Uusi Suometar 119, 26.5.1904
Suomen käsityön ystäwät-niminen yhdistys toimeenpani wärjäyskurssin kaswiaineilla warjäämisessä t.k. 2-20 p. Kun oli kokoonnuttu työpaikalle. Fabianink. 6, piti professorin rouwa Ida Aspelin oppilaille terwehdyspuheen, huomauttaen m. m. siitä, että Suomen kasityön ystäwäin tarkoitus näillä wärjäyskursseilla on kansamme kauneusaistin kehittäminen poistamalla nykyään käytännössä olewat kowat ja loistawat anilliniwärit, saattamalla sijaan pehmeät, toisiinsa sopusuhtaisnuteen sulautuwat kaswiwärit. Puhuja lausui ilonsa siitä, että käsityön ystäwäin yritys oli saanut nlin runsasta kannatusta yleisön puolelta, että oppilaita oli tullut enemmän, kuin niihin alkujaan oli aikomus ottaakaan. Kun oppilaita oli eri osilta maata eli joka läänistä, toiwoi hän, että wärjäystaito heidän waikutuksestaan lewiää ympäri Suomea.
Ensi työksi annettiin oppilaille lankain pesemistä, mikä oli erittäin huolellisesti tehtäwä, kun kaswiwäri ei tartu hikiseen tai raswaiseen lankaan. Sitte opetettiin lankain purettamista kemiallisilla aineilla, kaswien tuntemista, kokoomista ja säilyttämistä wärjäystä warten. Wärjäämiseen käytettiin puiden kuoria, lehtiä, naawoja, kiwentieroja, jäkäliä, kuusenkäpyjä, kaikenlaisia ruohoja, suopursuja, kanerwia y. m. Kun useimmat kaswit sisältäwät erinäköisiä keltawärejä, alotettiin wärjäys näillä wärelllä. Sitten wärjättiin nokkosilla harmaata, kiwentieroilla ruskeata, krappilla ja konsionelilla punaista. Näitä wärejä yhdistämällä saatiin useita muita wärejä, kurssin ajalla kaikkiaan 52 eri wäriä (willa- ja karwalankaa). Kaikkiin wärjäyksiinsä saiwat oppilaat kirjoitetut ohjeet ja mallilangat sekä näytteita käytetyistä wäriaineista mukaansa. Oppilaita kursseissa oli 15 naista, ja oliwat he kaikki erinomaisen tyytywäisiä siihen opetulseen, mitä heille tarjottiin, ja siihen ystäwälliseen kohteluun, mitä opettajan ja k. y:n puoleltaheille osotettiin. Opettajana kursseissa toimi rouwa Aline Hellén, jota wärjäystaitoaan on käynyt Norjassa täydentämässä. Sillä 16 kuukautisella ajalla, minkä k. y:n wärjäyslaitos on ollut toimessa,on siinä käytetty jo noin 300 eri näköistä wäriä. Opettajalla on siis hywät taidot ammatissaan, samalla kun hänellä on runsaassa määrässä sitä mielenmalttia ja tyyneyttä, jota kelpo opettajalta sopii toiwoakin. Kiitollisuuttaan osottaakseen lahjoittiwat oppilaat hänelle siewän muistoesineen. Kiitosta ansaitsee S. k. y. myös siitä, että antoiwat rouwa Aspelinin wälityksellä huokeasta maksusta oppilaille lainaksi taiteilijain piirtämiä ryijyjen ja kuwiokudonnan malleja.
Kaswiaineilla wärjäämisen taidon kehittäminen on todellakin yritys, johon useistakin syistä pitäisi mitä suurinta huomiota kiinnittää. Sehän kehittää kauneusaistia, wähentää ulkomaisten wäriaineiden käytäntöä ja tuontia, mikä nykyään wuosittain nousee noin 3,1 milj. mk,, antaa työtä (nim. kaswiaineiden keräämisellä) lapsille ja wanhoille. Wärit tulewat kestäwiä, myrkyttömiä ja huokeahintaisia. Aineet useihin wäreihin maksawat ainoastaan 15 penniä lankakiloa tohti. Ja pitäisihän tuon taidon elwyttämisen olla meille mieluista senkin tähden, kun se on esiäitiemme ennen oppimaa ja käyttämää, mutta nyt jo melkein unhotettua taitoa.
Että tuo taito pääsisi kansan sywiin riweihin mitä pikemmin ja suurimmassa määrässä lewiämään, pitäisi sitä kansanopistojen ja kiertäwien käsityön-opettajattarien ensin itsellensä hankkia ja sitte toimessaan kansalle opettaa. Maanwiljelys ja maamiesseurojen, emäntäyhdistysten y. m. seurojen pitäisi ohjemaansa ottaa myös wärjäystaidonkin kehittäminen kaswiaineilla.
O. T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti