(Jatk. n:o 9:een).
Kysymys.
Onko potaskakin, koska sitä käyttäen voidaan valmistaa saippuaa, live?
Vastaus.
Suoranainen live eli hydroksidi ei potaska ole, vaan kyllä lipeinen aine. Kokoumukseltaan on potaska suola. Se on hiilihapon ja kalilipeän yhdistys. Kemiallinen kaavansa on K2CO3. Se syntyy siten, että hiilihappo saa vaikuttaa kalilipeään. Näiden aineiden yhtyminen käy seuraavan kaavan mukaan:
KOH + H > CO3 = 2H2O + K2CO3 KOH + H >
Kysymys.
Onko edellä esitetty kaava yleistä laatua, koska sen esille toitte. Sehän näyttää varsin vaikealta?
Vastaus.
On. Upeiden ja happojen keskinäinen yhtyminen käy aina niin, että lipeän OH-ryhmä ja hapon vety yhtyvät vedeksi ja kunkin aineen jäännökset yhtyvät toisiinsa. Näin tapahtuu aina, kun live ja happo tulevat toistensa yhteyteen. Tulosta kutsutaan suolaksi.
Kysymys.
Mutta miten voi potaska olla lipeinen aine kuin se kerran on suola ja mikäli kokemuksesta tiedän, tekevät lipeät ja hapot toistensa ominaisuudet tehottomiksi.
Vastaus.
Kysymyksenne on aivan paikallaan. Ymmärrettävästi voidaan se selittää siten, että potaskassa on lipeinen osa voimakkaampi kuin happoosa ja siitä potaskan lipeinen vaikutus. Mutta suolamainen olomuotonsa tekee sen, että sitä voidaan käyttää esim. villan pesuun, johon kalilipeä ei sovellu.
Kysymys.
Miten tuhasta voitaisiin saada potaska talteen?
Vastaus.
Potaskan valmistus tuhasta tapahtuu hyvin yksinkertaisesti siten, että tuhkaa uutetaan veteen, uutos siivilöidään ja saatu vesiliuos haihdutetaan kuiviin. Puhdasta potaskaa ei se ole, sillä puutuhassa on muitakin suoloja kuin potaskaa, mutta suurin osa on sitä. Paraiden soveltuu tähän tarkoitukseen lehtipuiden tuhka.
Kysymys.
Olen kuullut mainittavan, että villassakin löytyy potaskaa?
Vastaus.
Tieto ei ole aivan oikea. Villassa ei ole potaskaa, mutta villahiessä löytyy kaliyhdistyksiä, jotka poltettaessa muuttuvat potaskaksi. Villan pesovesijätteistä valmistetaankin potaskaa suuret määrät. Samaan tarkoitukseen käytetään sokerijuurikasjätteitä, joista sokeri on oteltu pois. Suurin määrä potaskaa valmistetaan kuitenkin eräästä Saksassa löytyvästä kalisuolasta kemiallisin keinoin.
Kysymys.
Olen tehnyt havainnon, että potaska ja sooda ovat varsin läheisiä sukulaisaineita toisillleen, onko niin laita?
Vastaus.
Huomionne on varsin oikea. Aineita voi miltei kutsua sisaruksiksi. Sooda syntyy hiilihaposta ja natronlipeästä samalla tapaa kuin potaska hiilihaposta ja kalilipeästä. Sooda on myöskin lipeinen aine.
Kysymys.
Mistähän raaka-aineesta soodaa valmistetaan ?
Vastaus.
Soodaa tehdään ruokasuolasta, joka on natriumin ja klorin yhdistys eli Na Cl. Sopivin keinoin poistetaan klori ja sen sijalle pannaan CO3, joten soodan kaavaksi tulee Na2 CO3. Sooda on paljon halvempi aine kuin potaska ja yleisemmin sentähden käytännössä.
Kysymys.
Mitä sitten on ammoniakkisooda? Kysyn tällä nimellä käypää soodaa kerran soodaa ostaessani.
Vastaus.
Se on n. s. Solveyn menettelytavan mukaan valmistettua soodaa. Sitä kutsutaankin sentähden usein Solveyn soodaksi erotukseksi Leblancin soodasta. Jälkimäinen on vanhin soodan valmistustapa ja antaa soodaa, joka on epäpuhdasta. Solveyn sooda valmistetaanammoniakkisuolojen avulla ruokasuolasta ja sentähden sen nimeksi myöskin on tullut ammoniakkisooda. Se on puhtaampaa.
Kysymys.
Mitä sitten on kalsinoitu sooda?
Vastaus.
Vedetöntä soodaa, erotukseksi kidesoodasta, joissa voi olla vettä aina 63 % soodan painosta.
Kysymys.
Kalsinoitu on siis jauhoista ja kidesooda rakeista, mielestäni on jälkimäinen puhtaampaa?
Vastaus.
Aivan niin. Jauhoinen aine on aina väärennöksille alttiimpaa kuin kiteinen.
Kysymys.
Entäs kristallikarbonati. Eikö sekin ole soodaa?
Vastaus.
On. Se on kiteistä soodaa, jossa on vaan noin 18% vettä soodan painosta.
Kysymys.
Soodaa on näin ollen kaupallisena: jauheisena eli kalsinoituna ja kiteisenä, jossa on vettä 63% ja 18%, siis kolmessa eri muodossa. Oliko johtopäätökseni liian aikainen?
Vastaus.
Oli. Eräs soodan muoto on nimeltään hapansooda eli natriumibikarbonati. Huomatkaa tuo pieni lisäke bi sen nimessä. Muiden soodalajien niini on näet vaan natriumikarbonati. Hiilihapon suoloja kutsutaan yhteisellä nimellään, kuten ehkä muistatte karbonateiksi.
Kysymys.
Mistä eroaa tämä käytännössä muista soodalajeista ?
Vastaus.
Se luovuttaa hiilihappoa jos sen liuosta kuumentaa, siitä lähtee siis happoa, siitä sen nimi. Sen kemiallinen kaava on Na H CO2.
Kysymys.
Mikä olisi kaikkien näiden yhteinen tunnusmerkki ?
Vastaus.
Kaikille hiilihapon yhdistyksille on omituista se, että jos ne joutuvat tekemisiin happojen kanssa, niistä lähtee sähisten ja kuohuen hiilihappo pois. Tällä keinoin voi niistä helposti saada selvän.
Kysymys.
Löytyisikö muita lipeisiä aineita?
Vastaus.
Eräs tärkeä lipeinen aina on jäänyt mainitsematta. Se on kalkki. Sen tieteellinen nimi on kalsiumihydroksidi. Kaavansa on Ca < OH OH Siinä on siis kaksi hydroksidiryhmää. Käytännössä se käy nimellä sammutettu kalkki. Kysymys.
Voisiko sitäkin käyttää pesoon ?
Vastaus.
Voipi kyllä. Mutta saippuaa se ei siedä. Se saostaa saippuan tahraisena sakkana. Puuvillatehtaissa keitetään hyvin usein lankoja ja kankaita kalkkivedessä. Nahkuri käyttää sitä lipeisenä aineena irrottaessaan karvat vuotiasta.
Kysymys.
Kalkki poltetaan kalkkikivestä. Mitä yhteyttä on näillä aineilla toisiinsa?
Vastaus.
Sama kuin natronlipeällä on soodaan ja kalilipeällä potaskaan. Kalkkikivi on kalsiumikarbonatia eli kalkkilipeän ja hiilihapon yhdistys.
Kysymys.
Kalkkiahan käytetään rakennusteollisuudessa, mihin sen käyttö siellä perustuu?
Vastaus.
Muurilaasti, johon kalkkia paunaan kovettuu jälleen ilmasta ottamansa hiilihapon vaikutuksesta kalkkikiveksi.
Kysymys.
Laasti tiilikivien välissä ja rappauksessa ei siis enään sisällä kalkkia?
Vastaus.
Ei. Se muuttuu vähitellen kalkkikiveksi eli siksi aineeksi, josta kalkki valmistetaan.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti