Vähän valkoisesta väristä.

Maalarilehti 4, 20.9.1921

Maalarin raaka-aineista lienee valkoinen väri mitä eniten kulutetaan ja johon suurin erä rahaa pannaan. Liitua kylläkin ehkä kuluu enimmän, mutta onneksi se on halpaa. Maalarimestarin tulee tarkoin tietää mikä valkoinen kulloinkin on edullisinta käyttää sekä hintaan että kestävyyteen nähden. Öljyssä käypiä valkoisia värejä ei tosin ole montaa lajia, mutta voidaan niitä sekoitella eri laatuja yhteen ja samaa valkoista on montaa eri valmistetta. Sinkkivalkoinen, lyijyvalkoinen, litopoonivalkoinen ja myöhemmin ilmestynyt titanvalkoinen ovat valkoisia värejämme. Jos silmäilemme ulkolaisen värikauppiaan ilmoituksia niin huomaamme tosin useampia valkoisia värejä, kuten öljyvalkoinen, oksiidivalkoinen ja lyijyvalkoisen vastike y. m. valkoiset. Nämä ovat kuitenkin eri valkoisten sekotuksia, tehtaiden pieniä salaisuuksia, ja öljyssä jauhettuina hyvinkin edullisia käyttää. On huomattava sekä valkoisista että muistakin väreistä, että niitä aina tulisi käyttää myllyssä hienonnettuina, koska väri siten riittää useamman neliömetrin sivelyyn, peittää melkolailla paremmin, tekee hienon pinnan, kuluttaa vähemmän siveltimiä ja maalaus käy helpommin muita etuja mainitsematta. Maalarien tai muiden rahamiesten pitäisi perustaa väritehdas mikä jauhaisi maalareja varten sekä valkoiset että tummat värit. Tuskin missään muussa maassa ollaan niin epätaloudellisia tässä suhteessa kuin meiliä.

Palataksemme valkoiseen väriin emme voi olla huomauttamatta sitä, varsinkin yleisöön piintynyttä luuloa, että titanvalkoisella tarvitsee maalata vain kerran, jolloin se jo peittää. Peittäähän moni muu väri yhdellä kertaa, musta, ruskea, vihreä j. n. e. Liimaväri peittää samoin yhdellä kertaa. Miksi emme siis maalaa ulkoseiniä liimavärillä? Jos maalaamme ulkoseinän liituliimavärillä tai titanliimavärillä, niin luulenpa että liitu pitää hyvin puolensa. Jos taas maalaamme ulkoseinän titan-, lyijy, sinkki, litopon- ja liituöljyvärillä niin tässäkin kestävyyskilpailussa liitu suoriutuu voittajana, siis kestää eniten. Lykkäyskunnossa oleva liituöljyväri ottaa itseensä öljyä 40-50 %, lyijyvalkoinen 10-15 %, sinkkivalkoinen 30-40%, litopooni 15-20 %, kopalttisininen 100 %, asfaltti 150-180 ¤ j. n. e. Me siis näemme että värin kestävyydessä näyttelee vernissa suurta osaa. Mutta me tiedämme myös, että useamman kerran vernissaus on lujempi kuin kerran vernissaus. Johtopäätös on siis: missä tulee kysymykseen öljyvärin kestävyys siinä maalattakoon niin monesti että pinta saa kyllikseen vernissaa. Itse vernissan laatu on myöskin otettava huomioon. Huono vernissa ja hyvä lyijyvalkoinen antaa kovin huonon ulkoseinävärin. Hyvä liinaöljy (keittämätön vernissa) on paras ulkoilma side aine, koska se on hitaasti kuivuva sekä joustava. Vasta myöhempänä aikana on litopooni tullut enemmän käytäntöön, senjälkeen kun lyijyvalkoinen myrkyllisyytensä takia on jäänyt takapajulle. Pientä poikkeusta lukuunottamatta ovat kaikki nykyään kaupassa olevat lyijyvalkoisen vastikkeet litopoonia. Litopooni on keinotekoinen mineraaliväri, rikkisinkistä ja painosälvästä. Öljyssä jauhettuna peittää se yhtä hyvin kuin lyijyvalkoinen ja lyijyvalkoinen taasen öljyssä jauhettuna peittää jotenkin yhtä hyvin kuin titanvalkoinen. Litopooni ei lähde pensselistä yhtä hyvin kuin muut valkoiset värit, joten väri aina vähän liisteröityy. Litopooni ei myöskään kuivu niin hyvin kuin lyijyvalkoinen vaan riippuu sen kuivuminen öljyn kuivumisvoimasta. Siitä johtuu myös että litopooni väri paksuun siveltynä helposti nahottuu. Se ei myöskään kuivu kauttaaltaan lasikovaksi kuten sinkkivalkoinen. Sentakia on tuiki välttämätöntä sekoittaa sinkki- ja litopoonivalkoista yhtä paljon kumpaakin yhteen. Siinä on taasen kuitenkin otettava huomioon se, että ei pidä koskaan käyttää huonompaa litopoonimerkkiä kuin punaleimainen. Vielä on litopoonissa se epäkohta, että sen värihiukkaset eivät yhdy kylliksi öljyyn. Ulkoilmamaalauksissa ilma ja valo kuivattaa värin täydelliseen kovuuteen, jossa syntyy värimassan jännitys. Värihiukkasten huono yhtyminen öljyyn ei kestä tätä jännitystä, joten värihiukkaset irtaantuvat ja sade huuhtoo värin pois. Siitä syystä ei pidä panna litopoonia ulkoilmaväriin. Litopoonilla on lyijyvalkoisen rinnalla se etu, että sitä ei rikkivety tummenna. Sinkkivalkoiseen sekoitettuna on se hyvä sisäpuoliväri, kuitenkin ehdolla, että se saa kyllin kuivumisaikaa. Litopoonia ja lyijyvalkoista ei pidä sekoittaa yhteen, koska ensinmainitussa on rikkiyhtymiä mikä vaikutlaa seoksen mustumiseen. Sellainen seos tulee tumman harmaaksi auringon paisteessa.

Mitä hyviä fysikaalisia y. m. ominaisuuksia on uudella nousukkaalla titanvalkoisella, siitä on vielä liian aikaista antaa selvää kuvaa. Kemisti on kylläkin hyvä ja viisas mies, joka osaa eritellä atoomit, mutta asia ei ole sillä hyvä.

Värien käytössä tulee kysymykseen monta muuta seikkaa, jotka vain maalari kykenee arvostelemaan, kuten hinta, kovettuminen, riittäväisyys, luistaminen, öljyn ja tärpätin imeytyminen, ilman, auringon, happojen ja kaasujen vaikutus väriin, kosteus, hankausvoima y. m. y. m. Värien käytössä vertaa maalari kestävyyden, riittäväisyyden eli ulottumisvoiman, värin hinnan sekä peittämiskyvyn. Mutta nekin ovat vain osia siitä tiedosta jota maalarin tulee tietää. Värin käytössä tulee yhtä hyvin kysymykseen paikka, aika, pinta jota maalataan, samoin muoti ja maku. Ajokalu ja ulko-ovi tulee pohjustaa kaksi kertaa mutta metalli, lasi y. m. kovat pinnat vain kerran. Varsin pehmeät ja huokoiset pinnat pohjustetaan ensin liimalla tai muulla sen tapaisella aineella. Jos maalaa sisäkaton liimavärillä niin pysyy se kauemmin valkoisena kuin jos olisi maalannut öljyvärillä. Maalari ymmärtää siis värinsä paremmin kuin kemisti.

Harmaat kuivat värit tulisi ottaa meillä Suomessa enemmän käytäntöön koska ne ovat sekä halpoja että kestäviä. Niiden avulla voitaisi säästää kallista sinkkivalkoista. Niitä on olemassa useampaa eri laatua. Jätteitä sinkki-, lyijy- ja hopeateollisuudesta saatuja. Harmaat värit ovat useat varsin vaaleita, hienoja ja kestäviä, sopivat pohjaväreiksi, vaaleiksi lattiamaaleiksi sekä uiko- ja sisäpuolitöihin. Varsinkin Universal-Grau, saatavana "Farben fakrik Okerista, Sallzer & Voigt, Oker a. H." Saksasta. Se on verrattoman edullinen väri.

Sanottakoon vielä väristä yleensä, olivatpa ne valkoisia tai värillisiä, että paras on aina halvin, jos halutaan saada halpa väri tai huono väri, niin on paras halventaa se itse panemalla liitua sekaan. Liitu ei muutoin huononna öljyväriä vaan päinvastoin, mikä jo ylempänä on osoitettu, kuin siten, että peittämisvoima heikkonee. Jos meillä on huono sinkkivalkoinen, mutta teemme öljyvärin vihreäleima litopoonista johon panemme neljänneksen liitua sekaan, niin saamme halvan värin mikä peittää yhtä hyvin kuin sinkkivalkoinen.

- Reflez.