Karttojen värityksestä.

Suomen maamittari-yhdistyksen aikakauskirja 3, 1894

Vaikka tiluskarttojen värittäminen muiden maanmittausalaan kuuluvien seikkaili ohessa eri aikakausina on ollut parannuksen alaisena, on kuitenkin kestämättömiä väriaineita yhä käytetty vuosisadan alusta tähän päivään asti, jonka tähden sen aikuiset kartat nykyään näyttävätkin himmeiltä ja virttyneiltä, todistaen käytettyjen värien kestämättömyyttä ja varmaankin nykyaikaiset kartat tulevaisuudessa näyttävät yhtä onnistumattomasti väritetyiltä.

1) Karmini on yhdistys joka kemiallisissa tehtaissa valmistetaan coccionellaluteesta saadusta karminihaposta ja aluminiunisilikatista. Halvemmat karminilajit sisältävät verrattain enemmän aluminiumsilikatia taikka muita väriaineita niinkuin sinoperia, kromtinaa taikka tärkkelystä.
Vertailun vuoksi ilmoitamme tässä punavärin receptin mainitussa kiertokirjeessä v. 1825:
¼ luotia coccionellia;
¼ " romalaista alunaa;
¾ " valkoista viinikiveä;
¼ " sai tartaria;
¼ " canarie sokuria;
½ " korttelia kohden puhdasta lähdevettä.

2) Krappi on eräs etelä-Europassa kasvava, Saksassa viljelty Rubiacae-kasvi (Rubia tinctorum). — Samaa kestävää väriainettavalmistetaan nykyään myöskin kemiallisesti antracenistä.

3) Akvarellimaalarien mielipiteitä berlinisinisestä ja karminista osottakoon seuraava ote Fr. Jaenniken käsikirjasta akvarellimaalauksesta (Mainz 1875):
"Berlinisininen on syvätuntuinen, loistava, vähän viheriään vivahtava, kaunis siniväri, jolla kuitenkin on se suuri vika että se on kovin kestämätön, joten se perin pohjin turmelee kaikki ne värit, joihin sitä sekoitetaan".
"Väriluetteloissa löytyy sitä paitsi suuri joukko tarpeettomia punavärejä, osaksi hyviä, kestäviä, osaksi myöskin hyvin katoavia. Näiden jälkimäisten joukkoon kuuluvana ja sentähden hyljättäväksi ehdotettuna mainitaan karmini".

4) Toinen vika gummigutalla on että se tummemmassa sekoituksessa (sinikirjoitus), hartsivärinä synyttää mustetta.

5) Auringon valon vaikutuksesta eroaa berliinisinisestä cyani pois ja muuttuu värittömäksi ferriferro-yhdistykseksi; pimeessä yhdistyy siihen taas happea ja se happeutuu uudestaan ferriferro-aineeksi, vaikkei väri enään tule yhtä kauniiksi, koska happeutumisessa syntyy myöskin punaisen ruskeata ferrioksidia vaikka hyvin vähässä määrässä. Tästäpä syystä lienevätkin järvet vanhoissa kartoissa ruskean värisiä.Sillä jos vertailee Kenrali-Maanmittaus-Konttorin kiertokirjeessä 25 päivältä Elokuuta 1825 käytettäväksi määrätyitä kestävinä pidettyjä värejä niihin, joita nykyjään käytetään, niin huomaa että väriainekset ovat ihan samat kuin silloin 70 vuotta sitten, nimittäin gummiguttaa, coccionellia ¹⁾ ja berlinisinistä.

Eräässä taiteen haarassa, nimittäin akvarellimaalauksessa, jossa vesivärejä käytetään, on karmini y. m. kestämättömät coccionellivärit vaihdettu kestävempiin krappivalmisteihin²⁾ ja pysyväiset kobolti ja kromkoboltioksidit³⁾ ovat syrjäyttäneet ferroferricyanin (berlinisinisen).

Käytöllisillä kokeilla onkin todistettu että gummigutta⁴⁾, berlinisini ja näitten värien sekoittamisella muodostettu viheriäväri sekä karmini kovassa auringon paisteessa 14 päivän kuluessa ovat tuntuvasti virttyneet ja muuttaneet väriänsä.⁵⁾

Koska tiluskarttamme vastedes tulevat säilytettäviksi kiertämättöminä ja väritys siten paljon enemmän kuin tähän asti joutuu päivävalon ja ilman vaikutuksen alaiseksi, niin olisi ruveta käyttämään kestävämpiä värejä kuin ylempänä mainitut ikivanhat, jotka maanmittauksen alalla ovat säilyneet neljänneksen vuosisataa yli aikansa. Niille kunnioitettaville virkatovereille, jotka ovat mieltyneet kestäviin, kirkkaisiin ja loistaviin väreihin, luettelemme tässä akvarellimaalareille mieleisiä kestäviä ja huokeesti käytettäviä akvarellivärejä, jotka sopivat karttojen välittämiseen:

Peltoja varten: Aureolini tai Indian Yellow joista jälkimäinen on vähän tummempaa kuin gummigutta.

Kaikenlaiseksi viheriäiseksi: Esmerald Green, eräs anilinihydrokloridistä ja kaliumkloratista syntynyt smaragdiviheriä sakka (fällning).

Tontteja ja kaskimaita varten: Rose Madder (rosa krappia).

Nevoja ja teitä varten: Terra Siena eli Light red (poltettu vaalea okra).

Järviä ja jokia varten: kobolti (kobolti ultramarini) taikka Sinioksidia tahi Caelini sinistä (bleu celeste), viheriään vivahtavia kromkoboltoksideja mielen mukaan.

Kivirakennuksia varten: Sinoperia.

Puurakennuksia varten: Kadmiumia.

Maamittareille ovat värit luonnollisesti mukavimmat kuivina, mutta Rose Madderia tulee kuitenkin ostaa putkissa, sillä sitä on hyvin vaikea hieroa hienoksi.

Englantilaiset Winsor & Newtonin valmistamat akvarellivärit ovat parhaat kaupassa löytyvät ja myydään niitä jokaisessa erityis-kaupassa, Helsingissä, missä taidemaalarin tarpeita pidetään kaupaksi. Kokoelman näitä värejä saa noin 10 markalla.

Tietysti voisi muutamia ylempänä luetelluista väreistä saada sekoittamalla toisia yhteen, mutta huomattava on, etteivät sekoitetut värit koskaan kiiltonsa, pirteytensä ja voimansa puolesta ole luonnollisten s. o. kemiallisesti puhtaiden värien vertaisia, sekä että kobolti keltavärin kanssa ei anna kirkasta ja sopivaa viheriäistä väriä meidän tarpeisiimme.

 —f-f—

---

 Toim. muist. Kun nykyään voimassa olevat Ylihallituksen antamat määräykset karttojen värittämisestä eivät kiellä käyttämästä ylempänä olevassa kirjoituksessa ehdotettuja värejä, joita kirjoittaja näkyy koetelleen, tahdomme puolestamme mekin kehoittaa maamittareita niitä koettelemaan. Samalla käytämme tilaisuutta huomauttaaksemme eräästä mielestämme ikävästä epäkohdasta värittämisen suhteen, nimittäin siitä että useat maamittarit, Ylihallituksen 4 Toukokuuta 1889 antaman kaavan nojalla ovat valmistaneet kaskimaa-väriä sekottamalla karmimin gummiguttaa, jopa niinkin suuressa määrässä että väritys on tullut aivan ruskeaa. Vaikka vastamainitussa kaavassa löytyvä punaväri ei olekaan oikein puhdasta, on tarkoitus kuitenkin ollut että värin tulisi olla karminia.