Kaswien käyttäminen wärjäämiseen.

Uudenkaupungin Sanomat 72, 6.7.1916

Nyt kun kaikki wäriainekset owat tuntuwassa määrässä kohonneet ja monia wärejä on aiwan mahdoton saada ostetuksi kaupoista, lienee tärkeää kiinnittää huomionsa kaswien käyttämiseen tarkoitukseen, kuten ennen muinoin maassamme owat käyttäneet esiwanhempamme.

Tämä wärjäystapa on joutunut kumminkin kansan keskuudessa unhoituksiin, kun n. k. "pakettiwärit" ilmestyiwät kauppoihin. Lienee nyt syytä kuitenkin kiinnittää huomio uudestaan wanhoihin wärjäystapoihin, ja löytyyhän maassamme monia puu- ja kaswiaineita käytettäwissämme. Jos kohta wärjäyksessä kuluukin jonkun werran enemmän aikaa kuin pakettiwärit waatiwat, niin sen korwaa ainesten halpuus, ja kaswiwärit soweltuwat niinhywin willan kuin pumpulin wärjäämiseen. Tarkoitukseen woi käyttää kuorta, lehteä sekä koko kaswia. Toisia kasweja woi wärjäykseen käyttää ainoastaan niiden tuoreina ollessa, koska ne kuiwatessa menettämät suuren osan wäriaineistaan. Toista taasen woi käyttää sekä kuiwattuina että tuoreina. Sellaiset kaswit, jotka owat käytettäwät tuoreina, eiwät edes saa kuihtuakaan, waan owat heti käytettäwät. Sellaiset, jotka aiotaan säilyttää, owat ensin hywin ja nopeasti kuiwattawat siimeisellä paikalla; kuiwatessa owat ne usein käännettäwät, etteiwät waan pääsisi homehtumaan. Kun kaswit owat aiwan kuiwat, pannaan ne säkkeihin ja säilytetään kuiwalla paikalla.

Wärjäykseen aiotut kuoret kerätään kewäällä, kun puut owat mahlassa, jolloin ne helposti irtautuwat puusta. Puista, jotka jo owat sammaltuneet, ei pidä ottaa kuorta; nuorissa oksissa kuori ei wielä sisällä wärjäykseen riittäwää määrää wäriainetta.

Wärjääminen tapahtuu paraiten kupari- eli emaljikattilassa; rautapadassa wäri ei tule puhdasta eikä kirkasta.

Puunkuoret taitetaan pieniin palasiin ja keitetään riittävässä määrässä wettä, kunnes wäriaine on niistä lähtenyt. Uutos (keitewesi) siiwilöidään ja lanka keitetään siinä. Ensin on lanka huolellisesti pestäwä ja alunoitawa.

Alunoitseminen tapahtuu siten, että lanka ½tuntia keitetään alunaliuoksessa, joka saadaan siten, että kutakin lankakiloa kohti lasketaan 150 grammaa alunaa liuotettuna 30—40 litraan wettä. Toiset wärit eiwät tarwitse ollenkaan alunoimista.

Harmaan lepän kuorta voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Kuoria keitetään 3 à 4 tuntia. Keitos siivilöidään ja alunoitua lankaa keitetään siinä noin ½-1 tuntia. Lanka saa keltaisenharmaan wärin. Panemalla keitokseen 10—15 gr. rautawihtrilliä saa wärin tumman harmaaksi, jopa melkein mustaksi.

Tuomen kuorta käytetään kuten harmaan lepän kuortakin. Tuomen kuori antaa punertawan harmaan wärin. Joll'ei rautawihtrilliä käytetä, antaa se waaleanpunaisen wärin.

Koiwun kuori antaa keltasenharmaan wärin.

Pajun kuorta ei woi tuoreena käyttää wärjäykseen. Wasta seuraawana wuonna sen jälkeen, kun se on korjattu, woi sitä siihen käyttää, ja antaa se silloin kauniin pronssiruskean wärin; jos kauwemman ajan keittää, antaa se ruskean wärin. Kuorta keitetään 2-3 tuntia ja siiwilöidään. Lankaa ei alunoida, mutta sama määrä alunaa, kuin mitä langan alunoimiseen käytettäisiin, pannaan yhtaikaa langan kanssa kattilaan.

Wärjäyksen jälkeen owat kaikki langat pestäwät joko suopa- eli saippuawedessä.

Kasweista mainittakoon kanerwa. Kun kanerwa on kaswanut uusia wesoja, leikataan nämät ja kuiwataan; myös woi niitä käyttää tuoreina. Kanerwaa woi wärjäämiseen käyttää, kunnes se alkaa kukkia.

3 kiloa tätä kaswia keitetään 3—4 tuntia; alunoitu lanka keitetään siiwilöidyssä keitoksessa ½—2 tuntia, riippuen siitä, tahdotaanko wäri tummaksi wai waaleaksi. Antaa willalle ja pumpulille woimakkaan keltaisen wärin. Jos keittämistä uudistetaan useampi kerta samassa tai uudessa keitoksessa sekä annetaan langan joka keittämisen wälillä kuiwaa, saadaan kauniita pronssikeltaisia wärejä. Jos kanerwa keitetään rautapadassa, tulee wäri wiheriänkeltaiseksi.

Lieko kerätään kewäällä ja kuiwataan. Kaswista otetaan 1 kilo ja keitetään hywästi 3-4 päiwää peräkkäin, jonka jälkeen keitos siiwilöidään ja alunoimaton lanka pannaan siihen. Keitos lankoineen saa taasen seistä 3-4 päiwää ja keitetään kerta päiwässä. Saadaan kaunis harmaankeltainen wäri. Keittämällä näin wärjättyä lankaa miedossa sinipuulastu-keitoksessa saadaan kaunis tummansininen wäri.

Suolaheinä. Lehdet ja warsi käytetään tuoreina ennen kukkimista. Rautapata käytetään suolaheinällä ja annetaan kiehua tunti. Siiwilöidyssä keitoksessa keitetään alunoimaton lanka 1 tunti ja saa se silloin harmaanwihreän wärin. Kun se keitetään wahwassa sinipuulastukeitoksessa, saa lanka kauniin ja pysywäisen mustan wärin.

Ahomataran juuria kootaan ennen kukkiimista, puhdistetaan ja kuiwataan. Juuret leikataan hienoiksi ja keitetään yhdessä langan kanssa, jota on alunoitawa joko yksinomaan alunalla tai 200 gr:ssa alunaa ja 75 gr:ssa wiinikiweä. Saadaan kaunis punainen wäri. Jos wäri tahdotaan tummaksi, on käytettäwä sama paino juuria ja lankaa.

Kiwisammal (kiwentiera) Jäkälä ja lanka pannaan kerroksittain kattilaan tai pataan; Wettä laadetaan siihen sen werran, että se hywin peittää jäkälän, sekä keitetään hiljaa 4—6 tuntia ja annetaan hautua, kunnes se on jäähtynyt. Jos keittämistä uudistetaan useamman kerran, saa lanka hywin tumman wärin. Jos keittäminen tapahtuu kattilassa, tulee wäri keltasenruskeaksi, mutta rautapadassa punaisenruskeaksi.

Nytt sätt att färga bomull amarant-rödt

Hushållningsjournal, marraskuu-joulukuu 1807

Amarantfärgen liknar purpur och sättet att färga saffian med färnbock kom till av en händelse. Bomullsgodset kokas rent i vatten och betas sedan med svensk och romersk alun, blyvitt, alikantisk soda och fernbock. Efter kokningen vrider man varsamt och torkar. Vändes ofta under torkningen.

Färgning med krapp.
Holländsk krapp tillsätts till vatten och ljummas. Öka värmen, dock inte till kokning. Efter ett par timmar lägges godset på ett vitt halster och sköljes sedan i rinnande vatten. Man har nu en vacker röd färg.

Färgning i fernbocksspad.
Raspad fernbock lägges i en läratpåse och sänks i vatten. Spadet kokas och godset lägges på botten av kitteln. Sköljes och vrides tills vattnet är klart.

Färgen är beständig och lika vacker, som den som färgats med koschenill.

Phosphorescent Paint Patented.

Manufacturer and builder 9, 1879

It is reported that quite recently a patent has been secured in England for the use of phosphorescent salts, such as sulphid of lime, of strontium, of barium, etc., for the purpose of illumination by mixing them with paint or varnish for wall papers, coating house fronts to make them luminous at night, etc., as was suggested by us on page 67 of our March number for 1878. At present the patentee only covers clock faces to make them visible at night, but by his new patent he claims it for all kinds of lighting purposes - streets, ships, buoys, and also objects in the signal service. Our readers must know that this class of substances possesses the very curious and interesting property of storing up light from the sun or electrical discharges, and gradually radiating it out when it is dark.

Lippukysymyksemme. Uusi valmistelu välttämätön.

Uusi Suometar 8, 8.1.1918

Lähetettyjä kirjoituksia.

U. Suomettaren Toimitukselle.

Lippukysymyksemme lähestyy nyt - kesken kaikkea muuta - ratkaisuaan, ja siinä on otettava lopullinen kanta. Lippukomitea on tehnyt tunnetun sekavin tuntein vastaanotetun ehdotuksensa, senaatti on sen nojalla laatinut oman, edellisestä poikkeavan ehdotuksensa, joka on myöskin tunnettu. Eduskunnan on valmistauduttava tekemään ratkaiseva päätöksensä. Ovatko mielipiteet tässä asiassa jo kyllin vakaantuneet?

Kumpaisenkin ehdotuksen mukaan on Suomen päälipuksi tuleva punakeltainen leijonalippu. Tällä kannalla ollaan varmaan yleisesti, joskaan ei vielä aivan yksimielisesti maassa. Ehdottomasti itsestäänselvää ei kyllä ole, että Suomen Suuriruhtinaanmaan vaakunasta on tuleva myöskin SUomen Tasavallan vaakuna, mutta ei ole esitetty pätevää syytä, miksi poiketa historiallisesta perinnöstä. On ylvästä viitata neljättä vuosisataa vanhaan vaakunaan ja lippuun. Niiden olemassaolo osottaa, ettemme ole mikään nousukas kansojen joukossa, vaan että meillä on takanamme menneisyys. Tämä lippu on senvuoksi oleva edelleenkin meidän.

Mutta senaatti on jo leijonalippuunkin ja vielä enemmän kauppalippuun nähden poikennut lippukomitein ehdotuksista. Se on siinä ollut kahdessa suhteessa oikeassa.

Ensinnäkin siinä, että se ei lippukomitean tavoin ehdota leijonalippua nimenomaan Suomen kansallislipuksi, vaan Suomen viralliseksi valtiolipuksi. Kun mielipiteet kansallisvärikysymyksessä ovat niin vastakkaisia, kuin ne meillä vielä ovat, ei ole mahdollista eduskuntapäätöksellä määrätä jotain lippua maan kansallislipuksi. Sen voi ajanoloon ratkaista ainoastaan kansan oma käytäntö.

Senaatti on oikeassa myöskin siinä, että nykyisestä erimielisyydestä lippukysymyksessä ei voida päästä muuten kuin kompromissin, yhteensovittelun avulla.

Lippukomitea puolestaan ei ole tahtonut tietää tästä mitään. Se on väkipakolla ja - täytyy sanoa - häikäilemättä tahtonut semmoisenaan aina läpi toisen "väripuolueen" kannan, ehdottaessaan, että myöskin kauppalipun ja siihen perustuvat luotsi-, tulli- ja postiliput tehtäisiin punakeltaiset. Subjektiivisista kauneusnäkökohdista puhumatta on sen ainoana perusteena tällöin ollut maamme vanha vaakuna väreineen. Komitea on ehdotusta tehdessään tahtonut asettua historialliselle pohjalle, mikä on aivan oikein, mutta kuitenkaan se ei silloin ole kiinnittänyt mitään huomiota siihen tosiasiaan, että myöskin sinivalkoinen on Suomessa nyt jo historiallinen väri. Verrattomasti suurin osa siitä sivistystyöstä, kansallisisesta herätys- ja kaikinpuolisesta edistystyöstä, mitä puolen vuoisadan kuluessa nykyisen valtiollisen ristiriidan aikaan saakka maassamme on tehty, on tapahtunut juuri sinivalkoisen väriyhtymän merkeissä. Mitä kansamme nyt on ja mihin se kykenee, mitä se nyt []asta tahtoo, se on lähinnä juuri tämän viimeisen, suurta ja nopeata nousua aikaansaaneen puolivuosisadan ansiota; enemmän sen kuin minkään muun. Sinivalkoinen lippu ei ollut enää, niinkuin on väitetty, vain "hempeän runoilijan sinivalkoinen oikku", vaan nuo värit, olipa niiden alkuperä mikä hyvänsä, muodostuivat meille suuren aikakauden väreiksi. Juur isellaisina niistä nyt pidetään kiinni. Niiden hylkiminen voi olla suhteellisen helppoa niille piireille maassamme, joiden osana oli olla [jarruna?] tuon aikakauden uusien pääaatteiden, suomalaisuuden ja kansanvaltaisuuden, voitokkaasti raivatessa tietään. Mutta tämä ei muuta sitä, että joka niitä polkee, se on mukana koettamassa katkoa historiallisen kehityksen yhtenäisyyttä ja mikäli tunnus- ja kansallisväreillä on kansojen elämässä mitään merkitystä, taistelemassa parhainta vastaan, mitä laajat kansamme piirit tuntevat värisymbooleina perineensä isiltään. Tähän on lippukomitea pyrinnöissään hairahtunut.

Senaatti on tätä välttääkseen turvautunut siihen, mihin valtiollisessa elämässä ehtimiseen on turvauduttava: kompromissiin. Ikävä vaan, että sen valitsema tie on ollut onneton. Se on kauppalipussa yhdistänyt kaikki neljä väriä samalle kansalle ja vielä niin asetettuina, että eri väripintoja lipun toisesta laidasta toiseen lukien, tekipä sen mitenpäin tahansa, tulisi olemaan kokonaista seitsemän! Siinäkin tapauksessa, että keltaista ristiä ympäröivät sinivalkeat juovat tehtäisiin kapeat, olisi lipun kijravuus kuitenkin huutava. Tämä ehdotuksen täytyy kaatua omaan mahdottomuuteensa. Lippukomitean pyrkimys puhtaisiin väreihin on sittenkin ollut parempi.

Komporimissi on tehtävä toisin, niin että väripuhtauden periaatetta ei loukata ja että eri mielipiteille jaetaan paremmin oikeutta.

Jos kumpi hyvänsä puheenaolevista ehdotuksista toteutaan, on selvästi oleva seurauksena, että valtiolipun ja kauppa- (luotsi- tulli- ja posti-)lipun ohella maassamme miltei kaikkialla tulee liehumaan vielä kolmas: sinivalkoinen lippu. Edellisten kannattajat tulevat kyllä sanomaan sitä vain "fantasialipuksi", mutta sen käyttäjät pitävät sitä kansallislippuna. Ja niin on erimielisyys ja "lippusota" jatkuva.

Tämä voidaa välttää ainoastaan sillä tavoin, että lippukysymyksen ratkaisussa nyt tehdään kumpaisellekin puolelle oikeutta. Kun valtiolippu kerran tulee punakeltainen, on kauppa- (luotsi-, tulli- ja posti-)lipusta tehtävä sinivalkoinen. Skandinavilaisystävyydelle tehtäköön mielllään se myönnytys, että värit asetetaan pystyristin muotoon, mieluummin kuitenkin niin, kuin Turun ja Viipurin laivapäällikköyhdistykset ovat ehdottaneet, että sininen risti tulee valkealle pohjalle. Onko esim. Tietosanakirjan lippukartassa sen uljaampaa ja miellyttävämpää lippua kuin ne kaksi, missä on täysi pystyristi valkoisella pohjalla: Englannin ja Saksan sotaliput? Sopiva, innostunut taiteilija vaan tällä pohjalla työhön, ja meillä on kohta lippu, josta voimme olla ylpeät! Ennenaikaista on vielä mennä sanomaan yksityiskohdista mitään tarkempaa: olisiko esim. tuo sininen risti halkaistava sen keskellä joka suuntaan lipun laidasta toiseen kulkevalla, keventävällä valkoisella juovalla; tulisiko lipun yläreunaan sirotettavaksi Viipurin laivapäällikköyhdistyksen ehdottamat yhdeksän ruusua, vai olisiko siihen ehkä (varsinkin luotsi- ja tullilipuissa) asetettava punaisella pohjalla Suomen leijona, liian monien värien välttämiseksi sopivimmin valkoisena. Miten lipun yläkulma järjestettäneekin, mahdotontahan ei ole, että se kauppalipussa myöhemmin on varattava Viron väreille. Mutta tästä aivan riippumatta vaatii lippukysymys uudistettua valmistelua. Ellei virallista, niin kuitenkin yksityistä. Ennen kaikkea on nyt heti saatava tunnustetuksi oikeudenmukaisemman kompromissin tarve, kuin se, mitä hallituksen ehdotus edustaa.

Tätä varten on maamme sinivalkoisen kansan nostettava voimakas, päämäärästään tietoinen liike. Sen päävaatimuksina täytyy olla:

1:0 Maan viralliseksi valtiolipuksi punakeltainen, leijonalippu.

2:0 Kauppa- (luotsi-, tulli- ja posti-)lipuksi sinivalkoinen lippu pohjoismaisen pystyristin muodossa.

Muu kaikki on tässä asiassa vähemmän tärkeätä.

- E. K-I.

Suomen lippu. Muutamia yleisiä näkökohtia.

Uusi Suometar 8, 8.1.1918

Lähetettyjä kirjoituksia.

U. Suomettaren Toimitukselle.

Sekä senaatti että sen asettama lippukomitea ovat yhtä mieltä siitä, että leijonalipun tulee olla virallinea valtiolippumme, ja toteavat niinollen että sen tekijät, punanen ja keltanen, ovat maamme värit. Luonnoksessa kauppalipuksi on komitea noudattanut johdonmukaisuutta ja ehdottanut lipun muodoksi keltasen ristin punasella pohjalla sekä lisäksi, välttääkseen sekaannusta Tanskan lipun kanssa, sijoittanut ylempään sisänurkkaan Suomen vaakunaan kuuluvat yhdeksän ruusua. Ikävä kyllä, ei senaatti ole yhtynyt tähän kauniiseen ja hyvin perusteltuun ehdotukseen, vaan on sen sijaan esittänyt erään uuden mielikuvitelmallisen luonnoksen. Senaatti näet ehdottaa, että keltanen risti reunustettaisiin kahdella juovalla, joista sisempi olisi sininen, ulompi valkonen, ja väittäen että nämä juovat täyttäisivät saman tarkoituksen kuin ruusut komitean lipussa, ehdottaa, että jälkimäiset jätettäisiin kokonaan pois.

Jos kerran tunnustetaan, kuten senaattikin ehdotuksessaan valtiolipuksi on tehnyt, että Suomen värit ovat punanen ja keltanen, tulee niittten esiintyä kauppalipussa samassa suhteessa kuin valtiolipussakin, s. o. keltanen suorastaan punasen rinnalla. on niin ollen paheksuttavaa täydelleen erottaa yhteenkuuluvat päävärit sijoittamalla väliin toisarvoisia värejä, ja on se sitäkin suurempi virhe, koskapa se kaunis hehku, minkä keltanen väri saa ollessaan välittömästi punasen vierellä, heikkenee, jos näitä värejä toisistaan erottaa joku juova, olkoonpa se sitten minkä värinen tahansa. Tarkastelemalla senaatin ehdottamaa lippua etäämpää (esim. Waseniuksen kirjakaupan ikkunaan asetettuja lippuluonnoksia kadun toiselta puolen tai Esplanadin keskestä) voi jokainen saada vakuuden siitä, ettei sinivalkosta reunaa lainkaan voi erottaa; se ainoastaan samentaa ristin keltasta vaikutusta. Olettaen että sekä keltanen että punanen väri kummassakin luonnoksessa on aivan sama, vaikuttaa risti senaatin lipussa vaaleammalta kuin täyskeltanen risti toisessa, riippuen siitä, että sitä punasta vastaan rajoittaa valkonen, siis vaaleampi kuin keltanen. Läheltä katsoen on sinivalkonen reuna silmää loukkaava, etäämpää se taasen tekee ristin värin määräämisen vaikeammaksi eikä niinollen ole miksikään hyödyksi, tuottaa päinvastoin suoranaista vahinkoa. Kun edelleen otetaan huomioon, että mainitut havainnot voi tehdä puhtaita, haalistumattomia värejä tarkastettaessa, joista saadaan edullisempi vaikutus kuin haalistuneista ja tahraisista havaitaan helposti kuinka mahdoton senaatin ehdotus on.

Verrattaessa toisiinsa molempia yllämainittuja ehdotuksia niitten yksinkertaisuuteen ja valmistamishelppouteen nähden, täytyy tässäkin tärkeässä suhteessa epäilemättä asettaa komitean ehdotus etusijaan, koskapa senaatin luonnosta vielä vahingossa vääriä mittasuhteita käyttämällä voi helposti huonontaa.

Ainoa peruste, mikä on voinut olla senaatin ehdotuksen pohjana, on toivomus saada mukaan sinivalkoiset värit, joita muutamat henkilöt edelleenkin tahtovat asettaa etusijalle. Tämä seikka olisi ollut niin esitettävä, ettei luonnos esiintyisi sellasiten perustelujen tukemana, mitkä eivät kestä asiallista arvostelua. Luonnos on siis sovitteluehdotus, joka nojautuu mieskohtaisiin makuvirtauksiin ja käytännössä olleisiin väriyhtymiin. Ne aivan uudet olosuhteet, joihin me olemme joutuneet, vaativat kuitenkin luopumista katsantotavoista ja muodoista, jotka ovat menneinä aikoina olleet selitettävissä. Hallituksen ehdotuksen hyväksyminen olisi varsin valitettavaa, sillä sen kautta me avoimesti ja ikiajoiksi itsellemme ja koko maailmalle osottaisimme täydellistä yksimielisyyden puutetta sellaisena aikana, ja sellaisessa kysymyksessä, jossa sen olisi tulllut olla helposti saavutettava. Senaatin lippu ei sovi meille, koskapa se muistuttaa aikoja, jotka, kuten toivomme, eivät milloinkaan palaa, sen sijaan että se viittaisi eteenpäin uusiin pyrkimyksiin ja parempiin olosuhteisiin.

Koskapa puheenaoleva lippuehdotus voi antaa aihetta siihen, että sinivalkoiset värit jälleen otetaan puheeksi, lienee paikallaan antaa niistä kansallisväreinämme sekä niitä pääväreinään käyttävistä kauppalippuehdotuksista yleispiirteinen arvostelu. Ainoa syy, mikä voidaan esittää sinivalkosten värien hyväksi, on että osa kansaamme on muutamien vuosikymmenien kuluessa käyttänyt niitä mielikuvituksen luomissa lipuissa. Tämä ei voi yksinään oikeuttaa ni saamaan sijaa maamme lipussa. Jos sinivalkoset värit olisivat vastakohtana muille maille jotakin Suomelle erikoisen tunnusomaista, voisi käsittää sen itsepäisyyden, mitä muutamat niitten puoltavat osottavat. Mutta kaukana siitä: sinivalkoset värit ovat päävärejä Kreikan, Baierin sekä lisäksi Argentinan, Guatemalan, Honduraksen, Kuban, Nikaraguan, Salvadorin ja Uruguain lipuissa. Punakeltaiset värit yksinään esiintyvät sitävastoin ainoastaan Espanjan lipussa.

Siirtyessämme sitten niihin lippuehdotuksiin, joita on tehty käyttämällä sinivalkosia värejä pääväreinä, esimerkiksi valkonen risti sinisellä pohjalla, vaakuna lipun keskessä, tai leijonalippu pienennettynä yläkulmassa, havaitsemme että keltanen väri esiintyy näissä luonnoksissa niin aliarvoisena, että valkosinipunaset värit muodostavat päävärit. Yksinomaan jo tämä tosiseikka on niin painava syy ei ainoastaan viimemainittua ehdotusta vaan vieläpä kaikkia neliväriyhdistelmiä vastaan, että on suorastaan hämmästyttävää, että hallituksemme on voinut tehdä ehdotuksen, joka nojautuu sellaiseen yhdistelmään.

Tehdyistä punakeltasista lippuluonnoksista lienee syytä kosketella muuatta, jota useampia kertoja on ehdotettu, nimittäin punanen risti keltasella pohjalla. Huolimatta siitä, että värit tässä ehdotuksessa esiintyvät väärässä järjestyksessä, saattaisi se kuitenkin olla harkitsemisen arvoinen, jos se olisi kauneussuhteissa edullisempi kuin oikea värijärjestely, nimittäin keltanen punasella. Mutta ettei asianlaita lainkaan ole niin, voi jokainen itse kokeilemalla havaita; verailu Espanjan kauppa- ja sotalipun välillä on myös valaiseva. Edellisellä on nimittäin keltainen, jälkimäisellä punanen pohjaväri.

Ylläolevan selvitykse ntulokset osottavat, ettei mitään muuta ehdotusta edes jossain erikoisessa suhteessa voi asettaa komitean tekemän ehdotuksen tasalle. Siinä yhtyvät yksinkertaisuus ja arvokkuus, mikä onkin todellisen lipun ihanne, se nojautuu historialliselle pohjalle ja on kauneuden kannalta epäämättömästi muita patempi sekä on lisäksi, ruusuja lukuunottamatta, tullut verrattain yleiseen käytäntöön. Ainoa muistutus mitä sitä vastaan on voitu tehdä, on että ruusut muka vaikeuttaisivat valmistusta, mutta koskapa melkein kaikki muut ehdotukset ovat tuntuvasti monimutkaisempia, täytyy tämäkin huomautus jättää sikseen.

Tankan lippuun sekoittamisen vaaraa on suuresti liijoiteltu, etenkin jos otetaan käytäntöön komitean ehdottama voimakas keltanen väri. Jokaisen tulee näet pitää kunnia-asianaan, ettei hän käytä sellaisia lippuja, joitten luonnolliset värit ovat käyneet mahdottomiksi tuntea. Jos pidetään silmällä, tätä, sekä että ruusut eivät ole lipulle erikoisesti olennaista, vaan ainoastaan toisarvoinen motivi, joka yksinomaan johtuu yllämainitusta syystä, voidaan niiden säilyttäminen vielä ottaa harkinnan alaiseksi. Puhtaasti kauneuskannalta katsoen eivät ne vaikuta häiritsevästi, vaan päinvastoin ja aikaansaavat vielä lisäksi sen, että ristin keltanen hohto yhtä enemmän tulee näkyviin.

Selvittämällä itselleen ne näkökohdat, joitten tulee olla määrääviä tämän asian ratkaisussa, ehkäisee jokainen, joka kykenee asiaan vaikuttamaan, puolestaan tuloksen epäonnistumista. Pääpaino on pantava sille, että aikaansaadaan maallemme arvokas tunnusmerkki, joka ollen ulkonäöltöön moitteeton samalla on niin yksinkertainen, ettei sen valmistamisen monimutkaisuus voi estää sen yleistä käytäntöä.

- Runar Eklund.

Sätt att färga swart med ängsyra

Hushållningsjournal, marraskuu-joulukuu 1807

Ängssyra (Rumex Acetosa) tros innehålla färg, då vattnet blir rött om man kokar roten. Tyget tvättas först med såpa och torkas. Hela växten kokas och tyget knådas och kokas i flera timmar. Brun bresilja tillsätts och kokningen fortsätter. Urin tillsätts och efter torkning i skuggan har man en svart färg på tyget.

Paintwork.

Manufacturer and builder 11, 1890

It may be useful to know that a gallon of paint will cover from 450 to 630 superficial feet of wood. On a well-painted surface of iron the gallon will cover 720 feet. In estimating painting to old work, the first thing to do is to find out the nature of the surface, whether it is porous, rough or smooth, hard or soft. The surface of stucco, for example, will take a great deal more paint than one of wood, much depending on the circumstance whether it has been painted, and what state the surface is in. We have known prices tendered for outside painting that have been seriously wrong, owing to the want of knowing the condition of the stucco work. A correct estimate of re-painting wood-work cannot be made from the quantities only; a personal examination ought to be made in every case where there is much work to be done. A great many painters trust to the quantity; the consequence is nothing is allowed to remove old paint, or scouring, and the stopping of cracks. Then there is painting and painting. It can be done well and artistically, or indifferently, and few trades allow of greater scamping. In first-class work, after the first two coats have been put on, the paint, when dry, should be rubbed down with pumice stone before the finishing coats are put on. Inferior painting is so common that it has a demoralizing effect on painters of the day. The quality of the material, especially the white lead, has much to do with permanency. We find painting done on old work without tiny cleaning, stopping or even pumicing. A slovenly and inartistic class of grainers are also met with, who re-paint and re-grain on work that ought to be well rubbed with pumice stone or sand-paper before the first new coat is laid. For painting three coats, the following materials are given for 100 superficial feet of new work; Paint, 8 pounds; boiled linseed oil, 3 pints; spirits of turpentine, 1 pint; the work taking three men for one day. According to Saxton, 45 yards of first coat, including stopping, will require 5 pounds of white lead, 5 pounds of putty, and 1 quart of oil. The same quantity of each succeeding coat will require the saute allowance of white lead and oil. The best materials will last for seven years, but the ordinary painting seldom lasts three. It is questionable in building whether a saving is not possible by reducing the painted work as much as possible, and in using hard and ornamental woods for all ordinary interior framing exposed to wear, like doors, cupboard fronts, dadoes, stair balusters, spandrels. etc. In a few years the cost of re-painting would more than repay the extra expense of materials. Take, for instance. an ordinary dwelling house let for £35 or £40 a year. In seven years the whole interior paintwork requires redoing, an expense that generally falls upon the landlord, who is generally tempted to have the work done cheaply, with the usual consequence, that every new tenant wants the painting done.

— Building News (London)

Lähetettyjä kirjoituksia. Koiviston kirkon lasimaalausnäyttelyn arvostelua koskevaa.

Uusi Suomi 11, 14.1.1928

Allekirjoittanut ei ole koskaan julkisesti koskettanut arvostelua omista teoksistaan.

Kuitenkin pyydän tällä kertaa saada väärinymmärryksen välttämiseksi esittää muutamia pelkästi asiallisia näkökohtia. - Eräs lause arvostelussa puhuu nimittäin lasien polttamisesta ja siitä aiotusta jalostavasta vaikutuksesta sekä väriin että läpikuultavuuteen nähden. Aitolasimaalauksessa käytetään ainoastaan kerta kaikkiaan valmiiksi värjättyjä laseja, joita siis ei enää maalata muulla värillä kuin mustalla. Näitten värillisten raakalasien yhteensommittelu määrää siis yleisen väritelmän. Mitään värien muutosta ja syventämistä polttamisen kautta siis ei synny; 600—700° lämpöasteella musta piirustus vaan jää ikuiseksi. Ainoastaan n.s. "hopeankeltaista" väriä, joka keksittiin keskiajan loppukaudella voi lasimaalaaja, jos hän ajattelee kestävyyttä ja aineensa aitoutta, käyttää hyväkseen. Mutta tämä "hopeankeitainen" onkin ainoa poikkeustapaus.

Totta on, niinkuin tunnettu, että 1500-vuosisadan jälkeen keksittiin emaljilasivärejä, joilla maalattiin tauluja lasin päälle. Mutta juuri näistä "kabinettilevyistä" ja siis koko värikeksinnöstä johtuikin, että lasimaalaus menetti asemansa, monumentalisen henkensä ja parhaat ominaisuutensa. Koko lasimaalaustaide jäi unohduksiin vuosisadoiksi. Vielä lisäksi kaikki nämät värit eivät näyttäytyneet voivansa kestää päivänvaloa kalpenematta. Sitä aitolasi läpivärjättynä ei koskaan tee. Päinvastoin vuosien tomupatina jalostaa ne jalostamistaan. (Esim. Chartres).

Mitä harjoitelmiin verrattuina - lopulliseen lasimaalaukseen - tulee, tahtoisin vain lyhyesti huomauttaa siitä, että olen ollut pahoitettu, rajoitetun värilasivalikoimamme takia, monessa kohden muuttamaan harjoitelman väriehdotukset. Näin on esim. keskikohdan tärkein väri, Kristuksen karmini-rosa-punaiseksi tarkoitettu vaippa muutettu sinnoberipunaisemmaksi syystä, ettei Euroopan lasitehtaista millään tavalla voitu saada luonnoksenmukaista karmiinivärillistä lasia. Tästä taasen johtuu tietysti toisten ympäröivien värien suhteellinen muuttaminen sopusoinniksi yllämainitun punavärin kanssa. Olen maininnut ainoastaan tästä seikasta valottaakseni niitä tekijöitä, jotka aina tällä aineellisesti kovin sidotulla alalla kaukostavat luonnoksen aatteet todellisuudesta.

Lopulta katson ehkä tarpeelliseksi mainita, että normaalietäisyys (kirkon keskustasta kuoriakkunaan) on suunnilleen 3 kertaa pitempi kuin Säätytalon näyttelysalissa.

- Lennart Segerstråle.

Edellisen johdosta.

Puheenaolevalla lauseella, jonka myönnän jääneen ylimalkaiseksi, en ole tarkoittanut n.s. kabinettilevyissä käytettyä emaljiväritystekniikkaa, vaan juuri "aitolasimaalausta" (värilasimosaiikkia). Puhuin sitäpaitsi nimenomaan keskiaikaisista vertauskohdista. Kun oletin, että hra S. olisi omakohtaisesti, aina lasitehtaasta saakka valvonut intensioniensa toteutumista, tulin puhuneeksi lasin värjäytymisestä ja polttamisesta, sen suuremmasta tai vähemmästä onnistumisesta, itsestään selvänä asiana.

Huomiotani on nimittäin aina herättänyt se seikka, että nykyaikaisissa lasimaalauksissa itse (kemiallisten väripreparaattien avulla) väritetty lasiaines - "raakalasi" hra S:n mukaan - ei kohoa esteettiseltä laadultaan, maagilliselta voimaltaan romaanilaisten ja varhaisgoottilaisten värillisten jalolasien tasalle, vaan jää yleensä vaikutuksessaan laihemmaksi, ulkopuolisesti dekoratiiviseksi. Tämän myöntää myös Paul Girkon, eräs nykyaikaisen lasimaalauksen parhaita tuntijoita ja esitaistelijoita (vrt. esim. Die Glasmalerei als kultische Kunst, siv. 64 y.m.). Hän toivoo, että kerran sekoittamalla himmentäviä ja kyllästyttäviä substansseja saadaan sopiva pohjaaines tulevaisuuden lasitaiteelle, jonka hänkin sanoo vasta olevan syntymässä (vrt. kappale "Verfall und Wiedergeburt der Glasmalerei).

Hra S. sanoo vastineessaan; "Näitten värillisten raakalasien yhteensommittelu määrää siis yleisen väritelmän. Mitään värien muutosta ja syventämistä polttamisen kautta siis ei synny; 600—700° lämpöasteella musta piirustus vaan jää ikuiseksi." Tässä kohden uskallan sanoa: eiköhän noin suuri kuumuus sittenkin hieman muuta värejä! Sitäpaitsi: eihän tämä polttaminen aiheudu vain mustanruskealla emaljivärillä (saks. Schwarzlot) aikaansaatavasta detaljipiirustuksesta ja varjostuksesta, vaan korkeampiin päämääriin pyrkivässä lasitaiteessa myös n.s. patinoimisesta, jolle sellainen asiantuntija kuin Girkon panee niin suuren merkityksen, että hän siitä johtaa lasimaalauksen syvemmät taiteelliset ominaisuudet (vrt. s. 24 ed. main. teos).

Hra S:n käsitys lasimaalauksen alentumisesta on korkeintaan yksipuolinen. Rappio ei johtunut emaljivärikeksinnöstä yksin — onhan varsin kauniita n.s. kabinettilevyjä, — vaan paremminkin siitä, että hävisi lasimaalaukseen kuuluva henki ja tunne sekä tyyliperiaate. Rappiokautta on kestänyt melkein meidän päiviimme asti. Nykyhetken tuntemistapa, värinkäsitys ja uusi tyyliperiaate muodostaa mielestäni sopivan pohjan tämän taidelajin uudestisyntymiselle. Lopuksi pyydän mainita, etten voi yhtyä hra S:n ajatukseen, että lasimaalaus olisi aineellisesti kovin sidottu ja että pakolliset tekijät siinä "kaukostavat luonnoksen aatteet todellisuudesta". Pidän päinvastoin, että lasimaalaus tarjoaa mahdollisuudet mitä korkeimpien ja ylevimpien, mitä hienoimpien tunnelmien ilmituomiseen. Mutta tämä orkestraalinen väritaide vaatii kyllä täydellistä teknillistä kykyä ja taiteellista neroutta.

- O. O—n.

Appendix. British Plants Capable of Dyeing Mordanted Wool

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

British plants capable of dyeing mordanted wool, according to C. B. Plowright (Journ. Roy. Horticultural Society, xxvi., 1901).

Name. Part Employed. Colour Obtained.
Anthemis tinctoria. - Yellow.
Anthriscus sylvesteris. - Greenish-yellow.
Anthyllis culneraria. Flowers. Golden-yellow.
Arctostaphylos uva-ursi. Leaves. Yellow.
Alnus glutinosa. Catkins. Yellow.
Berberis vulgaris. Root bark. Yellow. (Without mordant.)
Betula alba. Leaves. Yellow.
Bidens tripartita. Plant. Orange.
Caltha palustris. - Pale yellow.
Comarum palustre. - Red-brown.
Cornus sanguinea. Berries. Dull yellow.
Chrysanthemum segetum. Flowerws. Dull yellow.
Calendula officinalis. Flowers. Pale yellow.
Calluna vulgaris. Plant. Brown-yellow.
Caltha palustris. Flowers. Yellow.
Carpinus betulus. Bark. Dull yellow.
Chaerophyllum sylvestre. - Yellow.
Empetrum nigrum. Fruit. Mauve.
Fraxinus excelsior. Bark. Dull yellow.
Genista tinctoria. Plant. Yellow.
Genista anglica. Flowers. Yellow.
Galium verum. Rhizome. Red-brown.
Humulus lupulus. Young tips. Yellow.
Hypericum perforatum. - Dull yellow.
Isatis tinctoria. Plant. Blue. (Without mordant.)
Isatis tinctoria. Flowers. Yellow.
Iris preudacorus. Rhizome. Brown.
Juglans regia. Fruit. Brown. (Without mordant.)
Lecanora tartarea. - (Without mordant.)
Lycopus europæus. Berries. Green.
Ligustrum vulgare. Berries. Green.
Myrica gale. Plant. Dull yellow.
Nymphæa alba. Rhizome. Brown.
Origanum vulgare. - Yellow.
Potentilla tormentilla. - -
Phragmites communis. Flowers. Green.
Pyrus malus. Inner bark. Fine yellow.
Pyrus communis. Leaves. Yellow.
Polyporus hispidus. Fungus. Yellow-brown.
Polygonum persicaria. - Yellow.
Polygonum hydropiper. - Yellow.
Parmelia caperata. Lichens. Brown. (Without mordant.)
Parmelia saxatilis. Lichens. Brown.
Parmelia physodes. Lichens. Brown.
Parmelia borreri. Lichens. Brown.
Physcia flavicans. Lichens. Pale yellow-brown. (Without mordant.)
Physcia parietina. Lichens. Pale brown. (Without mordant.)
Prunus spinosa. Fruit. Drab.
Quercus robur. Bark. Pale red-brown.
Reseda luetola. Plant. Yellow.
Rhamnus carthaticus. Berries. Yellow.
Rhamnus frangula. Bark. Orange.brown.
Rubus fruticosus. Fruit. Slaty-blue.
Rumex acetosa. Roots. Pale yellow.
Rumex crispus. Roots. Pale yellow.
Rumex obtusifolius. Roots. Pale yellow.
Spriræa ulmaria. Rhizome. Red-brown.
Stachys sylvatica. - Dull yellow.
Stachys palustris. - Pale yellow-brown.
Scabiosa succisa. - Dull yellow.
Sambucus nigra. Berries. Violet.
Senecio jacobæa. Plant. Good yellow.
Serratula tinctoria. - Yellow.
Salix cinerea. Leaves. Pale yellow-brown.
Salix triandra. Leaves. Yellow.
Thalictrum flavum. - Poor yellow.
Trifolium pratensis. Flowers. Pale yellow.
Tanacetum vulgare. - Yellow.
Tormentilla officinalis. Rhizome. -
Ulex europæus. Flowers. Straw-yellow.
Urceolaria scruposa. Lichen. Orchil colour (Without mordant.)
Umblicaria polyphylla. Lichen. Orchil colour (Without mordant.)
Xanthium strumarium. Plant. Yellow.
Leaves and flowers of wild and cultivated British plants capable of dyeing aluminium mordanted cotton, according to Unpublished Experiments by the late Professor J. J. Hummel.

Wild.

Plant. Flower. Leaf. Colour obtained.
Acer campestre. - L. Dull yellow.
Acer pseudo-platanus. - L. Dull yellow.
Achillea ptarmica. F. L. Dull yellow.
Alliaria officinalis. F. - Pale yellow.
Alnus glutinous. - L. Brown-yellow.
Anthyllis vulneraria. F. - Bright yellow.
Arum maculatum. - L. Bright yellow.
Bellis perennis. F. - Bright yellow.
Calluna vulgaris. Young shoots. - Orange-yellow.
Caltha palustris. F. - Yellow.
Campanula rotundifolia. F. - Pea green.
Carex dioica. - - Orange-brown.
Caucalis anthriscus. F. L. Yellow.
Centaurea nigra. F. - Pale yellow.
Centaurea cyanus. - L. Dull yellow.
Chærophyllium sylvestre. F. - Bright yellow.
Cheiranthus cheiri. F. - Green-yellow
Chrysanthemum segetum. - L. Orange-yellow.
Colchium autumnale. F. - Bright yellow.
Corylus avellana. F. - Dull brown-yellow.
Cratægus ocyacantha. F. - Dull yellow.
Daucus carota. F. - Pale dull yellow.
Digitalis purpurea. F. - Yellow.
Draba verna. - - Pale dull yellow.
Epilobium tetragonum. F. L. Yellow.
Erica cinerea. F. - Pale dull yellow.
Erica tetralix. - L. Dull yellow.
Euphoria helioscopia. F. L. Yellow.
Euphoria peplus. F. L. Bright yellow.
Fagus sylvatica. - L. Dull purple.
Fragaria vesca. - L. Yellow.
Geranium sulvaticum. F. L. Dull yellow.
Greatnium pratense. F. L. Dull yellow.
Geranium lucidum. - L. Brown-yellow.
Helleborus viridis. F. L. Pale yellow.
Heracleum sphondylium. F. - Bright yellow.
Humulus lupulus. F. - Pale brown-pink.
Hydro-cotyle vulgaris. - L. Yellow.
Iris preudacorus. F. - Pale yellow.
Lapsana communis. - L. Pale yellow.
Lathyrus pratensis. F. L. Yellow.
Lentodon autumnalis. F. - Pale yellow.
Loniscera periclymenum. F. - Pale dull yellow.
Lotus corniculatus. F. L. Orange-yellow.
Mentha aquatica. F. - Dull yellow.
Mercurialis perennis. F. L. Pale dull yellow.
Myosotis palustris. F. L. Pale brown.
Narcissus pseudonarcussus. F. - Pale bright yellow.
Narthecium ossifragum. F. - Pale yellow.
Parnassia palustris. F. - Dull yellow.
Pimpinella saxifraga. F. - Dull yellow.
Plantago major. - L. Dull yellow.
Polygonum aviculare. Plant. - Pale brown-yellow.
Polygonum persicaria. F. - Dull brown-yellow.
Populus alba. - L. Bright yellow.
Potentilla tormentilla. Plant. - Dull yellow.
Potentilla anserina. F. L. Dull yellow.
Primula veris. F., red - Yellow.
Primula veris. F., yellow - Dull brown-yellow.
Prunus padus. - L. Brown-yellow.
Quercus robur. - L. Dull yellow.
Ranunculus acris. F.. Dull green-yellow.
Ribes grossularia. Bark and root. - Dull brick-red.
Rubus fructicosus. F. - Dull yellow.
Rubus fructicosus. Fruit. - Violet.
Rumex sanguineus. - L. Dull yellow.
Sagina procumbens. Plant. - Pale yellow.
Sambucus nigra. F. L. Pale dull yellow.
Sambucus nigra. Fruit. - Red-violet.
Sarcothamnus scoparius. F. - Dull yellow.
Saxifraga tridactylites. Plant - Dull yellow.
Saxifraga umbrosa. F. - Brown-yellow.
Senecio jacobæa. F. L. Yellow.
Taraxacum dens leonis. F. - Pale yellow.
Teucrium scorodonia. - L. Yellow.
Thymus serpyllum. Plant. - Dull brown-yellow.
Trifolium pratense. F. L. Yellow.
Trifolium repens. - L. Yellow.
Ulex europæus. F. - Orange-yellow.
Veronica beccabunga. Plant. - Dull yellow.
Viburnum opulus. F. L. Pale dull yellow.
Viola canina. F. - Brown-yellow.
Viola tricolor. F. - Pale yellow.

Cultivated.

Plant. Flower. Leaf. Colour obtained.
Aster amellus var. bessarasicus. F. - Dull yellow.
Aster nova angulé roseus. F. - Dull yellow.
Æsculus hippocastanum. - L. Dull yellow.
Antirrhinum (plum coloured petals). F. - Yellow-olive.
Bocconia cordata (white). F. - Pale dull yellow.
Centaurea cyanus. F. - Pale dull yellow.
Coreopsis grandiflora. Yellow petals. - Bright orange.
Dahlia (huntsman). Orange petals. - Orange-yellow.
Dahlia (Maid of Kent. Red petals. - Dull orange-yellow
Dahlia helichrysum. F. - Olive-yellow
Dahlia (White button). F. - Yellow
Dahlia (Sidney Hollings). Dark purple petals. - Dull blue-green
Doronicum austriacum. F. L. Pale dull yellow.
Erigeron speciosus. Yellow florets. - Yellow
Euphorbia jacquiniflora. F. - Dull blue-pink
Forsythia pendula. F. - Yellow
Fuchsia alexandrina. F., white petals. - Yellow
Fuchsia alexandrina. Red sepals. - Brown-pink.
Fuchsia (crimson bedder). Red petals. - Yellowish green
Fuchsia globosa. Red petals. - Pale olive
Fuchsia oxoniensis. Red-purple petals. - Pale yellow.
Genista prostrata. - L. Yellow
Helianthus rigidus. F. - Pale brown-yellow
Helenium autumnale. F. - Yellow
Hollyhock. - - -
Juniperus sabina. - L. Dull yellow.
Lilium speciosum kratzeri. Anthers. - Pale dull yellow.
Nicotiana affinis. F. - Very pale yellow
Phlox drummondi. F. - Bright yellow.
Polygonium brunonis. F. - Dull brown-violet.
Prunus pisardi. - L. Dull brown-violet.
Potentilla agryrophylla. F. - Dull brown-olive.
Salvia pratensis var. baumgarteni. F. - Pale dull violet
Tagetes patula. F. - Old gold shade
Tropæolum majus. - L- Yellow
Vitis vitifera. Purple skin. - Purple, somewhat pale
Viola (skylark). F. - Yellow
Viola (Ardwerll gem). F. - Yellow
Viola (Holyrood). F. - Pale green-yellow

Appendix. Natural Dyes of Philippines.

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

* Brooks, Philippine Journal of Science, 1910, 439.Annatto.
Old Fustic.
Indigo (I. tinctoria, L., and I. suffruticosa, Mill. = I. anil, L.).
Brazilwood (Cæsalpinia sappan.)
Mahonia nepalensis, D.C., contains berberine.
Turmeric.
Acacia farnesiana, Willd (Cassie flower) / employed for perfume.
Michelia champaca, L. (champaca) / employed for perfume.
Hibiscus sabdariffa.
Lawsonia alba (henna).
Arto-carpus integrifolia (Jak-wood).
Kamela.
Morinda citrifolia, M. umbellata, L., M. bracteata, Roxb. (Bancudo).
Pterospermum niveum Vid (red-brown).
Narrawood (Pterocarpus spp.).

Appendix. List of Natural Dyestuffs.

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

A LIST OF INDIAN NATURAL DYESTUFFS, compiled from the Preliminary List of Specimens of Products in the Indian Section, Imperial Institute, London, 1900.

Plant. Commercial Name. Part Employed. Colour produced.
Acacia arabica. Indian gum-arabic tree. Leaves, bark and pods. Black to dark brown.
Acacia catechu. Cutch. -. Red and brown.
Acacia concinna. - Bark. Brown.
Acacia farnesiana. Cassie flower. Bark. Black.
Acacia intsia - Bark. -
Acacia leucophlæa. - Bark and leaves. Red.
Adhatoda vasica. - Leaves. Yellow
Aegle marmelos. Bæl fruit. Fruit rind. Yellow.
Albissia odoratissima. - Bark. Brown.
Aleurites moluccana. Indian walnut. Root. Brown.
Alnus nepalensis. Nepal alder. Bark. -
Andropogon sorghum. Chinese sugar cane. Seed. Red.
Anogeissus latifolia. - Leaves. Black.
Anona reticulata. Custard apple. Fruit. Black.
Aporosa villosa. - Bark. Red.
Areca catechu. Betel-but palm. Nut. -
Artocarpus integrifolia. Jack fruit tree. Wood. Yellow.
Artocarpus lakoocha. - Roots. Yellow.
Baccaurea sapida. - Leaves and bark. Green.
Bassia latifolia. Butter tree. Bark. -
Bauhinia variegata. - Bark. -
Berberis nepalensis. Nepal barberry. Root. Yellow.
Bixa orellana. Annatto. Seeds. Orange and red.
Butea frondosa. Bengal kino. Flowers. Yellow.
Butea superba. - Root. Red.
Cæsalpinia sappan. Sappan wood. Wood. Red.
Careya arborea. - Bark. -
Carthamus tinctoria. Safflower. Flowers. Red.
Cassia auriculata. Tanner's cassia. Flowers. Yellow.
Cassia fistula. - Bark. Red.
Cassia tora. Fœtid cassia. Seeds. Blue and red.
Casuarina equisetifolia. - Bark. Brown.
Cedrela toona. Indian mahogany or Toon. Leaves, Flowers. Red and yellow.
Ceriops candolleana. Mangrove. Bark. Red and brown.
Chloroxylon swietenia. Indian satin wood. Bark. Yellow.
Coccus cacti. Cochineal. Insect. Scarlet.
Coccus lacca. Lac insect. - Red.
Cordia myxa. Sebesten tree. Leaves. -
Coriaria nepalensis. - Bark. -
Crocus sativus. Saffron. Flowers. Yellow.
Curcuma longa. Turmeric. Root. Yellow.
Cynometra ramiflora. - Root. Purple.
Datisca cannabina. - Root. Yellow.
Dephinium zalil. Asbarg. Flowers. Yellow.
Diospyros embryopteris. - Fruit. Brown.
Eryhtrina indica. Indian coral tree. Bark. Red.
Eugenia jambolana. Black plum. Bark. Red.
Fibraurea trotteri. - Root. Yellow.
Ficus religiosa. Peepul tree. Bark and leaves. Red-brown.
Flemingia congesta. Waras. - Yellow.
Galium rotundifolium. - Roots. -
Garcinia pedunculata. - Fruit. -
Garcinia canthochymus. - Bark. Yellow
Garuga pinnata. - Leaves. Red.
Geranium nepalense. - Roots. Red.
Gossypium herbaceum. Cotton. Flowers. Yellow.
Heritiera fomes. - Bark. -
Hymenodictyon excelsum. - Leaves. -
Indigofera tinctoria. Indigo. - Blue
Indigofera sumatrana. Indigo. - Blue
Jarminum humile. Jasmine. Root. Yellow.
Kandelia rheedii. - Bark. Red and brown.
Lagerstroemia parviflora. - Bark. Black.
Mallotus philippinensis. Kamela. - Orange.
Mangifera indica. Mango. Bark. Yellow.
Melastoma malabathricum. Indian rhododendron. Fruit. Purple.
Memecylon edule. Iron wood. Leaves and flowers. Yellow.
Mesua ferrea. - Flowers and bark. -
Mimusops elengi. - Bark. Brown.
Mimusops littoralis. - Bark. Brown.
Morinda angustifolia. - Root. Yellow.
Morinda citrifolia. Indian mulberry. Root and bark. Red.
Morinda exserta. - Wood, bark, and root. -
Morinda tinctoria. - Bark. Red.
Morinda unbellata. - Root. Yellow.
Moringa pterygosperma. Horse-radish tree. Wood. Blue
Myrica nagi. Box myrtle. - Pink.
Nychanthes arbor-tristis. - Flowers. Yellow
Odina wodier. - Bark. Golden and pale brown.
Oldenlandia umbellata. Chay root. Root. Red.
Phyllanthus emblica. Emblic myrobalan. Bark and fruits. Black, grey, and brown.
Pinus excelsa. Indian pine. Bark. Yellow to deep orange.
Pinus longifolia. Long-leaved pine. Bark. Yellow.
Pterocarpus marsupium. Indian kino tree. Bark. Red-fawn.
Pterocarpus santalinus. Sanderswood. Wood. Red.
Rhizophora mucronata. Mangrove. Bark. Chocolate.
Rubia cordifolia. Indian madder. Roots. Scarlet.
Rubia khasiana. - Roots. Scarlet.
Rubia sikkimensis. - Roots. Scarlet.
Sarcochlamys pulcherrima. Asoka tree. Leaves and twigs. Brown.
Semecarpus anacardium. Marking nut tree. Fruit and bark. Black.
Shorea robusta. Sal tree. Bark. Red and black.
Symplocos racemosa. Lodh tree. Twigs, wood, and leaves. Yellow.
Symplocos spicata. - Leaves. Yellow.
Tectona grandis. Teak tree. Leaves. Yellow.
Terminalia belerica. - Fruit. Yellow-brown.
Terminalia chebula. - Fruit. Yellow-brown.
Terminalia tomentosa. Asna or Saj tree. Bark and fruit. Brown.
Ventilago madraspatana. - Bark, roots. Red, purple and chocolate.
Woodfordia floribunda. - Flowers. Pink to red.
Xylia dolabriformis. Ironwood tree of Pegu and Arracan. Chips. -
Zizyphus jujuba. Indian jujube. Leaves. Red-pink

YellowsCHAPTER XIX. Lakes from Vegetable Colouring Matters

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

Persian-berry lake is prepared by extracting Persian berries two or three times with boiling water, dissolving alum in the combined and filtered liquors, and then precipitating with sodium carbonate, taking care to avoid excess. The precipitate is collected on a filter, washed, and sold in the form of paste. This lake, containing much starch, and sold in the dry form, is said to be employed in the colouring of sweetmeats.

Persian-berry carmine is produced if stannous chloride is employed instead of alum in the above process. It is a bright orange-lake employed by calico-printers.

Persian-berry lakes may also be made after the manner of Vienna lake, i.e. with the use of chalk, alum, and starch.

It is essential to employ only freshly prepared decoctions if bright coloured lakes are desired.

Quercitron-yellow lake, Flavin-lake, or Dutch pink can be made according to the method adopted in the case of Venetian lake, by precipitating a decoction of quercitron bark containing alum with chalk. The methods employed in making yellow lakes from Persian berries may also be used. To ensure bright colours the decoction of quercitron bark is clarified by adding a little gelatin solution, thereby removing the tannic acid. Sometimes milk of lime is used instead, taking care to avoid excess.

It is said that these quercitron colours retained their intensity by gaslight better than all other vegetable yellows, and were thus of value for theatre decorations, etc.

The yellow natural colouring matters, especially flavine and Persian berries, are still in some demand for the production of green lakes by combination with basic green artificial colouring matters.

The yellow lake is first prepared and a solution of the coal-tar colour precipitated upon it by tannin and tartar emetic. A partial precipitation of the basic colour is effected by the tannic acid in the vegetable colour, but must be completed by a further addition. These lakes are used for wall-papers and for colouring toys.

Stil de Grain was a low quality of Dutch pink, and English and Italian pinks other qualities of quercitron bark yellow lakes.

Carmine-lake, Florentine-lake, Brazil Indian-lake, Lac-lake, Brazilwood-lake, Vienna-lakeCHAPTER XIX. Lakes from Vegetable Colouring Matters

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

Carmine-lake is simply an ordinary aluminium or tin lake of the colouring matter of cochineal, produced by adding sodium carbonate to a cochineal decoction containing alum or stannous chloride, or both.

Florentine-lake is, or was, merely a special quality of carmine-lake, containing usually an excess of alumina, and sold in the form of "drops"; and the. so-called Venetian-lake, Hamburg-, Chinese-, Roman-, and Scarlet lakes were all varieties of Florentine-lake.

Brazil Indian-lake or Lac-lake, a dark purplish-red lake analogous to carmine-lake, can be prepared in a similar manner from the Indian product lac dye.

Brazilwood-lake was prepared by extracting Brazilwood or peachwood with boiling water, adding alum and tin solution to the filtered decoction, and finally precipitating with sodium carbonate, avoiding excess. Another method was to add precipitated and washed aluminium hydroxide to a filtered decoction of Brazilwood. Freshly prepared decoctions are never suitable for the manufacture of these lakes; they should always be oxidised, by exposure to air or otherwise, in order to change the principle brazilin into the necessary colouring matter brazilein.

Vienna-lake was a species of Brazilwood-lake, prepared in the following manner: A mixture of ground starch (30 kilos.), chalk (10 kilos.), and a little gypsum, is stirred up with a decoction of Brazilwood; then ground alum (1 kilo.) is added and the whole is well stirred for twelve hours and finally allowed to settle. After decanting the clear liquor, Brazilwood decoction is again added to the residual precipitate, together with a further quantity of alum (1 kilo.), and the stirring is continued as before. This process is repeated until the precipitate has taken up sufficient colouring matter and acquired the character of a lake. The decanted liquors are agitated with fresh starch, chalk, etc., in order to yield further quantities of lake.

In the foregoing process the alum is decomposed by the chalk, and the alumina precipitate thus produced combines with the colouring matter. At first the lakes appear violet through the presence of excess of chalk, but with the continued addition of alum they gradually acquire a crimson colour.

Fine dark carmine-red lakes can be obtained by adding stannous chloride and cream of tartar to a concentrated old decoction of Brazilwood.

Cochineal-carmineCHAPTER XIX. Lakes from Vegetable Colouring Matters

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

In the preparation of this brilliant scarlet lake, cochineal is extracted in tin -lined vessels with a large quantity of boiling water. Certain additions are made to the filtered decoction, and it is then allowed to stand for several weeks, or even months, in shallow vessels of tin or porcelain, during which period the carmine gradually separates in the form of a fine red powder. The additions referred to have varied with different makers, and include the following: potassium binoxalate, acid potassium tartrate (cream of tartar), alum with or without cream of tartar, hydrochloric acid, etc. In all cases the presence of iron must be strictly avoided. The necessary ingredients may also be added to the water with which the cochineal is boiled, in which case the decoction must be filtered hot, since it rapidly becomes turbid on cooling. The addition of gypsum, calcium carbonate, zinc oxide, etc., so usual in other cases, must be avoided, since these render the lake violet.

The manufacture of cochineal-carmine is now very restricted, and the methods employed for producing the finest product have always been kept secret.

According to Alyon and Langlois, 500 grams cochineal are boiled for one and a half hours in 30 litres water containing 25 grams sodium carbonate. The decanted solution is well stirred up with 25-35 grams powdered alum, and then allowed to settle about twenty minutes; the clear liquid is poured off, a dilute solution of isinglass or albumen is added, and the whole is heated until the carmine collects together in the form of a coagulum. After cooling and allowing to settle, the supernatant liquid is decanted off, the carmine is collected on a filter, washed, and dried at a low temperature. The deeply coloured filtrate serves for the production of carmine-lake.

Even alum alone could apparently be used as the precipitating agent, according to an old recipe, but it seems likely that in this case water possessing an alkaline reaction must of necessity have been employed. Boil sixteen parts ground cochineal for ten minutes with about 600 parts of water, then add i part ground alum, boil a few minutes longer, filter the hot solution, and allow the filtrate to stand in shallow porcelain basins. In the course of a few days the carmine is said to separate in the form of a red slimy precipitate, which is collected and dried. The decanted liquor on standing yields a further quantity of carmine of a lower quality; its precipitation is facilitated by the addition of a small quantity of stannous chloride.

The residual cochineal which has thus been only partially exhausted serves for the preparation of carmine-lake.

In other similar recipes a mixture of alum and cream of tartar is used instead of alum only, but in that of Madame Cenette, at one time a celebrated maker of carmine, the statement that the effective precipitating agents are potassium nitrate and potassium binoxalate, is difficult to understand.

Chinese carmine is said to be prepared by extracting cochineal with a boiling solution of alum, heating the filtered decoction with the addition of a solution of tin in nitric and hydrochloric acid (aqua regia), and finally leaving the liquid to stand till the carmine separates.

Cochineal-carmine is insoluble in water, but soluble in alcohol. In ammonia solution it dissolves readily with a purplish-crimson colour; from this solution tartaric acid precipitates the original carmine, for although when dried the precipitate has a brownish-red colour, it becomes bright red when powdered. The following analysis of cochineal-carmine is given by C. Liebermann (Ber., 18, 1969):

Moisture........ 17 per cent
Nitrogenous matter ........ 20 "
Ash........ 7 "
Colouring matter........ 56 "
Wax........ traces

The ash consists of SnO₂ 0,67 per cent., A1₂O₃ 43,09, CaO 44,85, MgO 1,02, Na₂O 3,23, K2O 3,56, P₂O₅ 3,20. From these analyses Liebermann considers cochineal-carmine to be a peculiar aluminium calcium protein compound of the carmine colouring matter, somewhat analogous to the Turkey-red lake, in which alizarin is combined with aluminium and calcium. According to the experiments of the late J. Bedford of Leeds, cochineal-carmine can only be prepared if a calcareous water is employed, or if calcium salts are added during the reaction. Cochineal-carmine can, indeed, be readily produced by adding to a cold extract of the dye prepared with a hard water potassium carbonate, alum, and subsequently cream of tartar (or potassium binoxolate) in definite proportion. The carmine precipitate separates very gradually during some days, and has an extremely brilliant character. If a small quantity of stannic chloride is also added to the mixture the precipitation is hastened and the product possesses a more scarlet tint (Perkin, private communication).

Madder-lakeCHAPTER XIX. Lakes from Vegetable Colouring Matters

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

In the preparation of madder-lake extraction of the madder with boiling water was avoided, in order not to dissolve those impurities which would cause the production of a less brilliant lake. It was usual, first of all, to decompose the glucoside of the madder, and thus increase the actual colouring matter, by a steeping in slightly tepid water and allowing the mixture to ferment for twentyfour hours, then to wash with cold water and extract with alum solution at 60-70°, employing about equal weights of madder and alum. The hot filtered alum solution of the colouring matter was precipitated as an alumina lake by adding sodium carbonate, and the precipitate was washed.

Another method was to precipitate impurities from a hot filtered decoction of madder by adding a small quantity of lead acetate, then filter, add a solution of alum, and precipitate with sodium carbonate.

Matters could be so arranged as to precipitate basic aluminium sulphate instead of aluminium hydroxide, namely, by adding an insufficiency of sodium carbonate to the cooled solution of alum and colouring matter, and then boil the mixture.

Garancine was preferable to madder for preparing madder-lake, since it does not contain any of the colouring matter in the form of glucoside (ruberythric acid), and the soluble impurities have also been for the most part removed. Thus 1 kilo, garancine was repeatedly extracted for several hours with 20 litres of boiling water containing 0,25-0,5 kilo, alum, and the solution filtered hot through flannel. On cooling, the colouring matter separated from the filtrate as a flocculent precipitate. This was collected and dissolved in ammonia, and the filtered solution precipitated with alum, or stannous chloride, or a mixture of both. The colour intensity of the lake varied with the proportions of ammonia and precipitant employed. A method similar to that described for madder could also be employed in preparing madder-lake from garancine.

Bright carmine-red lakes could be obtained if, in the preparation of madder-lake, an ammoniacal solution of cochineal-carmine was employed for precipitating the alum solution, instead of the sodium carbonate. This method was adopted to render the lower qualities of madder-lakes more attractive. Cheap qualities of madder-lakes were also prepared sometimes by extracting mixtures of madder and Brazilwood with sodium carbonate, and precipitating with alum or a solution of tin.

So-called "crystallised madder-lakes" were such as contained a certain quantity of potassium or sodium sulphate, etc.

"Madder-pink-lake" was simply madder-lake diluted with about seven parts of "blanc fixe" (precipitated barium sulphate).

Madder-lake is entirely, or for the most part, soluble in caustic potash and soda. If chalk or other diluent was present, this remains undissolved. Boiled with dilute sulphuric or hydrochloric acid, the lake is decomposed, the colouring matter being liberated in the form of a flocculent or crystalline precipitate. In dilute ammonia, pure well-made madder-lake is not soluble (distinguishing test from cochineal-carmine). Up to within a few years ago, a rose-coloured lake was still being prepared from the madder preparation known as "Kopp's purpurine" (loc. cit.), and was considered to possess certain characteristics as a paint, which up till then had not been found in other materials.

References. - Colomb, Bull. Mülh., 12, 307; Dingl. poly. J., 73, 47; Persoz, Traite de 1'Impression des Tissus, 1, 507; Merime, ibid., 1, 505; Robiquet and Colin, ibid., 1, 505; Khittel, Polyt. Zentr., 1859, 81.

CHAPTER XIX. Lakes from Vegetable Colouring Matters

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

* In this chapter is embodied much of an article by the late J. J. Hummel in Thorpe's "Dictionary of Applied Chemistry".UNTIL the advent of the synthetic dyestuffs, the natural dyestuffs formed the only source of the manufacture of organic pigments (lakes), and though their importance for this purpose has been reduced to a minimum, some of these are, or were until recently, employed for the production of lakes for certain special purposes. A general account of the more important of these older lakes is given here, chiefly as a matter of historical interest, for there can be little doubt that all, or at least most of these will eventually become obsolete.

According to Pliny, the dried scum collected by the dyers of Tyrian purple from their dye liquors furnished a costly purple - coloured pigment employed by painters. The indicum of the Roman artists was probably obtained in the same manner from a woad or indigo vat. Caneparius, a Venetian writer on dyeing in 1619, states that it was the custom of dyers to evaporate the waste lac dye liquors in order to obtain an artificial lac used by artists.

Similar pigments were afterwards prepared or collected from the waste dye liquors of kermes, brazilwood, etc. Such pigments were called by the Italians laccae, and these were distinguished from each other by adding the name of the substance whence the colour was derived, e.g. lacca di verrino (brazilwood), lacca di grana (kermes), lacca di cremise, etc.

As to the word lake itself, the Indian "lac" or "lakh" means a hundred thousand, and refers to the immense numbers in which the lac insects (Coccus laccae] appear at certain seasons on the branches infested by them.

At the present time true lakes are like those of the early days, being, as is well known, insoluble metallic compounds of organic colouring matters.

Gardenia grandifloraCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution.

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

The fruit of the Gardenia grandiflora [Gardenia jasminoides], known as "Wongsky," is or was employed in China for dyeing yellow, as an assistant for the production of green colours, and in conjuction with safflower. According to Crookes ("Dyeing and Calico Printing," 422) it has not been much used in this country, and the yellow and orange colours it yields are of a somewhat fugitive character.

Rochleder and Mayer (J. pr. Chem., 74, 1) isolated from itpectin, the rubichloric acid (chlorogenin) which is present in Madder, Chayroot and Morinda root (loc, cit.), tannin, and a red amorphous colouring matter apparently identical with the crocin of saffron (Crocus sativus). Persoz obtained the colouring matter as a reddish crystalline mass (Crookes, loc, cit.), and found that this dyed cotton when mordanted with alumina, yellow, and when mordanted with iron an olive colour.

In Bancroft's "Philosophy of Permanent Colours," i., p. 285, mention is made of the use of the Gardenia florida by the Chinese for the dyeing of scarlet under the name of "unki".

The Decamalee or Dikamali gum, which is obtained in India from the Gardenia lucida [Gardenia resinifera], contains, according to Stenhouse and Groves (Annalen, 200, 311), Gardenin, C₁₄H₁₂O₆, melting-point 163-164°, and this was isolated as deep yellow crystals insoluble in water and alkaline solutions.

Datisca cannabinaCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution. (Osa artikkelista)

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

This is a tall, erect herb, resembling hemp, belonging to the Datisceæ, and met with in the temperate and sub-tropical Western Himalayas from Kashmir to Nepal. The root, known as Akalbir, has been extensively used in Kashmir and throughout the Himalayas as a yellow dyestuff chiefly on alum-mordanted silk; but the colouring matter appears to be present in the whole plant, for the leaves and twigs can also be employed for the same purpose.

The leaves of the Datisca cannabina were first examined by Braconnot (Ann. Chim. Phys., [2], in., 277), who isolated from them a crystalline substance which he named datiscin. Somewhat later it was shown by Stenhouse (Annalen, 1856, 98, 167) that this compound is a glucoside, and when hydrolysed is converted into a sugar, together with a yellow colouring matter, datiscetin, C₁₅H₁₀O₆.

[---]

The dyeing properties of datisca root on wool are very similar to those of old fustic. It is, however, slightly inferior in dyeing power. On cotton it dyes more like quercitron bark, in so far that the olives obtained on iron mordant are bluer in shade, as though some tannin matter were present. It appears to have about the same colouring power as quercitron bark, but gives a brighter yellow with aluminium mordant. Applied to wool, it differs from quercitron bark by giving with chromium mordant an olive-yellow, which is not of such a reddish tinge, and with tin mordant a bright yellow instead of an orange. It is an excellent dyestuff, and worthy to rank with the natural yellow mordant colouring matters at present in use (Hummel and Perkin, J. Soc. Chem. Ind., 1895, 14, 458).

LokaoCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution. (Osa artikkelista)

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

[Rhamnus davurica = Dahurian buckthorn]

Lokao, a green dyestuff of Chinese origin, is, or rather was, since it has been supplanted by artificial colouring matters, met with in commerce in the form of thin laminae of a dark bluish or bluish - green colour. Though formerly employed to some extent in Europe, it does not appear, owing to its extremely expensive nature, to have been extensively used. According to Crookes ("Dyeing and Calico Printing," 429), lokao contains from 21,5 to 33 per cent, of ash, 9,3 per cent, of water, and 61,7 per cent, of colouring matter. It is insoluble in water and the usual solvents, but dissolves in sulphuric acid with a red-brown coloration, and also in alkalis, the solution thus obtained gradually acquiring a brown tint.

According to Hellot (Crookes, loc. cit.) and others, lokao requires for its preparation two distinct plants, the Rhamnus dahurica (Pall.) (hong, pi, lo, chou) and the R. tinctoria (VValldst. and Kit.) (pé, pi, lo, chou), the first of which is said to yield a deep and fast colour, whilst from the latter a weak but brilliant colour can be obtained. According to Rüpe ("Die Chemie der natürlichen Farbstoffe," 1900), the plant bark is extracted with hot water, the extract allowed to stand over-night, filtered, and then treated with potassium carbonate or milk of lime. Cotton yarn is immersed in this mixture, subsequently withdrawn and spread out in meadows over-night and a portion of the daytime, and the operation repeated ten or twenty times. The colouring matter is removed by rubbing the yarn with the hands under cold water, and the precipitate, which settles to the bottom of the receptacle, is washed by decantation, spread on paper and dried in the shade (cf. also Crookes, loc. cit.}.

[---]

According to Persoz, cotton can be dyed in a weak alkaline solution of lokao, and it behaves also as a vat dyestuff, for which purpose it may be reduced by faintly acid or alkaline stannous chloride. The colour thus obtained is blue, and can be converted into green by the subsequent employment of a yellow dyestuff.

In order to dye cotton a green with lokao, Persoz recommends a bath prepared by adding the pigment to a solution of soap, whereas for silk Michel obtained excellent results by employing lokao and alum solution in the presence of lime salts. For the Chinese and other methods of employing this dyestuff, see Crookes (loc. cit.) and Rûpe (loc. cit.).

Phoenin and PhoeniceinCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution.

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

Phoenin, C₁₄H₁₆O₇, the glucoside of the leuco compound of phoenicein, is found in the bark parenchyma cells of the Copaifera bracteata (Benth.), (purple wood), and crystallises from water in minute colourless needles or rods, which, on standing in air, develop a faintly violet tint. By boiling with methyl alcohol and hydrochloric acid, phoenin is converted into phoenicein, and, on addition of water to the acid solution, is deposited as a red powder, soluble in ammonia, with a violet-blue coloration. Purple wood yields approximately 2 per cent, of phoenicein.

Lycoperdon gemmatumCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution.

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

According to Kotake and Naito (Zeitsch. physiol. Chem., 1914, 90, 254) the fungus Lycoperdon gemmatum on extraction with alcohol gives a crystalline brown dyestuff. This is a glucoside, and when hydrolysed gives dextrose and gemmatein, C₁₇H₁₂O₇, brown needles. Fusion with alkali gives p-hydroxyphenylacetic acid, and when oxidised with hydrogen peroxide homogentisic anhydride is produced.

AlgarrobinCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution.

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

A new natural dye product, termed "Algarrobin," obtained from the wood of the carob tree, Ceratonia siliqua, found in the Argentine, has recently been placed on the market. According to a report of the United States Consul- General at Buenos Ayres, it is largely employed in the Argentine for dyeing khaki cloth for military purposes, and some quantity is also being imported to the Continent of Europe. It is said to dye the textile fibres a light brown colour, though if these be previously mordanted, more varied shades may be obtained. As it acts also as a mordant for the Coal Tar colours, it would appear to be a tannin, and may indeed be allied to ellagitannin, as its name suggests (cf. Algarobilla, loc. cit.).

Cedrela toonaCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution. (Osa artikkelista)

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

The Cedrela toona, the Toon or Indian mahogany tree, is a large tree 50 to 60 feet, although occasionally reaching 100 feet in height, the wood of which closely resembles mahogany and is imported into England under the name of "Moulmein Cedar" and much used for making furniture. It occurs in the tropical Himalaya from the Indus eastward, throughout the hilly districts of Central and Southern India to Burma, and is also found in Java and Australia. The flowers constitute one of the less important Indian natural dyestuffs, and are reputed to yield both a red and a yellow dye (known in Bengal as "Gunari," which is applied without mordants). Although considerably employed for dyeing purposes alone, the flowers are also used in Burma in conjunction with safflower and together with turmeric to produce the sulphur-yellow colour or "basanti" of Cawnpore.

[---]

Cotton and woollen fabrics can be dyed a dull yellow colour by mere immersion in a boiling extract of Toon flowers. This, however, is not permanent and is removed, although much more quickly from cotton than wool, by the action of soap or dilute alkali. Better results are obtained by the employment of mordants, and the following shades were obtained with mordanted woollen cloth:

Chromium - Dull brownish-yellow.
Aluminium - Full golden-yellow.
Tin - Bright yellow.
Iron - Dull olive-brown.

During these operations, nycanthin or its glucoside apparently plays no part, and the colours obtained are due to the flavone glucosides present. Not only the flowers but the seeds of the Cedrela toona are stated to give a red dye.

Nycanthes Arbor-TristisCHAPTER XVIII. Colouring Matters of Unknown Constitution.(Osa artikkelista)

The Natural Organic Colouring Matters
By
Arthur George Perkin, F.R.S., F.R.S.E., F.I.C., professor of colour chemistry and dyeing in the University of Leeds
and
Arthur Ernest Everest, D.Sc., Ph.D., F.I.C., of the Wilton Research Laboratories; Late head of the Department of Coal-tar Colour Chemistry; Technical College, Huddersfield
Longmans, Green and Co.
39 Paternoster Row, London
Fourth Avenue & 30th Street, New York
Bombay, Calcutta, and Madras
1918

Kaikki kuvat (kemialliset kaavat) puuttuvat // None of the illustrations (of chemical formulas) included.

Nycanthes arbor-tristis (Linn.). This is a large shrub with rough leaves and sweet-scented flowers occurring in the sub-Himalayan and Tarai tracts; also in Central India, Burma, and Ceylon. The flowers open towards evening and fall to the ground on the following morning. The corolla tubes are orange coloured and give a beautiful but fleeting dye, which is mostly used for silk, sometimes in conjunction with "kusum" or turmeric, occasionally with indigo and kath (Watts, "Diet. Econ. Prod, of India," 1891, 5, 434).

[---]

For dyeing purposes the material (silk or cotton) is simply steeped in a hot or cold decoction of the flowers. The addition of alum and lime juice to the dye-bath is said to render the colour more permanent.