Pronssiväreistä.

Kirjapainotaito 1, 1925

Kunnollisen metallikiillon, tavallisimmin kullan ja hopean jäljittely on vaivalloisimpia tehtäviä mitä painamisalalla yleensä esiintyy. Ei ole sentähden ihme, että tälläkin alalla koetetaan keksiä uusia, parannettuja menetelmiä.

Samalla kun selostamme erään uutuuden pronssivärien alalta, koskettelemme hiukan yleisemmin niin sanotun pronssin käyttöä painamisessa.
Pronssiväri on jauhetta, kuten muutkin painoväripigmentit. Mutta sen paperille kiinnittämisessä käytetään kahta eri tapaa: joko painetaan sideaine (pohjustusväri) ensin paperille ja siihen ripotellaan pronssijauhetta, tai sekoitetaan sideaine ja pronssijauhe yhteen ja painetaan kuten tavalliset painoväritkin. — Kummassakin menetelmässä on sekä valo- että varjopuolensa.

Edellisessä ns. pronssipulveroimisessa edellytetään, että alusväri omaa kaksi tärkeintä ominaisuutta. Sen pitää kiinnittää pronssijauhe mahdollisimman hyvin eikä kuitenkaan saa kuivua liiaksi teloihin. Karkeille tai värillisille papereille painettaessa on pronssin alusväriin hyvä sekoittaa okraa, kromikeltaista tai terra di sienaa, hopeapronssin alusväriin taasen peittovalkoista ja hiukan vaaleata sinilakkaa. Samaten on karkeille ja huonoille papereille painettaessa pohjustusvärin oltava niin paksua, että se täyttää paperin huokoset, ja pronssijauheen pitäisi tässä tapauksessa olla mahdolisimman karkearakeista. Sileille papereille painettaessa pitäisi pohjavärin taasen olla ohutta ja pronssin hienorakeista. Luonnollisesti on pulveroiminen ja puhdistaminen sileällä paperilla helpompaa kuin karhealla. Pulveroimismenetelmällä saa aina jokseenkin hyvän tuloksen, eikä paperin laatu siihen kovin paljoa vaikuta. Varjopuolina on se, että työ tätä menetelmää käyttäen tulee suhteellisen kalliiksi, on usein kirjapainossa vaikeasti järjestettävissä ja on hyvin epäterveellistä.

Hyvällä pronssipainovärillä pitäisi olla seuraavanlaisia ominaisuuksia: Se ei saisi kuivua liiaksi teloihin eikä myöskään 'takertua', toisin sanoen kokoontua kokkareiksi. Pronssipainoväreillä pitäisi olla myöskin suurempi loisto, sillä usein ovat ne näöltään niin likaiset ja himmeät, ettei niitä monessakaan tapauksessa voi käyttää. Edellämainittujen vikojen, jos ne pronssivärissä esiintyvät, väitetään johtuvan pääasiassa siitä, että värit joutuvat liian kauan olemaan valmiiksi sekoitettuna,ne 'takertuvat' ja menettävät kiiltonsa, kun vastasekoitettu tuore väri sitävastoin on joustavaa painaa ja tekee loistavamman vaikutuksen.

Yllämainitun epäkohdan poistamiseksi on Hostmann'in väritehdas monivuotisten kokeilujen tuloksena laskenut kauppaan uutuuden, jonka selostusvihkosesta lainaamme seuraavat kohdat:

"Jotta pronssiväri pysyisi mahdollisimman kirkkaana ja joustavana, lähetämme erikseen sekä pronssipulverin että pronssipainovernissan. Ne sekoitetaan sitten puhtaassa astiassa, jolloin otetaan 9 osaa pronssipainovernissaa ja 11 osaa pronssipulveria (Reichgold tai Bleichgold). Hopeapronssin (Aluminium) sekoitussuhde on toisenlainen: 12 osaa pronssivernissaa 6:een osaan hopeapronssia. Sekoitus on ehdottomasti tehtävä tehtaasta annettujen ohjeiden mukaan. Sitä ei missään tapauksessa saa tehdä arviokaupalla, vaan määrätyt paino-osat ovat ehdottomasti punnittavat. Ei pitäisi sekoittaa myöskään enempää kuin mitä samana päivänä tarvitaan. Tärkeintä on, paitsi kehilön huolellista tasoitusta, telojen asianmukainen tarkistus. Ne eivät saa missään tapauksessa olla liian matalalla, koska teksti ja hienommat piirrokset silloin käyvät epäselviksi. Parhaiten voidaan kehilötelat tarkistaa siten, että kukin tela erikseen asetetaan koneeseen ja ainoastaan sillä telalla tehdään vedoksia. Kun sitten kullakin telallaon saatu virheetön vedos, pannaankaikki telatkoneeseen, ja painaminen voi alkaa.

Ainoastaan hyvin koville, kiiltäville papereille (Pergamin) painettaessa voi väriin sekoittaa hiukan sikkatiivia — 100 gr:aan sekoitettua väriä 10—12 tippaa. Jos kiilloitetun paperin molemmille puolille painetaan, on käytettävä väliarkkeja. Yön ajaksi ja heti painoksen loputtua on telat pestävät, koska väri muussa tapauksessa voi kuivua niin, että sitä on vaikea saada poispestyksi.

Kun on painettava karkealle paperille, voi kuultovalkoisella tai keltaisella ensin painaa pohjan, jotta pronssiväri sitten esiintyy täydessä kirkkaudessaan. Pronssivärin painamisen tällepohjavärille täytyy tapahtua ennenkuin alusväri on kuivunut, siis ennen kuin on kulunut 24 tuntia."

Pronssiväreillä painettaessa on paperinvalinta tärkeä tekijä hyvän tuloksen saamiseksi. Paras tulos saavutetaan koville, sileille papereille painettaessa. Edelläolevassa selostuksessa neuvotaan myöskin painamaan alusväri, jos paperi on kovin huokoista. Joskus onmyöskin neuvottu painamaan kaksi kertaa päällekkäin pronssipainovärillä, jolloin pitäisi myöskin tulla hyvä tulos.

Kuten huomaamme, on pronssipainovärin käytössä vaikeutensa, mutta on sillä taasen toiselta puolen niin suuret edut pulveroimiseen nähden, että kannattaa siihen pyrkiä. Pääetuja ovat, että se tekee työn halvaksi, suorituksen siistiksi, eikä aseta työntekijän terveyttä vaaralle alttiiksi. Viimeksimainittuun seikkaan vedoten edelläselostamamme ohjevihkonen lausuu: "Me olemme tässä pronssipainovärissä antaneetammattimaailmalle välineen, jonka avulla ilman terveydelle vahingollista pulveroimista voidaan valmistaa vaikuttavia painotuotteita."

A. A. Alen