Eevan muotiuutuuksia.

Otava 7, 1920


Sininen muoti.
Tänä kesänä voi melkein puhua naisten sinisestä  univormusta. Ainakin niitä "katupukuihin" tulee. Useimmat kävelypuvut ovat sinisiä, samoin kapat ja ävelyleningit, muita tuskin näkee, kuosi ja koristeet tekevät ne sitten toisistaan eroaviksi. Mutta myöskin keskikesiin  puvut, varsinaiset kesäleningit, olivatpa ne sitten ommellut foulardista/ voilesta, pellava- tai pumpulikankaista, ovat joko sini- ja valkoruutuisia tai -raitaisia tai jollakin tavoin sinisiä. Eräs ulkomaalainen muotilehti pani toimeen kiertokyselyn ienoimpien muotiliikkeitten kesken, mikä väri on halutuin silkkisiin iltapäiväpukuihin ja kesällä käytettyihin tyllisiin ja crepe de Chine-juhlapukuihin. Ja vastaukseksi tuli: sininen. Sillä sininen väri on ja pysyy soliidina. Sitä paitsi se on nuorekas, pukeva eikä mitenkään huomiota herättävä — kaikki syitä, jotka hyvin selittävät sen osaksi tulleen suosion. Eipä siis ihme, että tämän "sinisen univormun" lisätkin noudattavat samaa makusuuntaa. Hattuja, sinisen ja jonkun muun värin yhdistelmiä, näkee paljon käytännössä. Siniset harsot hulmuavat tuulessa, siniset auringonvarjot kaartuvat pienten ja isojen hattujen yllä, tai työnnetään ne reippaasti kainaloon, siniset silkkilaukut joko japanilaisine nyörilaitteineen tai nahkakannikkeineen riippuvat monen naisen kauniilla käsivarrella. Ja viimeisistä viimeisin: siniset silkkikäsineet, valkoisella tikatut, kuuluvat vielä tämän kesän uutuuksiin. Siniset silkkisukat. samoinkuin harmaat ja hiekanväriset, ovat hauskat kiiltonahkakenkien kera käytettyinä, silloin kun ne sopivat puvun väriin. Onpa näkynyt sinisiä silkkisukkia sinisissä chevreau- ja hirvennahkaisissa puolikengissäkin, jotta "sininen univormu" olisi täydellinen. Mutta tuo olisi yksitoikkoista ja ikävää ajan pitkään, siksipä liitetään tavallisesti joku toinen värisointu siniseen sinfoniaan - se juuri antaakin hauskan leiman kokonaisuudelle. Sinivalkoinen on vanha ja hyväksi tunnettu väriyhdistys, uudempia ovat sinikeltainen, sininen ja absintti; varsin suosittu yhdistelmä on myöskin sininen ja hiekanruskea tai sininen ja punerva (vaapukan- ja ruusunpunainen). Jokaisella on valikoimisen varaa makunsa ja ikänsä mukaan.

Organdi- (musliini-) puvut.

Uusimmat kesäpuvut ovat valkoisesta organdista - muslimista valmistetut. Aivan samanlaisia kuin ne, joita isoäitimme 60- ja 70-luvuilla käyttivät tanssiais- ja kesäpukuinaan. Sillä silloin olivat keinotekoisilla kukilla koristetut musliinipuvut eleganssin huippu. Ja vannehameitten aikakaudella tällaiset volangipuvut olivat vallan erinomaisia. Nytkin on ulkomailla jälleen otettu käytäntöön lasibatisti ja muslimi ja valmistetaan niistä ihastuttavia kesäpukuja, joiden pääasiallisena koristeena ovat juuri volangit. Usein on alushame pehmeämmästä kankaasta, esim. hienosta liinabatistista, ja vain volangit ovat valmistetut jäykemmästä kankaasta. Joskus on alushame harsokankaasta ja pitseistä ja päällimmäinen hame värillisestä organdista. Myöskin kaulus ja kalvosimet tehdään joskus värillisestä kankaasta. Kaksivärisissä puvuissa ovat seuraavat yhdistelmät hauskoja: valkoinen ja keltainen, vaalean sinipunerva ja valkoinen, korallinvärinen ja valkoinen, sinervä ja valkoinen. Ruusukiehkurat, kapeat poimutetut röyhelöt, reunusteet ja volangit ovat niissä tärkeitä tekijöitä. Kerrassaan ihastuttavia ovat myöskin valkoiset tai värilliset tyllipuvut, usein pesutyllistä: leveää hametta koristaa ylt'ympäri kiemurteleva ruusukiehkura. Valkoisiin tyllihameisiin käytetään nykyjään tummaa vuoria (aluspukua), värillisiin taasen joko samanväristä tai komplementtiväristä. Vyöt ovat usein joko kirjailtuja tai maalattuja tai muodostavat uuman ympäri kiinnitetyt silkkikankaiset kukat vyön. Tällaisia siroja kangaskukkia nähdään myöskin siroteltuina sinne tänne kesäisissä tyllipuvuissa. Jotta kokonaisuus muodostuisi eheäksi, valmistetaan hatut ja auringonvarjotkin samasta aineesta, isoäitiemme rakastajasta organdimusliinista. Kylpypaikoissa "helteisinä kesäpäivinä" nämä puvut ovat viehättäviä.

Valkoisia puseroita ei katsella hyvillä mielin siellä, missä on vähän saippuaa ja työ gallista. Niitähän täytyy pestä niin usein! Ja nyt on yksinvaltiatar muoti julistanut sodan valkoisia nenäliinojakin vastaan. Nyt ovat Kirjavat, värikkäät, ruudulliset, raidalliset ja kukikkaat viimeistä huuta. Uudet nenäliinat ovat joko valkoisia pohjaväriltään, jolloin niihi non painettu värillisiä kuvioita, tai ne ovat valmistetut kuviollisesta kankaasta ja reunaanommeltu reikäommel koristeeksi. Varsin kirkkaitakin värejä käytetään. Värikkäät nenäliinat soveltuvat hyvin värillisten sweater-puseroiden ja värikkäitten hattujen ohella. Mutta kokonaisuuden tulee olla tarkoin harkittu! Mitä väririkkaampi muoti on, sitä varovaisemmin on käytettävä värejä!


Urheilumuoteja.

Nimi ei ole hyvä, mutten keksinyt parempaa otsaketta tälle luvulle. Puhutaan näet aina vain sporttipuserosta, sporttihatusta j. n. e., vaikkei näitä vaatekappaleita sainkaan käytetä yksinomaan urheillessa. Uudenaikainen, valistunut nainen ymmärtää kyllä, mitä sillä tarkoitetaan. Esim. sporttipusero on korkeakauluksinenu, pitkähihainen,  hihoissa kalvosimet, usein kuuluvit pienet taskut sen tyyliin, siis herramainen, suora. Perusajatus pysyy samana, vaikkakin muoti silloin tällöin tuo pieniä muutoksia ia käytännöllisiä finessejä. Kaikki, mikä muodissa muistuttaa urheilupukuien suoraa tyyliä, purjehtii sporttipukujen lipun alla. Tyylikkyyteen ja korrektisuuteen pyrkivä nuoriso on kehittänyt tämän muodin hyvinpitkälle. Ja vaikkakin muotikuvat käyvät yhä naisellisemmiksi, näkee aina niiden ohella "sporttimaisia". pukuja. Ja myönnettäköön, että monelle naiselle suora tyyli on paljoa pukevampikin. Mutta se vaatii paljon vartalolta, ryhdiltä ja koko plastiikalta. Moni nainen ei ole ollenkaan edukseen kepeässä volangipuvussa, kun sen sijaan räätälinkuosinen. tailor-made sporttipuseroineen on hänelle hyvin pukeva. Mutta ikävä kyllä, sopivat ne sitten tai eivät, aina ei voi esiintyä samassa tyylissä Tailor-made-kävelypuku ei käy iltakutsuissa eikä tanssiaispuku liehuville volangeineen torilla eikä konttorissa.

Tennistakit ovat joko trikoota tai villa- ja silkkikankaista ommeltuja, myöskin tehdään ne duvetinesta ja eräänlaisesta nahkaimitatsionista. Ne ovat tavallisesti aivan suoria, edestä napitettuja, tai vedetään ne pään yli kuin sweater. Juovikkaat, pehmeästä duvetinesta valmistetut tai kudotut villaset ovat suuresti suosittuja, ja väri-ilo lienee niiden suosion syvin syy.

Hyvä ja uudenaikainen nahan korvike on vahakangas. Siitä tehdään kauluksia ja kalvosimia kappoihin, sillä päärmätään sporttinuttuja y. m. Vahakankaiset kapat ja nutut ovat huonolla säällä, purjehdusmatkoilla j. n e. hyvin käytännöllisiä ja myös sangen sieviä. Muoti on opettanut meidät rakastamaan kiiltäviä aineita, ja sitäpaitsi vähäkangas on kevyttä ja taipuisaa. Väriloistoa haluavat valitkoot mustan vahakankaisen kapan, jonka nurjapuoli on värikästä, ruudullista ja jonka napit ja napinreiät ovat koristetut samalla iloisella kankaalla. (Mikäli meillä saa sellaisia!) Purjehdusretkilla ei olisi hullummaksi pieni valiakankainen lakkikaan. Ja tuollaiset sporttilakit saattavat olla aika lystikkäitä. Ulkomailla ne ovat koristetut solmituilla paperisilla käärelangoilla, nahkalippusilla y. m.


Kuinka värejä on käytettävä.

Muoti ei pitkiin aikoihin tuntenut muita kuin neutraalivärejä, jommoisia ovat valkoinen, musta, harmaa, sininen, hiekanväri j. n e. Kesällä oli vielä lisäksi käytännössä vaaleansininen, -punainen ja -sinipunerva. Mutta siihen loppuikin väriluettelo. Nyt alkaa muotikin suosia väri-iloa ja sekoittaa paletillaan niin monenlaisia värejä yhteen, että outona ja kummastellen katselemme noita uusia väriyhdistyksiä. Taiteilijat ovat jo kauan vaatineet enemmän väriä, mutta naiset ovat olleet vastahakoisia. He suostuivat kyllä kotona käyttämään iloisenvärisiä pukuja, mutta ei kadulla. Ja maalla olivat värikkäät puvut tietysti käytännössä. Värit ovat hyvät olemassa, mutta hyvääkin voi olla liikaa. Perussääntönä mainittakoon, ettei naisen yleensä tulisi käyttää enempää kuin kahta väriä yhtaikaa puvussaan; lisinä voivat tietysti olla musta, valkoinen, harmaa ja mariinisininen. Jos valitsette, ottaaksemme jonkun esimerkin, mariinisinisen kävelypuvun ja vihreän hatun, tulee puseron olla joko valkoinen tai vihreä. Kengät voivat olla ruskeat, harmaat tai mustat, käsineiden tulee olla sopusoinnussa jalkineiden kanssa, samoin tulee käsilaukun ja auringonvarjon alistua sini-vihreään kaksoissointuun, sillä kolmas väri ei saa häiritä kokonaisuutta. Ei silti ole vaarallista, vaikka jokin uudenaikainen monivärinen kirjailu t. m. s. liittyy kokonaiskuvaan. Pääasia on, että tuollaiset lisät ovat alistetussa asemassa ja katselijan mieleen jää sini-vihreä väriyhdistelmä. Eikä ole unohdettava sitäkään seikkaa, että luonto on jo sommitellut omat värinsä hiuksiiinme, silmiimme ja hipiäämme, joille pukumme tulee olla kehyksenä. Kehyksenä, joka kohottaa, antaa eloa ja hillitsee - tarpeen mukaan.