Hiusten värjäyksestä.

Kähertäjä 10, 1923

Hiusten värjäys, sikäli kuin sitä parturiliikkeissä toimitetaan, lienee aina ollut ja tätä nykyäänkin on hyvin vähäistä. Siihen varmaankin vaikuttaa osaltaan sekin, että suomalaiset ylipäänsä eivät harrasta "kaunistelemista" hiustensa suhteen. Mutta syynsä on siinäkin, että kähertäjät eivät ole siihen paljoakaan huomiota kiinnittäneet. On kuitenkin täysi syy ottaa asia puheeksi, sillä tässä niinkuin kaikissa muissakin ammattitehtävissä on otettava huomioon siitä tuleva ansiomahdollisuus — joskin vähäinen sellainen. Meidän on tarkoin otettava huomioon kaikki mahdollisuudet ammatissamme, ja kun hiusten värjäyksellä on oma sijansa tehtävissämme, selostamme tässä värjäysmenetelmää.

Ensiksi hiukset pestään lämpösellä vedellä (champoneeraus). Jos hiukset ovat kovin rasvaiset, pitää rasva perusteellisesti pois pestä, kernaammin soodan eli saippuaspriin avulla, muussa tapauksessa jää väri seisahtumaan hiusten pintaan eikä imeydy hiusten sisään. Mutta suopa, sooda tai saippuasprii, sikäli jos niitä käytetään, pitää perusteellisesti huuhdella pesun jälkeen kylmällä vedellä, vastakkaisessa tapauksessa väri kehittyy liian aikaiseen eikä imeydy silloin hiuksiin vaan jää seisomaan pinnalle, jonka jälkeen se pian katoaa. Käsittely ei ole monimutkainen, vaan päinvastoin hyvin yksinkertainen. Kun siis hiukset on kuivattu (niiden ei tarvitse olla riihikuivat), alkaa varsinainen värjääminen, ja sitä varten löytyy monenlaisia värejä. Muutamissa lajeissa löytyy vaan yhtä liuosta, mutta sitä voi myöskin olla kahta, ensin käytetään n:o 1 ja kun se on kuivunut, sitten n:o 2. Useimmat hiusväriaineet värjäävät erinomaisesti, mutta vielä eivät ole kaikki aivan vaarattomia, vaikkakin tehokas tarkastus viime vuosina on parantanut asianlaitaa. Sentähden on tarkoin katsottava, että saa sellaista väriä, joka on ehdottomasti vaaratonta asiakkaalle. Jos ei tunneta värin voimakkuutta tai värivivahdusta, niin parasta on tehdä koevärjäys sen selville saamiseksi. Sen voi tehdä sellaisessa kohdassa, jossa hiukset ovat niin pitkät, että se kohta helposti voidaan peittää jälkeenpäin värjätyillä. On ylipäänsä hulluutta värjätä aivan lyhyitä hiuksia. Pehmeät hiukset ottavat helpommin väriä kuin karkeat ja tulevat niin ollen tummemmiksi samalla määrällä väriä kuin karkeat. Kun väri on kuivunut, huuhdellaan hiukset lämpöisellä vedellä ilman suopaa. Levottomaksi ei tarvitse tulla siitä, että lämmin vesi veisi värin mennessään, sillä värin pitää olla hiuksen sisässä eikä sen päällä. Se ei siis ole hiuksen pintaa, jota tehdään mustaksi tai ruskeaksi, vaikkakin moni niin luulee. Siis, kun hiukset voidaan ilman yllätystä huuhdella kaikesta väristä, jota löytyy hiusten ja ihon päällä, on värjäys sen jälkeen valmis. Seuraavana päivänä saadaan hiukset sekä pestä suopalla että kähertää, jolloin kuitenkin on käytettävä rasvaa, mutta luonnollista on, että käsittelyä ei tehdä liian kovakouraisesti.