Suomen Teollisuuslehti 2, 1893
*) edellisessä numerossa sivu 12, 14:sta rivi alhaalta, seisoo:eli, lue:ali(Jatk. edellis, numeroon. *)
Pumpulin peittaus.
Päinvastoin kuin villalla on pumpulilla hyvin heikko taipumus keinotekoisiin väriaineisiin ja ainoastaan harvat niistä värjäävät pumpulin suorastaan peittaa käyttämättä.
1) Vanhin ja enimmin käytetty peittaustapa perustuu tanniinin (parkkihapon) ja oksennusviinikiven käytäntöön.
On huomattu, että pumpuli imee itseensä suurimman määrän parkkihappoa, kun kudos pannaan kiehuvan-kuumaan parkkihappoliuokseen, jossa se saa, ahkerasti hämmenellen seista, hauteen itsestään jähtyessä, 3 tuntia. 100 kilolle pumpulia tarvitaan 20 kil. sumakkiekstraktia (sumach-extract) eli 3 kil. tanniiniä. Parkkihappohauteesta otettuna kierretään se hyvin ja käytetään sen jälkeen vielä eräässä 1 kil. oksennusviinikiveä eli muuta anttimoonisuolaa sisältävässä hauteessa.
Täten peitattu pumpuli värjätään sitten emäksisillä väreillä.
2) Monimutkaisin ja kallein pumpulivärjäyksistä on se, jossa alitsariinivärejä käytetään.
Täten saaduilla väreillä on kumminkin kaikissa suhteissa mahdollisimmasti suurin pysyväisyys.
a) Turkinpuna-värjäys. Turkinpuna värjäys on kaikista värjäyskeinoista vanhin ja enimmin levinnyt. Ennen muinoin oli tämän värin valmistus hyvin pitkäveteinen ja vaivaloinen. Keinotekoisen alitsariinin keksimisen jaikeen ja sittenkun oli opittu käyttämään risiiniöljystä, natronilipeällä eli rikkihapolla saippuoittamalla, saatua turkinpuna-öljyä, on tämä värjäystapa tullut paljon yksinkertaisemmaksi. Tällä tavoin saatu punainen väri on alitsariinin saviaineis-kalkkilakka s. t. s. alitsariinin yhdistys saviaineen (aluminiumioksiidin) ja kalkin kanssa, joka eroaa kaikista muista väreistä loistavan, tulisen värinsä ja suuren pysyväisyydensä kautta.
Seuraavassa esitetään yksi niistä monista tätä tarkoitusta varten käytetyistä menettelytavoista.
Kun pumpuli on ensin keitetty laimeassa soodaliuoksessa ja hyvin pesty, upotetaan se liuokseen, joka on tehty 10 osasta turkinpunaöljyä F. ja 90 osasta vettä. Sen jälkeen kierretään se ja kuivataan noin 45°C. lämmössä. Tätä menettelyä uudistetaan useampia kertoja. Tämän jälkeen upotetaan pumpuli etikkahappoiseen saviaines-(aluminiumi-asetaatti-) hauteeseen, jonka ominainen paino vastaa 6 Baumén astetta (= 1,0426 Baumé) ja jossa sitä niin kauan hämmenellään, kunnes liuos on täydellisesti ja tasaisesti imeytynyt siihen, jonka jälkeen se puserretaan ja kuivataan uudelleen noin 45°O. lämmössä. Myöskin tämä menettely on toisittava, jos mielii saada loistavaa punaista.
Sitten seuraa pumpulin n. k. liituaminen. Tätä tarkoitusta varten pannaan kuiva kudos 30-40°C. lämpimään hauteeseen, joka 100 litralle vettä sisältää ½ kil. liitua hienosti jaettuna. Tässä huljutellaan pumpuli rivakasti ½tuntia, pestään sitten hyvin ja on se nyt valmis värihauteeseen pantavaksi.
Jos etikkahappoisen -suolan asemasta käytetään rikkihappoista saviainetta (alumiiniumisulfaattia), niin tapahtuu menettelyssä muutamia pienempiä muutoksia.
b) Sumakki-ekstrakti ja aluna.
100 kiloa pumpulia annetaan seistä yli yön hauteessa, jossa on 20-25 kiloa sumakki-ekstraktialiuenneena. Puserrattua hyvin pannaan se sitten pesemättömänä ja kuivaamattomana alunahauteeseen, joka saadaan, kun 8 os. aluminiumisulfaattia 48 osaan vettä liuotettuna ja 1 os. soodaa 6 osaan vettä liuotettuna keskenään sekoitetaan, ja tähän seokseen lisätään vettä, niin että sen ominainen paino vastaa 6 Baumén astetta (= 1,0426 Bé). Seisottuaan myöskin tässä yli yön puserrataan se ja värjätään.
c) Kromiklooriidi (vaaleita värejä varten).
Pumpuli saa seistä yli yön kromikloriidiliuoksessa, jonka ominainen paino vastaa 20
Baumén astetta (= 1,1578 Bé), kierretään hyvin, pestään ja värjätään.
d) Turkinpuna-öljy ja kromikloriidi.
Kun tavara on ensin hyvin 1 osasta turkinpunaöljyä F. ja 9 osasta vettä saadussa hauteessa öljytty ja sitten noin 45°C. lämmössä kuivattu, annetaan sen seistä yli yön kromikloriidiliuoksessa (20°Baumé), kierretään, pestään ja värjätään. Tummempia värejä saadakseen on tämä kromikloriidissa käyttäminen toisittava. Useille eri värivivahduksille käytetään tämän toisen kromikloriidihauteen asemesta aluminiumi-asetaattiliuosta (6°Bé).
e) Sumakki-ekstrakti ja kromikloriidi.
Pumpuli pannaan kiehuvan-kuumaan hauteeseen 10 osasta sumakki-ekstraktia (30 Baumén = 1,2569 Bé) ja 1,000 os. vettä, jossa se saa seisoa yli yön, puserretaan sitten hyvin, ja pesemättä pannaan se sitten 4:ksi tunniksi kromikloriidiliuokseen, jonka ominainen paino vastaa 20 Baumén astetta (=1,1578 Bé), kierretään hyvin, pestään ja värjätään.
f) Turkinpuna-öljy, Sumakki-ekstrakti ja Kromikloriidi.
Tavara öljytään 1 osasta turkinpuna-öljyä ja 9 osasta vettä tehdyssä hauteessa, jonka jälkeen siihen annetaan sumakin ja kromikloriidin vaikuttaa, aivan kuten e:ssä oli puhe. Saadaksemme tummempia värejä on pumpuli useampia kertoja käytettävä näissä kolmessa eri hauteessa, tunti kussakin.
g) Etikkahappoinen kromi.
Pumpuli keitetään tunnin aikaa hauteessa, joka on tehty 1,000 os. vettä ja 20 os. etikkahappoista kromia (Kromiacetaattia), omin. p. vastaa 20°Bé, jossa se on hyvin huljuteltava. Sitten pestään se ja värjätään.
h) Turkinpuna-öljy ja etikkahappoinen kromi.
Kun pumpuli on ensin öljytty 1 osasta turkinpuna-öljyä F ja 9 os. vettä tehdyssä hauteessa ja sitten kuivattu, annetaan siihen etikkahappoisen kromin vaikuttaa, niin kuin g:ssä on lähemmin selitetty. Tummempia värejä saadaksemme on menettely uudistettava.
i) Alkaalinen kromipeitta.
Puuvillan annetaan 12 tuntia seista seuraavista aineista valmistetussa hauteessa:
25 os. etikkahappoista kromia (20°Bé), 32 os. natronlipeää (38°Bé), 1 os. glyseriiniä (20°Bé) ja 40 os. vettä. Sitten kierretään se, pestään ja värjätään.
Grlyseriinin läsnäolo on tässä hyvin tärkeä, sillä se estää liukenemattoman kromioksiidin eroittumasta liuoksesta, joka muuten jonkun tunnin kuluttua tapahtuisi ja tekisi siten peitän kelpaamattomaksi.
k) Rautasuolat.
Pumpuli peitataan puuetikkahappoisessa rautahauteessa (8°Bé), annetaan sitten 48 tuntia riippua hapettumislaitoksessa, jotta rautaoksiidi kiintyisi syihin. Sitten käytetään se liituhauteessa, pestään ja värjätään.
Silkin peittaus.
Silkki värjätään keinotekoisilla väreillä melkein poikkeuksitta peittaa käyttämättä. Tosin annetaan melkein aina parkkihapon ja metallisuolojen vaikuttaa silkkiin ennen kun se värjätään, mutta tämän tarkoituksena ei ole tehdä sitä väriaineita helpommin vastaan ottavaksi, vaan tehdäksemme silkin painavammaksi. Ainoastaan alitsariinivärejä käyttäessämme on silkki ensin peitattava, mutta siten saadut värit ovatkin sitten hyvin pysyviä valoa, happoja ja alkaaleja vastaan.
1) Aluuna ja vesilasi.
Silkki pannaan hauteesen, joka 90 liiterille vettä sisältää 5,5 kil. alunaa ja 0,5 kil. kristalliseerattua soodaa ja jota sitä ennen on kuumennettu, kunnes ensin syntyvä saos on uudestaan liuennut. Silkkiä hämmennellään siinä 10-15 minuuttia ja annetaan sitten seista siinä vähintäin 12 tuntia. Senjälkeen kierretään se hyvin, pidetään 1/4 tuntia kylmässä
natriumisilikaatti hauteessa, jonka omin. p. vastaa ½Baumén astetta, pestään sitten huolellisesti ja värjätään.
2) Kromikloriidi ja vesilasi.
Tummempia värejä varten on edullisempaa käyttää kromikloriidia alunan asemasta. Sitä varten annetaan silkin 6 tuntia seista eräässä kromikloriidi-liuoksessa (20°Bé), pestään sitten suuressa vesimäärässä ja upotetaan natriumisilikaatti hauteessa (1°Bé), jossa sitä 1/4 tuntia häilytellään, pestään uudelleen ja värjätään. Hyvin tummia värejä saadaksemme on sen annettava seista 12 tuntia kromikloriidihauteessa.
3) Salpietarihapxioinen rauta.
Silkki häilytellään ½tuntia salpietarihappoisessa rauta-hauteessa (30°Bé), pestään ja saippuoitetaan 1½tuntia 10 % marseillinsaippualla 75 asteen lämmössä ja pestään uudelleen. Sinistä värinvivahdusta (nyansia) saadaksemme on se käytettävä hauteessa, joka sisältää 10% keltaista verisuolaa ja 12% suolahappoa (20°Bé). Senjälkeen annetaan sen seista 2 tunt. kateku-liuoksessa, joka sisältää puolet silkin painosta katekua, pestään sitten ja värjätään.
---
Tärkeimmät niistä väriaineista, jotka nyt tällä tavalla eläin-(villa ja silkki) ja kasvi- (pumpuli)-syihin kiinitetään ovat alitsariinivärit. Näiden värien käytäntö, kun on kysymyksessä pysyvien värien saaminen, erittäinkin villanvärjäyksessä, on nykyään hyvin suuri ja on se tulevaisuudessa kai yhä lisääntyvä. Preussissa on juuri koeteltu sotaväen verkaa värjätessä käyttää indigon ja sinipuun (blauholz) asemesta alitsariinivärejä. Ja kun ajatellaan, että Preussissa yksistään käytetään vuosittain noin miljoona meetteriä tämmöistä verkaa, niin huomataan mimmoisen mullistuksen väriteollisuudessa ja värjäyksessä tämmöinen muutos matkaan saattaa. Itävallassa käytetäänkin jo alitsariinivärejä tätä tarkoitusta varten.
Gr. K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti