Forssan Lehti 50, 15.7.1919
Kun tarkastaa kasvimaailman ihmeen ihanaa kauneutta, niin tahtomatta syntyy mieletön ajatus kuinka äärettömän paljon ihmiskunta olisikaan kadottanut, jos maan päällä ei olisi ainoatakaan kukkaa. Miten synkältä, surulliselta ja ilottomalta näyttäisikään maailma silmissämme, jolleivat kukat toisi siihen niin paljon elämäniloa, kodikkuutta ja nautintoa. Värien ja varjojen loppumaton maailma olisi tuntematon katseellemme. Iltaruskon ja vuoristomaisemien silmiä hivelevä kauneus ei voisi korvata meille sitä ihanaa valon ja varjon harmoniaa, sopusointua, mikä esiintyy kukkivan kasvin kirkkailla teralehdillä. Ja vihdoin, kuka aukaisisi meille hurmaavasti tuoksuvan puutarhan, jos eivät kukat täyttäisi ilmaa hyvänhajuisella tuoksullaan.
Silmiemme kauneusaisti on kasvanut kukkien ihanissa muodoissa ja tämän kasvatuksen merkitys on paljon suurempi ja syvempi kuin ensi näkemältä saattaa näyttääkään. Taide ja tekniikka ammentavat muotonsa luonnon loppumattomasta ia tyhjentämättömästä aarreaitasta. Me emme ole itse keksineet kauneuden käsitteitä. Kaikki rakennus-taiteelliset aiheet, kaikki musiikin säveleet, koko valon, varjon ja värien sopusoinnun olemme välittömästi lainanneet luonnosta. Ja tällöin kasvimaailma ei ole suinkaan antanut vähimmän ihmiselle. Puiden hoikat rungot antoivat vanhan ajan rakennuksille pilarien muodon ja acanthus- kasvin okaiset lehdet olivat koristusaiheina korinttilaisissa pylväänpäissä. Goottilainen tyyli, jolle on ominaista suippokaaret ja taivasta tavoittelevat korkeat tornit, syntyi siellä, missä havupuiden suippokärkiset latvat kohoavat lauhkean ilmastoseudun lyijynharmaata taivasta kohti bysanttilaistyyliin rakennettujen tempelien pyöreät kupolit ovat syntyneet taas siellä missä tammien ja muiden leveälehtislon puiden vihreät pyöreät ryhmät suloisesti hyväilevät katsetta muotojensa täydellisyydellä. Jos nyt puulajien muodot näin kuvastuvat ihmisen ihmisen luomistyössä, niin kuinka monta kertaa todellisempana esiintyykään kukkivan nurmikon ihanien, rikkaiden muotojen vaikutus taiteellisessa luomistyössä.
Ja kukat loistavat samallaista onnea ja värien kirkkautta niin köyhän ahtaassa pikkupuutarhassa kuin rikkaitten linnojen ja palatsien huolellisesti hoidetuissa komeissä puutarhoissa. Kukat ympäröivät köyhiä mökkejä mitä suurimmilla kauneuden aarteilla, sillä ei ole maanpäällä ihanampaa ja hurmaavampaa kuin kukkanen.
Juuret kiinnittävät, lujasti kasvin maahan, tehden sen avuttomaksi ja liikkumattomaksi, mutta kasvi ei taivu, vaan hillittömästi pyrkii maasta aurinkoa kohti. Kasvin vastustamaton, kaunis pyrkimys korkeuteen taivasta kohti, ilmenee kasvin varren hoikissa, siroissa muodoissa, joka somasti levittää vihreät lehtensä lämmön ja valon ikuista lähdettä kohti.
Vastakohdaksi syvään maahan tunkeutuville juurilleen kasvi kehittää vartonen latvaan hennot, kirkkain värein loistavat kukat, salaperäisen heteitten ia emiön rakenteen suloisten tuoksujen ja jumalainjuoman nektarin houkutuksen. Se houkuttelee luokseen kevytsiipisiä rakkaudenviestinviejiä — perboscn tai mehiläisen — joiden täytyy viedä kukansuutelo jollekin etäiselle näkymättömälle rakastetulle, jonka ankara kohtalo on samoinkuin hänetkin kahlehtinut yhteen paikkaan.
Kukan sikiäimessä tapahtuu hedelmöittymisprosessin ihmeet. Aivan kuin rakastava äiti kasvattaa se siellä nuoren kasvin alkua, antaakseen sille kauneutensa perinnölliset piirteet ja rakkauden aurinkoon.
Levittäessään kaikkiin suuntiin siemeniä kasvi pyrkii voittamaan ja valloittamaan mahdollisimman suuren alun maata. Tämä valtaamishalu, jonka me havaitsemme kasveissa, antaa meille sankarillisen esikuvan järkähtämättömyydestä, tarmosta ja voimasta, joilla hento kukkanen puolustaa ankaraa luontoa vastaan oikeuttaan elää, loistaa onnesta ja ilosta auringon elähyttävien säteitten alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti