12.2.17

Suuremmatta huomiotta jätetty reklaami-ase. III.

Liikeapulainen 21, 15.11.1926

Edellisessä kirjoituksessamme pääsimme jotenkuten selville siitä, mitä liikekilven tulee sisältää ja koetimme selostaa niinkin mahdottomalta näyttävää seikkaa, kuin millaisena tämän sallitun tulisi kiivissä esiintyä. Kahdessakymmenessä tapauksessa sadasta on kuitenkin parasta iässä suhteessa antautua "hoviliikekilpimaalarin" armoille, sillä dekoratiivisiä kykyjä jakaessaan ei Herramme lienee ollut kovinkaan tuhlaavainen. Silmä taitaa sentään olla useimmalla kouliintuneempi (jos vain on muistanut pitää sitä tai niitä auki) ja kehoittaisimme lämpimästi käyttämään sitä hyväkseen saapuvia luonnoksia tarkastellessa. Tämä kaikki eritoten siksi, että arvon herrat kilpimaalarit tuntevat usein olevansa liiaksi lähellä jumalaista bohemimaailmaa ja peittävät sen vähäisenkin reklaamitaitonsa, mikä heille joskus on suotu, kyvin herkkiin ja hienoihin koukeroihin, jotka kyllä ovat sinänsä mieluisia kauppiaan silmälle, mutta ei suinkaan kukkarolle!

Samasta syystä kaikki mitä seuraa alla.

Suurempana tekijänä kuin muoto ja kuviot ovat liikekilven reklaamitehossa värit. Niihin on pantava mitä suurinta huomiota ja tulee tilaajan aina itse määrätä, mitä värejä kilvessä on käytettävä. Ulkomailla, missä tämänluontoiset seikat ymmärretään suuriarvoisiksi, on tarkkojen tutkimusten perusteella tultu seuraaviin tuloksiin, jotka jokaisen on hyvä pitää mielessään:

Voimakkain ja huomiotaherättävin väriyhdistelmä on musta keltaisella pohjalla tai vihreä valkoisella pohjalla. Lähinnä ovat punainen valkealla pohjalla ja sininen samalla pohjalla tai viimeksi mainittu väriyhdistelmä päinvastoin. Vasta tämän jälkeen seuraa musta valkealla, ja häntäpään luokkiin kuuluvat keltainen mustalla pohjalla ja valkoinen punaisella tai mustalla pohjalla.

Kuten ylläolevasta selviää, ei värejä puutu, vaan on jokainen tilaisuudessa saamaan kilpensä mitä iloisimpaan asteikkoon. Värien määräyksessä on kuitenkin otettava huomioon se, ettei työn suorittajan käsiä sidota määrittelemällä eri värinyansseja, vaan on hänen vapaasti annettava sommitella värit siitä laveasta joukosta, joita jokainen väriä tunteva tietää itse kuhunkin väriin sisältyvän. Tämä on tärkeätä siksi, että ammattimiehen silmä herkempänä voi estää räikeitä epäsointuja syntymästä.

Kilven pohjaväriä määrättäessä on otettava huomioon sen seinäpinnan väri, jota vastaan kilpi tulee asetettavaksi. Seikka on merkityksellinen, eikä suinkaan niin helposti ratkaistavissa kuin ehkä "puusta katsoen" otaksuisi. Järkeen menevä seikka on, ettei kilven väri liiaksi samanlaisena sulaudu täydelleen yhteen seinäpinnan kanssa, mutta vielä enemmän kuin tähän, on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei se huutavasti erivärisenä irtaudu pohjastaan. Epäilemättä voitaisiin edelläoleva unohtamalla saada aikaan aito "amerikalainen" vaikutus, mutta toistaiseksi — ja toivottavasti aina — ei meikäläinen yleisö sulata U.S.A:n kirkuvia reklaamitapoja! Ja toiseksi toivoisi suomalaisen liikemiehen rahtusen tinkivän reklaamikeinoistaan kauneuden hyväksi — eihän meillä ole millään alalla vielä niin kiivas kilpailu, että se pakoittaisi tälle tuiki inhimilliselle ja ymmärrettävälle vaatimukselle sulkemaan korvansa.

Jos talo, jossa liike sijaitsee, joutuu uudelleen maalattavaksi, on ensimmäinen tehtävä tarkastaa, kuinka liikekilpi sulautuu uuteen ympäristöönsä. Jos tarkastuksen tulos ei ole tyydyttävä, on vika ehdottomasti korjattava, olipa entinen kilpi miten uusi tai hyväkuntoinen tahansa.

Pääkaupungissa on viime aikoina saattanut todeta sen ilahduttavan seikan, että liikemiehet ovat kiinnittäneet huomiotaan eri liikkeitten liikekilpien keskinäiseen harmoniaan. Ei ole tarvis pelätä mitenkään joutuvansa syrjäytetyksi, vaikka itse, tai naapuri teettääkin "kilpikaksosen", sillä se seikka on päinvastoin omansa tekemään vaatimattomankin kilven huomatummaksi. Ja vaikkakin kilvet tyylillisesti ovatkin yhtä, ei mikään estä itse kutakin tuomaan kilvessään omaakin esille. Suotavaa olisi, että samassa talossa, ja miks'ei samalla katuosallakin toimivat liikehuoneustojen omistajat päättäisivät yhtenäisistä liikekilvistä. Eittämättä se antaisi koko katuosalle kauppaliikkeineen vakavan ja miellyttävän ulkoasun, vaikuttaen samalla suggeroivasti itse yleisöön, joka varmastikin tuntisi liikkuvansa kaupan valtakunnassa. Samassa yhteydessä voisi tehdä päätöksen samanlaisten akkunavarjostimien (markiisien) hankkimisesta.

Muuan tärkeä seikka on myös valaisevien reklaamikilpien laadinta. Viime aikoina on tekniikka kehittynyt niin pitkälle, että voidaan mainita suorastaan esimerkillisen kauniita ja tehokkaita kilpiä, esim. Helsingissä, Hakasalmenkadulla, Grönrosin mattoliikkeen otsikkokiipi. Seikka vaatii kuitenkin ammattimiehen esittelyn, joten sen paikka ei ole tässä yhteydessä.

Ylläolevassa olemme koettaneet selvittää niitä näkökohtia, joita olisi huomioonotettava liikekilpien ulkoasua suunniteltaessa. Toivottavaa olisi, että vaatimaton kirjoitussarjamme osaltaan edesauttaisi pääsemään nykyisestä "liikekilpikurjuudesta".

Erkki Ilmari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti