Suomen Teollisuuslehti 6, 1.4.1892
Huonekalujen pitsauksessa, olkoon ne sitte pähkinäpuusta tai tammesta, on paljo vaivaa ja ajan hukkaa ja varsinkin tammipuiset vaativat paljo työtä koska niiden huokoset paisuvat ja niitä yhä uudelleen täytyy hioa jolloin taas syntyy valkoisia syrjiä jotka jälleen ovat pitsattavat. Kaikki nämä haitat voidaan välttää, jollei käytetä nestemäistä pitsausainetta vaan höyryä jota kemiallisella tavalla synnytetään. Tätä menetystapaa sopii senkin vuoksi suositella, että näin käytetyt huonekalut saavat yhtäläisen värin ja samalla useampia yhtaikaa voi pitsata, mikä ei vaadi enempiä kustunnuksia, eikä myöskään enempää vaivaa tai työtä kuin yhdenkään pitsaaminen.
Ensiksi on pitsansta varten valittava suljettava ja tivis tila eli komero, joka varustetaan erityisillä asetinlaitteilla. Näille nyt asetetaan pitsattavat esineet mitä laatua lienevätkin. Komeron keskelle asetetaan astia jossa on sammuttamatonta kalkkia ja sille kaadetaan salmiakkia. Tällöin tietysti kalkki tulee sammutetuksi ja kehittyy melkoisesti höyryä jolloin esineet saavat kauniin tehokkaan ruskean värin. Kun pitsattavat esineet esim. illalla pannaan tähän komeroon joka sitte niin tiviisti suljetaan ettei mitään höyryä pääse poistumaan ovat ne jo aamulla saaneet ilman sen enempää vaivaa ja työtä kauniin ruskean värin. Jos joku kohta ei ole hyvin onnistunut tai eri puulajien tähden ero värissä on liian suuri voi sitä nyt jälkeenpäin parannella hiomalla ja uudelleen pitsaamalla. Sen jälkeen tarvitsee esineet vielä vaan pestä puhtaaksi, se on, sivellä niitä tärpättiin liuvotetulla vahalla, joka sitte hyvin hierotaan harjan ja kangaslapun avulla jolloin ne vielä saavat kauniin himmeän kiillon. Paras on tähän tarkoitukseen käyttää punertavaa vahaa koska se antaa puulle eloisamman näön kuin keltainen vaha. Valitettavasti sitä on vaikea saada, ainakin puhtaana ja väärentämättömänä.
Liikkeen suuruudesta ja pitsattavien esineiden ko’osta sekä luvusta tietysti riippuu kuinka suuren tällaisen pitsaus- tai höyryytyskomeron tulee olla, kuinka kauvan esineitä siinä tulee pitää ja kuinka paljo kalkkia ja salmiakkia tulee ottaa; sen voi vaan kokeista saada selville.
Tällaisia kokeita ei kuitenkaan monikaan tule tehneeksi ja ne jotka niiden avulla jo ovat päässeet tyydyttäviin tuloksiin eivät kernaasti tietoansa kaikille ilmoita. Tämän erinomaisen käytöllisen tavan edistämiseksi tahdomme vielä huomauttaa että sitä vähemmissäkin määrissä voi käyttää; esim. jos johonkin astiaan pannaan sarnmuttamatonta kalkkia, siihen kaadetaan salmiakkia ja vettä yhtä paljo ja tämä lämmitetään kohtalaisella valkealla niin tästä syntyvät höyryt värjäävät puun kauniin ja yhtätasaisen ruskeaksi ja täten voi pieniä esineitä aivan hyvin pitsata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti