Lyijyvalkoistehdas Grönberg ja Kumpp.
Tikkurila
[s.1]
Lyijyvalkoinen juontaa juurensa vuosituhansien takaa.
Vuosisatoja, jopa vuosituhansia on lyijyvalkoinen ollut kaikkein yleisimmin käytettyjä väriaineita. Sen kyky suojella lahoutumiselta, ruosteelta ja rappeutumiselta on tehnyt sen verrattomaksi kaikkeen ulkomaalaukseen. Jo vanhat egyptiläiset valmistivat ja käyttivät tätä väriainetta. Faaraoiden pyramiideista on löydetty useita lyijyvalkoisella siveltyjä esineitä. Valmistustaito levisi sieltä vähitellen muiden välimerenkansojen keskuuteen ja muinaiskreikkalainen kirjallisuus kuvailee monissa kohdin tätä suosittua väriä. Kemiallisten ilmiöitten ja kokoomusten puutteellinen tuntemus jätti kuitenkin nämä menetelmät hyvin alkeellisiksi.
Vasta kahdeksannellatoista ja yhdeksännellätoista vuosisadalla tieteitten ja tekniikan huimaava kehitys muutti lyijyvalkoisen valmistuksen todella järkiperäiseksi. Ja nykyisin on lyijyvalkoisen käyttö niin suuri, että n.20% maailman koko lyijytuotannosta käytetään sen valmistukseen. Tiedemiehet ovat useita vuosikymmeniä työskennelleet jonkun muun väriaineen keksimiseksi, joka täydelli-
[s.2]
sesti korvaisi lyijyvalkoisen. Kaikkien tunnettujen auktoriteettien mukaan tämä ei kuitenkaan ole onnistunut.
Vanhoja ja uusia valmistusmenetelmiä.
Lyijyvalkoinen on emäksinen lyijykarbonaatti. Ns. hollantilaisen valmistusmenetelmän mukaan kääritään lyijylevyt torvelle ja asetetaan seisomaan pystyyn sisältä lasitettuihin saviruukkuihin, joiden pohjalle on kaadettu etikkaa. Ruukut asetetaan riveihin hevosenlantaan tai karvariparkkiin, jossa ne saavat olla muutamia kuuakusia. Tällöin etikkahappo muuttaa lyijyn ilman hapen vaikutuksesta lyijyasetaatiksi ja samalla lannan tai parkin mädäntymisestä syntynyt hiilihappo erottaa lyijyvalkoisen asetaatista, jolloin etikkahappo jälleen vapautuu.
Ns. saksalaisessa kammiomenetelmässä tapahtuu samat muutokset, mutta paljon nopeammin. Täten saatu tuote puhdistetaan lyijyhiukkasista ja suoloista.
Uudenaikaisemmilla menetelmillä päästään vieläkin nopeampiin tuloksiin. Lyijyoksiidi liuotetaan etikassa emäksiseksi lyijyasetaatiksi, johon liuokseen johdetaan hiilihappoa, jolloin lyijyvalkoinen saostuu ja neutraalinen lyijyasetaatti jää liuokseen. Senjälkeen liuotetaan lyijyoksiidi uudelleen ja menetelmä toistetaan.
Vanhat menetelmät olivat hitaita ja epähygienisiä.
Vanhoilla menetelmillä, joista hollantilainen valmistustapa on tyypillinen esimerkki, kesti lyijyn muuttaminen lyijyvalkoiseksi useita kuukausia. Menetelmä kokonaisuudessaan vaati n. 3 kuukautta ruukkua kohti. Sellainen ajanhukka olisi
[s.3]
[kuva]
[s.4]
meidän päivinämme taloudellinen mahdottomuus. Laajempi tuotanto vaatisi lukemattomia ruukkuja, joiden valvontaan ja tarkastukseen vuorostaan tarvittaisiin niin suuri työvoima, että se ajan mittaan aiheuttaisi täydellisen taloudellisen perikadon. Senlisäksi täytyisi pitää aina suunnattomia lyijymääriä työn alaisena ja työ vaatisi myös tavattoman laajat tilat. Ja mistä lopulta saataisiin ne valtavat määrät hevosenlantaa, parkitsemisjätteitä y.m.s., joita mädäntymisprosessiin tarvitaan!
Tikkurilassa käytetään uudenaikaista ja järkiperäistä menetelmää.
Lyijyvalkoistehdas Tikkurilassa on alallaan maamme ainoa, mutta ei kuitenkaan ensimmäinen, sillä jo v.1848 perustettiin Vaasaan lyijyvalkoistehdas, joka Vaasan palon jälkeen lopetti toimintansa muutama vuosi myöhemmin. 1880-luvulla toimi myös Helsingissä, Töölön kaupunginosassa, lyijyvalkoistehdas, mutta se suljettiin pian, luultavasti viranomaisten määräyksestä.
Tikkurilan lyijyvalkoistehdas työskentelee uudenaikaisemman menetelmän mukaan. Lyijy tuotetaan sellaisessa muodossa, että se on mahdollisimman altista kemiallisille vaikutuksille. Tämä erikoisesti puhdistettu lyijy sulatetaan ja singotaan juoksevana vedenpintaa vasten, jolloin syntyy ohuita kuplaisia lyijylevyjä - työ joka vaatii sekä suurta tottumusta että taitavuutta. Senjälkeen näillä ohuilla lyijylevyillä täytetään erityisesti tarkoitusta varten rakennetut tornit, ja näiden tornien läpi pumputaan lyijyasetaatin emälipeä, johon syntynyt lyijyoksiidi liukenee.
Kyllästettyyn liuokseen lisätään nyt hiilihappoa erikoisissa sammioissa. Tätä valmistusvaihetta täytyy valvoa äärimmäisen huolellisesti ja tarkasti,
[s.5]
[kuva]
[s.6]
sillä valmiin tavaran laatu on kokonaan riippuvainen lipeän väkevyyssuhteista ja oikeasta karboniseerauksesta (hiilihapon lisäämisestä). Karboniseerauksessa lyijyvalkoinen saostuu kuten jo on mainittu kerrostuen sammion pohjalle. Lipeä juoksutetaan pois ja johdetaan uudelleen lyijytorneihin.
Lyijyvalkoinen kootaan senjälkeen suodatinpuristimeen ja pestään kunnes viimeisetkin lyijyasetaattirippeet ovat hävinneet, jotta saataisiin mahdollisimman puhdas tulos ja ettei värin käytössä myöhemmin ilmenisi mitään ikäviä yllätyksiä. Puhdistuksen jälkeen lyijyvalkoinen joutuu toiseen suodatinpuristimeen, josta lyijyvalkoiskakut kuljetetaan kuivauskaappeihin, jotta niistä haihtuisi viimeisinkin loppukosteus. Tai sekoitetaan lyijyvalkoiseen puhdistettua ja valkaistua raakaa pellavaöljyä, joten saatu tahna - jossa on 12-14 % öljyä - pakataan 50, 25, 10, 5, 2 ja 1 kilon tölkkeihin.
Kuiva tavara viedään kuivauskaapeista myllyyn, jossa se jauhetaan hienoksi, minkä jälkeen se joutuu pakkauskoneeseen ja pakataan 50 kilon astioihin. Tehtaan lyijyvalkoistuotanto on niin suuri, että se hyvin täyttää maamme tarpeen.
Kun lyijyvalkoista voidaan sävyttää kaikiksi eri väreiksi, soveltuu se mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Lukemattomat rakennukset kautta koko maailman, tehtaat, sillat, nostoranat, rautatiehallit suojataan lyijyvalkoisella luonnonvoimien tuholta. Niinikään lyijyvalkoista käytetään laajalti kauppa- ja sotalaivastoissa sekä erilaisissa merilaitteissa. Tehokkaampaa suojaa meren ja ilman tuhoavia vaikutuksia vastaan ei voi ajatella. "Lyijyvalkoinen on läpäisemätön panssari raudan ja veden välillä." Englannissa ja Yhdysvalloissa käy-
[s.7]
[kuva]
[s.8]
tetään yhä edelleenkin lyijyvalkoista kaikenlaatuiseen sisämaalaukseenkin.
Lyijy saadaan omasta lyijysulattimosta.
Yllämainittuun Tikkurilan lyijyvalkoistehtaaseen on liitetty kaksi muuta tuotantolaitosta, joiden tarkoittuksena on hankkia lyijyvalkoisvalmistukseen tarvittavia raaka-aineita - puhdistettua lyijyä ja hiilihappoa. Ensimainittua raaka-ainetta tuottaa n.s. lyijysulattimo. Tämä sulattimo valmistaa ensiluokkaista jalolyijyä erilaisista lyijyromuista: akkumulaattorihylyistä, lyijytuhasta, lyijymalmiyhdistyksistä sekä myöskin lyijyvalkoistehtaan omista jätetuotteista, lyijytorneihin hääneistä liukenemattomista osista sekä jäteveden sisältämästä liejusta. Sivutuotteinaan sulattimovalmistaa antimonaalilyijyä ja muita sekoituksia. Jokainen Tikkurilan jalolyijyharkko on merkkity Vermont-leimalla.
Suurin osa näistä harkoista käytetään lyijyvalkoisvalmistukseen ja loput joutuvat Suomen metallimarkkinoille. Tässä yhteydessä mainittakoon, että Tikkurilan lyijysulattimo ostaa vanhaa pehmeää lyijyä, levyjä, y.m.s. selluloosa- ja paperitehtailtamme, Orijärvi-"sligliä" (eräänlainen rikaste), akkumulaattorihylkyjä ja -liejua sekä laikkea lyijyromua, millä seikalla on oma huomattava kansantaloudellinen merkityksensä.
Hiilihappo saadaan Tikkurilan hiilihappotehtaasta.
Lyijyvalkoistuotannon toinen tärkeä raaka-aine on hiilihappo. Sen tuottajana on Tikkurilan hiilihappotehdas. Kuten tunnettua muodostuu kaikista hiilipitoisista aineista palaessa hiili-
[s.9]
[kuva]
[s.10]
happoa. Koska tässä tapauksessa hiilihapolta vaaditaan mahdollisimman täydellistä puhtautta, voidaan raaka-aineena käyttää ainoastaan todella puhtaita hiilipitoisia aineita, kuten ensiluokkaista koksia. Kivihiiltä, puuta, öljyä ja turpeita ei voida käyttää, koska ne palaessaan synnyttävät pahanhajuisia tislaustuotteita, jotka turmelisivat hiilihapon. Hiilihapon valmistuksessa on monta eri astetta, joiden tuloksena on hajuton ja täysin puhdas juoksevaan muotoon puristettu hiilihappo.
Juokseva hiilihappo täytetään teräsastioihin, joihin mahtuu 20, 10 ja 5 kg juoksevaa hiilihappoa - ja myydään virvoitusjuomatehtaille, olutanniskelijoille, jäähdyttimöille, meijereille, palokunnille, sairaaloille y.m.s. Suuri osa TIkkurilan valmistamasta hiilihaposta käytetään kuitenkin lyijyvalkoisen valmistukseen.
[s.11]
[kuva]
[s.12]
Tärkeänä edellytyksenä näille kolmelle teollisuuslaitokselle on hyvän ja kylmän pohjaveden saanti, sillä täydessä käynnissä ollessaan ne käyttävät yli 40,000 litraa tunnissa.
Lyijyvalkoistehdas ja Hiilihappoyhtiö Grönberg ja Kumpp., joiden pääoma on 3,600,000 mk, perustettiin v.1928. Toimitusjohtajana on yhtiöiden perustaja Artur Grönberg ja tehtaiden isännöitsijänä toimii herra Kurt Grönberg.
G. W.
[takakansi]
Helsinki
Kauppalehti Oy:n Kirjapaino
1935
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti