Pehr Kalm, Esaias Hollberg: Norra Amerikanska Färge-Örter.

Jumalan avulla!
Pohjoisamerikkalaiset värikasvit
Filosofisen tiedekunnan hyväksynnällä,
taloustieteen professorin sekä Kuninkaallisen Ruotsin tiedeakatemian ja Uppsalan tiedeseuran jäsenen,
herra Pehr Kalmin
valvonnassa.
Esittänyt ja yleiseen tarkasteluun jättänyt
Esaias Hollberg, filosofian kandidaatti (And. fil.)
turkulainen,
Turun akatemian ylemmässä luentosalissa
tavanomaiseen aikaan aamupäivällä 26. marraskuuta 1763.
Turussa, painettu Joh. Christ. Frenckellin kirjapainossa.Med GUDs hjelp!
Norra AMERICANska Färge-Örter,
Med PHILOSOPHIska FACULTetens Bifall,
Under
Oeconomiæ PROFESSORens och Kongl. Swenska Wettenskaps-Academiens samt Upsala Wettenstaps Societetens Ledamots

Herr PEHR KALMS
Inseende.

Framstälde och til allmän granstning öfwerlämnade af
ESAIAS HOLLBERG, And. fil.
Åbolänninge,
I ÅBO ACADEMIES Öfre Läro-Sal /
På wanlig tid f. m. den 26 NOV. 1763.

ÅBO / Tryckt hos JOH. CHRIST. FRENCKELL.

Suomennokseen olen etsinyt kasveista niiden nykyisen tieteellisen nimen, mikäli se on muuttunut; mahdollisen suomalaisen nimen sekä nykyisen ruotsinkielisen nimen (esiintyy kunkin kasveja esittelevän kappaleen alkupuolella suluissa). Jos alkuperäisteksissä ei ole ollut ruotsinkielistä nimeä, mutta sellainen on nykyään, olen lisännyt sen käännökseen. Nimet on tarkistettu pääasiassa laji.fi-sivuston tiedoista.

Kirjan alun saateteksit varsinaisen sisällön jälkeen harmaalla.

JohdantoIngången.

Muiden Korkeimman ihmeellisten tekojen joukossa, jotka osoittavat Hänen kaikkivaltiutensa, kaikkiviisautensa ja hyvyytensä, eivät kasvit ja puut ole vähäisimpiä, jos niitä tarkastellaan niiden moninaisen hyödyllisyyden kannalta; sillä ne palvelevat ihmistä paitsi elämän välttämättömyyksien tuottamisessa myös koristeena sekä monissa muissa tarkoituksissa. Koristeeksi luen ne kasvit, jotka muiden hyötyjensä lisäksi voivat ihmisen taidon avulla saada aikaan monenlaisia somistuksia ja kaunistuksia vaatteisiin, tarkoitan värjäystaidon avulla; taidon, johon loistavat kukat ja kauniit ruohot itse näyttävät antaneen ihmiselle aiheen omilla monenlaisilla kauniilla ja miellyttävillä väreillään, jotka niillä luonnostaan, ilman ihmisen taitoa, Luojan kunniaksi ovat olleet; taidon, jota ei ole ainoastaan ennen vanhaan ja usein vielä nykyäänkin käytetty ja käytetä säätyjen erottamiseen, vaan jota käytetään yhä tänäkin päivänä myös vaakunataiteessa sekä mahtimiesten toimesta heidän sotaväkensä univormuissa, samoin monilla muilla tavoilla. Mutta kuka ensimmäisenä ja milloin on keksinyt tämän taidon, siitä ei ole mitään luotettavaa tietoa; sillä ei myöskään ole niin suurta merkitystä; riittäköön, että tiedetään tämän taidon kuuluvan vanhimpiin, ja että kukin on omalla tavallaan kilpaillut etusijasta, kuten muissakin asioissa, niin myös tässä. Ja niin kuin muut kansat ovat osoittaneet suurta mieltymystä tähän taitoon, ovat myös Pohjois-Amerikan villit eli intiaanit omalla tavallaan pyrkineet osoittamaan, etteivät he ole sitä aivan täysin halveksineet, vaikka he eivät läheskään ole päässeet siinä yhtä pitkälle kuin Euroopan ja Aasian asukkaat; eikä sitä myöskään ole odotettavissa niin kehittymättömältä kansalta kuin nämä, jotka ansaitsevat aivan oikeutetusti sen nimen, jonka ranskalaiset, ruotsalaiset ja hollantilaiset Pohjois-Amerikassa heille antavat, kun he kutsuvat heitä nimillä Les Sauvages, Willax, Wilde. Ennen eurooppalaisten saapumista he eivät tienneet villasta eivätkä pellavasta, saati sitten puuvillasta ja silkistä; vaan kaikki heidän vähäiset vaatteensa koostuivat villieläinten nahoista, joita he kuitenkin tavalla tai toisella pyrkivät värjäämään. Nyt heidän vaatetuksensa (jonka he, kenkiä ja nahkasukkiaan lukuun ottamatta, hankkivat kokonaan eurooppalaisilta) on lyhyesti seuraavanlainen: Molemmat sukupuolet kulkevat paljain päin. Vartalollaan heillä on paita, jota ei juuri koskaan pestä sen jälkeen, kun se on puettu päälle, eikä sitä oteta juuri koskaan pois päältä ennen kuin se repeytyneenä putoaa itsestään pois. Sen päälle he ripustavat valkoisen tai harmaan viitan, sellaisella tavalla kuin me näemme tataarien käyttävän. Miehillä ei ole koskaan housuja. Naiset käyttävät sinistä tai punaista hametta, joka ulottuu tuskin polviin asti. Sukat ovat nelikulmainen pala villaa, pellavaa tai nahkaa, jonka he, kuten venäläiset, käärivät jalkojensa ympärille. Kengät on valmistettu nahasta, enimmäkseen samanlaisiksi kuin meidän suomalaisten naisten pieksut. Tässä on koko heidän vaatetuksensa. Ja kuinka paljon värejä he tarvitsevat siihen? Kuitenkin he värjäävät nahkavaatteensa tavalla tai toisella; mutta heidän väriaineidensa pääasiallinen käyttö kohdistuu ruumiin maalaamiseen koreaksi. Ennen eurooppalaisten saapumista he maalasivat itsensä kauniiksi niillä väriaineilla, joita he olivat löytäneet maan omista kasveista ja maalajeista; nykyään he antavat suurimman arvon sinooperille, jota he ostavat eurooppalaisilta. Sillä he värjäävät itseään monin eri tavoin kasvoista ja toisinaan myös muista ruumiinosista ja vaatteista, kun he haluavat olla hyvin koreita tai kun he lähtevät sotaan näyttääkseen pelottavilta, ja myös silloin, kun he muutoin haluavat esiintyä komeasti; usein he silloin sivelevät suuren osan paidastaan tällä punaisella värillä. Muiden kansojen keskuudessa naissukupuoli on erityisesti ottanut itselleen tämän oikeuden, nimittäin oikeuden maalata ja koristella itseään; mutta Pohjois-Amerikan villien keskuudessa miehet ovat pidättäneet tämän oikeuden itselleen. Tämä johtuu myös siitä, että intiaani pitää peiliä yhtä välttämättömänä niiden välttämättömimpien tavaroiden joukossa, joiden tulee aina seurata häntä minne tahansa hän meneekin. Näitä ovat: pyssy, tupakkapiippu, tupakkapussi tupakoineen ja tulentekovälineineen; myös peiliä pidetään yhtä välttämättömänä. Sanottiin, että sinooperi oli se väri, jolle hän antoi suurimman arvon. Puutteen sattuessa hän käyttää niitä väriaineita, joita maa tuottaa ja jotka ovat villeille olleet tuttuja ikimuistoisista ajoista lähtien; mutta vaikka niitä joskus sattuisi puuttumaan, ei villi silti ole keinoton, jos häneltä vaaditaan, että hänen tulee esiintyä komeudessa ja koristautuneena. Hän on silloin ahkerasti kerännyt hienon padan nokea ja sivelee sitä myös kasvoilleen, paidan yläosaan ja toisinaan käsivarsilleen, niin että hän näyttää siltä kuin olisi juuri tullut alas jonkin eurooppalaisen savupiipun kautta (intiaaneilla itsellään ei ole savupiippuja); ja kuitenkin hän omalla tavallaan pitää itseään nyt varsin komeana. Millä tavoin hän piirtää kaikenlaisia kuvioita kehoonsa, siitä kerrotaan jäljempänä. Sillä välin voidaan edellä sanotun perusteella nähdä, ettei Pohjois-Amerikassa voida tuntea kovinkaan monia värikasveja.Ibland andra den högstes dråpeliga Gerningar, som utwisa Hans almagt, alwishet och godhet, äro örter och trän icke de ringaster om de betragtas i anseende till deras mångfaldiga nytta; ty de tjena menniskan icke allenast til lifs-förnödenheter, utan ock til prydnad, samt mycket annat. Til prydnad råknar jag de wäxter, som utom andre deras nyttor, igenom människo konst kunna sätta åtskilliga zirlig- och betsageligheter på kläderne, jag menar igenom Färgare-konsten; en konst, hwartil de prälande blomster och täcka gräs sjelfwa tyckes hafwa gifwit menniskian anledning, igenom deras åtskilliga wackra och behageliga färger, som de utan konst, Skaparen til ära, fått hafwa; en konst, som icke allenast fordom och ofta än blifwit och blifwer brukad at åtskilja Ständen, utan ock än i dag brukas, så i Wapn-konsten, som af Potentater uti deras Krigsfolks-Uniform, samt på margfalliga andra sätt. Men hwem som först, och när man hittat på denna konsten, därom har man ingen tilförlåtelig efterrättelse; det kan ock wara lika mycket; nog af, at man wet at konsten är ibland de älsta, och at hwar på sitt sätt täflat om företräde, som i annat, så ock häruti. Och som andra folkslag haft stort tycke för denne; så hafwa ock Willarne eller Indianerne i Norra America på sitt sätt sökt wisa, at de ej aldeles warit föraktare däraf, ehuru de på långt när ej hunnit därmed så wida, som Europens och Asiens inwånare; det är och ej at begära af et så groft folk, som desse, hwilka med rätta förtjene det namn, som Fransoserne, de Swenska och Holländerne i Norra America dem gifwa, då de kalla dem Les Sauvages, Willax, Wilde. För Europernas ditkomst wiste de ej af Ylle eller Linne, mycket mindre af Bomull och Silke; utan bestodo alla deras få kläder i willa djurs skinn, dem de dock på et eller annat sätt sökte färga. Nu är deras klädedrägt (den de, då skor och deras skinnstrumpor undantages, hel ock hållen tilhandla sig af Europeerna) korteligen denna: Bägge Könen gå barhufda i på kroppen hafwa de en skjorta, som nästan aldrig twättas, sedan den är påklädd, och nästan aldrig förr tages af kroppen innan den söndersliten fallet bort af sig sielf: häröfwer hänga de en hwit eller grå wepa på sätt, som wi här se Tataterne bruka: Manfolken hafwa aldrig byxor; Qwinfolken bära en blå eller röd kjortel, som näppeligen räcker til knä; strumporna äro et fyrkantigt stycke ylle, linne eller skinn, det de, som Ryssarne, linda om benen; och skona [skorna? äro gjorda af skinn, mäst som wåra Finska Qwinfolks pjäxor. Här är hela klädbonaden. Och huru mycket färgor behöfwa de til den? Dock färga de på ett eller annat wis sina skinnkläder: men deras mästa färgor går ut på at måla kroppen grann, för europeernas ditkomst målade de sig wackra med de färgor, de uptäckt af Landets egna wäxter och jordarter; nu sätta de högsta wärdet på cinnobern, den de köpa af Europeer: med den färga de sig på åtskilligt sätt i ansigtet, och ibland på andra delar af kroppen ock kläderna, då de skola wara mycket granna, eller då de gå til krig at wisa sig förfärlige, och då de annors skola föra star: ofta smeta de då öfwer en stor del af skjortan med denna röda färg. Hos andra folkslag har Qwinkönet enkannerligen tilmättat sig den friheten, af sminka och pryda sig; men hos Willarne i Norra America hafwa manfolken förbehållit sig denna rätt: det är ock därföre, som ibland de nödwändigaste saker, som altid skola följa en indian hwart han går, som äro: Byssa, Tobakspipa, Tobakspung med tobak och eldföre, äfwen spegelen hålles lika nödig: det sades, at cinnobern war den färg han sätter högsta wärde på; i bristdäraf betjenar han sig af de färgarter Landet frambringar och Willarne af urminnes tider haft sig bekante; men om de ock råka ibland at tryta, är Willen ändå ej rådlös, om det fordras at han skal wisa sig i stat och prydnad: Han samlat då flitigt sotet af fin kettil, ock stryker så med det öfwer ansigte, öfre delen af skjortan, och ibland öfwer armarna, at han ser ut, som han nyss kommit ned igenom någon af Europeernas korsstenar, (Indianerne hafwa sielfwa inga korsstenar) och ändå tycker han på sitt wis, at han nu är rätt grann. På hwad sätt han inritar hwarjehanda Figurer på sin kropp, skall nedanföre nämnas. Imedlertid, kan af hwad sagt är, ses, at man i Norra America ej kan hafwa sig än så många färgwäxter bekanta.

Ne harvat, jotka tähän mennessä on saatu selville ja jotka mainitaan seuraavilla harvoilla sivuilla, olen osittain saanut haltuuni maan arvostetun puheenjohtajan siellä tekemistä huomautuksista ja osittain koonnut niitä muiden oppineiden miesten kirjoituksista. En kiellä, etteikö jo ennestään tunnettujen värikasvien lukumäärä voisi olla huomattavasti suurempi, mutta ajan rajallisuus ja muut olosuhteet eivät ole sallineet minun etsiä niitä tarkemmin.”De få som man härtils utspanat, och som nämnes på följande få sidor; har jag dels inhämtat af Herr Præsidis där i Landet gjorda anmärkningar, dels samlat dem ur andra Lärda Mäns skifter: jag nekar icke, at långt större antal kan där wara af redan kunnoge färgörter; men kringskurna tid andra omständigheter hafwa ej tillåtit mig, at så efterleta dem.

Tästä huolimatta toivon vakaasti, että hyväntahtoinen lukija suhtautuu tavalliseen tapaansa suopeasti tähän viattomaan ajanvietteeseeni.Icke desso mindre gjör jag mig det säkra hopp, at den Benägna Läsaren med wanlig gunst uptager detta mitt oskyldiga tidsfördrif.

Sininen väri.Blå Färg.

§ 1.

(Nykyään Baptisia tinctoria) Keltaetelänherne, Linné, Species Plantarum, s. 373. Kasvaa runsaasti kuivassa ja hedelmällisessä maaperässä Carolinassa, Virginiassa, Marylandissa, Pennsylvaniassa, New Jerseyssä ja New Yorkissa. Jotkut uskovat myöhempinä aikoina havainneensa, että myös tämän kasvin lehdistä voidaan valmistaa hyvää indigoa. Jotkut puolestaan haluavat oman kokemuksensa perusteella vakuuttaa, että tästä kasvista saadaan yhtä kaunista indigoa kuin Indigofera tinctoria -kasvista, Linné, Species Plantarum, s. 751. Sen vuoksi sitä istutetaan nykyään tähän tarkoitukseen sekä Carolinassa että Länsi-Intian saarilla; toisilla sen viljelyssä ei ole ollut menestystä.1. SOPHORA tinctoria, Linn. sp. pl. 373. wäxer ymnigt ut i torr fet jordmån, uti Carolina, Virginien, Maryland, Pennsylvanien, nya Jersey och nya York. Somliga tro sig i senare tider funnit, at man ock kan göra af dennas blad god Indigo, ja, somlige wela af egen erfarenhet påstå, at man får af denna så skön Indigo, som af Indigofera tinctoria, Linn. sp. pl. 751. Derföre planteras den ock nu til den ändan så i Carolina, som på Vestindiska Öarne; för andra har det ej lyckats.

Punavaahtera, Linné, Species Plantarum, s. 1055. (Rödlönn.) Pennsylvaniassa värjätään kuorella sekä villaa että pellavaa tummansiniseksi. Kuorta keitetään vedessä, minkä jälkeen siihen lisätään rautasulfaattia (sellaista, jota hatuntekijät ja suutarit käyttävät), ennen kuin sillä värjätään. Professori Kalm, En resa til Norra America, osa II, s. 286.2. ACER Rubrum, Linn. sp. pl. 1055. (rödblommig Lönn) Med barcken färgas i Pennsylvanien både ylle och linne mörkblott, i det barcken kokas i watten, sedan lägges kopparrök (sådan som Hatt- och Skomakare bruka) dåri, innan därmed färgas. Prof. KALMS Am. R. T. II, p. 286.

Ruskea väriBrun Färg.

§ 2.

Silosumakki, Linné, Species Plantarum, s. 265. (Korallsumak.) Hedelmällä värjätään punaruskeaa.1. RHUS glabra, Linn. sp. pl. 265. Med frugten färgat rödbrunt.

(Nykyään Alnus glutinosa, Tervaleppä, Linné, Flora Svecica, kohta 861. (Klibbal.) Sen kuorella värjätään ruskeaksi tai punaiseksi. Kalm, En resa til Norra America, osa II, s. 315.2. BETULA Alnus, Linn. Fl. Sv. 861. (Ahl) Med dess barck färgas brunt eller rödt. KALMS Am. R. T. 2. p. 315.

Valkotammi, Linné, Species Plantarum, s. 996. (Vitek.) Sen kuorella New Yorkin naiset värjäävät villaa, joka saa siitä ruskean tai teenvärisen sävyn. Tämä väri ei haalistu auringonvalossa. Kalm, En resa til Norra America, osa II, s. 354.3. QUERCUS alba, Linn. sp. pl. 996. (hwit Eek). Med barcken färga Qwinfolken i nya York yllet, som däraf får en brun eller Theé bou färg, hwilken ej af Solsken utblekes. KALMS Am. R. T. 2. p. 354.

Mustajalopähkinä, Linné, Species Plantarum, s. 997. (Svart valnöt.) Puun kuorella, mutta erityisesti pähkinöiden päällä olevalla mustalla ja kostealla ulkokuorella, värjätään Pennsylvaniassa ja New Jerseyssä villaa ruskeaksi. Väri on kaunis eikä lähde pois.4. JUGLANS nigra, Linn. sp. pl. 997: (swart Wahlnot) Med barcken af trädet, men i synnerhet af det swarta och blöta skalet, som sitter, utan på nötterna, färga de i Pennsylvanien och nya Jersey ylle brunt: Färgen är wacker, och går ej ut.

(Nykyään Tsuga canadensis) Kanadanhemlokki* Neulaset kampamaisesti järjestäytyneet; alapuolella kaksi valkoista pitkittäisjuovaa; kävyt pienet ja soikeat. Ranskalaisten Kanadassa nimellä Perusse tuntema puu. Kanadan naiset antavat villalangalle tämän kuusen kuorella jokseenkin kahvinruskean värin.

* Yleinen käsitys on, että ranskalaisten pérusse viittaa hemlokkiin (vanhoissa teksteissä myös Abies canadensis).5. PINUS s. Abies, Foliolis pectinatis; inferne lineis duabus longitudinalibus albis; conis parvis ovatis. Perusse af Fransoserne i Canada. Qwinfolken i Canada gifwa åt ullgarn en någorlunga Coffé färg med barcken af denna gran.

Keltainen väri.Gul Färg.

§ 3.

(Nykyään Lithospermum caroliniense)* Linné, Species Plantarum, s. 133. Pieni keltainen rusojuuri, jota alkuperäisasukkaat kutsuvat nimellä Puccoon ja jolla intiaanit maalaavat itseään. Plukenet, John Rayn kirjassa Historia Plantarum, osa III, sivu 268. Vertaa Gronovius, Flora Virginica, s. 19. Plukenet kertoo, että intiaanit värjäävät tai maalaavat itseään tällä kasvilla, mutta ei mainitse, onko väristä saatava sävy keltainen vai punainen.

* Ei suomenkielistä nimeä (rusojuuri). Englanniksi hairy puccoon, Carolina puccoon, Plains puccoon.1. ANCHUSA Virginiana, Linn. sp. pl. 133. Anchusa minor lutea Virginiana, Puccoon indigenis dicta, qua se pingunt Americani, Plukn. Raj. hist. T. 3. p. 268: Conf. Gron. Fl. Virg. p. 19, Pluknet säger, at Indianerne färga sig med denna, men nämner ej, om färgen blir gul eller röd.

(Nykyään mahdollisesti Chamaedaphne calyculata) Vaivero. (Finnmyrten.) Gronovius, Flora Virginica, s. 21. Sen avulla värjätään Virginiassa keltaiseksi. Gronovius, Flora Virginica, s. 143.2. CISTUS Ledon, Gron. Virg. 21. Med den färgas i Virginien gul. Gron. Fl. Virg. 143.

(Nykyään Sassafras albidum) Amerikansassafras, Linné, Species Plantarum, s. 371. (Sassafras.) Tämän puun kuorella naiset värjäävät villan kauniin oranssiksi. Väri tarttuu siihen varsin pysyvästi eikä haalistu auringossa. Värjäyksessä ei käytetä lainkaan alunaa, vaan ainoastaan virtsaa. Kalm, En resa til Norra America, osa II, s. 271.3. LAURUS Sassafras, Linn. sp. pl. 371. Med barcken häraf gifwa Qwinfolken åt yllet en wacker Orange Färg, som sitter ganska starkt uti, och blekes ej bort af Solen. Wid färgningen brukas ingen alun, utan endast urin. Kalms Am. Ni. T. 2. p. 271.

Lännenkermesmarja, Linné, Species Plantarum, s. 441. (Amerikanskt kermesbär.) Sen juurella värjätään keltaiseksi.4. PHYTOLACCA Americana, Linn. sp. pl. 441. Med roten färgas gult.

Virginianmagnolia (ei virallinen suomenkielinen nimi), Linné, Species Plantarum, s. 535. Sen lehdillä ja marjoilla värjätään Carolinassa keltaiseksi, kuten Lawson kertoo teoksessaan The History of Carolina sivulla 89.5. MAGNOLIA Virginiana, Linn. sp. pl. 535. Med löfwen och bären skola de i Carolina färga gult: som Lawson i dess Hist. öfwer Carolina p. 89 berättar.

(Nykyään Coptis trifolia, ei suomenkielistä nimeä), Linné, Species Plantarum, s. 558. Kasvaa varsin yleisenä ja runsaana Pohjois-Kanadan metsissä sammalisilla, mutta ei liian kosteilla paikoilla. Ranskalaiset kutsuvat sitä nimellä Tissavoyanne jaune Villit käyttävät sen lehtiä ja varsia saadakseen kauniin keltaisen värin monenlaisiin valmistamiinsa nahkatöihin. Ranskalaiset, jotka ovat oppineet tämän käyttötavan heiltä, värjäävät tällä kasvilla keltaiseksi sekä villaa että muita materiaaleja. Kalm, En resa til Norra America, osa III, s. 379.6. HELLEBORUS trifolius, Linn. sp. pl. 558. Wäxer ganska almän, och i stor myckenhet i skogarna, i norra delen af Canada, på måssiga, men ej för wåta ställen. Fransoserne kalla henne Tissavoyanne jaune. Dess blad och stielkar brukas af Willarne, at sätta en wacker gul färg på hwarjehanda deras af beredda skinn gjorda arbeten. Fransoserne, som detta lärdt af dem, färga både ylle och annat gult med denna örter. KALMS Am. R. T. 3. p. 379.

Kanadanpiisku, Linné, Species Plantarum, s. 878. New Yorkin provinssin naiset keräävät tämän kasvin tuoreet kukat, panevat ne veteen ja keittävät niitä hyvin. Sen jälkeen he lisäävät alunaa ja värjäävät liemellä villan, joka saa näin kauniin keltaisen värin. Väri ei muuta sävyään. Pellavaan tämä väri ei kuitenkaan tartu yhtä hyvin.7. SOLIDAGO Canadensis, Linn. sp. pl. 878. (Kanadensiskt gullris.) Qwinfolken i nya Yorks province taga de färska blommorne af denne, lägga i watn, koka dem wäl, sätta alun til, färga yllet därmed, som då bekommer en skön gul färg, hwilkenej ändrar sig. På linne wil ej denna färgen hålla så wäl.

(Nykyään Impatiens noli-tangere) Lehtopalsami, Linné, Flora Svecica, kohta 792. Sen kukilla ja lehdillä saadaan villaan kaunis keltainen väri.8. IMPATIENS noli me tangere, Linn. Fl. Sv. 792. (Springkorn.) Med blommorne och bladen, gifwes ylle en skön gul färg.

Punatammi, Linné, Species Plantarum, s. 996. (Rödek.) Sen kuorella värjätään villaa keltaiseksi.9. QUERCUS rubra, Linn. sp. pl. 996. (swart Eek) Med barcken färgas ylle gult.

(Nykyään Carya cordiformis) Karvashikkori. (Bitternötshickory.) Erityisesti se laji, jolla on karvaat pähkinät. Sen kuorella saadaan villaan ja pellavakankaaseen kaunis keltainen väri.10. JUGLANS. Hickery, enkannerligen den, som har bittra nötter. Med barcken gifwes ylle och linne en skön gul färg.

Suomyrtti, Linné, Flora Svecica, kohta 907. (Pors.) Naisväki Kanadassa värjää sen avulla villalankansa kauniin keltaiseksi käyttäen tämän kasvin siemenkäpyjä. Kalm, En resa til Norra America, osa III, s. 440.11. MYRICA Gale, Linn. Fl. Sv. 907. (Porss) Qwinfolken i Canada, färga deras ullgarn til wackert gult, med frö knopparne häraf. KALMS Am. R. T. 3. p. 440.

Irokeesien maalla kasvaa metsissä, runsasravinteisessa maaperässä, eräs yrtti, jonka juurella villit eli intiaanit värjäävät keltaiseksi. Juuri näyttää pieneltä putkikasvin juurelta, mutta kun se murretaan rikki, se on sisältä keltainen kuin kurkuma ja maultaan voimakkaan kitkerä. Tämä juuri murskataan jauheeksi, ja sillä värjätään ilman, että siihen sekoitetaan mitään muuta. Herra puheenjohtaja ei koskaan nähnyt kasvia sen kukkiessa, minkä vuoksi hän ei myöskään voinut selvittää, mihin sukuun se mahdollisesti kuuluu.Uti Iroquoirnas land wäxer en ört uti skogarne, i fet jordmån, med whilkens rot Willarne eller Indianerne färga gult: roten ser ut som en liten Angelicæ-rot, men då den brytes sönder, är den gul inuti som gurckmeija, och har en starck bitter smak: denna roten stötes sönder til pulver, och färgas så därmed, utan at blanda något annat därtil. Herr Præses såg den aldrig då den hade blommor; hwarföre Han och icke kunde finna, til hwad genus den måtte höra.

Punainen väri.Röd Färg.

§ 4.

(Ei suomenkielistä nimeä; matarakasvi.) Galium tinctorium, Linné, Species Plantarum, s. 106. Ranskalaiset kutsuvat sitä kaikkialla Kanadassa nimellä Tissavoyanne rouge. Se kasvaa siellä runsaana metsissä ja viihtyy hyvässä, joskin hieman kosteahkossa multamaassa. Tämän kasvin juurilla alkuperäisasukkaat värjäävät amerikkalaisen piikkisian piikit kauniin punaisiksi. Näitä piikkejä he punovat monenlaisiin käsitöihinsä. Väri muuttuu tuskin lainkaan auringon, veden tai ilman vaikutuksesta. He värjäävät näillä juurilla myös erilaisia kuvioita nahkavaatteisiinsa. Kanadan ranskalaiset naiset värjäävät lisäksi omat vaatteensa punaisiksi näillä juurilla. Kalm, En resa til Norra America, osa III, s. 246.1. GALIUM tinctorium, Linn. sp. pl. 106. Kallades öfwer hela Canada af Fransoserne Tissavoiaune rouge, och wäxer där i myckenhet i skogarne, älskandes en god, dock litet däfwig mylla. Med dennas rötter sätta Willarne den sköna röda färgen på Americanska Igelkotte-taggar, den de infläta på hwarjehanda deras arbeten; hwilken färg swårligen af Sol, watn eller luft tar ändras. De färga ock åtskillige figurer på deras skinnkläder härmed. Franska Qwinfolken i Canada färga ock sina kläder röda med dessa rötter. KALMS Am. R. T. 3. p. 246.

Lännenkermesmarja, Linné, Species Plantarum, s. 441. (Amerikanskt kermesbär.) Kypsät tuoreet marjat ovat täynnä purppuranväristä mehua, jolla voidaan antaa paperille, pellavalle ja villalle kaunis purppuranpunainen väri. Väri kuitenkin muuttuu ja haalistuu pian pois, eikä sitä ole vielä millään menetelmällä onnistuttu saamaan pysyväksi. Vertaa Millerin teokseen The Gardener's Dictionary, hakusana Phytolacca.2. PHYTOLACCA Americana, Linn. sp. pl. 441. De mogna färska bären äro fulla med en purpurfärgad saft, hwarmed man kan gifwa papper, linne och ylle en skön purpur-färg: men den ändras och blekes snart ut; och har man ännu ej med någon konst fått den at wara beständig. Jämför Millers Gard. dict. Phytolacca.

(Nykyään Amelanchier canadensis) Kanadantuomipihlaja (ei virallinen nimi), Linné, Species Plantarum, s. 478. (Kanadensisk häggmispel.) Herra professori Gaddin uskoo tekemiensä kokeiden perusteella, että marjoista voidaan saada kaunis punainen tai purppuranvärinen väriaine.3. MESPILUS canadensis, Linn. Sp. pl. 478. Af de försök Herr Prof. GADD gjort; tror Han sig så af bären en skön röd- eller purpur-färg.

Lumikki, Linné, Species Plantarum, s. 505. (Blodört.) Kun tuoreet juuret leikataan rikki, niistä valuu punakeltaista mehua, jolla alkuperäisasukkaat värjäävät nahkamattoja ja muita esineitä punaisiksi tai punakeltaisiksi.4. SANGUINARIA Canadensis, Linn. sp. pl. 505. Utur de färska rötterna, då de skäras sönder, flyter en rödgul saft, med hwilken Indianerne färga skinnmattor och annat rödt eller rödgult.

Syyshelosilmä, Linné, Species Plantarum, s. 907. (Höstöga.) Länsi-Virginian asukkaat värjäävät tämän yrtin keltaisilla kukkalehdillä villaa punaiseksi. Gronovius, Flora Virginica, s. 181.5. COREOPSIS verticillata, Linn. Sp: pl. 907. Med de gula blomblader af denna ört, färga inwånarena i wästra Virginien ylle rödt. Gron. Fl. Virg. 181.

(Nykyään Quercus michauxii). Kastanjatammi (ei virallinen nimi), Linné, Species Plantarum, osa II, s. 995. (-) Sen kuorella alkuperäisasukkaat värjäävät nahat punaisiksi.6. QUERCUS prinus, Linn. sp. pl. 995. (Castanie Eek) Med barcken däraf Färga Willarne skinnen röda.

(Nykyään Tsuga canadensis) Kanadanhemlokki, Kanadassa kutsutaan nimellä perusse. Kuorella värjätään punaista.7. PINUS, kallad i Canada Perusse. Med barcken där af färgas rödt.

Musta väri.Swart Färg.

§ 5.

Silosumakki, Linné, Species Plantarum, s. 265. (Korallsumak.) Kypsistä hedelmistä valmistetaan mustaa mustetta.1. RHUS glabra, Linn. sp. pl. 265. Utaf den mogna frugten göres swart bleck.

(Nykyään Toxicodendron radicans) Liaanimyrkkysumakki, Linné, Species Plantarum, s. 266. (Klättersumak.) Sen mehusta saadaan mustaa väriainetta, joka ei haalistu. Koska sama mehu on kuitenkin erittäin myrkyllistä, sitä on käsiteltävä varovasti.2. RHUS radicans, Linn. sp. pl. 266. Af saften fås en swart färg, som ej utblekes; men som samma saft är mycket förgiftig, bör man warsamt omgås därmed.

Ahosuolaheinä, Linné, Flora Svecica, s. 296. (Bergsyra.) Otetaan kasvin vihreät lehdet ja keitetään niitä värjättävän kankaan kanssa. Sen jälkeen kangas ripustetaan kuivumaan. Kun se on kuivunut hyvin, se pannaan uudelleen keitettäväksi kampetšepuun ja kuparituhkan kanssa. Näin saadaan kaunis ja kestävä musta väri. Kalm, En resa til Norra America, osa II, s. 443.3. RUMEX acetosella, Linn. Fl. Sv. 296 (Bergsyra) Man tager de gröna bladen, kokar dem med tyget man vil färga, därefter hänges tyget up at tortas; när det blifwit wäl tort, lägges det å nyo at kokas med Campechenhout och koppar aska, då man får en skön och durable swart färg. KALMS Am. R. T. 2. p. 443.

(Nykyään Baptisia tinctoria) Keltaetelänherne (ei virallinen nimi), Linné, Species Plantarum, s. 373. Jotkut värjäävät sen lehdillä mustaksi.4. SOPHORA tinctoria, Linn. sp. pl. 373. Med bladen däraf färga somlige swart.

Punavaahtera, Linné, Species Plantarum, s. 1055. (Rödek.) Sen kuoresta valmistetaan hyvää mustaa mustetta.5. ACER rubrum, Linn. sp. pl. 1055. (rödblommig Lönn) Utaf barcken gjör man ett godt swart bleck.

(Nykyään Alnus glutinosa) Tervaleppä, Linn. Fl. Sv. 261. (Klibbal.) Tästä saadulla puuhiilellä intiaanit värjäävät erikoisella tavalla: Tiedetään, että intiaanit kaunistaakseen itseään omalla tavallaan entistä enemmän piirtävät kehoonsa kaikenlaisia kuvioita ja maalauksia, joita ei sen jälkeen voida koskaan pyyhkiä pois niin kauan kuin he elävät. Nämä maalaukset koostuvat lintujen ja käärmeiden, nelijalkaisten eläinten, ihmisten, auringon, kuun, kukkien tai muiden vastaavien kuvioista, kaikesta sellaisesta, mitä heidän mielikuvituksensa tuottaa. Näitä kuvioita he maalaavat joko kasvoilleen tai käsivarsiinsa, käsiinsä, jalkoihinsa, rintaansa tai muualle kehoonsa. Toisinaan he maalaavat vain yhden kuvion, toisinaan taas useampia. Jotkut maalaavat itsensä täyteen kaikenlaisia kuvioita, lähes koko kehon alueelta. Ranskalaisilla ja englantilaisilla, jotka ovat paljon matkustaneet heidän keskuudessaan, on myös tapana maalata usein joitakin kuvioita kehoonsa. Tavallisesti he maalaavat joko käsivarteensa, jalkaansa tai rintaansa Vapahtajamme ristillä tai nimensä alkukirjaimet tai nimensä alkukirjaimet taikka jotakin muuta, aivan sen mukaan, mikä heistä tuntuu sopivalta. Nämä maalaukset ovat enimmäkseen mustaa väriä, ja tavallisesti se valmistetaan tervalepästä saadusta hiilestä. Toisinaan nämä maalaukset ovat kuitenkin myös punaisia, ja silloin ne valmistetaan sinooperista. Tapa, jolla tällaisia mustia tai sinimustia kuvioita piirretään kehoon, on seuraava: He ottavat palan tervaleppää, polttavat sen kokonaan hiileksi ja antavat sen sitten sammua. Tämän jälkeen he murskaavat hiilen hienoksi jauheeksi. (Villit tekevät tämän hieromalla hiiltä toisiaan vasten käsiensä välissä.) Tämä jauhe pannaan astiaan, siihen kaadetaan vettä ja sen annetaan seistä jonkin aikaa, jotta vesi ehtii hyvin imeytyä hiilijauheeseen. Kun he haluavat piirtää ihoonsa kuvioita, he maalaavat ensin hiilellä iholle sen kuvion, jonka haluavat siihen jäävän. Sen jälkeen he ottavat neulan, joka on lähes suonenlaskuraudan kaltainen. He kastavat neulan valmistamaansa ja sekoittamaansa väriaineeseen ja pistelevät tai iskevät sillä reikiä ihoon kaikkialle niihin kohtiin, joihin he ovat ensin piirtäneet kuviot hiilellä. Jokaisen piston välillä he kastavat neulan tai raudan uudelleen väriaineeseen. Näin musta väriaine jää lihan ja ihon väliin. Kun haava on parantunut, väri ja kuvio jäävät pysyvästi paikoilleen, eikä niitä voida enää koskaan poistaa. Jos he haluavat kuvioiden kehossaan olevan punaisia, he käyttävät näiden hiilien sijasta sinooperia. Jotkut pistelevät tai iskevät ensin reiät ihoon niihin kohtiin, joihin he haluavat kuvion, ja sivelevät sen jälkeen niiden päälle runsaasti valmistettua väriainetta. Tällöin väriaine tunkeutuu myös reikiä pitkin ihon alle ja jää sinne pysyvästi. Aluksi, kun ihoa aletaan pistellä tai iskeä kokonaan sen läpi, se tekee melko kipeää, mutta sen jälkeen kirvely vähitellen lievenee yhä enemmän. Vertaa Charlevoix'n teosta Histoire et description générale de la Nouvelle-France, osa VI, sivut 40–41.
Jumalalle kaikki kunnia.6. BETULA alnus, Linn. Fl. Sv. 261. (Ahl) De brände kålen bäraf tjena Indianerna på ett besynnerligit sätt til färg: Man wet, at Indianerne, til at på sit sätt gjöra sig desto mer granne, inrita på sin Kropp hwarjehanda figurer, och målningar, hwilka aldrig sedan kunna utplånas, så länge de lefwa. Desse målningar bestå uti figurer af foglar och ormar, fyrfotade djur, menniskor, sol, måne, blommor eller dylikt, alt som deras phantasie gifwer dem in. Desse figurer måla de anten på sit ansigte, eller på armar, händer, ben, bröst eller annorstädes. Ibland måla de endast en figur, ibland åter flere: somlige måla fullt med hwarjehanda figurer, nästan öfwer hela kroppen. Fransoser och Engelsman, som mycket rest ibland dem, pläga ock ofta måla några figurer på deras kropp; gemenligen måla de, anten på armen, ben, eller bröstet, wår Frälsare på korsset, eller initial bokstäfwerne af deras namn, eller ock något annat, alt som det faller dem i tycket. Desse målningar bestå merendels af svart färg, och då gjöres den gemenligen af swarta kål utaf Ahl; men understundom äro ock desse målningar röde, och då gjöres de af Cinnober. Sättet huru man inritar på kroppen sådane swarta eller swart-blå figurer, de följande: de taga et stycke Ahl, bränna det samma hel och hållit til kål, låta det sedan slockna; desse kål stöta de sedan sönder til fint pulver: (Willarne gjöra detta genom det de gnida kålen emot hwarandra emellan händerna): detta pulver lägges i et käril, watn slås på, och lämnas at stå något, at det wäl får draga sig genom kål-pulveret. När de nu wela inrita några Figurer på kroppen, måla de först med et kål den figur på skinnet af kroppen, som de wilja hafwa stående der, taga sedan en nål, som är nästan gjord som åderjärn, den de dåppa i den beredde och omrörde färgen, ock picka eller hugga så häl genom skinnet allestädes, där de med kålet dragit figurerna förut, och emellan hwart hugg dåppa de nålen eller järnet i färgen: således lämnas den swarta färgen qwar emellan köttet och skinnet; och då såret är läkt, är färgen och Figuren qwar, och kan aldrig mer utplånas. Wela de hafwa Figurerna på kroppen röda, så bruka de Cinnober i stället för dessa kål. Somliga picka eller hugga först hålen i skinnet, der de wela hafwa Figuren, och stryka sedan deröfwer wäl tjokt af den beredda färgen, då den äfwenledes drager sig ned i hålen under skinnet och blifwer der gwar. I förstone när man börjar picka eller hugga häl genom skinnet, gör det rätt ondt; men sedan saktar sig swedan mer och mer. Jämför Charlevoix Hist. de nouv. France. T. VI. p. 40. 41.
GUDI Allena Åran.

***

Kong. Maj:ts
Tro-Thenare af Härads Höfdinge
Öfver Virmo och Masku Härader,
Den Wälborne Herren, Herr Mauriz Stålhandske,
Hög-Gunstige Herre!

Ni jag fördriskat mig med Wälborne Herr Hårads-Höfdingens Widtlysande Namn pryda närwarande min första ringa Academiska Läro-spän, kunde ej annat, än sätta mig i fruktan, det denna min djerfget ogunstigt skulle uptagas, om ej den ogemena Ynnest, med hwilken Wälborne Herr Hårads-Höfdingen plägar omsatta Wettenskaper och deras idkare, och jag i synnerhet warit lycklig at så erfara, upmuntrat mig härtil, samt gjort mig skyldig til offentelig täcka fägelse. Anse därfore, Wälborne Herre, detta mitt ringa Arbete med vanligit blidt öga, och låt mig än framdeles så wara i en om åtanka innesluten. Mitt förnämsta göromål skal däremot bestå i hjärtinnerliga förböner til den Aldrahöste, det Han täcktes förlåna Wälborne Herr Hårads-Höfdingen de längsta och sällaste dagar i dödeligheten, til Fådernes Landets nytta, Wettenskapers befrämjande, Rättwisans hägn, och dess clienters hjelp och stöd, i hwilfa sistnämndes antal jag utbeder at städse så wara innesluten, som framlefwer til stoftet
Wälborne Herr Hårads-Höfdingens

dömjukaste tjenare,
ESAIAS HOLLBERG.

***

VIRO PLURIMUM REVER, at que præclarissimo,
D:no Mag. JOHANNI ODENIO,
PASTORỊ Animarum, quæ DEO in Längelmä & Cuorivesi colliguntut, meritissimo.

VIRO PLUR. REVERENDO at que præclarissimo,
D:no ERICO WALLENIO
PASTORI cœcus Divini, qui in Rimito floret, meritissimo.

Fautoribus omni venerationis cultu ad cineres usque colendis.

Meritis illis locupletissimis, quileus me, Fautores optimi, inde ab eo tempore, quo primum Vobis innotui, beare voluistis, haud parvum adjicietis cumulum, si chartaceum hoc manus, ceu flosculum quendam e Musarum hortulis decerptum, quod Vobis Sacrum esse volui, loco tesseræ perennantis venerationis respiciatis. Fateor me pluribus nominibus Vobis antea esse obligatissimum, verum novo hoc nomine multo adhuc obligatior fiam. Meum de cætero erit, ex intimo vovere pectore, dignetur Summas rerum Arbiter Vos in Eccl. emolumentum insigne, Vestrorumque gaudium & fulcrum dulcisissimum, plurimos per annos florentes vigentesque conservare! qui ad ornam ero
NOMINUM VESTRORUM

cultor humillimus
ESAIAS HOLLBERG.

***

Perquam Reverendo & Eruditissimo DOMINO,
D:no HENRICO TELENIO,
SACELLANO in VESICANSA pervigili, Studiorum fuorum ante hac Moderatori fidelissimo.

Perquam Reverendo & Eruditissimo DOMINO,
D:no HENRICO SAVENIO,
SACELLANO in Luopiois pervigili.

Perquam Reverendo & Eruditissimo DOMINO,
D:no CHRISTIANO FLODBERG,
SACELLANO in Längelmä & Cuorivesi pervigili.

FAUTORIBUS Æstumatissimis.

Incomtas hasce, rudique Minerva elaboratas pagellas Vobis, Fautores Æstumatissimi, consecrare jubet favor ylle plane singularis, quo Vobis nullo non tempore me amplecti placuit. Adspiciatis igitur, Fautores Exoptatissimi, etjam atque etjam oro, serena fronte juvenilis ingenii fœtum, ceu pignus venerabundæ mentis. Mihi vicissim nihil magis erit cordi, quam pro perenni Vestra Vestrorumque incolumitate, vota sundere ardentissima, qui ad tumulum usque permanebo
Perquam Reverendorum & Eruditissimorum
NOMINUM VESTRORUM
cliens observantissimus,
ESAIAS HOLLBERG.