Asiakirjat, kolmas osa
Helsingissä, 1918
Oma lippu on tullut kansainvälisesti tunnustetuksi merkiksi valtion suvereenisuudesta, joskin muutamat sellaisetkin valtiot, joilla ei ole kansainvälisesti tunnustettua asemaa, käyttävät omaa lippua. Eiippumattomille valtioille on oman lipun käyttäminen merenkulussa ja kansainvälisessä liikkeessä välttämätön. Lipulla ilmaisevat kauppalaivat kansainvälisillä vesillä ja ulkomaitten vesialueilla kansallisuutensa, silloinkuin kansainväliset oikeussäännöt tai oikeustavat sen vaativat. Lipulla niinikään merkitään ne rakennukset, joissa maan valtiolliset tai kaupalliset edustajat kansainvälisen oikeuden mukaisesti nauttivat exterritorialiteettia.
Kun Suomi nyt on astunut riippumattomien valtioitten joukkoon, on välttämätöntä että Suomelle myöskin oma lippu määrätään.
Oivaltaen oman lipun merkityksen, on Suomen merenkulkuliitön hallinto Suomen Senaatille 3 päivänä joulukuuta 1917 jättämässään kirjelmässä anonut hallituksen viipymätöntä toimenpidettä oman kauppalipun säätämiseksi. Sen jälkeen ovat useat muutkin merenkulkujärjestöt lausuneet saman toivomuksen sekä tehneet ehdotuksia kauppalipuksi. Asian valmistamiseksi Senaatti asetti erityisen komitean, jonka jäsenet, kauppaneuvos Lars Krogius, arkkitehti Eliel Saarinen ja filosofiantohtori Uuno Taavi Sirelius, ovat Senaatille jättäneet mietintönsä sekä ehdotuksensa asiassa.
Komitea on katsonut tarpeelliseksi ehdottaa Suomelle kaksi lippua: kansallislipun ja sitä paitsi erityisen kauppalipun. Viimeksimainitusta taas olisi erikoismerkkien avulla muodostettava tarpeelliset luotsi-, tulli- ja postiliput.
Valtiolipuksi on komitea heraldiikkaan nojaten ehdottanut kokonaan karmiinisinoberipunaista vaatetta, jonka keskellä on tankoa vastaan kääntyvä Suomen vaakunan leijona kullankeltaisin ja valkoisin värein.
Leijonalippu ei kuitenkaan vaikean tekotapansa vuoksi sovi kauppalipuksi, koska on välttämätöntä merenkulussa, että lippu on siksi yksinkertainen, että sen voi laivassa valmistaa, jos se on myrskyssä repeytynyt tai ehkä kokonaan turmeltunut.
Merenkulku- ja kauppalipuksi on komitea sentähden, omaksuen Skandinavian maitten ristilippumuodon ehdottanut lipun, jonka pohjaväri olisi punainen ja risti keltainen. Mutta jotta se selvästi eroaisi Tanskan kauppalipusta ja eräästä kansainvälisestä signaalilipusta, ehdottaa komitea, että Suomen kauppalippuun, joka olisi punainen, keltaisen pystyristin neljän suorakaiteeseen jakama vaate, tangonpuoleiseen ylimmäiseen suorakaiteeseen pantaisiin Suomen vaakunan yhdeksän vaikosta ruusua.
Sekä valtio- että kauppalipun mittasuhteet on ehdotettu samoiksi: leveys seitsemäntoista yksikkömittaa ja pituus kaksikymmentäkuusi yksikkömittaa.
Tunnettua on, että osa Suomen kansasta olisi valmis hyväksymään komitean edellämainitun ehdotuksen sellaisenaan, mutta toiselta puolen ei myöskään sovi kieltää, että toinen osa Suomen kansasta on sitä mieltä, että meidän kauppalippumme olisi sommiteltava käyttämällä pääasiallisesti sinivalkoisia värejä. Tämänkin mielipiteen mukaisesti olisi ristilipun muoto käytettävä ja valkoisen pystyristin jakaman sinisen vaatteen tangonpuoleiseen, ylimmäiseen suorakaiteeseen Suomen vaakuna tai vaakunan päävärit pantava.
Asiata Senaatissa käsiteltäessä on johduttu sellaiseen tulokseen, että Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetään: että edellämainittu komitean ehdottama n. s. leijonalippu säädetään erikoiseksi Suomen valtiolipuksi, jonka käyttämisestä hallitus antaa tarkempia määräyksiä; että merenkulku- ja kauppalipuksi määrätään kummankin edellämainitun väriyhdistelmän kannattajain mielipiteitten tukema ristilippu, jonka punaisella pohjalla on sinivalkoisen raidan reunustama kullankeltainen pystyristi. Näin muodostettu lippu on muitten maitten lipuista selvästi eroava, Suomen kansalle rakkaaksi käyneet vaakunavärit soinnukkaasti yhdistävä lippu.
Luotsi-, tulli- ja postiliput ehdotetaan samanlaisiksi kuin kauppa- ja merenkulkulippu varustettuina sellaisilla erikoismerkeillä, jotka osoittavat niitä kantavien laivojen erikoistehtävän. Näitten erikoismerkkien vahvistaminen olisi sopivimmin jätettävä Hallituksen tehtäväksi.
Näille periaatteille rakennettu lakiehdotus, joka täten jätetään Eduskunnan hyväksyttäväksi, on seuraavansisältöinen:
Laki
Suomen lipusta.
1§
Suomen valtiolippu, jonka leveys on seitsemäntoista yksikkömittaa ja pituus kaksikymmentäkuusi yksikkömittaa, on kokopunainen, karmiinisinoberi-värinen vaate, jonka keskellä on tankoa vastaan kääntyvä Suomen vaakunan leijona kullankeltaisin ja valkoisin värein.
Hallituksen asiana on antaa tarkempia määräyksiä valtiolipun käyttämisestä.
2 §.
Suomen merenkulku- ja kauppalippu, leveys- ja pituussuhteiltaan samanlainen kuin valtiolippu, on valtiolipun värinen vaate, jonka kullankeltainen risti, reunustettuna kahdella raidalla, niistä sisempi sininen ja ulompi valkoinen, jakaa neljään suorakaiteeseen, joiden kaikkien leveys on 6.5 yksikkömittaa ja tangon puoleisten pituus 8 yksikkömittaa sekä ulompien 14 yksikkömittaa. Keltaisen ristiraidan leveys on 2.5, sinisen 0.40 ja valkoisen 0.35 yksikkömittaa.
Tätä lippua on suomalaisten kauppalaivojen käytettävä, kun ne voimassa olevien merenkulkusäännösten mukaisesti, joko purjehtiessaan tai satamassa ollen, ilmaisevat kansallisuutensa.
3 §.
Suomen luotsi-, tulli- ja postilippuina käytetään merenkulku- ja kauppalippua niin merkittynä kuin Hallitus tarkemmin määrää.
4 §.
Valtio- ja kauppalipun normaaliliput sekä Suomen leijonan normaalipiirustukset säilytetään, edelliset, värien säilyttämiseksi, pimeässä huoneessa, Hallituksen määräämässä paikassa.
Helsingissä, tammikuun 5 päivänä 1918
Suomen Senaatin päätöksen mukaan
Kauppa- ja Teollisuustoimituskunnan Päällikkö
Heikki Renvall.
Herman Lihr
Helsingissä, Suomen Senaatin kirjapainossa, 1918.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti