(Jatkoa 3:een n:oon.)
Väriaineksien sekottamista varten on seuraava suunnitelma värijärjestelmän sommittelemiseksi suositeltava. Väriaineksien pitää olla hyvin puhtaita ja kirkkaita ja lukuunottamatta keltasta (johon saattaa käyttää kromkeltasta) ja sinistä (johon ultramariini kelpaa) ei liene muuta jälellä kuin valita aniliinilakkavärejä, jotka kapeiden peittoraitojensa tähden enimmin lähentelevät spektraalivärien puhtaita pohjia. Nämä värit järjestetään samaten kuin spektrumin värit ympyrään, johon spektrumista puuttuvat ylimenopohjat karmosiini ja purpuri sijoitetaan punasen ja sinipunervan väliin. Tässä edellämainitut kahdeksan pääväriä: spektraalipunanen, oranssi, keltanen, viheriä, cyanisininen (s. t. s. siniviheriä), ultramariinisininen, sinipunerva ja karmosiini ovat asetettavat kukin 45 astetta toisistaan erillään. Tämän kautta joutuvat täydennysvärit, s. t. s. ne värit, jotka oikeissa suhteissa sekotettuina muodostavat neutraaliharmaan, seisomaan vastakkain nim. 180 astetta toisistaan erillään. Musta muodostaa keskustan. Keskustan mustan ja puhtaiden värien välillä ympyrällä sijaitsevat sameat ylimenopohjat, jotka syntyvät sekottamalla puhtaita värejä ja neutraaliharmaata vastakkaasta täyteväristä. Täydentääksemme vieläkin värijärjestelmäämme, voimme sijoittaa pohjavärejä, s. t. s. niitä heikonnettuja vivahduksia, jotka syntyvät sekottamalla puhtaisiin väreihin valkosta, ulkopuolelle puhtaiden värien piiriä. Tämä tosin ei ole väriensekotuksessa tarpeellista, mutta, kuten myöhemmin huomaamme, paremmin ymmärtääksemme värien sopusointua ja vastakohtaisuutta, erittäin hyödyllistä.
Jos yhdistämme suorilla viivoilla ne pisteet värikehällämme, joilla puhtaat spektraalivärit punanen, viheriä ja sinipunerva sijaitsevat, niin syntyy kolmio, joiden kulmat muodostavat kolme perusvalo-muodostelmaa, jotka pigmenttejä sekottaessa ovat sekundaarivärejä. Jos me sitävastoin yhdistämme kehällä ne pisteet, joilla karmosiini, tulikivenkeltanen ja siniviheriä (cyanisininen) sijaitsevat, niin syntyy kolmikulmio, jonka kolme kulmaa muodostuvat kolmen perusvärin kautta. Jos sitten yhdistämme kaksi pistettä, mitä laatua tahansa, värikehällämme suoralla viivalla, niin sijaitsevat tällä viivalla kaikki sekotusvärit, joita voidaan sekottaa viivan päissä olevista väreistä. Niinpä esim. jos yhdistämme kaksi pistettä keltanen ja sininen, niin juoksee viiva erilaisien viheriävivahduksien lävitse ja sen mukaan kun suhteellisesti sinistä tai keltasta on sekotettu, syntyy joko keltasen viheriä, viheriä tai siniviheriä väri. Nämä sekotusvärit tulevat kuitenkin siinä määrin sameimmiksi kuin yhdistysviiva lähentelee mustaa keskikohtaa, joka diagramman kautta käy selville.
Siten esim. saamme sekottamalla karmosiinia ja sinistä, erilaatuisesti sameita sinipunervan vivahduksia, jotka ovat ensinmainittuja värejä yhdistävällä viivalla. Samaten saamme sekottamalla karmosiinia ja keltasta useita vivahduksia tulipunasta, oranssia ja oranssinkeltasta, jotka kaikki ovat yhdistysviivalla ja näyttäytyvät sitä sameammilta mitä enemmän lähentelevät mustaa keskustaa.
Käytännössä, s. t. s. pigmenttejä sekottaessa, ei ylläoleva teoriia kuitenkaan aivan pidä paikkaansa, sillä monta omituisuutta tulee tällöin toimintaan, kuten esim. pigmenttien vaihteleva värivoima. Jos me esim. otamme samoja paino-osia pariisinsinistä ja tulikivenpunaa (kromia) niin pitäisi, teorian mukaan, sekotusväri viheriä sijaita keskellä näitä molempia värejä sitovaa viivaa, todellisuudessa haluttu viheriä kuitenkin on paljon keveämpi ja sen molekyylit paljon pienempiä kromkeltasta. Ainoa tie saada käytäntö ja teoriia yhdenlaisiksi, olisi aniliinivärien käytäntö, jotka omaavat tarkasti saman värivoiman. Muita väriaineita sekottaessa ovat kaikki ominaisuudet otettavat huomioon, kuten esim. ominaispaino, värivoima, muutaman väriaineen vivahduksen muuttuvaisuus, kuten ultramariinin ja eosiinilakan, jos ne ovat sekotetut Valkosella tai sideaineilla niinkuin öljy tai vernissa.
Tarkastellessamme esimerkkiä 3 vielä kerran, huomaamme, että mitä kauvempana kaksi väriä ovat toisistaan sitä enemmän lähentelee yhdistysviiva mustaa keskikohtaa ja sitä sameimmiksi käyvät sekotusvärit. Silloin selviytyy myöskin miksi sinipunerva, jos sekotamme sen punasesta ja sinisestä, tulee kirkkaammaksi kun sekotus on tehty karmosiinista tulipunasen asemesta; samaten on punertava ultramariini parempi kuin vihertävä pariisinsininen. Tulikivenkeltanen kromi vihertävällä pariisinsinisellä sekotettuna antaa samoista syistä kirkkaamman viheriän kuin täysikeltanen ja ultramariini. Oranssivärinen kromi ja punertava ultramariini muodostaisi hyvin likasenharmaan viheriän. Sama on seikka muidenkin värisekotuksien suhteen esim. Keltasen ja punasen, tulisin oranssikeltanen saadaan täysikeltasesta ja tulipunasesta tai sinooberinpunasesta. Tulikivenkeltanen ja karmosiini, jotka ovat toisistaan kauempana antavat paljon likasemman sekotuspohjan.
Jos yhdistämme karmosiinin, tulikivenkeltasen ja sinisen suorilla viivoilla, syntyy kolmio, jonka pinta sisältää kaikki sekotuspohjat, joita sanotuista kolmesta perusväristä saattaa sekottaa. Siitä tehtiin teoriia, että jokainen kolme 120 astetta kaukana toisistaan olevat värit saattaisivat muodostaa samanarvoisen perusvärijärjestelmän, ja että tämän teoriian mukaan saatettaisiin muodostaa suuri joukko tällaisia perusvärijärjestelmiä. Että tämä on vaan teoriia ja käytännössä ei ole mistään arvosta, saatetaan muutamien kokeiden perästä huomata, eikä siis kaipaa pitempää selitystä.
Käytännössä huomaamme että kaksi todella puhdasta perusväriä vastaavat kaksi perus-valomuodostelmaa. Niin esim. on karmosiini punasen ja sinipunervan spektrumivalosäteiden sekotus, tulikivenkeltanen spektraalipunasen ja viheriän yhdistys. Ja sinivihreä muodostuu viheriäin ja sinipunervien valonsäteiden kautta. - Ne kolme perusvalomuodostelmaa, jotka näistä äskenmainituista yhdistyksistä jätettiin pois, muodostavat täytevärin syntyneeseen perus-pigmenttiväriin. Ensimäisessä esimerkissä (spektraalipunasen ja sinipunervan yhdistyksissä) jätettiin viheriä pois, ja viheriä muodostaa täytevärin karmosiiniin ja tavataan värikehällämme aivan sen vastapäätä. Toisessa esimerkissä (punasen ja viheriän yhdistyksessä) oli poisjätetty valomuodostelma sinipunerva, joka on tulikivenkeltasen täyteväri ja seisoo vastapäätä värikehällä. Kolmannessa esimerkissä (viheriän ja sinipunervan yhdistys) oli jätetty pois spektraalipunanen, joka on siniviheriän täyteväri ja on jälkimäisestä 180 astetta erillä s. t. s. seisovat toisiaan vastaan. Jos muita värejä valittaisiin teoreettisina perusväreinä, niin huomataan pian käytännössä, että sekotuspohjat muodostuvat likasen näköisiksi.
Jatk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti