Suomen Teollisuuslehti 5, 1.3.1887
Maaliastioiden laitoihin y. m. syntyy aina kuivettunutta öljy-hyytelöä, joka helposti lähtee irti kun astioita hiukan lämmitetään. Tämmöinen "öljynahka" kootaan ja ladotaan johonkin nurkkaan kasaan sitä ei pidä panna astioihin, koska tähteet voivat uudestaan kuivua astian seinämiin kiini. Kun sitte sattuu maalarille joku joutohetki, niin hän panee hellan liitalle kappaleen rautapeltiä taikka paremmin vanhan paistinpannun, jossa hän kuumentaa maalitähteet kunnes ne käyvät läpitsensä harmaiksi ja kuonan näköisiksi. Tämä aine pantakoon tallelle ja jauhettakoon myllyssä eli paadella, sillä siitä saadaan varsin kelvollista kuiviketta. Jos saadaan kootuksi Pariisi-sinisen tähteitä erikseen muista, niin siitä saadaan kuiviketta, jota voidaan käyttää lyijyvalkoisenkin seassa. Yleensä ei pidä milloinkaan heittää öljykalvoa pois, koska kotieläimet saattavat tulla myrkytetyiksi, jos ne sitä saavat syödäkseen.
Myöskin sillä tavoin saadaan vaalean öljymaalin kanssa käytettävää kuiviketta, että maalikalvojen joukosta vaaleammat eroitetaan pois ja kootaan kattilaan; sitte kaadetaan jonkun verran liinöljyä päälle ja seosta keitetään kunnes se käy puuron tapaiseksi. Sitte otetaan kattila tulelta, vähäsen tärpättiä kaadetaan sekaan ja aine sihvitään karkean liinavaatteen läpi. Myöskin voidaan keittäessä panna sekaan jonkun verran lyijysokeria, joka helposti liukenee öljyyn. Tähteet poltetaan tulessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti