Suomen Teollisuuslehti 2, 1893
Saadakseen messingille kauniin mustan tai ruskean värin ehdoittaa O. Pfeiffer käyttämään ammoniakaalista kupariliuvosta, joka saadaan seuraavalla tavalla:1 osa kuparinitraattia liuotetaan, kylmällä vedellä jähdyttäen, 2 osassa ammoniakkia (salmiakki pirttiä), jonka ominainen paino on 0,96. Tähän liuokseen pantut huolellisesti puhdistetut messinkiesineet saavat ensin vaalean ruskean värin, joka vähitellen useasti vasta muutaman tunnin kuluttua, muuttuu sysi mustaksi. Jos haluaa saada vaaleampaa väriä, ovat ne siis aikaisemmin liuoksesta otettavat, pestävät ja kuivattavat. Täten voidaan esineitä lyhyemmin eli kauvemmin aikaa liuoksessa pitämällä saada messingille haluttu väri vaalean ruskean vähän vahalla tai vaseliinilla saapi tämä väri kauniin kiillon. Upottamalla täten värjättyjä esineitä hyvin laimeaan suolahappoon liukenee edellämainitulla tavalla saatu tumma, kuparioksiidi päällys vähitellen, jolloin syntyy uusia, erinomaisen kauniita vaaleita värejä. Antamalla siis esineiden pitemmän eli lyhyemmän ajan seisoa semmoisessa hapossa voidaan niille hankkia erilaisia, uusia värivivahduksia.
Täten saadut värit, jotka vaihtelevat myöskin metalliseoksen erilaisuuden mukaan (s. t. s. siihen nähden kuinka paljon messinki sisältää kutakin aineosistaan), muistuttavat hyvin paljon niitä värejä, jotka tekevät japanilaisen pronssin niin arvokkaaksi. Mahdotonta ei suinkaan ole, että nämät viimemainitut ovatkin juuri yhtäläisellä tavalla saadut.
(Bad. Gewerbe-Ztg. 1892. 25. 447).
G. K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti