Käsiteollisuus 1, 1908
(Jatkoa viime numeroon.)
Petsivärien valmistuksessa on kemiallinen teollisuus viime vuosina voittanut sellaisen aseman, että se nykyään täydelleen hallitsee puusepän petsiaineistoa. Entisaikoina käytetyt hyvät reseptit ovat nykyään puusepän ammattitiedossa varsin joutavana lisäläksynä, omaten enää vaan historiallisen arvokkuutensa. Värikaupat ja rohdosmyymälät tarjoovat kaikkialla valmiita kaiken värisiä petsejä, jotka korkeintaan vedellä ohennusta kaipaavat ollakseen käyttökelpoisia, ja jotka myöskin halpahintaisuudellaan vaikuttavat sen, että puuseppä kernaasti jättää entiset keittopuuhansa.
Tässä kirjoituksessa esitetty erilaisten värien sovittelu tarkoittaakin sellaisten valmiiden petsien käsittelyä, joita kemiallisen teollisuuden valmisteina myydään Suomen Väri- ja Vernissatehdas-Osakeyhtiön kaupoissa y. m. samanlaatuisissa liikkeissä.
Petsauksessa tulee pää- eli pohjavärin aina olla itsemääräävänä tekijänä, jonka päälle koristelussa eri vivahduksia ja kauneusvaikutteita sommiteltaessa on soinnukkaat värit sovellettava. Tässä värisovittelussa on otettava huomioon ei ainoastaan se että värit vierekkäin keskinäiseen sointuun soveltuvat, vaan myöskin että aijottu koristeväri pohjavärin päälle siveltynä ei saa peittää puun pintaa, sillä työn arvoa petsauksessa kohottaa juuri se, että puun pinta- eli syyskudelmat täysin selväpiirteisinä esiintyvät petsatulla pinnalla.
Punasella, varsinkin tummanpunasella pohjalla ei oikein hauskasti saa esiintymään muunlaisia koristevärejä kuin mustan. Tummanpunanen pohjaväri saadaan sekoittamalla pähkinäpuupetsiä ruusupuupetsiin, tahi myöskin violettisinistä ruusupuupetsiin sekoittamalla. Eri vivahdukset määrää sekoitettavien värien erisuuruinen suhde.
Vaaleanpunasella pohjalla (paljasta ruusupuupetsiä) voidaan koristevärinä käyttää viheriää ja sinistäkin petsiä, tummempina käyttäen ne kumminkin jonkun verran peittävät puunpintaa.
Harmaalla petsillä värjätylle pohjalle voidaan hyvällä menestyksellä käyttää koristeväreinä sinistä, ruusunpunasta, oranssikeltaista ja mustaa.
Pähkinäruskealle pohjavärille soveltuu koristeväriksi musta, tummanvihreä ja tumma ruusunpunainen; vihreä ei kumminkaan tällöin voi esiintyä täysin kirkkaana, vaan muuttuu n. s. oliivi-vihreäksi.
Mahonkikeltaisella pohjalla esiintyy musta, viheriä ja sininen varsin hauskasti. Myöskin n. s. gredliini- eli sinipunertavaa väriä voidaan mahonkipohjavärin päälle koristeiksi käyttää.
Useat kaupassa valmiina esiintyvät petsivärit ovat kyllä huonompia kestämään valon vaikutusta vastaan kuin entiset omakeittoiset petsit, mutta ollen kumminkin uutena kauniin kirkkaita sekä käsitellessä helppoja käyttää, on luonnollista, että niitä nykyisellä kilpailun ja joutuisuuden aikakaudella etupäässä aina käytetään. Valon vaikutukselle ovatkin arempia juuri ne värit, mitkä ovat vaikeampia itse keittää, nimittäin viheriät ja sininen. Eräs laji mahonkikeltaista on myöskin heikkoa kestämään valoa, mutta sitä voidaan helposti itse katechusta varsin kestäväksikin keittää.
Koristevärjäyksessä voidaan hyvällä menestyksellä käyttää myöskin kromihappoista kalia sekä tuhkalipeääkin silloin kuin pohjaväriä jonkun koristeosan kohdalta tahdotaan vain jonkun verran tummentaa. Esim. mahonkikeltanen ja erittäinkin varsinainen mahonkipuu värjääntyy kromihappo kalilla mitä kauneimman ruskeaksi.
- Fr. Jokela.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti