Suomen nahkurilehti 4, 1910
Vasikannahat, jotka aijotaan värjätä, pitää erittäinkin suurella huolella ei ainoastaan kypsentää mutta myöskin kalkita, syövyttää ja liottaa. Liotukseen käytetään puhdasta vettä, joka kolme kertaa uudistetaan. Jos kalkituksen apuna käytetään jotakin myrkkyä niin on se kuitenkin aina viimeiseksi pantava puhtaaseen kalkkiliemeen. Kalkituksen jälkeen on pidettävä huoli, että ne tulevat mahdollisimman hyvin pestyksi kalkista. Myöskin on pantava uusi huoli siihen, ettei nahat milloinkaan karvan pois oton jälkeen tule olemaan kuivana, vaan aina vedessä.
Nyt kun nahat ovat kalkista hyvästi pesty niin tulevat ne syövytykseen. Svövytysaineeksi käytetään, joko kanan, kyyhkysen eli koiranlantaa aluksi ja sitten lopuksi lesesyövytystä. Kun nahat ovat tarpeeksi pehmeät huuhdotaan ne vielä puhtaalla lauhkealla vedellä, jonka jälkeen ne tulevat kypsennykseen. Kypsennys toimitetaan parhaiten pajunparkilla, sillä kaikkein parhain parkitusaine vasikannahoille on puhdas nuorista pajuista saatu parkki. Pajunparkki tekee nahan pinnan pehmeäksi, sekä antaa samalla sille kovin kauniin vaalean värin. Parkitut nahat pestään hyvästi puhtaalla haalealla vedellä, pannaan valumaan pukille, lykätään messinkiiykkärillä ensin lihapuolelta ja sitten pintapuolelta, jonka jälkeen ne tasataan valssilla. Kun nahat on tasattu pannaan ne puhtaaseen 40° Cel. lämpimään veteen ½-1 tuntiin asti, sitten pestään nahat vielä viidessä eri vedessä, veden tulee olla 40° Cel. lämmintä.
Tällä pesulla on tarkoitus saada nahoista pois parkkihappo mahdollisemman tarkasti, sillä parkkihappo vaikuttaa hyvin haitallisesti värin kauneuteen ja puhtauteen. Nahat lykätään nyt lihapuolelta messinkilykkärillä, pannaan sitten selkärangalta taivuttaen, niin yhteen, että lihapuolet tulevat lihapuolia vastaan, jonka jälkeen niitä vielä pintapuolelta sivellään messinkilykkärillä, että nahat ikäänkuin liimautuisivat lihapuolelta yhteen.
Nyt ovat nahat valmiit värjäystä varten. Värjäys voidaan toimittaa seuraavalla tavalla:
5 ltr. vettä
14 gr. havannaruunia S.
6 gr. intialaista keltasta R.
8 dgr. naphtolmustaa B.
5 gr. tulikivihappoa.
Ensin sekotetaan värit pienempään vesimäärään haaleaa vettä, jonka jälkeen tähän lisätään tuo ylempänä sanottu vesimäärä 5 ltr. veden tulee olla 55° Cel. lämmintä. Viimeksi kaadetaan sekotukseen tulikivihappo. Tämän jälkeen on värisekotus valmis värjättäväksi. Nyt otetaan värjättävistä nahoista kaksi kappaletta ja huljutellaan edestakaisin väriliemessä 10 minuuttia pitäen selkärangasta kiinni, jotta nahat pysyvät lihapuoli lihapuolta vastassa ettei niiden lihapuolet värjäydy. Värjäyksen jälkeen huuhdotaan nahat 40° Cel. lämpimässä vedessä ja pannaan pukille suoraksi valumaan pinnat pintoja vastaan jotta lihapuolet eivät värjäytyisi. Kun nahat ovat jonkun aikaa valuneet lykätään niitä hyvästi pinnan puolelta messinkilykkärillä pitkin ja poikkipäin ja pannaan sitten takakoivista kuivamaan vilposeen hyvällä ilmanvaihteella varustettuun huoneeseen. Kun nahat ovat täysin kuivaneet niin voidellaan ne pintapuolelta hyvästi pellavansiemen liimalla. Tämä liima valmistetaan seuraavasti: 500 gr. pellavansiemeniä keitetään 6 ltr. vettä ½ tuntia, jonka jälkeen seos siilataan. Siiliin jääneet siemenet keitetään vielä 6 ltr. vettä ½ tuntia eli enemmänkin siksi kuin kaikki siemenet ovat täysin pehmenneet ja jälellä on vaan tyhjät siemenkuoret. Kun näin on keitetty, siilataan tämä toinen keitos myöskin ja heitetään siiliin jääneet jäännökset pois. Tällä tavalla saadut kaksi eri lientä kaadetaan nyt yhteen ja käytetään nahoille sellaisenaan lauhkean lämpimänä. Jos tämä liemi on kylmennyt niin tulee se joka kerta ennen käyttämistä lämmittää haalean lämpimäksi. Tämä näin saatu liemi antaa nahalle pehmeyttä, sekä antaa erittäinkin pinnalle kiiltoa. Kun tällä liemellä on voideltu nahat, niin pannaan ne kuivamaan.
Kuivat nahat kastellaan 35° Cel. lämpimässä vedessä, jonka jälkeen ne lykätään messinkilykkärillä hyvästi pintapuolelta. Niinkuin jo sanottiin täytyy tämä työ suorittaa suurimmalla huolellisuudella jotta nahat saavat oikean asennon ja sileän, kauniin pinnan.
Kun nahat ovat hyvästi lykätty niin voidellaan ne hyvin ohuesti luu- eli sorkkaöljyllä. Vieläkin huomautetaan että tämä voitelu täytyy tulla tehdyksi mahdollisemman ohuesti sillä paksu öljykerros rasvaisi nahkain pinnan josta taas olisi seurauksena ettei nahat saisi tasasta, kaunista pilkuista vapaata pintaa. Edellä kerrotulla tavalla voidellut nahat naulataan nyt pönkille kuivamaan. Naulaajan on pantava huomiota siihen, että nahat saavat luonnollisen mallin. Naulatut nahat asetetaan nyt viileään, mutta hyvällä ilmanvaihdolla varustettuun huoneeseen kuivamaan. Liiaksi kuuma huone ei ole suosittava kuivaamista varten sillä se vaikuttaa haitallisesti värinähän pintaan, tehden sen kovaksi ja karkeaksi. Täysin kuivat nahat otetaan nyt naulauksista irti ja leikataan niistä, niitä rumentavat syrjät ja tilkut pois. Jos nahat ovat lihapuolelta puhdistuksen tarpeessa niin puhdistetaan niitä jonkunverran puhdistusraudalla, sitten voidellaan ne pintapuolelta voiteella, joka on valmistettu 8 osasta puhdasta vettä ja 1 osa täyttä maitoa. Kun nahat ovat täysin kuivaneet, niin kiillotetaan ne kiillotuskoneella eli käsin lasilla, jonka jälkeen niitä tarpeen mukaan pehmitetään korkkaamalla alta eli "räkkäämällä." Nahat voidellaan nyt vielä edellä kerrotulla voiteella, annetaan sitten kuivaa ja kiillotetaan vielä sen jälkeen, jolloin nahat ovat valmiit kengiksi käytettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti