Karjala 168, 23.6.1927
Kun siniristilippumme oli v. 1918 valtiopäivillä hyväksytty, lausuttiin ruotsalaiselta taholta vakuutus, että nekin, jotka eivät ole kannattaneet hyväksyttyjä värejä, tulevat lojaalisesti alistumaan lippuun ja antamaan sille kaiken sen kunnioituksen, joka sille luonnollisesti tulee. Samoin ovat useat johtavat ruotsalaiset tiimillään vahvistaneet sen vetoomuksen kansalaisille, jossa kehoitettiin hankkimaan jokaiseen kotiin tämä lippu ja viettämään sen päivää.
Mutta kuinka on asian laita todellisuudessa? Ulkomaisissa lehdissäkin on huomautettu, että matkustaja, saapuessaan meritse Uudenmaan saaristoon. ei luule Suomeen tulevansakaan, sillä kaikkialla liehuu huviloiden päällä punakeltainen lippu, tuskin missään Suomen valtakunnan kansallislippu.
Ja vielä pahempiakin loukkauksia tätä kansallislippuamme kohtaan on julkisuudessa kerrottu. Sellaiseen on tehnyt itsensä syypääksi itse Helsingin kaupunkikin. Kun se kaksi vuotta sitten piti juhlan sairaanhoitajatarkongressille, niin liehuivat siinä sinikeltaiset liput, eikä kansallislippumme. Helsingin pitäjän pohjoisen suojeluskunnan viime kesänä Tikkurilassa pitämästä juhlasta kerrottiin taasen, että siellä vedettiin valtakurtnanlipun rinnalle yhtä suuri punakeltainen vaate ja oli juhlakenttä muuten koristettu ainoastaan punakeltaisilla lipuilla. Kun suomalaiset suojeluskuntalaiset ja Lotat pyysivät moista liputusta muuttamaan, ei pyyntöä otettu kuuleviin korviinkaan, eikä näillä suomalaisilla ollut muuta neuvoa kuin poistuminen koko juhlasta.
Pietarsaaren Lotat pitivät keväällä Juhlan, jonka alkuvalraistuksista kerrottiin julkisuudessa, seuraavaa: Juhlasalin seinällä oli valtakunnan lippu ja sen alla suojeluskunnan lippu. Lottien puheenjohtaja repäsi valtakunnan lipun pois sanoen: "Näitä rääsyjä emme me tarvitse". Vaasasta kerrottiin aivan äskettäin, että siellä lastenpäivien kulkueessa ei ollut ainoatakaan valtakunnan lippua, mutta sen sijaan komeili siellä ylimpänä Ruotsin sinikeltainen lippu. Monia muitakin saman suuntaisia tapauksia on julkisuudessa mainittu. Ne kaikki ovat omiansa todistamaan, kuinka suuresti ruotsalaisemme halveksivat Suomea, Suomen valtakuntaa, suomalaisista puhumattakaan.
Tässä asiassa on yksi puoli, josta ehkä sietää huomauttaa. Se nimittäin, että ruotsalaisemme kehutusta korkeasta sivistyksestään huolimatta ovat täydellisiä moukkia mitä lippuasiaan tulee. He eivät näy käsittävän, että kaikkialla, vähimmän kehittyneittenkin kansojen keskuudessa kunnioitetaan valtakunnan lippua yhtenäisyyden, yhteenkuuluvaisuuden näkyvänä tunnuskuvana, että sitä eivät lonkkaa alemmallakaan kehitysasteella olevat. Meillä vain näyttää moinen olevan mahdollista.
Mitä on tehtävä? Ei kai muuta kuin saatava suomalaisten sydämiin yhä syvemmälle juurrutetuksi kunnioitus ja arvonanto valtakuntamme lippua kohtaan. Kun näin tapahtuu, tietää jokainen suomalainen myöskin tarkoin karttaa niitä tilaisuuksia, joissa esitetään halveksimista tälle lipulle. Ehkä tällainen menettely saa monet ruotsalaisetkin järkiinsä. Mitkään "kieltolait" eivät tässä ole paikallaan, kenties ehkä korkeintaan säädös, valtakunnan juurista juhlapäivistä, jolloin valtakunnan lippua on käytettävä.
Kummastuttavaa muuten on, että ruotsinkielinen sanomalehdistömme on näihin valtakunnan lipun loukkauksiin nähden asettunut aivan välinpitämättömälle kannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti