Kutoma- ja paperiteollisuus 3, 22.3.1910
(Jatk. n:oon 11 v. 1909.)
Useimmat näistä ilmiöistä selittää varsinainen väriteknikko helposti ja yksinkertaisesti. Käytännöllinen paperinvärjäri ei niinkään aina tule ajatelleeksi, mistä kaikenlaiset värjätessä huomattavat ilmiöt ovat alkuisin; vasta tutustuessaan tietopuoliseen värioppiin huomaa hän tästä löytävänsä selityksen moneen tähän asti puolihämärään ilmiöön.
Jokainen tiennee, että auringon valo tunkiessaan lasiprisman eli kolmikulmaisen lasikappaleen läpi taittuu niin, että siitä muodostuu monivärinen valojuova. Tällaisen valojuovan saa helposti syntymään, jos asettaa auringonpaisteiseen huoneeseen tällaisen lasiprisman, tai yleensä sopivaan muotoon hiotun lasikappaleen. Sen läpi kulkeva valo heijastuu silloin seinälle ja näkyy siinä sateenkaaren värisenä valojuovana.
Tästä ilmiöstä muiden muassa päättää väriopin tutkija, ettei auringon valo olekkaan yksinkertaista valoa, vaan on se koottu useammasta erilaisesta valonsäteestä, jotka yhtyneinä toisiinsa synnyttävät valkean valon. Sopivalla tavalla saattaa ne taas hajoittaa toisistaan ja tällainen hajoittaminen tapahtuu paitsi yllämainitussa ilmiössä myöskin juuri sateenkaaressa, joka ei ole muuta kuin auringonvalon taittumista pienissä sateen vesihiukkasissa.
Monimutkaisten osaksi tieteellisten, osaksi käytännöllisten tutkimusten kautta on tultu siihen huomioon, että valon vaikutus ihmisen silmään on myöskin tavallaan hajoitettu, siten että ihmisen silmässä otaksutaan olevan eri hermoryhmiä, joihin eri värit eri tavalla vaikuttavat. Tämänkaltainen otaksuminen käy mahdolliseksi juuri sen kautta, että selitetään eri väri-ilmiöiden syntyvän eri nopeudella väräjöivien eterihiukkasten vaikutuksesta. Hermostoon vaikuttaessaan synnyttävät nämä valoaaltovirrat sitten aivoissa tunnelmaa, jonka'vaikutuksesta päätämme juuri määrätyn värin näkevämme.
Syystä että tämä värien silmillään tunteminen on näin ihmisen hermoston osan eli näköaistin kehityksestä ja muodostuksesta riippuva on se tietysti myöskin eri henkilöillä hyvin eri tavalla kehittynyt. Toiset tuntevat värit helpommin kuin toiset, toiset taas ovat aivan värisokeita. Löytyypä niin ollen paperivärjääjien joukossakin moni, joka, vaikka vuosikausia on värien kanssa työskennellyt ei sittenkään opi niitä käsittelemään. Syy tähän on kaiketi useinkin juuri vaillinainen väriaisti.
Tietopuolinen värien tuntija ei ainoastaan osaa valoa hajoittaa, vaan toiselta puolen myöskin yhdistää erilaisia värejä, niin että niistä syntyy määrätty väri tai valo. Hän on tutkimuksissaan tullut huomaamaan, että löytyy useita värejä, jotka toisiinsa yhdistyneinä heikentävät toistensa vaikutusta, vieläpä, jos ne valoina yhdistetään toisiinsa, antavat yhtyneenä tulokseksi valkean värin eli oikeammin valkean valon. Nämä värit nimitetään komplementieli täydennysväreiksi. Täydennysväri-ilmiöllä on suuri merkitys kaikissa värjäystoimituksissa ja paperinvärjäyksessä monikin hämärä kohta selviää täydennysvärien vaikutuksen tuntevalle.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti