Osuuskauppalehti 3, 1915
Olemme jo sivumennen huomauttaneet, että keinotekoiset väriaineet valmistetaan kivihiilitervan tislaustuloksista. Kuinka sitten syntyy kivihiiliterva? Kaupungeissa käytetty polttoynnä valokaasu valmistetaan kivihiiliä kuivatislaamalla. Tästä kuivatislauksesta jää jälelle koksi sekä kivihiiliterva. 2,000 kilosta kivilhiiltä saadaan noin 100kg tervaa, ja tämä terva sisältää pienempiä tai suurempia määriä erilaisia kemiallisia yhdistyksiä, jotka sitten sangen monimutkaisesti ja taidokkaasti tislaamalla eroitetaan tervasta ynnä toisistaan. Pääasiallisimmat ja eritoten myös keinotekoisten värien valmistamiseen soveltuvat lähtöaineet, jotka 100 kilosta tervaa saadaan ovat: noin 2 kg benzolia, 0,5 kg toluolia, 5—6 kg naftalinia, 0,6 kg antracenia ja 0,5 kg fenolia. Neljä ensin mainittua ovat aromaattisia hiilivetyjä, joista benzoli ja toluoli ovat nestemäisiä ja naftalini ja antraceni kiinteitä yhdistyksiä. Fenoli on benzolin hapellinen yhdistys, jonka hajun jokainen tuntee karbolihaposta.
Näitä yhdistyksiä käsitellään erilaisilla kemiallisilla menettelytavoilla, muodostelemalla uusia kemiallisia yhdistyksiä, johdannaisia ja päästään vihdoin aineisiin, joilla on tuo merkillinen värjäämiskyky. Väriaineiden kemiallinen kokoumus on sangen monimutkainen. Se vaatii monasti kemistin monivuotisen ahertelun, kuten jo indigo-tutkimuksista olemme huomauttaneet. Emme rupea selittelemäänkään näiden "kaavojen", kemiallista merkitystä tai niitä atomiryhmiä, jotka antavat näille aineille väriaineen luonteen, ominaisuuden. Ne jääkööt kemistin "salaisuudeksi", kemistin "maailmaan".
Keinotekoisia väriaineita löytyy lukumäärältään tuhansia, joskohta tärkeimmät käytännössä olevat rajoittuvat noin 600:aan. Nimet ovat useimmiten fantasianimiä, monasti sangen "runollisia" rai komealta kajahtavia: timanttimusta, briljantti-vihreä, mikado-keltainen. Ne ovat useimmiten jauhomaisia aineita, joista saattaa eroittaa selvemmän tai epäselvelvemmän kidemuodon. Sitäpaitsi löytyy myöskin tahmean taikinan tilassa olevia, tavallisesti veteen liukenemattomia väriaineita.
Väriaineet luokitellaan sen mukaan, miten ne suhtautuvat värjätessä. Erotetaan pääasiallisesti kolme luokkaa: 1. väriaineet, jotka happamessa tai emäksisessä liuoksessa värjäävät "käsittelemättömiä" pumpuli- tai villalankoja, n. s. substantiviset väriaineet, 2. sellaiset väriaineet, jotka vaativat langalle vissin käsittelyn, "peittaamisen", ennen kuin värikiintyy lankoihin, "peittaväriaineet" 3. väriaineet, joiden väri kehitetään näkyviin erilaisilla menettelyillä vasta kuidin pinnalla, n. s. "kehitys"-väri aineet. Löytyy tietysti useampia ala-luokkia, ottamalla eritoten huomioon sen seikan, ettei sama väriaine monastikaan sovellu samaan aikaan sekä pumpuli-, villa- että silkkilankojen värjäykseen, riippuen mainittujen kuitujen erilaisesta rakenteesta ja suhtautumis-luonteesta.
Kotivärjäykseen eivät väriaineet koskaan tule puhtaina, vaan on niihin sekoitettu valmiiksi aineita jotka ovat joko välttämättömiä värjäykseen, riippuen väriaineen luonteesta tai edistävät värin laskeutumista värjättävään kuituun. Jälkimäisinä aineina käytetään useimmiten ruokasuolaa tai glaubersuolaa. Monta kertaa sisältävät nuo n. s. "lippuvärit" suuret määrät "tehottomia" aineita, joilla ei ole mitään tekemista värjäyksen kanssa. Näitä aineita käytetään sitä varten, ettei kallis väriaine kaupassa tai taloudessa käsitellessä hupenisi hukkaan.
Kauppateknillisessä väritutkimuksessa ei kiinnitetä erikoisesti huomiota siihen, minkälainen kemiallinen kokoumus on väriaineella. On luonnollisesti saman tekevää, mistä lähtöaineista väriaine on valmistettu ja minkälainen molekylirakenne sillä on, kunhan vain väriaine käytännössä osottautuu kelvolliseksi värjäykseen. Ennen kaikkea on tutkittava väriaineiden suhteellinen värjäämiskyky, kun on kysymyksessä samaa väriä värjääviä aineita. Ja tämä tapahtuu siten, että punnitaan eri väriaineita sama määrä ja tehdään koevärjäys samalle määrälle lankoja. Tottunut silmä voi heti arvostella, millä väriaineella on suurempi värjäyskyky. Samasta koevärjäyksesta arvostellaan myöskin värivivahdus, nyanssi. Yksilöllinen maku määrää, minkä värin pitää kauniimpana, minkä rumempana, mutta tämänkin seikan voi tottunut värituntija ratkaista tyydyttävästi. Ei riitä, että kankaan tai langan väri on silmää hivelevän kaunis. Sen täytyy myös olla pysyvän sekä pesussa että auringon valossa. Nämä seikat ratkaisee kvantitatiivinen pesukoe javiikko- jopakuukausmääräinen valotuskoe. Värjätyt villalangat kestävät tavallisesti paremmin valotuskokeen kuin värjätyt pumpulilangat.
Keinotekoisia väriaineita käytetään, paitsi lankojen kankaiden, paperin, nahkan y. m. värjäykseen myöskin ravinto- ja nautintoaineiden kaunistamiskeinona. Halvemmat viinilajit, keinotekoiset sokeroidut marjamehut, limonaadit, marmelaadit, jopa lihamakkaratkin saavat usein hemaisevan kauniista ulkomuodostaan olla kiitollisia tervaväreille. On luonnollista, etteivät mitkä vaan keinotekoiset väriaineet viimemainituissa tapauksissa saata tulla kysymykseen, sillä paitsi vissiä omaa luontoista myrkyllisyyttään, sisältävät tervavärit usein käsittelyaineiden myrkyllisiä epäpuhtauksia kuten esimerkiksi arsenikkia. Onneksi kuitenkin löytyy juuri näitäkin tarkoituksia varten tieteellisesti tutkittuja, ihmiselimistölle verrattain vaarattomia väriaineita.
K. P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti