Maalarilehti 3, 1927
Jatkoa esitykseemme maalarin hienommasta kultauksesta. Alku oli tämän vuoden n:o 2:ssa.
Kultaa asetettaessa on huolella tarkastettava, ettei kultalehti ole rypyssä ja että se tulee tasaisesti pintaan. Listoituksia ja veistoksia kullatessa ei tämä ole niinkään helppoa maalarille joka on vähemmän tehnyt kultaustöitä. Siten on mutkikkaita osia kullatessa ensin käsiteltävä syvennykset janurkat. Niihin on pantava kultalehden palasia. Jos kultana on aitokulta, on lehti kultaustyynyllä leikattava sopiviksi palasiksi jotka sitten kevyellä karvasiveltimellä viedään paikoilleen. Toisella karvasiveltimellä painetaan lehtipalanen sitten tarkemmin pintaan kiinni. Kun siten syvennyspaikat ovat saadut kullatuksi, aletaan vasta kullata ulkonevampia ja vapaampia osia. Isommat kultalehden osat tai kokonaiskappaleet pannaan paikoilleen siihen kuuluvalla latuskalla asettimella.
Kun pinta on kullattu, jätetään se kuivamaan n. 24 tunniksi. Sitten vasta varistetaan liika kulta pois. Tässä on juuri tavallisen maalari-kultaajan vika, että hän luulee heti voivansa karvasiveltimellä tai pumpulilla karistella ja hangata irrallaan lepattavat kultalehden reunat pois. Siten tullaan kuitenkin hanganneeksi tuoresta kultapintaa, joka tulee himmeäksi ja tahraiseksi koska kiinnitys öljy painuu kullan läpi. Samalla tulevat lehtikappaleiden reunat näkyviksi ja risaisiksi. Toisena päivänä siis vasta, hienolla karvasiveltimellä varovasti ravistellaan irrallinen kulta pois. Jos näkyy aukijääneitä paikkoja, ei niihin ole vielä mentävä pistämään uutta kiinnitysöljyä, vaan on se jätettävä seuraavaan päivään, että entinen ehtisi kuivua kyllin kovaksi.
Kun kultapinta lopullisesti on ehyt ja tasainen, sivellään se, jos kulta on ollut "metallikultaa", "plootua" kuten kultaajat sanovat, metallilakalla, parhaiten Zapon-lakalla, ohuesti kahteen kertaan. Lakkauksen tulee tapahtua vähintäin 20 asteen lämpöisessä. Alemmassa lämmössä kuivuu lakka läikälliseksi jatahraiseksi. Zapon-lakka kuivuu muutamissa minuuteissa; ainakin neljännes-tunnissa kylliksi, joten lakkauksen voi kahteen kertaan toimittaa melkein kuin peräkkäin.
Aitokultaa käyttäessä ei lakkaus ole tarpeellinen, koska kulta ei ole ilmanvaikutuksille altis, kuten sen vastike "metallikulta". Siitä huolimatta on hyvä lakata aitokultakin kerran, koska lakan vaikkakin ohut pinta tekee sen lujemmaksi kosketukselle ja kulumiselle. "Metallikulta" on paksumpaa ja lujempaa, joten se jo siitäkin syystä on edullisempaa käyttää tavallisiin töihin. Ja hinta tietysti on moninkerroin halvempi.
Metallikullan pinta kuitenkin, jos kultaus on hyvin suoritettu, tekee hyvin paljon oikean kullan vaikutuksen. Sen metallikiilto tietysti, kahden lakkauksen alta on himmeämpi verrattuna aitokultauksen kiiltoon ja väriin. Mutta jos metallikullalla kullattu esine ei ole suoranaisesti aitokullalla kullatun esineen läheisyydessä, on sen vaikutus erillään ollessa, maali- tai puupintojen rinnalla, melkoisen suuria vaatimuksia tyydyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti