikkaa työpajoissa ja nuorten sivistymättömien oppipoikain ja sällein seassa voida rauhassa oppia ammattiansa.

– Totta kyllä, mutta ei olekkaan otaksuttu, että kaunis sukupuoli luopuisi neulasta ja kotiaskareista, ruvetaksensa tehtailijoiksi ja käsityöläisiksi.

– Sepä on väärin, virkkoi tyttö innokkaasti, sillä eihän meillä ole muuta keinoa kunnollisesti ansaitaksemme elatustamme. Minulla on vanha kivulloinen äiti kykenemätön itse elättämään itseänsä, hän kun yövalvomisella ja taukoamattomalla työllä liinavaatteiden ompelijana on pilannut silmänsä. Useat vuodet olen minä koettanut elättää meitä ompeluksella; mutta vaikka joka päivä teen kahdeksantoista tuntia ahkerasti työtä, ei ansaitsemani kuitenkaan riitä. Mitä tulee siitä lopuksi? Se kaiketi että silmäni, jotka jo ovat ruvenneet käymään heikoiksi, viimein pääli kieltävät palvelustansa ja sitten...

Kyynel vieri hiljaa tytön poskilta.

– Työtä en pelkää. Päin vastoin on työ minulle rakas. Siinähän löytäisin onneni ja iloni, vaan sitä pitää seurata toivo, että saatan hankkia itselleni suruttoman toimeentulon. Nyt ei meillä köyhillä tytöillä ole sitä toivoa. Päivä seuraa toista aina samoilla turhilla pyrinnöillä eikä ainoakaan toivon vivahdus tee vaivaa kevemmäksi tuossa masentavassa taistelussa puutetta vastaan. Nuot turhat ponnistukset sen ylivaltaa vastaan turmelevat terveytemme ja voimamme ja vanhuus lähestyy kurjuus seurassaan. Hän vaikeni.

Hetken oli ylitirehtöri vaiti. Vihdoin sanoi hän:

– Jospa hankkisin teille tilaisuuden täällä oppiaksenne jotakin elatuskeinoa, miksikä te sitte tahtoisitte ruveta.

– Olin aikonut opetella värjäämään.

– Sitä opittuanne, mikä on sitte aikomuksenne?

– Aion matkustaa jälleen kotiseudulleni Gotlantiin ja, asettuen Visbyhyn, siellä ruveta värjäämään tilkavaatteita, kunnes olen ansainnut niin paljon, että voin laajentaa liikettäni. Äitini ja minä olimme pakoitetut lähtemään Visbystä, sillä siellä oli meidän mahdoton ompeluksella itseämme elättää.

– Tulkaat maanantaina virkahuoneeseni, niin saatte ruveta värjärinoppilaaksi.

Nuori tyttö katseli hetken ylitirehtöriä kiitollisuudella, sitte sanoi hän liikutettuna:

– Jumala teitä siunatkoon, herra ylitirehtöri.

Maanantaina tämän jälleen alotti hän työnsä oppilaitoksessa. Harvoin on oppilas missäkään oppilaitoksesi näyttänyt suurempaa ahkeruutta ja intoa, kuin Elise P. osoitti. Tutkinnossa oli hän värjärinoppilaista taitavin. Ja minkätähden? Sentähden että hän, kun oli nainen, yksinomaisesti antausi opetukselle ja otti suurella tarkkuudella vaaria sen pienimmistäkin erityiskohdista.

Antaessaan hänelle sällikirjan, sanoi ylitirehtöri:

– Laitoksella on kunnia teistä. Te olette näyttäneet, mitä nainen voi, kun hän tahtoo täyttää järkeänsä.

Ensimäinen päivä heinäkuuta lahti Elise P. äitinsä kera pääkaupungista ja matkusti Visbyhyn omistamatta muuta, kuin sen pienen rahasumman, jonka heidän huonekalujensa myyminen oli saattanut tuottaa, sällikirjeensä, värjärireseptinsä ja toiveensa.

Kuusi vuotta sen jälleen matkustin minä Visbyhyn. Yhden sen pienempien latujen varrella oli pieni sanomattoman soma rakennus. Matkakumppanini käänsi askeleensa sitä kohden, sanoen:

– Tahdotte seurata minua sukulaisteni tykö, niin saat tutustua erään vähän omituisen naisen kanssa, nimittäin minun orpanani.

Tämän sanottuansa nosti hän pientä kirkasta portinkolkutinta ja löi lyömän. Palvelustyttö aukasi oven ja me astuimme suureen, hyvillä huonekaluilla varustettuun huoneesen, jossa kalpea vanha nainen istui nojatuolissa. Eräästä sivuhuoneesta tuli sa massa nuorempi nainen. Ystäväni esitti minun vanhukselle, sanoen:

– Tätini rouva P., jonka jälleen hän kääntyi nuoremman naisen puoleen sanoilla: orpanani, värjäri P.

Huomatessaan minun tulleen vähän hämilleni nimityksestä värjäri P., lausui nuori nainen hymyillen:

– Alfred on oikeassa, minä olen todellakin värjääjä.

– Te olette siis pitäneet värjäyslaitosta miehenne jälleen, lausuin minä, otaksuen varmaksi, että hän oli leski.

– Ei suinkaan, virkkoi Alfred; Elise ei ole koskaan ollut naimisissa, hän on vaan astunut ulos naisten alueelta ja ruvennut käsityöläiseksi.

– Ja sen kautta hankkinut itselleen ja myös minulle runsaan toimeentulon, sanoi äiti, ojentaen kätensä tyttärelle.

Siinä nyt istuin tietämättä, mitä olisi lausuttava, mutta kun tuo pieni värjääjätär paljon minua viehätti enkä tahtonut asiata nyt tällensä jättää, niin lausuin:

– Värjäysliikkeen perustamiseksi tarvitaan kuitenkin paljon rahaa.

– Miehet kyllä tarvitsevat, mutta naiset eivät kaipaa niin paljon, vastasi Elise, minä kumminkin aloitin tyhjin käsin.

– Onko mahdollista? Tottahan värjäyslaitos maksaa melkoisen summan.

– Minä en perustanutkaan semmoista. Tukholman oppilaitoksessa täysiksi opittuani asetuin minä tänne ja ilmoitutin, että otin kernaasti värjätäkseni pienempiä tilkavaatteita. Alussa sain värjättäväksi ainoastaan vaalenneita silkkisiä hattukankaita, nauhoja ja huiveja ja muuta senlaista, jota ihka yksin voin värjätä. Ensimäinen värjäämäni onnistuikin ja kun minä aina olin työstäni vaan puolen siitä, kun tavallinen värjäri, jolla on sällejä ja suuret kustannukset suoritettavina, niin sain pian yltäkyllin työtä. En enää yksinäni voinut hoitaa työtäni, vaan minun täytyi ottaa apulaiselleni henkilö, eräs keski-ikäinen nainen. Ennenkuin vuosi oli kulunut umpeen, olin minä maksanut ne pienet velat, jotka olin tehnyt ja päällepäätteeksi hankkinut äidilleni muutamia mukavuuksia, joita hän niin hyvin tarvitsi. Nyt on karttunut varoja sen verran, että olemme saaneet ostetuksi tämän pienen talon ja että apulaiseni saa minulta semmoisen palkan, jotta hän siitä on voinut panna pienen summan säästöpankkiin. Jos elämme ja pysymme terveinä ja Jumala yhä siunaa työtämme, niin voimme huolella odottaa vanhuuden päiviä.

– Mutta kuinka kahden naisen on mahdollista yksinään hoitaa tämmöistä liikettä? intin minä, värjäystyö ei suinkaan ole huokeata.

– Totta kyllä, jos liike on laaja, mutta muutaman naisen toimeentulemiseksi ei tarvita paljoa, sentähden olen minä vaan harjoittanut tilkaväljäystä.

– Eikö teistä tunnu raskaalta, että teidän, vaikka olette nainen, täytyy sellaista työtä harjoittaa? kysyin vielä.

– Ei suinkaan. Uskokaa pois, ei mikään työ ole raskasta, kun se tuottaa itseoloisuutta ja vapauttaa pimeästä toivottomasta tulevaisuudesta. Mutta sitä vastoin huokeampikin työ tulee raskaaksi taakaksi, kun näkee ettei se tuota mitään valoa tulevaisille kohtaloille. Kenenkä tulevaisuus on pimeämpi, kuin köyhän ompelijan.

Kun lähdin tämän älyllään naisen luota, joka pontevuudella ja ymmärtäväisyydellä on hankkinut itselleen ja äidillensä hyvän toimentulon, silloinpa ihmettelin, miksi tuhansittain ihmisiä jättää itsensä niin raskaan orjuuden alle, kuin se mitä synkistyttää enimmän osan varattomien naistemme elämää.

Elise P. elää vielä, mutta on jo vanha ja on heittänyt pienen värjäysliikkeensä. Hänellä tosin ei ole suuria mutta kuitenkin hänen pieniin tarpeisiinsa varsin riittävät varat.

Ja kun hän puhuu menneistä ajoista toivoo hän, että hänen köyhät kanssasisarensa, jotka vielä taistelevat palkattoman työn alalla, seuraisivat hänen esimerkkiään ja rupeisivat ammattilaisiksi, sillä tavoin hankkien itsellensä omatakaisen sijan mailmassa.

Tietoa jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 1. Kimrööki.

Oulun Wiikko-Sanomia 1, 8.1.1853

On se noki, joka tarttuu pitkän puisen piipun eli takan laitoihin, kun terwamiilun (terwahaudan) hiiliä ja muita pikisiä jäännöksiä werkalleen (hiljoilleen) poltetaan niin että sawu tulee saman takan läpi kulkemaan. Sen saksankielinen nimi on kienruß, joka meidän kielellä merkitsee pihkan taikka terwan (terwaksen) nokea.

Vetenskaplig krönika. Baeyers metod att framställa indigo på artificiel väg.

Helsingfors Dagblad 192, 18.7.1878

För tio år sedan väckte ett kemiskt arbete af hrr Graebe och Libermann ett mindre vanligt uppseende. De hade nämligen lyckats att på konstgjord väg ur kolvätet Antracén, som erhålles ur stenkolstjära, framställa det briljanta färgämne som dittills endast vunnits från krapp (Rubia tinctoria). Detta var första gången man på kemisk väg framställt ett vegetabiliskt färgämne och likaledes första gången var det som man lyckats tillfylles utröna deu kemiska konstitutionen och bestämma platsen i systemet för ett dylikt. Den metod som hörtill användes är så enkel att tillverkningen af konstgjorda krapp färger håller på att helt och hållet öfverflygla deras framställning ur vexter.

Länge har denna upptäckt varit ensam i sitt slag. För några veckor sedan har emellertid en utmärkt tysk kemist, hr A. Baeyer, professor i München efter långvariga arbeten lyckats på syntetisk väg bilda indigo det för sin praktfulla blå färg berömda färgstoftet från Isatis tinctoria och Nerium tinctorium.

Redan länge har man anat att indigo skulle stå i nära slägtskap till benzolgruppen, såväl på grund af sin kemiska sammansättning, som med anledning af sina sönderdelningsprodukter, anilin, amidobenzoesyra, etc. Upprepade gånger har man sökt erhålla det genom spjelkning af benzol deriväter, men tills nu ständigt, förgäfves. Hr Baeyer har kommit till sitt lyckliga resultat genom att omsorgsfullt studera de olika ämnen, som erhållits genom successiv sönderdelning af mera sammansatta benzolföreningar med ständig hänsyn at dervid erhålla allt enklare kroppar. Gående från att ämne till ett annat kom han slutligen till alfa toluolsyran, hvilken blef utgångspukten för hans vidare arbeten. Se här i största korthet gången af dem.

Genom behandling med salpetersyra erhöll han nitroalfantolosyra. Denna utsatt för inverkan af tenn och saltsyra ger amido-toluolsyra, hvilken i neutral lösning afger en molekyl vatten och öfvergår till sin anhydrid. Denna annhydrid är identisk med eu af indigoderivaterna, oxindol. Nästa steget var att införa deri en nitrosogrupp och efteråt reducera föreningen till amido-oxindol. Med jernklorid öfvergår den till isatin, ett ämne som erhålles genom syrsättning af indigo. Isatinet öfvergår åter, som hr Baeyer redan 1870 uppvisade, vid behandling med fosfortriklorid till indigo.

Dessa operationer äro visserligen alltför talrika och kostsamma for att man skulle kunna förmoda det hr Baeyers arbete kunde gifva anledning till framställning af indigo på detta sätt. Men ifrågavarande undersökning är af ett så stort teoretiskt intresse och utgör ett så vackert prof på den moderna kemins arbetsmetod, att vi icke tvekat göra våra läsare bekanta härmed, ehuru vi i allmänhet i dessa krönikor velat undvika att beröra frågor af alltför speciel natur.

R. T.

Vetenskaplig krönika. Paul Bert om färgsinnet hos djuren.

Helsingfors Dagblad 192, 18.7.1878

Enligt löfte fortsätta vi nu vår redogörelse för hr Berts undersökningar om ljusets inflytande på organismerna. Denna gång gäller det en uppgift af än större betydelse än de vi senast omnämnde. De högre sinnesorganens jemförande fysiologi är i det stora hela ännu så godt som en ödemark. Vår bristande kunskap häri framträder så mycket bjertare då vi betänka hvilka betydande resultat som redan vunnits af den jemförande anatomins allt mera talrikare bearbetare. Under sådana förhållanden måste derför de af hr Bert uppdagade sakförhållandena om synsinnet hos djuren vara af ett icke alldagligt intresse.

Den första frågan som framställer sig vid arbetet med detta problem är den, huruvida synsinnet, förmågan att uppfatta ljusintryck är detsamma hos alla djur, eller med andra ord huruvida alla djur kunna se samma ljusstrålar som vi. För att något så när tillfredsställande på experimentel, väg besvara denna fråga trodde hr Bert sig böra uppställa följande vilkor: 1) borde experimental djuren vara menniskan så olika som möjligt både med hänsyn till ögats byggnad ock som zoologisk typ; 2) borde de på ett lätt framträdande sätt låta märka ljusets inflytande på sina ögon; 3) borde de vara så små att man utan synnerliga svårigheter kunde studera ett stort antal af dem och sålunda undvika att låta sig vilseledas af individuela afvikelser.

Alla dessa vilker fann han uppfylda af en liten sötvattens krustacé, vattenloppan, Daphnia pulex. Om man håller ett antal sådana i ett mörkt käril och låter en ljusstråle upplysa någon del deraf får man se huru djuren med mycket stor hast skynda sig till det ljusa stället. Hr Bert framhåller i sammanhang härmed att denna rörelse mot ljuset är något som återkommer öfverallt i hela djurserien. Man har orätt då man talar om ljusskygga djur; alla söka de ljuset, alla dölja de sig för ljuset det gäller endast olika grader af ljusstyka. Så tvingar ju direkt solljus till och med menniskorna att vända sig bort. Det nära sambandet emellan dessa hr Berts sinnrika iakttagelser och Runebergs själfulla tolkning af orsaken till foglarnes flyttning har säkert icke undfallit våra läsare.

För att närmare lära känna synförmågan hos Daphnierna inneslöt hr Bert i ett käril med parallela glasväggar flere hundrade dylika små kräk. Detta käril var så konstrueradt att det medelst en skärm kunde göras helt och hållet mörkt eller i fall af behof upplysas genom en liten fin springa i skärmen. Framför denna springa stälde han ett prisma. Då allt ljus var utestängdt från kärlet promenerade Daphnierna på måfå rundtomkring. Genom att vrida på prismat lät han en del af de osynliga, ultra-röda strålarna genom springan falla in i kärlet. Ingen verkan. Han vred litet mera och springan upplystes af ett rödt ljus. Strax Daphnierna att med stor fart löpa till detta ställe. Mörker på nytt, ingen rörelse hos djuren: uppträdande af en annan färg, en omedelbar förflyttning mot ljuset. Samma företeelse egde rum med alla de färger vårt ; öga förmår uppfatta. Daphnia pulex har således en förmåga lika stor som menniskans att irriteras af ljus af olika brytbarhet.

Om man betänker det stora afstånd som skiljer Daphnia från menniskan i så torde detta enda fall likväl vara tillräckligt bevisande for att rättfärdiga hr Berts generalisering. Djuren se alla ljusstrålar som vi kunna se och se icke några andra än dem.

Hr Bert inskränkte sina så lyckligt började undersökningar icke härtill: Han ville ytterligare veta huru djuren uppfatta de olika färgernas ljusstyrka. I delta ändamål tog han bort skärmen som afhöll ljuset från det kärilihvilket han förvarade Daphnierna och lät hela spektrum falla på kärlet, sålunda att vid hvardera ändan deraf ännu blef qvar ett mörkt ställe. Straxt började djuren röra sig och strida om plats i den belysta delen. De uppsökte med förkärlek de gula strålarne, vidare i ordning de gröna och röda: endast de sämst flottade fingo lof att åtnöja sig med blått och violett ljus. Blott några få syntes helt och hållet oberörda af ljuset stanna qvar i mörkret. Med ett ord de ordnade sig ungefärligen på samma sätt som en skara menniskor skulle göra vid försök att läsa något vid skenet af ett mycket långt och stort spektrum: alla skulle bemöda sig att slippa till det ljusstarka gult under det att blott de minst gynnade skulle tvingas att hålla sig till blått och violett.
Alla lägre djur äro dock icke i detta afseende så utvecklade som Daphnia, t. ex. vissa små spindlar. De sågo väl äfven de alla ljusstrålar, konst men rönte dock tydligen endast ett obetydligt intryck af de röda, framför hvilka de föredrogo de blå strålarne. De äro således färgblinda.

En dylik färgblindhet är icke sällsynt hos de lägre djuren i allmänhet likasom den äfven hos menniskan ganska ofta förekommer. Ja vid vanlig belysning är hvarje menniska färgblind: i de yttre (periferiska) delar ne af ögats näthinna. Detta eger dock icke rum vid mycket starkt ljus ty under sådana förhållanden kan man med dessa delar af näthinnan tydligen åtskilja alla de olika färgerna (Landolt). Detta är en företeelse analog med den att vi i skymningen vid direkt seende likväl icke heller kunna bestämt särskilja färgerna. Förmågan att uppfatta färger, dennas beroende af Ijusstyrkan och dermed sammanhängande frågor såsom färgblindheten, m. m. är oaktadt dessa intressanta upptäckter dock ännu allt för litet förklarad, för att kunna tillåta någon vidare generalisering, och någon verklig vetenskaplig teori för färgsfnnet. Den hittills gällande Young-Helmholz'ska hypotesen strider så mycket mot den nutida rigtningen inom fysiologien, att det endast är en tidsfråga när den skall upphöra att vara gällande. Ialla fall låta de af vetenskapen i senaste tider uppdagade nya fakta hoppas att det ej skall töfva länge innan forskningen ser sig i stånd att uppställa en mera tillfredsställande förklaring af orsakerna till vår förnimmelse af olika färger.

R. T.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 5. Hartsi; 6. Hopia; 7. Kaleppelit

Oulun Wiikko-Sanomia 48, 4.12.1852

5. Hartsi
Hartsia laitetaan paksusta terpentistä, joka pihkoo Saksan-kuusen kuoresta. Parasta lajia kutsutaan kolofoniumiksi, ja käytetään wiulun jousen tahkoamiseksi. Myös tarvitaan hartsia mitalien juottamiseen ja moneen muuhinkin asiaan.

6. Hopia
Jalo metali, joka arwoansa on ensimäinen kullasta. Sitä löytyy wuorissa ja tawataan monessa kohti eri maan paikoilla. Parhaat Euroopan hopiakaiwannot tawataan Unkerin maalla ja sen rajalla Siebenbürgen'issä. Myös Saksan maalla, Norjassa, Ruotsissa ja muualla löytyy hopea-kaiwantoja.

7. Kaleppelit
Kaleppelit owat hyöntiäisten (infektien) pesäsiä tammen lehdillä, jotka sikiäwät sillä tawoin, että hyöntiäinen leikkaa kolon lehteen ja laskee siihen munansa, josta sitte paisuu se kaleppeliksi nimitetty kaswanainen. Pohjaisemmilla mailla ei nämät kaswanaiset kuitenkaan joudu ja walmistu niin hywiksi tarpeeseensa, kuin eteläisemmillä; parhaita saadaan itäisiltä mailta. Niitä tarwitaan pläkkiin ja mustiin paineisiin wihtrillin seassa, sillä ilman wihtrillittä ne eiwät paina wettäkään mustaksi.

Työkoulu Hämeenlinnassa

Aamulehti 124, 16.10.1888

Työkoulu Hämeenlinnassa on tänä syksynä lawennettu. Se alkoi waatimattomasti pienenä ompelukouluna kaupungin tytöille, mutta ennen pitkää koulun alkuunpanija kannattaja ja siihen kiinnitti kutomisessa taitawan johtajan ja yhdisti siihen kutoma-osaston, joka nyt on ollut kolmatta wuotta toimessa, lewittäen kutomataitoa ympäri Hämeen seutuja ja tuotteitansa Helsinkiin asti, jossa monissa paikoin jo nähdään koulun kauniita teoksia mattoina, huonekalujen päällyksinä, akkunawerkoina y. m. Nyt on kouluun yhdistetty myöskin pieni wärjäys-kota. Siinä oppilaat saawat ottaa osaa kotiwärjäykseen, jota eräässä Tampereen wärjäyslaitoksessa oppinut neiti, Blåfield johtaa, ja jossa, kuten U.S:lle on kerrottu, työn onnistuu hywin. Tämä lisä-osasto tekee koululle mahdolliseksi pikemmin ja warmemmin walmistaa monenlaisia kirjawia kankaita, se kun tähän asti monasti on käynyt hankalanlaiseksi siitä syystä että omanmaalaisilla wärjäreillä tilatut wärilangat wiipywät kauan ja ulkomaiset tulewat erin kalliiksi.

Koulu on nyt kahtena wuonna saanut waltiolta apua 1,000 markkaa wuodessa, mutta Hämeenlinnan kunnalta woipi odottaa, että se riittäwillä waroilla tukee sille niin hyödyllisen laitoksen toimeentuloa. Sillä liian rasittawaksi käynee yksityiselle henkilölle ajan pitkään uhrata warojansa niinkin kalliin laitoksen ylläpitämiseksi, jossa paitsi johtajatarta palkitaan kaksi opettajaa ja apulais-nainen.

Värjärit ohoj!

Fredrikshamns Tidning 94, 28.11.1888

Koska maassamme nykyään suuressa määrässä käytetään ulkomailta tilattuja n.k. turkinpunaisia pumpulilankoja, saadaan minulta lähettäessä kirjeessä S:mka 15, taatun, helpon ja halvan värjäys-reseptin pitävän turkinpunaisen pumpulilanhan värjäämisen. Minulta värjäämä näyte seuraa reseptiä.

A. Holmqvist,
Värjäri Haminassa

Miten lyijyvalkoinen syntyy?

Miten lyijyvalkoinen syntyy?
Lyijyvalkoistehdas Grönberg ja Kumpp.
Tikkurila

[s.1]

Lyijyvalkoinen juontaa juurensa vuosituhansien takaa.

Vuosisatoja, jopa vuosituhansia on lyijyvalkoinen ollut kaikkein yleisimmin käytettyjä väriaineita. Sen kyky suojella lahoutumiselta, ruosteelta ja rappeutumiselta on tehnyt sen verrattomaksi kaikkeen ulkomaalaukseen. Jo vanhat egyptiläiset valmistivat ja käyttivät tätä väriainetta. Faaraoiden pyramiideista on löydetty useita lyijyvalkoisella siveltyjä esineitä. Valmistustaito levisi sieltä vähitellen muiden välimerenkansojen keskuuteen ja muinaiskreikkalainen kirjallisuus kuvailee monissa kohdin tätä suosittua väriä. Kemiallisten ilmiöitten ja kokoomusten puutteellinen tuntemus jätti kuitenkin nämä menetelmät hyvin alkeellisiksi.

Vasta kahdeksannellatoista ja yhdeksännellätoista vuosisadalla tieteitten ja tekniikan huimaava kehitys muutti lyijyvalkoisen valmistuksen todella järkiperäiseksi. Ja nykyisin on lyijyvalkoisen käyttö niin suuri, että n.20% maailman koko lyijytuotannosta käytetään sen valmistukseen. Tiedemiehet ovat useita vuosikymmeniä työskennelleet jonkun muun väriaineen keksimiseksi, joka täydelli-
[s.2]
sesti korvaisi lyijyvalkoisen. Kaikkien tunnettujen auktoriteettien mukaan tämä ei kuitenkaan ole onnistunut.

Vanhoja ja uusia valmistusmenetelmiä.

Lyijyvalkoinen on emäksinen lyijykarbonaatti. Ns. hollantilaisen valmistusmenetelmän mukaan kääritään lyijylevyt torvelle ja asetetaan seisomaan pystyyn sisältä lasitettuihin saviruukkuihin, joiden pohjalle on kaadettu etikkaa. Ruukut asetetaan riveihin hevosenlantaan tai karvariparkkiin, jossa ne saavat olla muutamia kuuakusia. Tällöin etikkahappo muuttaa lyijyn ilman hapen vaikutuksesta lyijyasetaatiksi ja samalla lannan tai parkin mädäntymisestä syntynyt hiilihappo erottaa lyijyvalkoisen asetaatista, jolloin etikkahappo jälleen vapautuu.

Ns. saksalaisessa kammiomenetelmässä tapahtuu samat muutokset, mutta paljon nopeammin. Täten saatu tuote puhdistetaan lyijyhiukkasista ja suoloista.

Uudenaikaisemmilla menetelmillä päästään vieläkin nopeampiin tuloksiin. Lyijyoksiidi liuotetaan etikassa emäksiseksi lyijyasetaatiksi, johon liuokseen johdetaan hiilihappoa, jolloin lyijyvalkoinen saostuu ja neutraalinen lyijyasetaatti jää liuokseen. Senjälkeen liuotetaan lyijyoksiidi uudelleen ja menetelmä toistetaan.












Vanhat menetelmät olivat hitaita ja epähygienisiä.

Vanhoilla menetelmillä, joista hollantilainen valmistustapa on tyypillinen esimerkki, kesti lyijyn muuttaminen lyijyvalkoiseksi useita kuukausia. Menetelmä kokonaisuudessaan vaati n. 3 kuukautta ruukkua kohti. Sellainen ajanhukka olisi
[s.3]

[kuva]

[s.4]
meidän päivinämme taloudellinen mahdottomuus. Laajempi tuotanto vaatisi lukemattomia ruukkuja, joiden valvontaan ja tarkastukseen vuorostaan tarvittaisiin niin suuri työvoima, että se ajan mittaan aiheuttaisi täydellisen taloudellisen perikadon. Senlisäksi täytyisi pitää aina suunnattomia lyijymääriä työn alaisena ja työ vaatisi myös tavattoman laajat tilat. Ja mistä lopulta saataisiin ne valtavat määrät hevosenlantaa, parkitsemisjätteitä y.m.s., joita mädäntymisprosessiin tarvitaan!

Tikkurilassa käytetään uudenaikaista ja järkiperäistä menetelmää.

Lyijyvalkoistehdas Tikkurilassa on alallaan maamme ainoa, mutta ei kuitenkaan ensimmäinen, sillä jo v.1848 perustettiin Vaasaan lyijyvalkoistehdas, joka Vaasan palon jälkeen lopetti toimintansa muutama vuosi myöhemmin. 1880-luvulla toimi myös Helsingissä, Töölön kaupunginosassa, lyijyvalkoistehdas, mutta se suljettiin pian, luultavasti viranomaisten määräyksestä.

Tikkurilan lyijyvalkoistehdas työskentelee uudenaikaisemman menetelmän mukaan. Lyijy tuotetaan sellaisessa muodossa, että se on mahdollisimman altista kemiallisille vaikutuksille. Tämä erikoisesti puhdistettu lyijy sulatetaan ja singotaan juoksevana vedenpintaa vasten, jolloin syntyy ohuita kuplaisia lyijylevyjä - työ joka vaatii sekä suurta tottumusta että taitavuutta. Senjälkeen näillä ohuilla lyijylevyillä täytetään erityisesti tarkoitusta varten rakennetut tornit, ja näiden tornien läpi pumputaan lyijyasetaatin emälipeä, johon syntynyt lyijyoksiidi liukenee.

Kyllästettyyn liuokseen lisätään nyt hiilihappoa erikoisissa sammioissa. Tätä valmistusvaihetta täytyy valvoa äärimmäisen huolellisesti ja tarkasti,
[s.5]

[kuva]

[s.6]
sillä valmiin tavaran laatu on kokonaan riippuvainen lipeän väkevyyssuhteista ja oikeasta karboniseerauksesta (hiilihapon lisäämisestä). Karboniseerauksessa lyijyvalkoinen saostuu kuten jo on mainittu kerrostuen sammion pohjalle. Lipeä juoksutetaan pois ja johdetaan uudelleen lyijytorneihin.

Lyijyvalkoinen kootaan senjälkeen suodatinpuristimeen ja pestään kunnes viimeisetkin lyijyasetaattirippeet ovat hävinneet, jotta saataisiin mahdollisimman puhdas tulos ja ettei värin käytössä myöhemmin ilmenisi mitään ikäviä yllätyksiä. Puhdistuksen jälkeen lyijyvalkoinen joutuu toiseen suodatinpuristimeen, josta lyijyvalkoiskakut kuljetetaan kuivauskaappeihin, jotta niistä haihtuisi viimeisinkin loppukosteus. Tai sekoitetaan lyijyvalkoiseen puhdistettua ja valkaistua raakaa pellavaöljyä, joten saatu tahna - jossa on 12-14 % öljyä - pakataan 50, 25, 10, 5, 2 ja 1 kilon tölkkeihin.

Kuiva tavara viedään kuivauskaapeista myllyyn, jossa se jauhetaan hienoksi, minkä jälkeen se joutuu pakkauskoneeseen ja pakataan 50 kilon astioihin. Tehtaan lyijyvalkoistuotanto on niin suuri, että se hyvin täyttää maamme tarpeen.

Kun lyijyvalkoista voidaan sävyttää kaikiksi eri väreiksi, soveltuu se mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Lukemattomat rakennukset kautta koko maailman, tehtaat, sillat, nostoranat, rautatiehallit suojataan lyijyvalkoisella luonnonvoimien tuholta. Niinikään lyijyvalkoista käytetään laajalti kauppa- ja sotalaivastoissa sekä erilaisissa merilaitteissa. Tehokkaampaa suojaa meren ja ilman tuhoavia vaikutuksia vastaan ei voi ajatella. "Lyijyvalkoinen on läpäisemätön panssari raudan ja veden välillä." Englannissa ja Yhdysvalloissa käy-
[s.7]

[kuva]

[s.8]
tetään yhä edelleenkin lyijyvalkoista kaikenlaatuiseen sisämaalaukseenkin.

Lyijy saadaan omasta lyijysulattimosta.

Yllämainittuun Tikkurilan lyijyvalkoistehtaaseen on liitetty kaksi muuta tuotantolaitosta, joiden tarkoittuksena on hankkia lyijyvalkoisvalmistukseen tarvittavia raaka-aineita - puhdistettua lyijyä ja hiilihappoa. Ensimainittua raaka-ainetta tuottaa n.s. lyijysulattimo. Tämä sulattimo valmistaa ensiluokkaista jalolyijyä erilaisista lyijyromuista: akkumulaattorihylyistä, lyijytuhasta, lyijymalmiyhdistyksistä sekä myöskin lyijyvalkoistehtaan omista jätetuotteista, lyijytorneihin hääneistä liukenemattomista osista sekä jäteveden sisältämästä liejusta. Sivutuotteinaan sulattimovalmistaa antimonaalilyijyä ja muita sekoituksia. Jokainen Tikkurilan jalolyijyharkko on merkkity Vermont-leimalla.

Suurin osa näistä harkoista käytetään lyijyvalkoisvalmistukseen ja loput joutuvat Suomen metallimarkkinoille. Tässä yhteydessä mainittakoon, että Tikkurilan lyijysulattimo ostaa vanhaa pehmeää lyijyä, levyjä, y.m.s. selluloosa- ja paperitehtailtamme, Orijärvi-"sligliä" (eräänlainen rikaste), akkumulaattorihylkyjä ja -liejua sekä laikkea lyijyromua, millä seikalla on oma huomattava kansantaloudellinen merkityksensä.

Hiilihappo saadaan Tikkurilan hiilihappotehtaasta.

Lyijyvalkoistuotannon toinen tärkeä raaka-aine on hiilihappo. Sen tuottajana on Tikkurilan hiilihappotehdas. Kuten tunnettua muodostuu kaikista hiilipitoisista aineista palaessa hiili-
[s.9]

[kuva]

[s.10]

happoa. Koska tässä tapauksessa hiilihapolta vaaditaan mahdollisimman täydellistä puhtautta, voidaan raaka-aineena käyttää ainoastaan todella puhtaita hiilipitoisia aineita, kuten ensiluokkaista koksia. Kivihiiltä, puuta, öljyä ja turpeita ei voida käyttää, koska ne palaessaan synnyttävät pahanhajuisia tislaustuotteita, jotka turmelisivat hiilihapon. Hiilihapon valmistuksessa on monta eri astetta, joiden tuloksena on hajuton ja täysin puhdas juoksevaan muotoon puristettu hiilihappo.

Juokseva hiilihappo täytetään teräsastioihin, joihin mahtuu 20, 10 ja 5 kg juoksevaa hiilihappoa - ja myydään virvoitusjuomatehtaille, olutanniskelijoille, jäähdyttimöille, meijereille, palokunnille, sairaaloille y.m.s. Suuri osa TIkkurilan valmistamasta hiilihaposta käytetään kuitenkin lyijyvalkoisen valmistukseen.

[s.11]

[kuva]

[s.12]

Tärkeänä edellytyksenä näille kolmelle teollisuuslaitokselle on hyvän ja kylmän pohjaveden saanti, sillä täydessä käynnissä ollessaan ne käyttävät yli 40,000 litraa tunnissa.



Lyijyvalkoistehdas ja Hiilihappoyhtiö Grönberg ja Kumpp., joiden pääoma on 3,600,000 mk, perustettiin v.1928. Toimitusjohtajana on yhtiöiden perustaja Artur Grönberg ja tehtaiden isännöitsijänä toimii herra Kurt Grönberg.

G. W.

[takakansi]

Helsinki
Kauppalehti Oy:n Kirjapaino
1935

Fälde till böter för försäljning af giftiga färgämnen.

Åbo Tidning 218, 14.8.1884.

Medels utslag den 29 sistlidne juni har Kejs. senaten för Finland faststält Åbo hofrätts och rådstufvurättens i Björneborh gifna utslag, hvarigenom handelsbolaget i Björneborgs stad Björkroth, Ramberg et Hindström samt handlanden i samma stad Alfred Albert Wikstedt på åtalan af stadsfiskalen, guvernementssekretaren Jakob Holmberg, fälts för det de hade under loppet af år 1882 uti deras öppna salubodar försålt färgämnet "kejsargrönt", ehuru detta ämne, såsom utgörande arseniksyrad kopparoxid, vore ytterst giftigt, att hvardera böta femtio daler med nittiosex mk, till jämn delning emellan kronan, Björneborgs stad och guvernementssekreteraren Holmberg. Dock skola handelsbolaget Björkroth, Ramberg et Hindström samt hanlanden Wikstedt, enligt 5 mom. af nådiga manifestet och pardonsplakatet den 27 maj 1883 tillgodonjuta sådan eftergift af kronans andel i de dem ådömda böter att, enär jämlikt gällande stadganden ena häften af nämnda andel tillkommer Björneborgs stad, handelsbolaget Björkroth, Ramberg et Hindström samt hanlanden Wikstedt befriats från utgifvande af den andra hälften deraf.

Om anstrykning och färger dertill

Wiborg 21, 14.3.1856

Om anstrykning och färger dertill var en artikel i N:ris 49, 50, 52, 53, 54 och 55 af denna tidning för sistlidet år 1855, och få vi hänvisa våra för ämnet intresserade läsare till den och tillägga här blott följande, som der icke torde linnas. Blå eller koppar-vitriol upplöses i vatten och denna lösning bringas till kokning i en tillräckligt stor gryta. Uti den kokande vätskan inblandas småningom ren finmalen hvit krita till lagom tjocklek, då man får en ganska vacker ljusgrön färg, som aldrig bleknar, hvartill man ännu blandar några bäfvat finsiktadt rågmjöl för att förekomma färgen att smutsa ifrån sig. Efter en stunds kokning kan färgen påstrykas som varm eller kall, efter behag, blott man ej glömmer att under anstrykningen ofta omröra densamma till jemntjock. Uti denna färg trifves ej gerna väggohyra, men vill man ha den ännu verksammare, så kan man till hvarje ämbare färg tillblanda ungefär ett halft stop godt finkelbränvin som förut på en tid stått i värme på pulveriserad anis och fått draga musten derutur, samt ett qvarter eller mera koloqvint-extrakt (4 lod koloqvinter utkokas på ett halft stop vatten). Detta medel är lika verksamt, då det blandas till andra limfärger, -af gulockra, rödfärg med krita, umbra och dylika jordfärger. Uti det vatten som till dessa sednare färger begagnas är ock ganska nyttigt att upplösa grön eller jern-vitriol (på 3 kannor vatten 1 skpld grön vitriol.) För torokaner upplöses borax i färgvattnet.

Tulenkestäwiä maalarinwärejä sekä millä tawalla niitä walmistetaan.

Suomalainen Wirallinen Lehti 178, 5.8.1887

Tämä keksintö tarkottaa maalariwärien walmistamista sillä tawalla, että niissä samalla on se ominaisuus, että suojelewat puuta helposti syttymästä ja sopiwat sekä ulko- että sisäpuolelta maalaamiseen.Kun sellaisia wärejä walmistetaan, niin tehdään ensiksi wernissa, johon sitte wäri-aineet sekotetaan.

Wernissa tehdään seuraawalla tawalla:

Ensin keitetään 2 tai 3 tuntia aikaa 3 enintään 9 paino-osaa hartsia, pihkaa tärpättiä tai muuta hartsiainetta yhdessä 3 enintään 9 paino-osan kanssa hiilihappoista natria tai hiilihappoista kalia 50, enintään 100 paino-osassa wettä, kunnes kaikki tyyni on täydellisesti liuwennut.

Samalla aikaa lämmitetään liina-öljyä, johon pannaan 1 enintää 5 painoprosenttia lyijyhaposta tahi manganihaposta tai suoloja, joissa on näitä hapoksia, ja lämpömäärä nostetaan 210 à 250deg; C:ta, jonka perästä se lasketaan 100 à 120° C:ta. Tämä wernissa pannaan ennen mainittuu kiehuwaan hartsiliuwokseen semmoisessa suhteessa, että wernissaa tulee 15 enintään 100 painoprosenttia hartsiliuwoksen paljouteen werraten.

Siten saatuun tulikuumaan seokseen pannaan sen perästä joko 10 enintään 30 paino-osaa sulaa piihappoista natria tai piihappoista kalia (wesilasia) jonka lämpömäärä on 30 à 36° Beaumea, tai lämmittämätön liuwos, jossa on 10 paino-osaa rikkihappoista sawimaata tai rikkihappoista rautaoksiidia 30 paino-osassa wettä tai 20 paino-osaa rikkihappoista sawimaata tai rikkihappoista rauta-oksiidia 30 paino-osassa wettä tai 20 paino-osaa tärkkelysjauhoja tai muita jauhoja sekoitettuna 30 paino-osaan wettä. Ennen tehtyyn seokseen pannaan 25 enintään 75 paino-osaa yhtä näistä seoksista, kahta niistä tahi kaikkia yhdessä.

Tähän seokseen, joka on tuo ylempänä mainittu wernissa, pannaan sitte ne wäriaineet, jotka tahdotaan, sopiwissa määrin.

Wäri-ainetten sekaan-paneminen woipi tapahtua niinkuin tawallista on yhteen jauhamalla tai sekottamalla ja siiwilöimällä. Mitkä määrät toisiinsa werraten on pantawa hartsi-aineita, hiilihappoista natria tai kaliwettä sekä liina-öljyä ynnä sen seassa lyijy- tai manganihapoksia tai suoloja ja myöskin miten paljo muuten mainittuja liuwoksia on olewa sekä mitä näistä wiimeksimainituista liuwoksista on käytettäwä, se riippuu siitä, mikä peittämiswoima, kuiwaamisnopeus, pysywäisyys sisä- ja ulkopuolelta maalatessa sekä tulenkestäwyys wärille tahdotaan antaa.

Patentin-waatimus

1:si) Tapa mitenkä walmistetaan maalarinwärejä, joissa on se ominaisuus, että suojelewat puuta tuleen syttymästä, joka walmistustapa on sellainen, että hartsia liuwotetaan hiilihappoisen kalin tai hiilihappoisen natrin liuwoksessa, tähän liuwokseen pannaan wernissaa, jota on saatu liina-öljyä yhdessä lyijy- tai manganihapoksen tai wastaawain suolain kanssa keittämällä, ja siten syntyneesen sekotukseen pannaan joko sulaa piihappoista natria tahi kalia tai rikkihappoisen sawimaan tai rikkihappoisen rauta-oksidin tai weteen sekotettuin jauhoin liuwosta sekä että sillä tawoin saatuun seokseen tawallisella wawalla sekotetaan wäri-aineet.

2:si) Maalarinwärejä, joissa on se ominaisuus, että suojelewat puuta tuleen syttymästä ja joita walmistetaan siten, että jokin hartsiaine liuwotetaan hiilihappoisen kalin tai hillihappoisen natrin liuoksessa, johon on pantu lyijy- tai manganihapoksen tai wastaawain suolain kanssa yhdessä keitettyä liina-öljyä, jonka perästä siten saatuun seokseen on pantu joko sulaa hiilihappoista natria tai kalia tai rikkihappoisen sawimaan tai rikkihappoisen rauta-oksiidin tai weteen sekoitettuin jauhojen liuwosta tai kahta näistä seoksista tai kaikkia yhdessä, jonka jälkeen sillä tawoin saatuun seokseen on tawallisuuden mukaan pantu ne wäri-aineet, jotka on tahdottu.

Arsenikhalt uti röda tapetter och i färgämnen som hittils ansetts oskadliga.

Åbo Underrättelser 1, 2.1.1862

Uti pharmaceutisk tidskrift meddelar d:r N.P. Hamberg följande: Uti "Beiträge zur eracten Forschung auf dem Gebiete der Sanitäts-Polizei, herausgegeben von D:r Louis Pappenheim 1. Hest." förekommer en uppfats af D:r Herman Gulenburg, angående dels arsenikhalt i röda tapeter dels uti åtskilliga, såsom alldeles oskadliga ansedda, färgämnen, nemligen florentinerlack, kugellack och karmin.

D:r Gulenburg säger: "Det gifwes röda tapeter, uti hwilka jag funnit en betydlig halt af arsenik," deribland nämnas särskild röda sammetstapeter, eller sådana, som äro belagda med stoft; detta afnötes lätt synnerligast wid putsning eller borstning, och uti det damm, som finnes uti ett sålunda tapetseradt rum, upptäckes lätt, arsenik. Widare säger han att: "det anwända färgämnet kan wara kugellack, florentinerlack till och med karmin, hwartill, såsom bekant är, ofta arsenik tillsättes för att gifwa färgen mera lif och glans".

Polis-Praesidium i Berlin utfärdade redan den 25 Mars 1852 en förordning med warning för i handeln förekommande arsenikhaltiga cochenille-färger. Författaren fäster uppmärksamhet på, att handel med färger bör öfwerlemnas endast åt personer, som känna deras egenskaper och sammansättning och hwilka sjelf kunna genom underfökning öfwetyga sig om deras äkthet och renhet; dessutom att dylik handel bör stå under wederbörlig kontroll.

Då ofwannämnde färgämnen hos oss allmänt begagnas till färgning af konditori-waror, inses huru nödwändigt det måste wara, att genom kemisk undersökning öfwertyga sig om färgens oskadlighet, så mycket mer som dessa färgsorter wanligen införskrifwas från utländska fabriker. Huru lätt de sorgligaste händelser kunna inträffa genom färgers missbruk finner man af en nyligen i London timad olycka, som uti engelska tidningar omtalas: ett barn insjuknade nemligen haftigt, efter att hafwa uppätit ett stycke grönt färgadt papper, och paktadt erhållen läkarehjelp och omwårdnad, afled den lilla patienten efter flera timmars plågor.

Dylikt papper är härstädes allmänt tillgängligt och anwändes icke sällan till karamell-omslag.

Om mjölkens nytta i målning.

Åbo Tidning 15, 22.2.1806

Cadet de Daur och d'Arcet hafwa nyligen uppfunnit att wid målningar nyttja mjölk, såsom ett medel att binda färgerna. Den förre ger i sådant afseende 2:ne föreskifter, af hwilka den ena kompositionen, af honom kallad mattenaktig, anwändes för målningar inom, den andra, som han kallar hartsaktig, för målningar utom hus. Till den förra tages 2 Pint (5 och two tredjedels Swenska qwarter) afstummad mjölk, 2 Uns nyss släckt kalk, 4 Uns Wallmoger--- (?) eller nötolja och 5 skålpund såanskt hwitt (slammad krita). Priset på denna utgör eh fyllest en tredjedels ad kostnaden för wanlig anstrykning, hwilken sednare dessutom har flera olägenheter, som ej åtfölja den nämnda blandningen. För hartsaktig kompesition nyttjas samma ingredtentter i samma qwantite, utom af kalken och oljan, som hwardera ökad med 2 Uns, hwarutom 2 uns hwitt beck tilläggas. - Likwäl gillas icke dessa formler till alla delar af d'Arcer, utan anser han oljan och becket för stadliga, sämt betjenar sig, i stället för skummad mjölk, af mjuk sötmjölks ost. Hans komposition består af 4 uns, 5 drachmer 48 gran ost, en Drachma 59 gran släckt kalk, 9 Uns 1 Drachma 19 gran slammad krita, 37 gran fint kolpulwer, och 2 Uns 4 Drachmer 67 gran watten. Will man hafwa anstryckningen icke hwit utan färgad, så utlemnas kritan och 6 uns af der färgämne man will nyttja tilläggas i stället. Blandat man härtill litet honung eller socker, så får målningen en skön glans.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 62. Blyjyspännät.

Oulun Wiikko-Sanomia 49, 10.12.1853

Niitä tehdään plyyertsistä joko sillä tawoin, että plyyertsi sahataan sisään niitten sydämiksi, taikka että se ensin hienonnetaan jauhoiksi, seoitetaan hartsilla, noella, arapian kummilla taikka liimalla ja wedellä paksuksi taikinaksi, josta sydämet tehdään. Ne edellisellä tawalla tehdyt owat parempia, ja parhaita saadaan Englandista ja Itäwallasta, huonompia Saksasta. Hywäin plyjyspännäin sydämet eiwät pala, eiwätkä sula tulessa, eiwät myös liukene wedessä, niinkuin huonoilla on tapana tehdä.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 63. Blyyertsi.

Oulun Wiikko-Sanomia 49, 10.12.1853

[Luultavimmin kyse on grafiitista.]

Sitä tavataan maassa siltään, erinomattain Englandissa, Itäwallassa ja monessa paikassa Saksan maalla, ja on yhtä sukua timantin kanssa, sillä aineitten selittäjät päättäwät kumpasenkin olewan eri-laillansa muodostunutta sulaa hiiltä. Kuin jo mainittiin, tehdään siitä plyjyspänniä, ja myös käytetään sitä muihinkin tarpeisiin erinomattain woiteeksi rattaille ja masinoille. Sawen kanssa seoitettuna tehdään siitä tulessa palamattomia sulinkuppeja eli teekeleitä. Tuntemattomat luulewat plyyertsissä ja plyjyspännissä plyjyä olewan, mutta sitä niissä ei ole hitustakaan, kun owatkin plyjy ja plyyetrsi kokonaan eri aineita.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 64. Blyywitti.

Oulun Wiikko-Sanomia 49, 10.12.1853

Sitä tehdään littiäksi taotusta plyjystä, joka asetetaan etikan höyryin päälle ja pidetään siinä peitettynä, kunnes se läpi tungetaan niiltä ja syöpyy plyywitiksi. Walmistetaan wähän eri tawalla Hollandissa, Englandissa ja Franskan-maalla, ja käytetään walkioihin öljyymaaleihin. Useinkin on se muilla wähempi-hintaisilla aineilla seoitettu. Se on myrkyllistä ainetta, jota saapi waroin pitää, ettei sitä ruoka-aineisin sekanisi. Maalinkin seassa on se tuoreeltaan terweydelle wahingollinen.

Punamultaa

Suometar 21, 23.5.1856

Punamultaa walmistetaan Walkealan howissa Walkealan pitäjässä Wiipurin lääntä. Tämä multa on kaunista ja sopiwata niin puuhuoneitten maalaamiseksi wedessä, kuin myös öljymaalaukseksi puuhun ja rautaan eli muuhun metalliin, jota monta yksinäisten rakennusta paikalla ja julkisetkin rakennukset niin maaseuduilla kuin kaupungissakin osottawat, ja on ymmärtäwäisiltä todistettu mukaisemmaksi puuta säilyttämään märkänemisestä kuin ruotsin punamulta. Tätä tawarata myödään paikalla 7, 8, 9 ja 10 leiwiskää painawissa tynnyreissä. Näytteeksi sitä löytyy Helsingissä Kotomaisen Keinollisuuden Warastossa (Depot för inhemska industrialsker), Tammisaarella (Eknäsissä) konsul Hultmanin, Porwoossa konsul Orrmanin, Lowiisassa konsul Sucksdorffin, Haminassa kauppiaan Pawelinin, Wiipurissa kauppiaan Alfthanin, Lappeenrannalla kauppaneuvoksen (komersrotin) Sawanderin, Sawonlinnassa kauppiaan Hypeläisen, Mikkelissä kauppiaan Kiurun, Heinolassa kauppiaan Wahlmanin, Hämeenlinnassa kauppiaan Lönnholtsin ja Tampereeklla kauppiaan Hildénin tykönä. Paikalta kuletetaan sitä huokealta maksulta haluawille.

Vene-kirja. Venemaalausopas. Tikkurilan tehtaat 1933.

Vene-kirja.
Venemaalausopas.

Julkaisija
Tikkurilan tehtaat
Verissa-, Väri- ja Lakkatehdas.
Omistaja:
A. B. Schildt & Hallberg O.Y.
Tikkurila.
Jakaja:
K. F. Puromiehen Kirjapaino Oy.
Helsinki.


Helsinki
K. F. Puromiehen Kirjapaino O-Y.
1933


SISÄLLYS:
JOHDANTO ......................................... siv. 5
TYÖMENETELMÄT......................................... » 7
I. Uusi purje- tai moottorivene......................................... » »
1) Mahonkiveve......................................... » »
2) Mäntyvene......................................... » 12
A. Lakkaus......................................... » »
B. Maalaus......................................... » 13
a) mahonkiväriin......................................... » »
b) peittoväriin......................................... » 17
II. Vanha purje- tai moottorivene......................................... » 18
A. Lakkaus......................................... » »
1) vene, jossa vanha lakkapinta säilytetään......................................... » »
2) vene, jossa vanha lakkapinta poistetaan......................................... » 22
B. Maalaus......................................... » 24
1) vene, jossa vanha maalipinta säilytetään......................................... » »
2) vene, jossa vanha maali poistetaan......................................... » 27
III. Saaristolais- tai soutuvene......................................... » »
1. Uusi vene ......................................... » »
A. Lakkaus ......................................... » »
B. Maalaus ......................................... » 28
2. Vanha vene ......................................... » 29
A. Lakkaus ......................................... » »
B. Maalaus ......................................... » 30
IV. Pyöröpuut ......................................... » »
V. Erikoisia ohjeita ......................................... » 31
VI. Palkovene ......................................... » »
AINEET ......................................... » 33
UNICA Venelakka No. 113 ......................................... » »
» Ulkoilmalakka No. 100 ......................................... » »
» Kansilakka No. 120 ......................................... » 34
KIRI Ulkoilmalakka No. 182 ......................................... » »
VENE-emali ......................................... » »
//
UNICA Enamel ......................................... siv. 35
KIRI Emali ......................................... » »
Emalipohjaväri ......................................... » »
Veneenpohjaväri ......................................... » 36
Mustalakka No. 174 (Black Varnish) ......................................... » »
TUNGOL, puunkyllästämisöljy ......................................... » »
UNICA Pronssitinktuura No. 102 ......................................... » 37
Oksalakka ......................................... » »
UNICA Lämpöjohtolakka No. 121 ......................................... » »
Lyijyvalkoinen ......................................... » 38
Kromipetsi ......................................... » »
Öljykitti ......................................... » »
VENE-täyteväri ......................................... » 39
Lyijymönjäkitti ja -väri ......................................... » »
NOPSA värinpoistoneste ......................................... » »
DICCO Metallilakka No. 1035 ......................................... » 40
YLEISTÄ
Sivellin ja sen hoito ......................................... » 41
Värien säilytys ......................................... » 42
Lakat ......................................... » 43
Ohennus, pohjustus, lakkaus ja maalaus ......................................... » »
Laastitus ......................................... » 44
Vanhan värin poistaminen ......................................... » 45
Lämpötila ......................................... » 46
Veneen hoito syksyllä ......................................... » »
Veneen hoito keväällä ......................................... » 47

[s.5]

JOHDANTO

Jo sangen varhaisina aikoina on kansamme ollut tunnettu merenkulkijakansana ja nykyinen sukupolvi on antaumuksella ja kiintymyksellä hoitanut sille uskottua perintöä. Myöskin urheilupurjehduksella on tuhatjärvisessä maassamme, jonka rantoja lisäksi useammankin meren aallot huuhtelevat, jo vuosikymmenien traditiot takanansa. Näin ollen on helposti käsitettävissä, että maassamme on niin purje- kuin moottoriveneisiinkin kiinnitetty huomattavia pääomia ja että näiden arvojen säilyttämiseksi ja suojelemiseksi on turvauduttava kaikkiin tarjolla oleviin keinoihin. Merkityksellisin ja tehokkain näistä keinoista on veneiden maalaus ja lakkaus.

Joka kevät tapahtuva veneiden kunnostaminen aiheuttaa purjehtijoille ja veneenomistajille paljon päänvaivaa, sillä silloinhan on huolehdittava myöskin siitä, että maalaus tulee taidolla ja huolella toimitettua ja että ehdottomasti kunnollisia ja ensiluokkaisia värejä ja lakkoja maalauksessa käytetään. Varsinkin juuri lakkojen ja maaliaineiden valinta tuottaa veneenomistajalle suuria vaikeuksia, sillä valittavana on monen monituisia merkkejä, joiden sopivaisuudesta saattaa käyttäjienkin keskuudessa vallita aivan ristiriitaisia ja vastakkaisia mielipiteitä. Näin ollen luottaa kukin parhaasta päästä omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa, joita kuitenkaan ei aina saata verrata toisiinsa, koska värien ja lakkojen kestävyys ja tarkoituksenmukaisuus suuressa määrin on riippuvainen maalaustyön suorituksesta. Tietämättömyys lakkojen ominaisuuksista ja niiden vaatimista työtavoista aiheuttaa useinkin pettymyksiä ja epäonnistumisia, joihin värivalmisteet eivät likikään aina ole syypäitä.

Venemaalauksessa kysymykseen tulevien lakkojen ja värien valmistus asettaa valmistajalle sangen moninaisia ja suuria vaatimuksia. Paitsi että näiden värivalmisteiden tulee kestää tavallista kulutusta, vaaditaan niiltä sitäpaitsi, että venelakat eivät saa murtua eivätkä säröillä joutuessaan hyvinkin suurien säävaihteluiden alaisiksi, niissä ei myöskään saa esiintyä taipumusta valkenemiseen niiden tullessa kosketukseen suolaisen meriveden kanssa. Vene-emalilta vaaditaan, että se pysyy kauniin ja puhtaan valkoisena ja kiiltävänä, se ei saa kellastua eikä irtaantua jauhona maalatusta pinnasta. Veneenpohjavärien tulee hyvin kestää pohjassa ja tehokkaasti estää kaikenlaisten merikasvien tarttumisen veneen pohjaan; pohjan tulee säilyä puhtaana ja luistavana.

[s.6]

Venemaalauksessa tarvittavat värivalmisteet ovat öljylakkoja, öljyemaleja ja erilaisia veneenpohjavärejä. Venelakat ovat öljylakkoja, jotka valmistetaan kuivuvista öljyistä, keinotekoisista, synteettisistä hartsituotteista (gums), sikkatiiveista (liukenevista metallisuoloista) ja ohennusaineista. Lakkavalmistuksessa käytettävät kuivuvat öljyt ovat kiinalainen puuöljy ja jalostettu pellavaöljy (standöljy), joista ensimainittu hyvissä venelakoissa on päätekijänä. Venelakan kuivumisaika on 6-8 tuntia normaalin lämpötilan vallitessa.

Ennenkuin seuraava sively toimitetaan on lakan kuitenkin annettava kunnollisesti kovettua, joka, lämpötilasta riippuen, tapahtuu n. 1-2 vuorokaudessa. Kiireellisissä töissä voidaan käyttää n.k. 4-tunnin lakkoja, jolloin seuraava sively voidaan tehdä jo 4 tunnin kuluttua. 4-tunnin lakat valmistetaan pääasiassa samalla tavoin kuin tavallisetkin venelakat. Niiden nopea kuivuminen riippuu erinäisistä keittotavoisat sekä myöskin raaka-aineen valinnasta.
Veneenpohjavärit ovat erikoisvärejä, joissa olevien myrkyllisten aineiden tehtävänä on estää merivedessä olevien eliöiden tarttuminen veneen pohjaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että veneenpohjavärin kestävyys ja sen kyky estää merieliöitä tarttumasta veneen pohjaan vaihtelee suuresti eri vuosina. Sellaisina kesinä, jolloin vesi on lämmintä, ovat kaikki merieliöt elinvoimaisempia kuin kylminä kesinä. Sellaisella veneenpohjavärillä, jota tavallisesti pidetään hyvänä, voidaan senvuoksi lämpimänä kesänä saavuttaa huomattavan keikkokin tulos, riippuen sellaisena kesänä vedessä olevien merikasvien ja muiden eliöiden suuremmasta runsaudesta ja elinvoimaisuudesta. Tunnettu asia on, että veneenpohjavärin kestävyys pääasiallisimmin riippuu paikallisista olosuhteista t.s. siitä, kuinka paljon vesi kulloinkin sisältää bakteereja ja erilaisia eliöitä (esim. likavesijohdoista tullut vesi). Siten voi veneenpohjaväri yhtenä vuonna jollakin paikkakunnalla osoittautua aivan erinomaiseksi, kun sama väri taas jo seuraavana vuonna saattaa antaa paljon heikomman tuloksen. Käytännössä suoritetut kokeet ovat osoittaneet, että ehdottomasti luotettuina pidetyt ulkolaiset pohjaväritkään eivät tässä suhteessa muodosta poikkeusta.

Tämän kirjasen tarkoituksena on selostaa venemaalauksessa tarvittavia lakkoja ja värejä sekä niiden oikeata ja tarkoituksenmukaista käyttöä, koska juuri maalaustyön suorituksesta suuressa määrin riippuu lakkojen ja värien kestävyys. Tässä julkaisussamme olemme tahtoneet selostaa ainoastaan oikeiksi ja täydellisimiksi katsottavia työmenetelmiä, joita noudattaen todella päästään luotettaviin, ensiluokkaisiin tuloksiin. Luonnollisesti voidaan näistä ohjeista poiketa ja turvautua yksinkertaisempiin menetelmiin, mutta ovat tulokset silloin sekä maalarin ammattitaidosta että hyvästä onnestä riippuvaisia.

Toivoen, että tämä kirjanen tulee poistamaan sen epätietoisuuden, joka edellämainituissa suhteissa on veneenomistajien keskuudessa vallinnut, suljemme tämän julkaisumme arv. veneenomistajain samoin kuin venemaalarien suosiolliseen huomioon.

[s.7]

TYÖMENETELMÄT

I. Uusi purje- tai moottorivene

1) Mahonkiveve

a) Ulkosivut

Työvaiheet:
Kromipetsaus.
Rungon öljyäminen.
Pohjustus.
Lakkaus.
Viimeistelylakkaus.

Veneen omistaja haluaa usein antaa mahonkipinnalle puun luonnollista väriä hieman tummemman vivahduksen. Tällöin väritetään pinta kromipetsillä (sen valmistuksesta katso osaa: Aineet, siv. 38), jonka jälkeen seuraavassa kohdassa selostetu öljyäminen toimitetaan. Jos mahongin luonnollinen värisävy halutaan säilyttää, toimitetaan öljyäminen het, ilman petsausta.

Rungön öljyäminen tapahtuu siten, että puun pintaan sivellään runsaanlaisesti puhdasta vernissaa. N. tunnin kuluttua sivelyn jälkeen pyyhitään pinta vaatekappaleella, jotta saadaan poistetuksi kaikki se vernissa, joka ei ole tunkeutunut puun huokosiin. Käytetty riepu ei luonnollisestikaan saa jättää nöyhtää pinnalle. Edullista on ohentaa vernissa n. 10%:llä hyvää tärpättiä. Tämän öljypohjustuksen on annettava kuivua vähintäin pari vuorokautta.

Mahdolliset kolot ja rosopaikat vesilinjan yläpuolella täytetään öljykitillä (ikkunanlasikitillä), jonka väriä ja vernissaa lisäämällä on tehty mahonginväriseksi. Ulkosivun vedenalaiseen osaan käytetään lyijymönjästä tehtyä öljykittiä. Tämän jälkeen lakataan pinta kerran UNICA Venelakalla N:o 113.

[s.8]

Edellämainitun pohjustuslakkauksen kuivuttua iotaan pinta kevyesti hiekkapaperilla N.o 0, jonka jälkeen toinen lakkaus tehdään UNICA Venelakalla N:o 113.

Toisen lakkauksen kuivuttua vähintäin pari vuorokautta hiotaan pinta mieluimmin vesihiontamenetelmää noudattaen märkähiontapaperilla N:o 240 tai 280 tai kuiviltaan hiekkapaperia N:o 1 tai 0 käyttäen, jonka jälkeen pinnalle sivellään vielä kerran UNICA Venelakkaa N:o 113.

Jos halutaan vielä kerran lakata veneen pinta, on se sitä ennen vesihiontamenetelmää noudattaen hiottava märkähiontapaperilla N.o 280 tai kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0.

b) Ulkopohja.

Työvaiheet:
Öljyäminen.
Pohjustus.
Viimeistely.

Öljyäminen toimitetaan vernissalla, kuten edellä ulkosivujen öljyämisessä on selostettu.

Vernissan hyvin kuivuttua sivellään pohjaan ohutta lyijymönjäväriä hyvin ohuesti. (Katso siv. 44).

Mönjävärin kuivuttua hyvin, täytetään ja tasoitetaan halkeamat ja epätasaiset paikat lyijymönjäkitillä. Suuremmat raot tiivistetään lyijymönjäkittiin hierotuilla rohtimilla ja pinta tasoitetaan lyijymönjäkitillä. Tämän jälkeen tehdään uusi sively lyijymönjävärillä, tämäkin sively hyvin ohuesti.

Mönjävärin kuivuttua vähintäin muutama vuorokausi, mieluimmin viikonkin, sivellään pohjaan halutunsävyistä veneenpohjaväriä (katso osaa: Aineet, siv. 36).

Kilpaveneissä käytetään myöskin grafiitilla käsiteltyä pohjaa.

Hyvin kestävä grafiitti-pohjustus saadaan seuraavalla tavalla. Kun edellämainittu toinen sively lyijymönjävärillä on tehty, sivellään pohjaan Tikkurilan Mustaa lakkaa N:o 174 (Black Varnish). Tämän kuivuttua noin puolituntia ja kun pinta vielä on jotakuinkin tahmea, levitetään grafiittia pinnalle pehmeän, leveän siveltimen (tasoittajasiveltimen) tahi pehmeän rievun avulla. Grafiittia on otettava siveltimeen niin runsaasti, että siveltimen harjakset eivät kosketa maalipintaa. Tämän jälkeen annetaan grafiitilla päällystetyn pinnan kuivua seuraa-
[s.9]
vaan päivään jolloin se voidaan helposti hieroa liukkaaksi pehmeällä rievulla.

Käytännössä tehdään myös niin, että grafiittia sekoitetaan Mustaan lakkaan (Black Varnish'iin) jonka jälkeen väri ohennetaan tärpätillä sivelykuntoiseksi. Värin kuivuttua hiotaan pinta liukkaaksi hiekkapaperilla N:o 3.

Jos kiinnitetään huomiota ainoastaan siihen, että veneenpohja juuri kilpailutilaisuudessa on luistava ja sileä, vaikka se mahdollisesti jo lyhyenkin ajan kuluttua olisi taas uudelleen grafiteerattava, voidaan tämä toimittaa useallakin eri tavalla.

c) Rungon sisäpuoli.

Työvaiheet:
Öljyäminen.
Lakkaus ja maalaus.

Veneen sisäpohja ja sisäsivut öljytään puunkyllästämisöljyllä Tungol. Sively tehdään kohtalaisen runsaasti. Seuraavana päivänä pyyhitään rievulla (ei trasselitupolla) pois se öljy, joka on jäänyt pinnalle, niin että ainoastaan puuhun imeytynyt öljy jää jälelle. Jo vuorokauden kuivumisajan jälkeen voidaan pinta lakata. Vaikka Tungol-pinta vielä tuntuisikin tuoreelta, kuivuu sen päälle sivelty lakka kuitenkin hyvin. Tungolia voidaan haluttaessa ohentaa pienellä erällä tärpättiä, joka jouduttaa kuivumista.

Veneen sisäpuolinen öljyäminen voidaan myös toimittaa pellavaöljyllä samaan tapaan kuin Tungol'illa, mutta pellavaöljy vaatii pidemmän kuivumisajan, jopa viikkokausiakin, ennenkuin sen päälle voidaan lakkaa sivellä.

Kun öljyäminen on kuivunut, kitataan kaikki ruuvinreiät ja raot öljykitillä. Vesilinhan alapuolella oleviin osiin käytetään mönjäkittiä.

Sen jälkeen lakataan vesilinjan yläpuolella olevat osat rungon sisäpuolella UNICA Ulkoilmalakalla N:o 100 tahi UNICA Kansilakalla N:o 120. Lakkaus tehdään kahteen kertaan 2-3 vuorokauden väliajoin.

Vesilinjan alapuolella oleva osa eli pohja sivellään ohuella lyijymönjävärillä yhteen tai kahteen kertaan.

[s.10]

d) Kansi

Työvaiheet:
Öljyäminen.
Lakkaus.

Kannen öljyäminen toimitetaan vernissalla mahonkiveneen ulkosivujen öljyämisestä edellä selostettuun tapaan.

Pohjustusöljyn kuivuttua lakataan kansi UNICA Kansilakalla N:o 120. Lakkauksen kuivuttua hiotaan pinta kuiviltaan hiekkapaperilla N.o 0, jonka jälkeen tehdään toinen sively UNICA Kansilakalla N:o 120 ja tarpeen vaatiessa vielä kolmaskin sively.

Kannen lakkaukseen voidaan myös hyvin käyttää UNICA Ulkoilmalakkaa N:o 100.

Usein toimitetaan kannen lakkaus myös siten, että ensimmäinen lakkasively tehdään UNICA Venelakalla N:o 113 (koska tämä kuivuu hieman kovemmaksi kuin Kansi- ja Ulkoilmalakka) ja tämän päälle tehdään viimeistelylakkaukset joko UNICA Kansilakalla N:o 120 tai UNICA Ulkoilmalakalla N:o 100.

e) Istuinlaatikko

Työvaiheet:
Väritys.
Öljyäminen.
Pohjustus.
Lakkaus.

Istuinlaatikon lakkaus suoritetaan samalla tavalla kuin rungon ulkosivujen lakkaus. Tässä siis suositellaan käytettäväksi viimeistelysivelyihin UNICA Venelakkaa N:o 113.

f) Kajuutan ulkomaalaus.

Ulkoseinät:
Työvaiheet:
Petsaus.
Öljyäminen.
Lakkaus.

Katto:
Työvaiheet:
Öljyäminen.
Lakkaus.

Kajuutan ulkoseinien käsittely, petsaus, öljyäminen ja lakkaus toimitetaan samalla tavalla kuin edellä veneen ulkosivujen käsittelystä on selostettu.

Kajuutan katon lakkaus toimitetaan samalla tavalla tahi kuten kannen lakkaus.

g) Kajuutan sisämaalaus.

Työvaiheet:
Pohjustus.
Välikäsittely.
Viimeistely.

Mahonkiveneen kajuutan sisäseinien ja katon petsaus, öljyäminen ja viimeistelylakkaus toimitetaan sa-
[s.11]
malla tavalla kuin edellä uden mahonkiveneen ulkosivuen käsittelystä on selostettu.

Jos kajuutan sisäkatto halutaan valkoiseksi suoritetaan maalaus samalla tavalla kuin alempana mäntyveneen ulkosivujen maalauksesta on selostettu. (Siv. 17).

h) Kajuutan lattia.

Työvaiheet:
Pohjustus.
Välimaalaus.
Viimeistely.

Kajuutan lattian maalauksessa voidaan luonnollisestikin sovelluttaa kaikkia niitä käsittelytapoja, jotka yleensä voivat tulla kysymykseen lattioiden maalauksessa. Selostamme tässä seuraavaa menetelmää:

Lattia pohjustetaan ohuella öljyvärillä, joka sisältää 10-15% tärpättiä.

Naulanreijät, lovet y.m.s. täytetään ja tasoitetaan Vene-täytevärillä.

Tämän jälkeen sivellään lattiaan joko PERMO Lattiapohjaväriä tai tavallista öljyväriä, joka tehdään hieman kovemmin kuivuvaksi lisäämällä siihen n. 15% tärpättiä ja 3-5% Serotiinia.

Tämän kuivuttua tehdään viimeistelysively halutunsävyisellä PERMO Lattia-emalilla.

Huomattavasti vahvempi kulutuspinta saadaan, jos lattia-emalin päälle vielä sivellään kerran UNICA Venelakkaa N:o 113.

Jos kajuutan lattia on peitetty linoleumimatolla, säilyy tämä paremmin jos se lakataan joko UNICA Linoleumilakalla N:o 115 tai UNICA Venelakalla N:o 113. Ennen lakkausta on matto laimealla soodaliuksella pesemällä tarkoin puhdistettava rasva-aineista.

i) Vesilinja y.m.s.

Vesilinjan kohdalle, missä veneen ulkosivun lakkaus ja pohjamaalaus yhtyvät, vedetään usein n.k. vesilinjaviiva. Valkoista vesilinjaa haluttaessa tehdään tämä Tikkurilan Vene-emalilla. Värilliseen vesilinjaan käytetään halutunsävyistä KIRI emalia tai UNICA emalia.

Kun vesilinja on maalattava, hiotaan hiekkapinta tältä kohdalta ensin rikki hiekkapaperilla N:o 2 tia 3, jonka jälkeen linja pohjustetaan Emalipohjavärillä,
[s.12]
johon on sekoitettu vähäsen UNICA Venelakkaa N:o 113. Tämän kuivuttua sivellään sen päälle vielä kerran Emalipohjaväriä (tällä kertaa ilman lakkalisää), joka kuivuttuaan hiotaan ja viimeistelysively tehdään VENE-Emalilla.

Jos vesilinja maalataan värilliseksi tehdään pohjustus n.k. prestovärillä, jonka tulee olla hyvin lakkavahvaa, sisältäen esim. 2 osaa lakkaa ja 1 osan tärpättiä ja halutunsävyistä väriä. Tälle pohjalle sivellään KIRI-Emalia tai UNICA-Emalia. Usein sivellään paremman kestävyyden vuoksi emalivärin päälle vielä venelakkaa: UNICA Venelakkaa N:o 113.

Jos ulkosivun yläosaan halutaan kultareunus, saadaan tämä tavallista kultausmenetelmää noudattaen lehtikullalla. Kultaus voidaan myös suorittaa yksinkertaisemmin tavalliseen pronssitinktuuraan (UNICA Pronssitinktuura N:o 102) sekoitetulla kultapronssilla. Tämän täälle sivellään vielä venelakkaa. Jos reunus halutaan värilliseksi, sivellään se halutun sävyisellä KIRI- tai UNICA emalivärillä.

j) Mastot y.m.

Katso otsikkoja Pyöröpuut siv.30 ja Erikoisia ohjeita siv. 31.

2) Mäntyvene

A. Lakkaus

Kun uusi mäntyvene halutaan jättää puun väriin, on sen käsittely sama kuin mahonkiveneen, paitsi että kromipetsausta ei toimiteta mäntypuulle. Jos mäntyvene halutaan tummentaa peittomaalausta käyttämättä, voidaan tämä toimittaa tavallisella vesipetsillä.

Usein peitetään ulkosivujen laudoituksessa olevat oksapaikat Oksalakalla, jolla voidaan estää pihka-aineita rikkomasta lakakpintaa. Tällöin on oksalakka-sively tehtävä petsauksen jälkeen, mutta ennen öljyämistä. Sively on muutenkin tehtävä hyvin varovaisesti, niin että oksalakkaa tulee vain oksapaikan päälle, eikä sen viereen, koska oksalakka siinä aiheuttaa pinnalle täpliä, jotka rumentavat veneen sivua.

[s.13]

B. Maalaus

I) mahonkiväriin

a) Ulkosivut

Työvaiheet:
Oksien spriilakkaus.
Rungon öljyäminen.
Pohjustus.
Laastitus.
Hiontamaalaus.
Juovituspohjustus.
Mahonkijuovitus.
Lakkaus.

Oksat ja pihkaiset paikat sivellään oksalakalla, joka muodostaa niiden päälle kovan kalvon, mikä estää pihka-aineita tunkeutumasta maalin läpi.

Tämän jälkeen öljytään pinta vernissalla. Sively tehdään runsaanlaisesti ja tunnin kuluttua pyyhitään rievulla pois pinnalle jäänyt öljy, niin että vain puun pintaan imeytynyt öljy jää jälelle. Riepu ei saa jättää nöyhtää pinnalle.

Kun vernissa on kuivunut muutaman vuorokauden, pohjustetaan ulkosivun vesilinjan yläpuolella oleva osa ruskealle vivahtavalla (pääasiallisesti kuitenkin lyijyvalkoista sisältävällä) öljyvärillä.

Ruuvinreiät, halkeamat y.m.s. täytetään ja tasoitetaan pohjustusmaalauksen kuivuttua
öljykitillä, jonka jälkeen veneen koko vesilinjna yläpuolella oleva ulkosivupinta laastitetaan öljyvahvalla täytevärillä tai erikoisella Vene-Täytevärillä yhteen tai kahteen kertaa vuorokauden kuivumisväliajoin. Öljyvahvaa täyteväriä saadaan sekoittamalla tavalliseen täyteväriin vernissaa ja lyijyvalkoista. Syvempiä reikiä y.m.s. varten on täyteväri tehtävä hyvin paksuksi lyijyvalkoista lisäämällä. Tämän jälkeen annetaan laastipinnan kuivua vähintäin pari vuorokautta, jonka jälkeen se hiotaan joko kuiviltaan hiekkapaperilla N.o 4 tai 3 tahi vesihiontamenetelmää käyttäen hienojyväisellä Wiener-kivellä N:o III/II.

Laastipinnan kuivuttua vesihionnan jälkeen n. tunnin, hiotaan se kevyesti hiekkapaperilla N:o 2, hiontamuta pyyhitään pois, ja pinnalle sivellään ohut ruskealle vivahtava öljyväri hiontamaalausmenetelmää noudattaen.

Edellämainitun sivelyn kuivuttua tehdään pohjamaalaus öljyvärillä, joka vivahdukseltaan muistuttaa mahongin pohjaväriä. Tämän öljyvärin tulee olla hyvin
[s.14]
kuivuvaa, jonka vuoksi siihen on lisättävä n. 15% tärpättiä ja 5% serotiinia vernissamäärästä.

Tämän jälkeen toimitetaan mahonkijuovitus. Juovitukseen käytetään öljyseosta, joka on saatu sekoittamalla yhtä suuret määrät vernissaa, serotiinia ja tärpättiä. Tähän öljyseokseen lisätään esim. poltettua terraa ja lakkapunaista. Juovitusväriä sivellään pinnalle hyvin ohuesti pyöreällä siveltimellä, jonka jälkeen pinta tasoitetaan tasoittaja-siveltimellä (mutlarilla), Sen jälkeen tehdään itse juovitus kapealla, kuluneella tasoittaja-siveltimellä sekä litteällä viivasiveltimellä, jolla varjostus myös tehdään kasseliruskeata käyttäen, jonka jälkeen juovitus häivennetään mutlarilla.

Juovitusvärin kuivuttua lakataan pinta UNICA Venelakalla N:o 113. Lakkapinnan kuivuttua vähintäin pari vuorokautta, hiotaan se vesihiontamenetelmää noudattaen märkähiontapaperilla 280 ja viimeistelylakkaus toimitetaan jälkeen UNICA Venelakalla N:o 113.

b) Ulkopohja

Työvaiheet:
Öljyäminen.
Pohjustus.
Viimeistely.

Pohjan käsittely tapahtuu samalla tavalla kuin uuden mahonkiveneen pohjan maalaus. (Siv. 8).

c) Rungon sisäpuoli.

Työvaiheet:
Öljyäminen.
Lakkaus ja maalaus.

Rungon sisäpuolisia seinämiä käsitellään aivan samalla tavalla kuin uuden mahonkiveneen sisäpuolta, t.s. koko pinta öljytään, jonka jälkeen vesilinjan yläpuolinen osa lakataan ja vesilinjan alla oleva osa maalataan lyijymönjävärillä. (Siv. 9).

d) kansi

Työvaiheet:
Öljyäminen.
Lakkaus.

Kannen käsittelyssä noudatetaan samaa menetelmää kuin uuden mahonkiveneen kannen käsittelystä on selostettu. (Siv. 10).

[s.15]

e) Istuinlaatikko

Työvaiheet:
Pohjustus.
Välimaalaus.
Viimeistely.

Mäntyveneen istuinlaatikko maalataan useimmiten peittoväriin. Menetelmä on tällöin aivan sama kuin ulkosivujen käsittelystä on selostettu. (Siv. 13 tai 17).

Jos istuinlaatikko halutaan vain lakata, on käsittely sama kuin veneen ulkosivujen lakkauksessa. (Siv. 12).

f) Kajuutan ulkomaalaus.

Ulkoseinät:
Työvaiheet:
Petsaus.
Öljyäminen.
Lakkaus tai maalaus.

Katto:
Työvaiheet:
Öljyäminen.
Pohjustus.
Laastitus.
Hiontamaalaus.
Välimaalaus.
Viimeistelymaalaus.

Kajuutan ulkoseinät käsitellään samalla tavalla kuin veneen ulkosivut.

Jos kajuutan katto halutaan vain lakata, käsitellään sitä samalla tavalla kuin kantta.

Jos kajuutan katto halutaan valkoiseksi, noudatetaan seuraavaa menetelmää.

Jos kajuutan kantto on puinen, pohjustetaan se ohuella lyijyvalkoisvärillä. Jos katto on kankaalla päällystetty, öljytään kangas ensin joko vernissalla tai pellavaöljyllä. Vernissan on annettava kuivua pari vuorokautta, pellavaöljy vaatii vähintäin viikon kuivumisajan. Tämän jälkeen pohjustetaan kangas edellämainitulla ohuella öljyvärillä.

Pohjustusvärin kuivuttua vuorokauden suoritetaan pinnan laastitus joko täytevärillä, joka vernissaa ja lyijyvalkoista lisäämällä on tehty tarpeeksi öljyvahvaksi, tai myös erikoisella Tikkurilan Vene-täytevärillä. Tämä laastitus tehdään 1 tai 2 kertaa, tarpeen mukaan, vuorokauden kuivumisväliajoin. Laastituksen annetaan sitten kuivua vähintäin 1-2 vuorokautta, jonka jälkeen se hiotaan kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 4 tai 3 tahi vesihiontamenetelmää käyttäen hienojyväisellä Wiener-kivellä (N:o III/II).

Jos vesihiontamenetelmää on noudatettu, on pinnan annettava kuivua kuivaksi, mikä kestää noin tunnin
[s.16]
ajan, jonka jälkeen pinta hiotaan kevyesti hiekkapaperilla N:o 2 ja hiontapöly harjataan huolellisesti pois.

Tämän jälkeen pohjustetaan laastipinta ohuella lyijyvalkoisvärillä, johon on sekoitettu n. 5-10% tärpättiä. Jos laastipintaa ei olisi hiottu yllä selostettuun tapaan suoritetaan tämä sively hiontamaalauksena siten, että väripinta heti sivelyn jälkeen hiotaan hohkakivellä, jonka jälkeen väri uudelleen tasoitetaan siveltimellä.

Tämän sivelyn kuivuttua sivellään kattopinnalle valkoista Emalipohjaväriä. Vuorokauden kuivumisajan jälkeen hiotaan elmalipohjaväri kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 2 tahi vesihionnalla märkähiontapaperia N:o 240-280 käyttäen.

Viimeistelynmaalaus tehdään tämän jälkeen Tikkurilan VENE-Emalilla. TÄhän voidaan myös käyttää valkoista KIRI- tai UNICA Emalia.

g) Kajuutan sisämaalaus.

Työvaiheet:
Pohjustus.
Välikäsittely.
Viimeistely.

Kajuutan sisäseinien ja katon käsittelyssä noudatetaan samaa menetelmää kuin uuden mahonkiveneen kajuutan lakkaaukseen nähden on selostettu. Jos kajuutan sisäseinät halutaan peittoväriin, noudatetaan joko samaa menetelmää kuin kajuutan ulkokaton maalauksessa tahi seuraavassa selostettua, venettä peittoväriin maalattaessa, noudatettavaa menetelmää.

h) Kajuutan lattia

Kajuutan lattian maalauksen suhteen viittaamme selostukseen uuden mahonkiveneen kajuutan lattian maalauksesta (siv. 11).

i-j) Vesilinjaväri, mastot y.m.s.

Vesilinjan, reunusviivojen, maston y.m.s. suhteen katso vastaavia kohtia uuden mahonkiveneen maalauksessa.

[s.17]

2) peittoväriin

a) Ulkosivut

Työvaiheet:
Oksien spriilakkaus.
Rungon öljyäminen.
Pohjustus.
Laastitus.
Hiontamaalaus.
Välimaalaus.
Viimeistelymaalaus.

Ulkosivujen spriilakkaus ja öljyäminen toimitetaan samalla tavalla kuin edellä mahongin väriin maalattavan mäntyveneen käsittelystä on selostettu.

Tämän jälkeen pohjustetaan pinta ohuella, valkoisella lyijyvalkois-öljyvärillä.

Ruuvinreiät, halkeamat y.m.s. täytetään ja tasoitetaan pohjustusmaalauksen kuivuttua öljykitillä, jonka jälkeen koko vesilinjan yläpuolella oleva ulkosivupinta laastitetaan öljyvahvalla täytevärillä tai erikoisella Vene-täytevärillä yhteen tai kahteen kertaan vuorokauden väliajoin. Öljyvahvaa täyteväriä tehdään sekoittamalla tavalliseen täyteväriin vernissaa ja lyijyvalkoista. Syvempiä reikiä y.m.s. varten on täyteväri tehtävä hyvin paksuksi lyijyvalkoista lisäämällä. Tämän jälkeen annetaan laastipinnan kuivua vähintäin pari vuorokautta, jolloin se hiotaan joko kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 4 tai 3 tahi vesihiontamenetelmää noudattaen hienojyväisellä Wiener-kivellä N:o III/II.

Laastituksen kuivuttua n. tunnin vesihionnan jälkeen, hiotaan pinta kevyesti hiekkapaperilla N:o 2 ja hiontapöly pyyhitään pois, jonka jälkeen tehdään hiontamaalaus ohuella lyijyvalkoisvärillä, joka sisältää n. 5-10% tärpättiä.

Kun tämä väri on kuivunut vähintäin pari vuorokautta, sivellään pinnalle Emalipohjaväriä. Vuorokauden kuivumisajan jälkeen hiotaan emalipohjaväri joko kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 2 tahi vesihiontamenetelmää noudattaen märkähiontapaperilla N:o 240 tai 280.

Tämän jälkeen suoritetaan viimeistelysively Vene-Emalilla.

Edelläselostettu koskee maalausta valkoiseen väriin. JOs vene halutaan muuhun väriin, tehdään hiontamaalaus samoinkuin väliamaalaus hyvin kuivuvalla öljyvärillä haluttua sävyä, jonka jälkeen voidaan tämän välimaalauksen päälle suorittaa joko laseeraus, juovitus ynnä lakkas tahi viimeksimaalaus halutun sävyisellä Kiri- tai Unica emalivärillä.

[s.18]

b) Ulkopohja

Pohjan käsittely tapahtuu samaan tapaan kuin uuden mahonkiveneen pohjan maalauksesta on selostettu.

c) Rungon sisäpuoli.

Rungon sisäpuolen käsittely on sama kuin edellä mahongin väriin maalattavan mäntyveneen sisäpuolisesta maalauksesta on selostettu.

d) Kansi.

Kannen käsittelyssä noudatetaan uuden mahonkiveneen kannen lakkauksessa noudatettavaa menetelmää.

e) Istuinlaatikko

Istuinlaatikon käsittelyssä noudatetaan mahonginvriin maalattavan mäntyveneen istuinlaatikon maalauksesta selostettua työtapaa.

f-h) Kajuutta

Kajuutan ulko- ja sisäpuolisessa maalauksessa noudatetaan samaa menetelmää kuin edellä mahongin väriin maalattavan mäntyveneen kajuutan maalauksesta on selostettu.

i-j) Vesilinja, mastot y.m.s.

Katso vastaavia kohtia uuden mahonkiveneen maalauksessa.

II. Vanha purje- tai moottorivene

A. Lakkaus

1) vene, jossa vanha lakkapinta säilytetään

a) Ulkosivut.

Jos mahonki- tai mäntyvene on uudesti lakattava, pestään lakkapinta laimealla soodaliuoksella tai saippualla ja vedellä. Kohdista, joista vanha lakkakalvo helposti irtaantuu, raapitaan se pois. Vanha lakkapinta hiotaan tämän jälkeen kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 1 tai 2 tai mieluummin vesihionnalla märkähiontapaperia
[s.19]






N:o 220 tai 240 käyttäen, jonka jälkeen pinta pestään puhtaaksi hiontamudasta ennenkuin seuraavassa selostettu öljyäminen toimitetaan. Ne kohdat, joista vanha lakkakalvo on poistettu puun pintaa myöten, pohjustetaan nyt vernissalla, johon on sekoitettu n. 10% tärpättiä. N. tunti sivelyn jälkeen pyyhitään pinnalla jälellä oleva vernissa pois kangasrievulla (joka ei saa jättää nöyhtää pinnalle).

Muutaman vuorokauden kuivumisajan jälkeen sivellään näille, edellämainitulla tavalla öljytyille kohdille venelakkaa.

Tämän lakkauksen kuivuttua muutaman vuorokauden, hiotaan sen pinta hiekkapaperilla N:o 0 ja veneen koko ulkosivu lakataan UNICA Venelakalla N.o 113.

Edellämainitun lakkauksen kuivuttua muutaman vuorokauden, hiotaan pinta hiekkapaperilla N:o 0 tahi vesihiontamenetelmää noudattaen märkähiontapaperilla 240 tai 280, jonka jälkeen toinen lakkaus UNICA Venelakalla N:o 113 suoritetaan, jolloin vene on valmis.

Jos vielä halutaan lakata kolmannen kerran, on toisen lakkauksen pinta ensin kevyesti hiottava kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0 tai mieluummin vesihionnalla märkähiontapaperia N:o 280 käyttäen.

b) Ulkopohja

Veneen pohja raapitaan hyvin puhtaaksi kaikesta irtaantuvasta maalista, jonka jälkeen se pestään laimealla soodaliuoksella tahi saippuavedellä sekä huuhdotaan puhtaaksi puhtaalla vedellä.

Hyvin kuivuttuaan pohjustetaan koko pohjapinta hyvin ohuella lyijymönjävärillä. Pohjustussivelyn kuivuttua täytetään kaikki raot, kolot ja rosopaikat lyijymönjäkitillä.

Vuorokauden kuivumisajan jälkeen tehdään toinen sively yli pohjan
[s.20]
hyvin ohuesti lyijymönjävärillä, joka nyt on tehty hieman paksummaksi kuin ensimäistä sivelyä varten Katso siv. 44.)

Tämän pohjustussivelyn kuivuttua käsitellään veneen pohja samalla tavalla kuin uuden mahonkiveneen pohjan maalauksesta on selostettu.

Kölin rauta- tai lyijyosan pinta raapitaan raapinraudalla ja teräsharjalla, että kaikki irtautuva maali saadaan pois. Ruostepesäkkeet ovat mitä tarkimmin poistettavat. Tämän jälkeen suoritetaan pohjustus lyijymönjävärillä ja maalaus veneenpohjavärillä samalla tavalla kuin pohjan maalaus.

c) Rungon sisäpuoli

Veneen pohja pestään puhtaaksi kaikesta liasta. Jos pohjassa on rakoja tai rosopaikkoja, täytetään ja tasoitetaan nämä mönjäkitillä, jonka jälkeen vesilinjan alapuolella oleva osa sisärungosta sivellään yhteen tai mieluummin kahteen kertaan ohuella lyijymönjävärillä.

d) Kansi

Kansi pestään puhtaaksi samalal tavalla kuin veneen ulkosivujen pesemisestä on selostettu, jonka jälkeen vanha lakkapinta hiotaan vesihiontamenetelmää noudattaen märkähiontapaperilla N.o 220 tai 240 tai kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 1 tai 2.

Tämän jälkeen lakataan pinta UNICA Kansilakalla N:o 120. Kun lakkaus on kuivunut, suoritetaan vesihionta märkähiontapaperilla N.o 220 tai 240 tai kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0, jonka jälkeen kansi uudelleen lakataan UNICA Kansilakalla N:o 120. Kannen lakkaukseen voidaan myös käyttää UNICA Ulkoilma lakk. N:o 100.

[s.21]

e) Istuinlaatikko.

Istuinlaatikon peseminen toimitetaan samalla tavalla kuin veneen ulkosivujen.

Jos istuinlaatikko on ennen ollut lakattu, on käsittely edelleen sama kuin veneen ulkosivujen.

Jos istuinlaatikko on ennen ollut maalattu, noudatetaan alempana vanhan maalatun veneen uudestimaalauksesta selostettua työtapaa. (Siv. 24).

f-g) Kajuutta.

Kajuutan seinät pestään ja käsitellään samalla tavalla kuin veneen ulkosivut. Kajuutan katosta raapitaan kaikki irtaantuva väri huolellisesti pois, jonka jälkeen se pestään laimealla soodaliuoksella ja huuhdotaan puhtaalla vedellä.

Paikat, joista vanha väri on poistettu, pohjustetaan ohuella lyijyvalkoisvärillä, jonka kuivuttua pinta laastitetaan yhteen tai kahteen kertaan ennen selostetulla tavalla. Tämän jälkeen tehdään hiontapohjustus ohuella lyijyvalkois-öljyvärillä.

Nyt sivellään yli koko kattopinnan emalipohjaväriä, joka vuorokauden kuivuttuaan hiotaan joko hiekkapaperilla N:o 2 tahi vesihiontamenetelmää noudattaen märkähiontapaperilla N:o 240-280.

[s.22]

Tälle pinnalle tehdään viimeistelysively Vene-Emalilla.

H) Kajuutan lattia.

Kajuutan lattia käsitellään samalla tavalla kuin maalattu istuinlaatikko.

i-j) Mastot, vesilinja y.m.s.

käsitellään kuten aikaisemmin on selostettu.

2) Lakattu mahonki- tai mäntyvene, josta vanha lakkapinta on poistettava

a) Ulkosivut.

Vanha lakkakerros poistetaan värinpoistonesteellä NOPSA. Nopsaa sivellään pinnalle pehmeällä siveltimellä niin paksu kerros kuin sitä pinnalla pysyy. Se liuottaa vanhan lakkapinnan niin nopeasti, että tämä muutaman hetken kuluttua voidaan raappia pois terästasoittajalla tai siklillä. Jos NOPSA yhdellä sivelyllä ei syövyttäisi vanhaa lakkapintaa tarpeeksi syvälle, sivellään sitä useamman kerran peräkkäin, mutta edellisen sivelyn liuottamaa kerrostumaa ei saa välillä raappia pois, vaan on uusi sively tehtävä sen päälle. Täten imeytyy pintaan runsaammin poistonestettä, jonka vaikutuksesta lakkakerrostuma helpommin liuottuu läpeensä. Tämän jälkeen käsitellään puun pinta kaavinlevyllä (siklillä) ja hiotaan sitten hiekkapaperilla N:o 3 tai 2, jonka jälkeen se vielä hienohiotaan hiekkapaperilla N:o 1.

Jos on kysymyksessä mahonkivene, jonka värisävyä halutaan tummentaa, voidaan tämä nyt tehdä tavalliseen tapaan kromipetsillä, johon on lisätty 5-25% ammoniakkia. (Kromipetsistä katso osastoa Aineet siv 38.)

Puun pinnan puhdistamisen tahi kromipetsauksen jälkeen sivellään pintaan puhdasta vernissaan, joka ohennetaan n.10% tärpättiä. N. tunnin kuluttua pyyhitään rievulla pois se vernissa, joka ei ole tunkeutunut puuhun.

Mahdollisesti löytyvät kolot ja rosopaikat täytetään öljykitillä (ikkunalasikitillä), joka väriä ja vernissaa lisäämällä on tehty samanväriseksi kuin haluttu pintaväri.

Tämän kuivuttua lakataan pinta UNICA Venelakalla N:o 113.

[s.23]

Tämän lakkauksen kuivuttua muutaman vuorokauden hiotaan pinta kevysesti kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0, ja toinen lakkaus UNICA Venelakalla N:o 133 suoritetaan.

Viimeksimainitun lakkauksen kuivuttua muutaman vuorokauden hiotaan pinta vesihionnalla märkähiontapaperia N:o 240-280 käyttäen tai kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0 ja viimeistelylakkaus tehdään UNICA Venelakalla N:o 133.

Jos vielä yksi lakkaus halutaan tehdä, hiotaan pinta sitä ennen edellä mainitulla tavalla.

b-c) Ulkopohja ja rungon sisäpuoli.

Pohja ja rungon sisäpuoli käsitellään samalla tavalla kuin edellisessä pääkohdassa vanhan veneen ulkopohjasta ja rungon sisäpuolesta on selostettu (siv. 19).

d) Kansi

Kannen käsittelyssä noudatetaan samaa menetelmää kuin edellisessä pääkohdassa on selostettu (siv. 20).

Jos kannesta halutaan poistaa vanha lakkakerros, tehdään tämä värinpoistonesteellä Nopsa samalla tavalla kuin rungon ulkosivujen käsittelystä on selostettu (siv. 22).

e) Istuinlaatikko.

Istuinlaatikon suhteen viittaamme seuraavaan selostukseen siv. 21.

f-j) Kajuutta y.m.

Kajuutan ulko- ja sisämaalauksen samoinkuin vesilinhan, pyöröpuiden y.m.s. käsittelyyn nähden viittaamme edellisissä kohdissa selostettuihin menetelmiin.

HUOM! Jos ennen lakattu vene halutaan uudesti maalata peittoväriin, noudatetaan alempana vanhan maalatun veneen uudestimaalauksesta selostettuja työtapoja.

[s.24]

B. Maalaus

1) Vene, jossa vanha maalipinta säilytetään

a) Ulkosivut.

Vene pestään laimealla soodaliuoksella ja kaikki irtaantuva väri poistetaan huolellisesti raapinraudalla. Pestäessä hiotaan pinta samalla huolellisesti Wiener-kivellä N:o III/II. Tämä hionta helpottaa seuraavissa käsittelyvaiheissa tehtävää hiontaa.

Pinnan kuivuttua tehdään hiontamaalaus ohuella lyijyvalkoisvärillä. Kun väri on sivelty, hiotaan pinta heti hohkakivellä ja hionnan jälkeen silitetään väripinta tasaiseksi litteällä siveltimellä.

Tämän sivelyn kuivuttua täytetään ja tasoitetaan kaikki kohdat, mistä vanha maali on poistettu puun pintaan saakka samoinkuin muut kolot ja rosopaikat, öljyvahvalla täytevärillä yhteen tai kahteen kertaan, jopa kolmekin kertaa aina vuorokauden kuivumisväliajoin, kunnes pinta tulee aivan tasainen ja sileä. Öljyvahvaa täyteväriä tehdään varemmin selostettuun tapaan tavallisesta täyteväristä lisäämällä siihen vernissaa ja lyijyvalkoista ja seos vaivataan hyvin paksuksi tahtaaksi. Tähän laastitukseen voidaan myös käyttää Tikkurilan erikoista VENE-täyteväriä.

Kun pinnan laastitetut kohdat ovat kuivuneet, hiotaan ne kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 3 tai 4 tahi vesihiotaan ne Wiener-kiveä N:o III/II käyttäen. Kun pinta vesihionnan jälkeen on kuivunut, hiotaan se vielä kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 2 ja puhdistetaan huolellisesti hiontapölystä, jonka jälkeen laastitetut kohdat sivellään ohuella lyijyvalkois-värillä.

Seuraava käsittely tapahtuu jonkin allamainitun vaihtoehtoisen menetelmän mukaisesti.

Vaihtoehto I.

Valkoiseen väriin.

Jos vene on maalattava valkoiseen väriin, tehdään nyt välimaalaus lyijyvalkois-öljyvärillä tai Emalipohjavärillä ja tämän kuivuttua muutaman vuorokauden, tehdään viimeistely Vene-emalilla tai valkoisella KIRI- tai UNICA Emalilla.

Tässä voidaan myös noudattaa sopivissa kohdissa uuden mäntyveneen maalauksesta peittoväriin selostettua mentelmää.

[s.25]

Vaihtoehto II.

Mahongin väriin.

Jos vene on ennen maalattu mahonginväriin (tai tammenväriin), tehdään välimaalaukset laastituksen jälkeen sopivansävyisenä juovituspohjana. Tämän jälkeen toimitetaan mahonki- tai tammijuovitus ja lakkaus tehdään UNICA Venelakalla N:o 113.

Sopivissa kohdissa voidaan noudattaa uuden mäntyveneen mahonginväriin maalauksesta selostettua menetelmää.

Vaihtoehto III.

Peittoväriin.

Jos vene on maalattava muun väriseksi, tehdään välimaalaus samansävyisellä hyvin kuivuvalla öljyvärillä kuin millaiseksi veneen viimeistelyväri halutaan. Viimeistelymaalaus tehdään KIRI- tai UNICA Emalilla.

b-c) Ulkopohja ja rungon sisäpuoli.

Ulkopohja ja rungon sisäpuoli käsitellään samalla tavalla kuin vanhan veneen ulkopohjasta ja rungon sisäpuolesta ennen on selostettu.

d) Kansi

Jos kansi on lakattu, noudatetaan sen suhteen ennen selostettua lakatun kannen käsittelytapaa (siv. 20).

Maalattua, kankaalla peitettyä kantta käsitellään uudesti maalattaessa suurin piirtein samalla tavalla kuin pinnan uudestimaalauksessa edellä on selostettu. Huomattava on kuitenkin seuraavaa:

Vanhaa väripintaa ei milloinkaa saa poistaa kankaalla peitetystä kannesta käyttämällä lipeäliuosta tai puhalluslamppua. Kun kankaalle maalattu värikerrostuma vanhuuttaan on haljennut, ovat halkeamat, pienimmätkin, tarkoin raapittavat auki raapinraudalla ja halkeamien kummaltakin puolen väriä poisraappimalla ovat ne tehtävät monin verroin suuremmiksi ja samalla syvemmiksi kuin mitä ne alunperin olivatkaan. Naputtamalla sormella väripintaa on myös vakuuttauduttava siitä, onko värikerrostuma jostakin kohdasta irtaantunut kankaasta, vaikka halkeamaa ei näykään. Tällaisista paikoista on lohkeileva väri huolellisesti poistettava.

[s.26]

Tämän jälkeen toimitetaan hiontapohjustus ja muu käsittely edellä peittoväriin maalattavasta veneestä selostettuja menetelmiä seuraten.

Jos vanhan veneen puukansi on niin ravistunut, että siitä tavallista maalausmenetelmää noudattaen on vaikea saada täysin vedenpitävää, peitetään se kankaalla. Tämä tehdään seuraavalla tavalla.

Kannen puhdistaminen on tällöin tärkeä tehtävä. Kaikki irtaantuva vanha lakka tai väri raapitaan mitä tarkimmin pois ja kansi pestään puhtaaksi laimealla soodaliuoksella. Tämän jälkeen annetaan kannen kuivua hyvin, niin että kannen pinta on täydellisesti kuiva ennenkuin seuraava käsittely aloitetaan.

Ne kohdat, joista vanha lakka tai väri on poistettu puuta myöten, pohjustetaan ohuella lyijyvalkois- tai lyijymönjä-öljyvärillä. Tämän sivelyn kuivuttua sivellään yli koko kannen hyvin paksua lyijymönjä-öljyväriä. Heti kun tämä sively on tehty pingoitetaan purjekangas tasaisesti pinnan yli ja painetaan tarkasti kiinni mönjäväriin sekä naulataan reunoista kiinni kanteen. Jos kangas reunoissa tulee listojen alle, ovat listojen alisyrjät sitä ennen öljyttävät ja pohjustettavat phuella lyijyvalkoisvärillä. Listoja kiinnitettäessä on listan alapuoleen vielä siveltävä paksua lyijymönjäväriä ja samalla on myös se osa kankaan reunasta, joka tulee listan alle, siveltävä hieman ohuemmalla lyijymönjävärillä. Tämän jälkeen on kannen annettava kuivua muutama päivä.

Nyt öljytään kannelle levitetty kangas. Tämä voidaan toimittaa vernissalla tai pellavaöljyllä. Huomattava on, että vernissa kuivuu tarpeeksi muutamassa vuorokaudessa, kun taas pellavaöljy vaatii pidemmän ajan, viikkokausiakin.

Öljyämisen kuivuttua tehdään pohjustusmaalaus ohuella lyijyvalkois-öljyvärillä. Jos kansi halutaan kellertävään tai ruskean-kellertävään sävyyn, lisätään edellämainittuun pohjustusväriin halutun sävyistä kuivaa väriä.

Kun pohjustusväri on kuivunut, kitataan lyijymönjä- tai öljykitillä kaikki raot laitalistojen reunoissa ja kajuutan ympärillä, samoin myös saumat ja näkyvissä olevat naulanpäät.

Sitten suoritetaan välimaalaus ohuesti ja tasaisesti ohuella öljyvärillä.

[s.27]

Muutaman vuorokauden kuivumisen jälkeen tehdään viimeistelymaalaus hieman paksummalla öljyvärillä. Tämän värin kuivuttua noin 3-4 päivää, lakataan kansi UNICA Kansilakalla N:o 120 tai UNICA Ulkoilmalakalla N:o 100.

e-j Istuinlaatikko, kajuutta y.m.

Istuinlaatikko, kajuutta, vesilinja, pyöröpuut y.m. käsitellään samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa vanhasta veneestä selostetaan.

2) vene, josta vanha maali halutaan poistaa

Jos veneen maalikerrostuma on vanha ja läpeensä kovettunut ja etenkin jos se sisältäää paljon täyteväriä, on parasta poistaa se puhalluslampulla kuumentamalla, jolloin samalla väri raapitaan pois raapinraudalla tai terästasoittajalla hyvin tarkkaan, niin että puunpinta tulee puhtaaksi. Tämän jälkeen ei ole tarpeellista öljytä puunpintaa, vaan pohjustetaan se heti ohuella lyijyvalkoisöljyvärillä hiontapohjustus-menetelmää noudattaen, t.s. samalla hohkakivellä hioen. Veneen käsitteloyä jatketaan sitten samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa maalatusta veneestä selostetaan.

Samoin ulkopohjan, rungon sisäpuolen, kannen, kajuutan y.m. osien käsittelyn suhteen samaa menetelmää kuin edellä on selostettu.

III. Saaristolais- tai soutuvene

1. Uusi vene

A. Lakkaus

Runko öljytään sekä sisältä ett äulkoa joko vernissalla, pellavaöljyllä tai puunkyllästämisöljyllä TUNGOL.

Kun öljyäminen tehdään vernissalla, pyyhitään tunnin kuivumisajan jälkeen kaikki pinnalle jäänyt vernissa pois.

Kun öljyäminen on tehty TUNGOL'illa, pyyjitään liika öljy pois vasta seuraavana päivänä.

Pellavaöljyä käytettäessä sivellään sitä käytännössä usein niin moneen kertaan, kuin pintaan imeytyy.

[s.28]

Vuorokauden kuluttua viimeisestä sivelystä on pinnalle jäänyt öljy pyyhittävä pois. Kuitenkin on huomattava, että pellavaöljy voi vaatia viikkokausiakin kuivuakseen niin, että pinnan lakkaus voidaan toimittaa.

Vernissaa tai TUNGOL'ia käytettäessä annetaan pinnan kuivua pari vuorokautta, jonka jälkeen vene lakataan sisältä ja ulkoa vesilinjan yläpuolella olevalta osalta UNICA Venelakalla N:o 113.

Jos halutaan täyteläisimmän pinnan saamiseksi vielä kerran lakata vene, on ensimmäinen lakkaus muutaman vuorokauden kuivuttuaan hiottava kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0 tai 1, jonka jälkeen lakkaus toimitetaan UNICA Venelakalla N:o 113.

Veneen ulkopohja pohjustetaan öljyämisen jälkeen ohuella lyijymönjävärillä hyvin ohueen, jonka kuivuttua mahdollisesti löytyvät raot lyijymönjäkittiin hierotuilla rohtimilla, ja toinen sively lyijymönjävärillä tehdään myös hyvin ohuesti. Tämän sivelyn hyvin kuivuttua sivellään pohja halutunsävyisellä veneenpohjavärillä.

Veneen sisäpohjaan sivellään yhteen tai kahteen kertaan lyijymönjäväriä.

B. Maalaus

Rungon öljyäminen sisältä ja ulkoa toimitetaan kuten yllä on selostettu. Tämän jälkeen pohustetaan veneen vesilinjan yläpuolella olevat osat lyijyvalkoisvärillä. Tämän kuivuttua muutaman päivän, maalataan vene halutunsävyisellä öljyvärillä.

Jos halutaan, voidaan öljyvärin kuivuttua suorittaa vielä viimeistelysively joko VENE-Emalilla tai jollakin UNICA Emalin tai KIRI Emalin värisävyllä.

Laitalistoihin ja viivoituksiin, jotka tavallisesti ovat värillisiä, käytetään UNICA tai KIRI Emalia.

Ne maalipinnat, joihin on käytettyUNICA tai KIRI emalien kulöörisävyjä, voidaan, jos halutaan, vielä lakata UNICA Venelakalla N:o 113 tai UNICA Kansilakalla N:o 120.

Veneen ulkopohja pohjustetaan hyvin ohuesti ohuella lyijymönjä-öljyvärillä, jonka kuivuttua raot ja kolot täytetään lyijymönjäkitillä ja toinen ohut sively tehdään lyijymönjävärillä. Tämän jälkeen maalataan pohja halutunsävyisellä Veneenpohjavärillä valmiiksi.

[s.29]

Sisäpohja pohjustetaan öljyämisen jälkeen ohuesti ohuella lyijymönjävärillä, raot ja rosot täytetään ja tasoitetaan lyijymönjäkitillä, jonka jälkeen pohja maalataan samaan tapaan ja samalla värillä millä vene muuten on maalattu.

2. Vanha vene

A. Lakkaus

Jos vanhaa lakkausta ei haluta poistaa, pestään pinta saippualla ja vedellä ja huuhdotaan puhtaalla vedellä hyvin puhtaaksi. Irtaantuva lakka raapitaan huolellisesti pois ja vanha lakkapinta hiotaan kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 1 tai 2 tahi vesihionnalla märkähiontapaperia N:o 220 tai 240 käyttäen, jonka jälkeen pinta pestään hyvin puhtaaksi hiontapölystä ja annetaan sen kuivua hyvin. Kohdast, joista vanha lakka on poistettu puuta myöten, pohjustetaan ensin vernissalla, johon on sekoitettu n. 10% tärpättiä. Noin tunnin kuluttua pyyhitään pinnasta pois se öljy, joka ei ole imeytynyt puuhun. Kuten jo monasti on huomautettu, on tähän käytettävä riepua, joka ei jätä nöyhtää pintaan.

Jos vanha lakka halutaan poistaa, tehdään tämä parhaiten värinpoistonesteellä NOPSA. Nopsaa sivellään pehmeällä siveltimellä runsaasti pinnalle ja muutaman minuutin jälkeen on lakkapinta pehmennyt niin että se voidaan raappia pois siklillä tahi terästasoittajalla. Tämän jälkeen pyyhitään pitnta puhtaaksi bentsiiniin kastetulla rievulla (ei trasselitupolla) ja hiotaan hiekkapaperilla N:o 1 tai 2.

Tämän jälkeen öljytään pinta vernissalla, jolloin jälleen tunnin kuluttua pinnalle jäänyt vernissa pyyhitään pois.

Muutaman vuorokauden kuivumisajan jälkeen tehdään ensimmäinen sively UNICA Venelakalla N:o 113.

Kun ensimmäinen lakkaus on kuivunut vähintäin pari vuorokautta, suoritetaan kevyt hionta hiekkapaperilla N:o 0 tai 1. jonka jälkeen viimeistelylakkaus tehdään UNICA Venelakalla N:o 113.

Veneen ulkopohja raapitaan, niin että irtaantuva väri huolellisesti tulee poistetuksi, jonka jälkeen koko pohja pohjustetaan ohuesti ohuella lyijymönjävärillä, raot täytetään lyijymönjäkittiin hierotuilla rohtimilla sekä tasoitetaan lyijymönjäkitillä. Tämän jälkeen sivellään koko pohjapinta vielä kerran ohuesti ohuella
[s.30]
lyijymönjävärillä ja viimeistelysively tehdään muutaman vuorokauden kuluttua halutunsävyisellä veneenpohjavärillä.

Sisäpohjasta on lika ja hiekka huolellisesti harjattava pois, jonka jälkeen pohja maalataan lyijymönjävärillä yhteen tai mieluimmin kahteen kertaan.

B. Maalaus

Veneen kyljet raapitaan raapinraudalla niin että irtonainen väri tulee huolellisesti poistetuksi. Jos vanha väri halutaan kokonaan poistaa, voidaan tämä tehdä siten, että pinta huuhtodaan vahvalla lipeäliuoksella, jolloin värikerrostuma pehmittyy niin että se voidaan raappia pois. Jos lipeä ei kykenisi maalikerrostumaa pehmittämään, voidaan se tehdä kuumentamalla puhalluslampulla, jonka jälkeen väri raapitaan pois raapinraudalla tai terästasoittajalla. (Katso siv. 27: Vene, josta vanha väri poistetaan.)

Tämän jälkeen pohjustetaan koko pinta ohuella lyijyvalkois-öljyvärillä, hohjakivellä hioen (hiontapohjustusmenetelmä). Pohjustusksen kuivuttua laastitetaan kaikki syvennykset öljyvahvalla täytevärillä tai Vene-täytevärillä ja koko veneen pinnalle tehdään uusi pohjustussively ohuella lyijyvalkoisöljyvärillä.

Pohjustuskäsittelyn kuivuttua muutaman vuorokauden, tehdään viimeistelysively halutunsävyisellä öljyvärillä.

Pohja käsitellään samalla tavalla kuin yllä vanhan, lakatun veneen pohjakäsittelystä selostetaan (siv. 19).

IV. Pyöröpuut

Maston kannen yläpuolella oleva osa öljytään vernissalla. Tunnin kuluttua pyyhitään pinnalla jälellä oleva vernissa pois. Muutaman päivän kuivumisajan jälkeen lakataan masto UNICA Ilmalakalla N:o 100 tahi UNICA Kansilakalla N:o 120.

Jos halutaan tehdä lakkaus kahteen kertaan, on ensimmäinen lakkaus hiottava kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 0.

Maston öljyäminen voidaan myös tehdä pellavaöljyllä yhteen tai kahteen kertaan, niin paljon kuin
[s.31]
öljyä imeytyy puun pintaan, mutta vaatii pellavaöljy pidemmän kuivumisajan ennenkuin sille voidaan lakkaus suorittaa.

Maston kannen alla oleva osa öljytään puunkyllästämisöljyllä TUNGOL.

Puomit ja muut pyöröpuut käsitellään kuten kannen yläpuolella oleva maston osa.

V. Erikoisia ohjeita

Pylpyrät (plokit) lakataan UNICA Venelakalla N:o 113.

Kaikki heloitukset ovat aina pidettävät kirkkaina ja puhtaina ja voidaan ne myös lakata.

Moottoriveneessä olevat metalliosat, kuten pakoputki y.m. sivellään pronssivärillä, johon käytetään UNICA Lämpöjohtolakkaa N:o 121. Tämä ohennetaan n.50-75% tärpättiä ja lisätään siihen tarpeellinen määrä halutunsävyisistä alumini- tahi kuparipronssia. (Katso siv. 37).
Moottooriin kuuluvien rautaosien maalaukseen käytetään n.k. konevärejä tahi myös KIRI Emaliväriä.

VI. Palkovene (Kanootti)

Uuden palkoveneen kangas öljytään pellavaöljyllä, jonka jälkeen sen on annettava kuivua pidemmän ajan, vähintäin pari viikoa. Käytännössä tehdään usein myös niin, että kangas öljytään vernissalla, joka kuivuu muutamassa päivässä.

Tämän jälkeen pohjustetaan koko kangaspinta ohuella lyijyvalkoisvärillä, jonka annetaan kuivua muutaman päivän. Sitten tehdään n.k. välimaalaus hieman paksummalla lyijyvalkoisvärillä, joka kuitenkin on siveltävä hyvin ohueen.

Noin kolmen päivän kuluttua tehdään viimeistelymaalaus. Yksinkertaisimmin suoritetaan tämä tavallisen paksuisella lyijyvalkoisöljyvärillä. Hienomman näköinen ja kestävämpi pinta saadaan jos tämän sivelyn päälle vielä sivellään Vene-emalia.

Palkoveneen maalataan usemmiten valkoisiksi myös pohjasta. Jos pohja halutaan toiseen sävyyn, voidaan sen sivelyyn käyttää halutun sävyistä öljy- tai emaliväriä.

[s.33]

Vesilinja, laitalistat ja istuinlaatikon listoitukset maalataan halutunsävyisellä UNICA tai KIRI Emalilla.

Jos kansikankaan laastitus tulee kysymykseen, tehdään tämä erikoisella VENE-täytevärillä yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan. Tämän jälkeen seuraa laastipinnan hionta kuiviltaan tai vesihiontamenetelmää käyttäen, hiontapohjustus, välimaalaus öljyvärillä tai Emalipohjavärillä, hionta ja valmiiksimaalaus VENE-Emalilla. Pääasiassa on tässä seurattava siv. 15 mahongin väriin maalattavan uuden veneen kajuutan katon maalauksesta selostettua menetelmää.

Istuinlaatikko öljytään vernissalla johon on sekoitettu n. 10% tärpättiä sekä pohjustetaanohuella lyijyvalkoisöljyvärillä ja välimaalaus tehdään halutun sävyisellä öljyvärillä. Viimeistelyyn voidaan käyttää jotain UNICA tai KIRI Emalin kulöötiä. Istuinlaatikon puutosat voidaan myös lakata UNICA Venelakalla N:o 113 tai UNICA Kansilakalla N:o 120.

Jos vanha palkovene on uudestimaalattava noudatetaan tällöin siv. 25 vanhan veneen kangaskannen uudestimaalauksesta selostettua menetelmää.

Faneerista tai laudoista tehdyn palkoveneen maalauksessa tai lakkauksessa noudatetaan edellä mäntyveneen maalauksesta tai lakkauksesta solostettua työtapaa.

------------------

[s.33]

AINEET

UNICA Venelakka No. 113
(Superfine Yacht Varnish)
Ei valkene vedessä.

Käytetään purje- ja moottoriveneiden hyttien, kansien ja ulkosivujen lakkaukseen ja ylimalkaan suojelemaan sellaisia kohtia, jotka usein tulevat olemaan vedessä. Paraslaatuinen lakka myös kaikkiin ulkotöihin. Kestää merivettä, happoja, laimeampaa lipeätä, kuten suopavettä y.m. Kuivuu 6-8 tunnissa saaden hyvin kestävän kiiltopinnan.

UNICA Venelakkaa ei saa ohentaa tärpätillä eikä siihen pidä sekoittaa sikkatiiviä, serotiinia, pellavaöljyä eikä muutakaan lakkaa, sillä jokainen liuotin tai muu sekoitus voi vaarantaa lakan kiiltoa ja kestävyyttä.

Lakkaa useamman kerran siveltäessä on allaoleva pinta ensin hiottava hienolla hiekkapaperilla tai märkähiontapaperilla N:o 240-280.

UNICA Venelakka ei siedä ankarampaa pakkasta. Kylmästä paksuksi käynyt lakka tulee huonelämmössä säilytettynä jälleen käyttökuntoiseksi. Asettamalla gallona hetkeksi kuumaan veteen voi tätä jouduttaa. Pakkanen voi kuitenkin pilata lakan kiiltokyvyn.

Ulkoilmalakka No. 100
(Superfine Air Varnish)

Erittäin vaalea, paraslaatuinen lakka kaikkiin ulkotöihin. Muodostaa erinomaisen kestäväkiiltoisen pinnan, joka kestää aurinkoa ja ulkoilman lämpötilan vaihteluita paremmin kuin muut lakat. Käytetään ulko-ovien ja ikkunoiden, laivojen kansihyttien, purje- ja moottoriveneiden kansien, pyöröpuiden,
[s.34]
(mastojen y.m.) y.m.s. lakkaukseen ja ylimalkaan ulkoilman ja koskeuden vaikutusten alaisiksi joutuviin töihin. Pesu saippualla ja vedellä tahi laimealla soodaliuoksella ei vahingoita kiiltoa.

Unica Kansilakka No. 120

Erikoislakka kansia, kansihyttejä, kajuuttoja, pyöröpuita y.m. laivanosia varten, jotka ovat voimakkaan auringonsäteilyn, sateen, kosteuden ja lämpötilan vaihtelujen vaikutuksen alaisina. Vaalea väriltään. Voidaan pestä laimealla soodaliuoksella. Kuivuu 10-12 tunnissa. Se ei kylläkään korvaa venelakkaa, mutta sitä voidaan edullisesti käyttää kaikkiin semmoisiin paikkoihin, jotka ovat enemmän ilman ja auringon kuin veden vaikutuksen alaisina.

4-tunnin
KIRI Ulkoilmalakka No. 182

Kaikenlaisia ulkopuolisia töitä varten. Kuivuu pintakuivaksi 2-3 tunnissa ja voidaan sen päälle tehdä toinen sively n. 4 tunnin kuluttua. Lakattu esine voidaan ottaa käytäntöön 6-7 tunn. kuluttua. On vaalea väriltään ja muodostaa hyvin nopeasti kuivuvan, mutta kuitenkin pysyväisesti joustavan ja kestävän, kauniskiiltoisen pinnan, joka kestää kaikkia lämpötilan vaihdoksia, kosteutta, suolavettä, happoja, suopavettä y.m.s. Tarkoitettu ulko-ovien ja ikkunoiden sekä purhe- ja moottoriveneiden ja laivojen kansien, kajuuttojen ja kansihyttien lakkaukseen. Nopean kuivumisensa vuoksi suositellaan tätä lakkaa kiireellisiin töihin.

VENE-emali
(Yacht Enamel)

Valkoinen emaliväri sisä- ja ulkotöitä varten.

Tämä emaliväri on erikoisesti tarkoitettu sellaisiin pintoihin, jotka usein ovat veden vaikutusten alaisina, tai joita on usein pestävä kylmällä, lämpimällä tai suopa-vedellä. Kestää muuttumatta kaikkia sään ja lämpötilan vaihdoksia, sekä laimeampaa lipeätä ja soodaliuosta.

VENE-EMALI on erinomainen emaliväri moot-
[s.35]
tori-, purje-, ja soutuveneiden ulkosivujen maalaukseen. Se on myös sopivin höyrylaivojen hyttien sisä- ja ulkopuoliseen lakkaukseen.

VENE-EMALI on valmistettu parhaimmista raaka-aineista tieteen viimeisiä saavutuksia väritekniikan alalla hyväksi käyttäen. Oikein käytettynä saavutetaan sillä ensiluokkainen tulos.

VENE-EMALIA voidaan tarpeen vaatiessa ohentaa bentsiinillä.

UNICA Enamel
Emaliväri

vastaa täydellisesti parhaita ulkolaisia laatuja, on tarkoitettu sekä ulko- että sisäpuolisia töitä varten. Kuivuu pintakuivaksi 8-10 tunnissa, muodostaen erittäin kauniskiiltoisen emalintapaisen pinnan, joka kestää aurinkoa, tuulta, sadetta ja suolavettä halkeilematta sekä voidaan pestä saippualla väriä vahingoittamatta.

UNICA Enamelia käytetään huonekaluihin, koritöihin, höyrylaivoihin, vesilinjaväriksi, raitio- ja rautatievaunuihin, sairaaloissa y.m. huoneistoissa, missä kestävää, kauniisti kiiltäävää pintaa halutaan.

UNICA Enamelia valmistetaan 22 väriä.

KIRI Emali

Erinomaisen kestävä, nopeasti kuivuva emaliväri. Tarkoitettu selä sisä- että ulkopuolisia töitä varten. Kuivuu noin 4 tunnissa. On helppo sivellä, tasaantuu hyvin ja muodostaa tasaisen, kauniisti kiiltävän emalintapaisen pinnan, joka on erinomaisen kestävä. Kestää aurinkoa, sadetta, tuulta, pakkasta sekä suolavettä ja kaikkia lämpötilan vaihdoksia halkeilematta sekä voidaan pestä saippualla ja vedellä kiillon siitä vahingoittumatta.

Tarkoitettu huonekalujen, ovien, akkunoiden, höyrylaivojen kansihyttien ulkoseinien, laivanhyttien y.m.s. lakkaukseen sekä raitiovainuja y.m. varten.

KIRI-Emalia toimitetaan 22 eri värivivahdusta.

Tikkurilan Emalipohjaväri

Paras pohjaväri KIRI, UNICA ja YEDDO emaliväreille. Kuivuu nopeasti muodostaen himmeän ja kovan pinnan, jota voidaan muuta-
[s.36]
man tunnin kuivumisen jälkeen hioa hiekkapaperilla, jonka jälkeen ainoastaan yksi viimeistelysively Emalivärillä on tarpeen. Säästää ja jouduttaa siten työtä. Valmistetaan ainoastaan valkoista.

Emalipohjaväri toimitetaan tahdasmaisena, ja on se ennen käyttämistä sekoitettava tärpätillä sopivan ohueksi.

Tikkurilan Veneenpohjaväri
( Yacht Bottom)

Veneenpohjaväri on viimeistelyväri purje- ja moottoriveneiden pohjia varten. Se on hyvin peittokykyinen ja kuivuu nopeasti. Pohjustetaan tavallisella mönjävärillä.

Tikkurilan Veneenpohjavärin tehokkuus merikasvien ja näkkien pohjaan tarttumisen estämiseksi kestää vertailun minkä ulkolaisen pohjavärin (tai n.k. patenttivärin) kanssa hyvänsä.

Tikkurilan Veneenpohjaväriä toimitetaan mustaa, ruskeata ja vihreätä.

Mustalakka D. T. N:o. 174
(Black Varnish)
on tarkoitettu laivojen pohjaväriksi. On erikoisesti sopiva kilpaveneiden "grafiteeraukseen." (Katso käyttöohjetta siv. 8.)

Tungol N:o 20
Puunkyllästämisöljy.

TUNGOL on erinomaisen tehokas kyllästämis- ja pohjustusöljy uusia purje-, moottori- y.m. veneitä sekä laivojen mastoja ja ulkopuolisia puuosia y.m.s. varten.

Purje- ja moottoriveneiden vesirajan yläpuolella oleviin ulkosivuihin on kuitenkin mieluummin käytettävä vernissaa, jota vastoin TUNGOL on edullisempi ulkopohjaan ja kaikkiin sisäsivuihin.

TUNGOL tunkeutuu puuhun ja kyllästää puun tehokkaammin kuin pellavaöljy. Ei muodosta kalvoa. Sivellään runsaanlaisesti ja seuraa-
[s.37]
vana päivänä pyyhitään kangaspalasella (ei trasselitupolla) pois se öljy, joka on jäänyt pinnalle, niin että ainoastaan puuhun imeytynyt öljy jää jälelle. Jo vuorokauden kuivumisajan jälkeen voidaan tälle pinnalle tehdän pohjustussively lakalla tai värillä. Vaikka TUNGOL-pinta vielä tuntuisikin tuoreelta, kuivuu sen päälle sivelty lakka kuitenkin hyvin.

TUNGOLIA voidaan haluttaessa ohentaa pienellä erällä tärpättiä, joka jouduttaa kuivumista.

UNICA Pronssitinktuura No. 102

Paraslaatuinen tinktuura alumini- ja kultapronssivärejä varten. Muodostaa kestävän pronssivärin lämpöjohtoja ja uuninluukkuja varten, sekä pronssilla väritettäviin puunpintoihin. Rautaesineet ovat huolellisesti puhdistettavat esim. lipeällä pesemällä, ennenkuin pronssiväriä sivellään. Muuten väri pian alkaa irtaantua.

Tikkurilan Oksalakka.

Erikoisspriilakka oksapaikkojen peittämiseksi. Ennenkuin uutta puunpintaa maalataan, ovat kaikki oksa- ja muut pihkaiset paikat siveltävät OKSALAKALLA, joka muodostaa niiden päälle kovan kalvon, mikä estää pihka-aineita tunkeutumasta maalin läpi. Käytetään myös yleensä kaikkeen pohjaeristykseen.

UNICA Lämpöjohtolakka No. 121
on väritön lakka, jota sinkkiin, toisiin väreihin tai alumiinipronssiin sekoitettuna käytetään keskuslämpöjohtojen ja lämmitettävien metalli-
[s.38]
esineitten maalaukseen. Väri ei muutu lämmön vaikutuksesta. Erinomaisen kestävä pronssitinktuurana moottorien pakoputkia maalattaessa.

Kuivia värejä käytettäessä on Lämpöjohtolakka 121 ohennettava n. 5-10% tärpättiä. Alumiini- tai kuparipronssia varten ohennetaan lakka 50-75% tärpättiä. Lämpöjohtolakasta tehty pronssiväri kestää kuumuutta paremmin, mitä enemmän lakkaan on lisätty tärpättiä.

Lyijyvalkoista.

Kaikkiin valkoisiin ja vaaleihin väreihin on käytettävä lyijyvalkoista ja suosittelemme erikoisesti kotimaista lyijyvalkoista. Parasta on ostaa lyijyvalkoinen valmiiksi öljyhierottuna.

Kromipetsi.

Kromipetsi, jota käytetään mahonkipintojen värittämiseen, valmistetaan siten että
50 grammaa kaliumbikromaattia liuotetaan n. ¼ litraan vettä. Kun seos on täydellisesti liuonnut, koetellaan sen värivahvuutta mahonkipuunpalasella. Jos se olisi liian tumma, lisätään vettä, kunnes halutunsävyinen väritysteho saadaan.

Kun on väritettävä vanha, ennen lakattu mahonkipinta, josta lakka on poistettu, on kromipetsiin lisättävä 5-25% ammoniakkia. Ammoniakkilisä vaikuttaa sen, että petsiliuos tunkeutuu syvemmälle puuhun.

Kaliumbikromaattia saadaan rohdoskaupoista.

Öljykitti.
(Ikkunalasikitti)

Öljykittiä saadaan ostaa valmiina. Sitä voidaan myös valmistaa seuraavalla tavalla:

Tavalliseen vernissaan lisätään 15-20% pellavaöljyä ja tähän seokseen liitua kunnes paksu tahdas muodostuu. Sitäpaitsi lisätään jonkin verran lyijyvalkoista. Kittiä vaivataan hyvin. Värillistä kittiä haluttaessa lisätään halutunsävyisiä kuivia värejä.

[s.39]

VENE-täyteväri

Tikkurilan Vene-täyteväri on erikoisesti valmistettu veneissä kysymykseen tulevaa laastitusta varten. Muodostaa sitkeän ja kestävän täytepinnan, jota on helppo hioa, myös vesihiontamenetelmää noudattaen.

Lyijymönjäkittiä
valmistetaan yksinkertaisesti sekoittamalla vernissaa ja lyijymönjää mahdollisimman paksuksi tahtaaksi.

Lyijymönjäväriä.
ei saada ostaa valmiina kaupoista, vaan sekoitetaan se yksinkertaisesti puhtaasta vernissasta ja lyijymönjästä sopivanpaksuiseksi sivelyväriksi. (Katso osaa: Yleistä, siv. 44.)

Maaliaineiden pikapoistaja NOPSA.

on erittäin tehokas öljylakkojen, öljy- ja emalivärien sekä selluloosalakkojen ja -värien poistoneste. On ennen käyttämistä hyvin sekoitettava. NOPSAA sivellään pehmeällä siveltimellä niin paksu kerros kuin sitä pinnalla pysyy. Liuottaa vanhan väri- ja lakkapinnan niin, että se muutaman minuutin kuluttua helposti voidaan pyyhkiä pois terästasottajalla tai siklillä.

Jos NOPSA yhdellä sivelyllä ei syövyttäisi vanhaa lakkapintaa tarpeeksi syvälle, sivellään sitä useamman kerran peräkkäin, mutta edellisen sivelyn liuottamaa kerrostumaa ei pidä välillä raappia pois, vaan on uusi sively tehtävä sen päälle. Täten imeytyy pintaan runsaammin poistonestettä, jonka vaikutuksesta lakkakerrostuma helpommin liuottuu läpeensä.

Kun vanha lakka- tai värikalvo näin on poistettu, pyyhitään pinta vielä hyvin puhtaaksi bentsiinillä tai tärpätillä ja on tämän jälkeen heti valmis uudelleen siveltäväksi värillä tai lakalla.

NOPSA ei vahingoita puuta. Pehmittää ja puhdistaa nopeasti myös vanhat maalissa kovettuneet siveltimet. On vaaratonta käsille ja voidaan sitä
[s.40]
myös käyttää liuottamaan vanhoja maalitahroja vaatteista, kangasta vahingoittamatta.

NOPSA on tulenarkaa, jonka vuoksi sitä ei pidä käsitelllä lähellä avovalkeaa.

Metalliesineet.

Veneiden heloitukset, lampetit, kynttilänjalat, ovenrivat, verhotangot, tarjottimet, pokaalit y.m. raudasta, messingistä, tinasta, kuparista, hopeasta j.n.e. vamistetut esineet lakataan
DICCO Metallilakalla No. 1036.

Lakkakalvo tulee aivan näkymätön mutta se estää metallipinnan ruostumasta, syöpymästä ja hapettumasta (oksideerautumasta) helpottaen siten suuressa määrässä niiden puhdistusta. Sively tapahtuu sopivimmin pienellä, pehmeällä hiussiveltimellä.

[s.41]

YLEISTÄ

Sivellin ja sen hoito

Veneen maalauksessa ja lakkauksessa käytetään pyöreätä sivellintä, 4-5 cm läpileikkaukseltaan, jolla väri tai lakka ensin sivellään pintaan sekä 3½" tai korkeintaan 4" levyistä tasottajasivellintä (mutlaria), jolla väri tai lakka silitetään tasaiseksi. Sitäpaitsi tarvitaan pieni, pyöreä sivellin sekä 1½" levyinen mutlari, joilla sellaiset paikat maalataan ja lakataan, joihin muuten on vaikea päästä. Mitä pyöreisiin siveltimiin tulee, niin on parasta ostaa ne valmiiksi sidottuina sekä hyvää laatua, jota paitsi on tarkastettava, että ne ovat hyvin tehtyjä, niin etteivät harjakset irtaannu siveltäessä. Viimeistelysivelyyn on käytetty, kulunut sivellin parempi kuin aivan uusi, jonka karkeat harjakset tekevät juovia väripintaan. Jos uutta sivellintä ei voida ensin käyttää pohjustusmaalauksessa, jossa harjaksien latvat kuluvat hienommiksi, hangataan sivellintä karkeaan hiekkapaperiin, esim. N:o 4.

1. Amerikkalaismallinen sivellin, pohjavärin sivelyä vart.
2. Pyöreä lakkasivellin. Samannäköistä sivellintä käytetään myös kaikkiin muihin värisivelyihin.
3. Pienoissivellin vesilinjaa ja listoituksia varten.
4. Tasottajasivellin lakkausta ja värien tasottamista vart.
5. Samoin.
6. Viivaussivellin vesilinjan, reunaviivojen y.m. viivausta varten.
7. Teräsharja.
8. Raapinlauta.
9. Teräslasta.
10. Sikli.
11. Puulasta.
12. Pesusieni.
13. Kumilasta.
14. Korkkilevy.
15. Pölyharja.

[s.42]

Uusi sivellin olisi myös aina pestävä suovalla tai saippualla ja lämpimällä vedellä ennenkuin sitä aletaan käyttää.

Hyvin tyydyttävä tulos saavutetaan uudella siveltimellä, jos sitä ensin käsitellään seuraavasti: Siveltimen harjakset painetaan lautaa vastaan ja parranajokoneen avulla leikataan ne tasaisesti viistoon siveltimen päätä kohti. Tämän jälkeen hiotaan sivellin hiekkapaperia N:o 4 vastaan tai vielä paremmin märkähiontapaperia N:o 80 vastaan, koska tämän pinta on terävämpi kuin hiekkapaperin.

Lakatessa smoinkuin maalatessakin on käytettävä ainoastaan puhdasta sivellintä.

Käyttämisen jälkeen sivellintä ei saa jättää kuivumaan, vaan on se heti huuhdeltava puhtaaksi tärpätissä. Jos maalaustyö keskeytetään vain lyhyemmäksi ajaksi, esim. muutamaksi päiväksi, voidaan väriin käytetty sivellin asettaa puhtaaseen veteen. Parempi kuitenkin on asettaa sivellin astiaan, joka sisältää vernissaa tai pellavaöljyä sekä tärpättiä, puoleksi kumpaakin. Ennenkuin sivellin uudelleen otetaan käytäntöön, on se huuhdeltava tärpätissä tai bentsiinissä puhtaaksi ja on valmis heti käytettäväksi.

Lakassa käytetty sivellin on samoin asetettava astiaan, jossa on pellavaöljyä tai vernissaa sekä tärpättiä, puoleksi kumpaakin, mutta voidaan lakkasivellintä myös säilyttää paloöljyssä. Veteen lakkasivellintä ei milloinkaa saa panna, sillä se kovettuu siinä.

Jos sivellin kuitenkin olisi kovettunut maalissa tai lakassa, pehmitetään se liuottamalla värinpoistonesteessä NOPSA, jonka jälkeen se huuhdotaan puhtaaksi tärpätissä tahi bentsiinissä.

Värien säilytys

Kun väripurkki on avattu, on sitä ensin puupuikolla t.m.s. hämmennettävä, niin että purkin pohjaan mahdollisesti vajonnut väri uudelleen sekoittuu. Väripurkkia ei pidä ravistaa, sillä silloin väriin voi muodostua ilmarakkuloita, jotka myöhemmin voivat tulla esiin rumentaen maalatun pinnan. Kun maalaustyö on valmis, on purkin kansi suljettava hyvin ja purkki säilytettävä viileässä paikassa. Jos väriä on jäänyt purkkiin, jota ei voida sulkea ilmatiiviillä kannella, voi väriä säilyttää pitemmänkin ajan kaatamalla sen pinnalle vettä, joka kaadetaan pois kun väriä jälleen käytetään. Jos väripinnalle olisi ilman vaikutuksesta muodostunut nahantapainen kalvo, on tämä hyvin huolellisesti poistettava esim. siten, että veitsellä irroitetaan kuori laidasta ja nostetaan varovaisesti pois. Muuten voi kuoren repeytyessä väriin sekoittua pieniä kuorihitusia, jotka rumentavat maalatun pinnan. Jos kuoren hitusia kuitenkin joutuisi väriin on parasta laskea väri suodatuskankaan lävitse.

[s.43]

Lakat.

Lakat ostetaan galloneissa. Sivelyä varten on lakkaa näistä kaadettava sopivaan, puhtaaseen purkkiin niin paljon kuin sitä kerraksi tarvitaan. Lakkagallona on pidettävä hyvin suljettuna työn päätyttyä. Jos lakkapintaan olisi muodostunut ketto, lävistetään se varovaisesti ja lakkaa kaadetaan reijästä ulos, jolloin on katsottava, että nahkahituria ei seuraa mukana.

Viimeistelysivelyä varten olisi muuten varminta aina siivilöidä sekä lakka että emalivärit, jotka purkissa ovat nahoittuneet. Tämä tehdään tarkoitusta varten hienosta siiviläkankaasta tehdyllä siivilällä. Vain täten voidaan olla varmoja siitä, että työ tulee tyydyttävä.

Ohennus.

Venelakkaa, Kansilakkaa tai Ulkoilmalakkaa ei pidä ohentaa tärpätillä tai bentsiinillä, eikä niihin saa sekoittaa serotiinia, sikkatiivia, pellavaöljyä, vernissaa tai muutakaan lakkaa tai öljyä, sillä jokainen ohennusaine tai muu sekoitus saattaa vaarantaa lakkauksen onnistumisen ja vähentää lakan kiiltoa ja kestävyyttä.

Edellämainitut lakat toimitetaan tehtaasta valmiissa sivelykunnossa. Toisinaan voi kuitenkin tapahtua, että lakka käy paksuksi, joko siitä, että gallonaa ei ole suljettu hyvin tai että kerran avattu gallona on seisonut varastossa pidemmän ajan. Tällöin on sitä tietysti ohennettava, mutta tulee tämän tapahtua hyvin varovasti ja parhaimmalla tärpätillä tai bentsiinillä. Liiaksi ohennettu lakka muodostaa n.s. laihan ja ohuen pinnan, jota ei mitenkään voida verrata normaalipaksuisen lakan muodostamaan pintakalvoon.

Pohjustus.

Kaiken pohjustuskäsittelyn pitää tapahtua huolellisesti, sillähuonosti tai virheellisesti toimitettu pohjustus saattaa aikaansaada sen, että valmis lakka- tai väripinta tulee epätasainen, himmeä tai ryppyinen, jota paitsi virheellinen pohjustus voi vaarantaa koko maalauksen kestävyyden.

Lakkaus ja maalaus

Lakka- ja värisivelyt on tehtävä kohtalaisen ohuesti.

Viimeinen lakka- tai emalivärisively on kuitenkin tehtävä hieman paksummalti kuin välisivelyt. Liian ohuesti sivelty viimeistelylakkaus jättää ruman pinnan.

[s.44]

Emaliväriä sivellään aina hieman paksummalti kuin öljyväriä.

Emalipohjaväriä sivellään myös kohtalaisen runsaasti, kuitenkaan ei niin että se valuu pystysuoralla pinnalla.

Lyjymönjäväri on aina siveltävä mahdollisimman ohuesti ja on itse värin myös oltava hyvin ohutta. Työmenetelmä-osassa sanotaan ulkopohjan maalausta koskevissa kohdissa, että lyijymönjävärin ensimmäistä sivelyä varten tulee olla ohutta ja toiseen sivelyyn hieman paksumpaa. Sopivat sekoitussuhteet tällöin ovat:

Ohut väri:
100 gr vernissaa
150 " lyijymönjää

Paksu väri:
100 gr vernissaa
200 " lyijymönjää

Näin sekoitettuna ja ohueen siveltynä on lyijymönjäväri paras veneenpohjassa veneenpohjavärien alla.

Laastitus

Laastitus toimitetaan n.k. laastutuslastalla (tasottajalla), joka tehdään koivupuusta.

Varsinaiseen laastitukseen ei pidä käyttää terästasottajaa. Tällaista käytetään vain öljykitin ja lyijymönjäkitin kittaukseen sekä vanhan värin poistamiseksi tarvittavaan raappimiseen.

Pyöreät ja kuperat pinnat laastitetaan kumista tai anturanahasta tehdyillä tasottajilla. Pinnan laadusta riippuen tehdään ne paksummasta tai ohuemmasta nahasta.

Puulastat ovat eri leveyttä, riippuen laastitettavasta pinnasta. Veneiden laastitusta varten on noin 10-12 cm leveä lasta sopiva, jonka ohella tarvitaan yksi kapeampi, n.4-5 cm leveä. SItäpaitsi tarvitaan n.k. aluslasta (aluspakkeli), joka voi olla leveämpi, esim. n. 15 cm. Laastitusta suoritettaessa pidetään tämä vasemmassa kädessä, sen päälle otetaan suurempi annos täyteväriä ja siitä otetaan pienemmillä lastoilla laastitukseen tarvittava väri.

Lisäksi tarvitaan n. 40 x 40 cm levyinen faneeri- tai peltilevy, jonka päällä täyteväriä vaivataan paksummaksi lyijyvalkoista tai liitua siihen lisättäessä.

Laastituslastat teroitetaan hankaamalla hiekkapaperiin, joka on asetettu tasaiselle alustalle. Tähän sopii parhaiten hiekkapaperi N:o 2.

Uuden puisen laastituslastan tulee seisoa vernissassa vähintäin vuorokauden, jonka jälkeen se on annettava hyvin kuivua ennenkuin se otetaan käytäntöön. Vernissa tekee lastan kovemmaksi.

Kun suurempia syvenyksiä on laastitettava on täyteväri tehtävä
[s.45]
paksummaksi kuin mitä se normaalisesti on. Tämä tehdään lisäämällä siihen lyijyvalkoista.

Täyteväriä ei saa levittää pinnalle liian paksuna kerroksena, vaan on laastitus tehtävä ohuin kerroksin useamman kerran. Alla olevan kerroksen tulee olla läpeensä kuiva ennenkuin seuraava laastitus tehdään. Kun n.k. viimeistelylaastitus tehdään, käytetään normaalipaksuista täyteväriä.

Astia, jossa täyteväriä säilytetään, on pidettävä hyvin suljettuna, niin ettei väri nahoitu tai kuivu. Laastitustyön loputtua painetaan purkin syrjissä oleva väri alas sopivimmin kumilastalla, täytevärin pinnalle pannaan paperi, joka sitä ennen on öljytty vernissalla, ja tämän päälle pannaan märkä riepu, jota aina pidetään kosteana. Jos purkissa on kansi, suljetaan tämä tai kannen puutteessa asetetaan purkin suun yli faneeri- tai peltilevy, jonka kautta vesi estetään hauhtumasta pois rievusta.

Jos puulasta on käynyt kuperaksi, saadaan se suoraksi lämmittämällä tulen edessä sen sisäänpäin taivuttunutta puolta.

Vanhan lakan tai värin poistaminen.

Vanha lakkapinta, samoin maalivärikerrostuma, etenkin jos siinä ei ole täyteväriä, voidaan useimmiten poistaa vahvemmalla lipeäliuoksella, joka pehmittää pinnan niin että se voidaan raappia pois raapinraudalla.

Tehokkaampi vaikutukseltaan on maaliaineiden pikapoistaja NOPSA. (Katso lähemmin osastoa: Aineet, siv. 39).

Jos vanha maalikerros on pääasiallisesti täytemaalia tai jos se on niin kovettunut, että edellämainitut apukeinot eivät kykene sitä liuottamaan, voidaan väripintaa pehmittää kuumentamalla sitä puhalluslampulla, jolloin samalla väri raapitaan pois terästasottajalla tai raapinraudalla.

Kun vanha väri on poistettu lipeällä, on pinta huuhdottava puhtaaksi puhtaalla, mieluummin lämpimällä vedellä ja sopivalla harjalla, jonka jälkeen sen on annettava kuivua hyvin, mikä voi kestää muutaman vuorokauden, ennenkuin pinta uutta käsittelyä varten öljytään.

Kun vanha lakka- tai väripinta on poistettu NOPSA'lla, pestään se bentsiinillä tai tärpätillä ja on heti valmis uudestaan käsiteltäväksi.

Kun vanha väripinta poistetaan puhalluslamppua käyttäen, raapitaan puupinta mahdollisimman puhtaaksi värijätteistä. Uutta käsittelyä varten pintaa ei tällöin tarvitse öljytä, vaan tehdään ensimmäinen ohut värisively hiontapohjustuksena, t.s. sively tehdään hohkakivellä hioen.

[s.46]

Lämpötila.

Sopivin lämpöaste venelakan ja vene-emalin kuivumiselle on huonelämpö. Lakkausta kuumassa auringonpaisteessa on ehdottomasti vältettävä. Liian suuri lämpö, myös paahtava aurinko, saattaa tehdä lakkapinnan ryppyiseksi tai pisaroivaksi, varsinkin jos lakkaa on runsaanlaisesti sivelty. Veneen maalauksen pitäisi senvuoksi aina tapahtua katoksen alla tai varjopaikassa.

Kovempi tuuli tai veto lakkaustilaisuudessa vahingoittaa myös pinnan kiiltoa. Kylmässä ja vetoisessa venevajassa lakkapinta voi kuivuessaan käydä himmeäksi, täplikkääksi tai ryppyiseksi. Kylmässä lakka myös kuivuu hitaammin.

Kylmä, kostea ja öljyinen pinta.

Kylmälle, öljyiselle tai likaiselle pinnalle ei saa koskaan sivellä lakkaa. Sellainen pinta on ensin puhdistettava pesemällä suopa- tai laimealla soodaliuoksella, jonka jälkeen se huuhdellaan puhtaaksi vedellä ja kuivataan täysin kuivaksi.

Keväällä kun veneitä pannaan kuntoon vesille laskettaviksi, on pinta yöpakkasen vaikutuksesta aamulla useinkin kylmä ja kostea. Sellaiselle pinnalle ei saa lakata, vaan on työ lykättävä päivemmälle, jolloin pinta on ehtinyt lämmetä ja kuivua.

Niinikään on sateen jälkeen odotettava siksi, että maalattava pinta on täysin kuiva. Ei riitä, että ainoastaan pyyhitään vesipisarat pois.

Veneen hoito syksyllä.

Kun vene syksyllä on nostettu venevajaan, puhdistetaan se huolellisesti sisältä ja ulkoa. Vedenpoistoreijät avataan, samoin myös kajuutan ovi ja kaikki luukut. Jos huomataan että kaikki vesi ei pääse poistumaan poistoreijistä, on näin jälelle jäänyt vesi tarkoin kuivattava sienellä.

Ulkosivut ja pohja pestään puhtaaksi vedellä. Pohja raapitaan puhtaaksi kesän aikana siihen mahdollisesti tarttuneista merikasveista, kotiloista, y.m.s. Jos pohjassa on irtaantuvaa pohjaväriä, raapitaan se tarkoin pois, että vesi pääsee helpommin haihtumaan veneen pohjasta.

Soutuveneessä huuhdotaan myös sisäpohjaan kerääntynyt hiekka ja muu likaisuus huolellisesti pois.

Jos vene säilytetään yli talven ulkona, on sen yli tehtävä katos, lumen ja sateen suojaksi. Tämän katoksen tulee olla vähintäin 20 cm kannen yläpuolella, jotta ilma pääsee vapaasti virtaamaan. Vene ei saa maata liian lähellä maanintaa.

[s.47]

Veneen hoito keväällä

Aikaisin keväällä, kun ilma alkaa lämmetä, tulee veneenomistajan huolehtia siitä, että kevätilma pääsee tuulettamaan venettä sisältä ja ulkoa. Kaikki luukut ja venttiilit veneessä ovat avattavat, ellei niin olisi tehty jo syksyllä. Hyvä on myös jos nyt raapitaan kaikki irtaantuva maaliaines pois, niin että kevätilma pääsee kuivattamaan puunpintaa.

Jos vene on venevajassa, ovat vajan ikkunat ja luukut samoinkuin ovetkin päiväksi avattavat. Jos vene on katoksen alla ulkoilmassa, poistetaan peitteet veneen sivuista. Kansi voidaan vielä suojata liian ankaralta auringonpaisteelta ja myös öisin kosteudelta. Peite ei kuitenkaan saa olla kiinni kannessa, vaan noin 20 sm sen yläpuolella, jotta ei ilman vaihtelu estyisi. Myöhemmin keväällä voidaan kannen peite päiväksi ottaa pois. Sateelta on kansi kuitenkin suojeltava.