Maalarilehti 10, 1924
Muutamissa piireissä mustien värien etuisuus on selvä, sillä eräs "esteettinen ammattimies" julisti eräässä aikakauslehdessä, että kaikki koristetaiteilijat kannattavat vain tummia värejä. Huoneen katonkin hänen mielestään pitäisi olla mustan.
Päätös oli siis selvä ja lopullinen, ja tummien värien hyväksi. Meille onkin hiljalleen syntynyt jonkunlainen musta- ja harmaaväri kaunosieluisuus. Me kuulemme imelää imelämpiä haikailuja kuinka ainoastaan ja taas uudestaan musta ja harmaa vain lopultakin sopivat huoneen pääväreiksi, kun asiaa oikein syvällisesti harkitsee. Korkeintaan näitä saisi rikastuttaa vaaleanharmaalla ja valkoisenharmaalla. Tämmöinen väritys on niin ylentävän hieno ja silmää hivelevä, ettei sitä voi sanoin kuvata. Hiukan karkeampiluontoiseen ihmiseen tämä hento livertely harmaan ja mustan kauneudesta tekee saman vaikutuksen kuin eräiden toiselle alalle kuuluvien kaunosielujen hento, väärä hempeily esim. luonnon kauneudesta. Joku esim., joka on mennyt metsään ja hiukan haistanut nenällään ilmaa keuhkoihinsa, kertoo: "Oi sitä tunnelmaa, minä melkein kuulin kuinka puut, ruoho ja metsän raitis ilma keskenään puhuivat suloisin äänin sydämelleni ja kehoittivat sitä olemaan yhtä avoin, yhtä raitis ja yhtä vapaa. — Oi, tämä tunnelma oli niin kaunis, että on synti koettaa sitä huonolla puhetavalla kuvata! Edessäni oleva vanha kantokin näytti suloiselta ystävältä, jolle mieluummin olisi avannut sylinsä kuin karkeille maailman ihmisille!"
Tai toinen haikailija, joka huudahti: "Kun näen porsaat rapakossa, niin aina niistä muistan lapsuuteni ihanat, suloiset päivät!"
Näitä tämmöisiä hempeilijöitä nimitetään kaunosieluiksi ja tavallinen terve yleisö heitä hämmästelee. Niitä on viime aikoina ilmestynyt värien alalle. Ja he ovat m.m. niin kauhean vakavia ja synkkiä, arvokkaita ja suorasukaisia, ettei heille sovi keveät iloittelevat värit: He vaativat vain mustaa. Ja siinä he näkevät niin suuremmoisia vaikutelmia sekä lukemattomia autuaan ihania värivivahduksia. Ja ne tärveltyvät, jos muu "punainen, sininen tai keltainen", "makea" väri, tulee niiden rinnalle. He vaakovat ja punnitsevat liikutettuna kimröökkinsä vivahduksia ja elävät keskenään hurmauksen pyörteessä. Kaunosieluisuus toisin sanoen muuttaa värienkin alalla lopulta uhrinsa lattattelevaksi narriksi.
Mutta jättäkäämme heidät ja siirtykäämme vakavammalta puolelta arvioimaan värien vaikutusta. Värit ovat valon heijastusta. Ja mikä väri on näkyvämpi, se heijastaa sitä enemmän valoa. Sanotaan, että valkoinen heijastaa sen kokonaan takaisin ja musta ei ollenkaan. Mitä me sitten hyvinvointiimme tärkeimmin kaipaamme, mikä pitää kaiken elävän yllä? Valo. Aurinko loistollaan. Meidän on siis hyvinvoinniksemme etsittävä sen säteitä, suoraan siitä tulevina tai heijastuvina. Mustalla siis, koskapa se ei tahdo meille valoa lähettää, ei ole meihin hyödyllinen vaikutus.
Vaistomaisesti ihminen pitää kaikesta mikä edistää ja suojelee hänen elämäänsä. Hän katselee mielellään tuoresta omenaa, viheriöitsevää kasvullisuutta, raitista sinitaivasta sekä liekehtivää tulta, joka muistuttaa auringon loistoa ja antaa lämmintä. Näitä värejäkin etsii ihminen silloin kun hänen vaistonsa on terve. Sitten vasta kun hänen sielunelämänsä alkaa rappeutua, alkaa hän ilveillä vakaville totuuksille ja ihailla elämää hävittäviä voimia ihanteinaan. Kun mitkä kansat tahansa ovat olleet voimansa kukkuloilla, egyptiläiset, kreikkalaiset tai roomalaiset, ovat he käyttäneet kirkkaita, loistavia värejä. Sitten vasta ovat värit kadonneet, kun velttous ja paheet ovat päässeet vereen. On siis selvää, että valoisat, elävät värit ovat tervesieluisen ihmisen ihanne.
Mutta erilaisilla värisoinnuilla on vaikutusta ruumiilliseenkin hyvinvointiimme. On jo todistettua, että lulottelu vaikuttaa paljon ruumiimme terveyteen. Jos saamme uskon, että henkeämme ahdistaa, niin pian meillä tämä vaiva onkin. Mainitsemme vain tämän yhden esimerkin. Mutta jos siis yllämme on kirkas sininen väri, tai jos tämä raittiin ilman väri muualla kiinnittää silmäämme ja huomiotamme, niin eikö se helposti anna meille vaikutelmaa, että hengitämme kirkkaan taivaan sinen ilmaa, eikä savuttunutta häkää, ja eikö vaikutelma hyödytä elimistöämme? Tottakaiketi! Samaa tekee tulen väri lämpimällään ja vaalea viheriä vehmaudellaan. Mutta mitä antaa meille musta ja sen tummuuteen synkennetyt värit, tai kelmeä harmaa? Palanutta tuhkaa ja tuhottua hiiltynyttä luontoa ja pimeää! Saavatko niistä vaistomme hyviä aistimuksia, elämän innostusta!
Amerikkalainen lääkäri H. A. Gardner on äskettäin saapuneiden sanomalehtitietojen mukaan tehtailijayhdistyksen ainekoetuslaitoksella Washingtonissa kokeillut eri värivivahdusten vaikutusta elollisiin olentoihin. Hän on tullut niihin tuloksiin, että lapset ja nuoret eläimet kasvavat joutuisammin vaaleilla, iloisilla väreillä väritetyissä huoneissa.
Hra Gardner on m.m. kokeillut merisioilla sovittaen näitä erivärisiin koppeihin. 40 päivän päästä näyttäytyi, että vaaleansiniseen koppiin suljettu merisika oli kasvanut 31 %, valkoiseen 29 % ja vaaleankeltaiseen 20 %. Sensijaan oli tummanviheriässä kopissa ollut merisika kasvanut 8 %, mustassa 4 % ja tummanpunaisessa 2 %! Ero on siis hämmästyttävän suuri, eli viisitoista kertainen laskettuna tummanpunaisesta vaaleansiniseen. Merisikoihin kohdistettuna täytyy vaikutuksen olla koneellisen, koska siinä nyt ei luulottelu paljoa vaikuttane. Vaikutus on valonsäteiden, joita vaaleat, hohtavat värit lähettävät enemmän. Tähän hra Gardnerin todisteluun onkin yhtynyt kaksi valon tutkijaa, tohtorit A. F. Hess Kolumbiasta ja Harry Steenbock Wiskonsista, jotka ovat tutkineet ultraviotellisten säteiden hyödyllistä vaikutusta englannintautisia lapsia parannettaessa. He ovat myöntäneet, että tri Gardnerin tutkimukset värien vaikutuksesta ihmisruumiin kehittymiseen ovat oikeat.
Vertaillessamme siis vaaleita, iloisia värejä tummiin ja synkkiin, ei moniakaan tosiseikkoja jää tummia puolustamaan. Ei ainakaan meillä pohjoismaalaisilla, joilla ei auringon hyväätekeviä säteitä muutenkaan ohjaudu liiaksi.
- Asa H:nen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti