Kirjaltaja 2 / 1901
1. Nykyisen painamistaidon kehitys.
Onnetaron kirjanpainajalle 19:sta vuosisadalla ollut hyvin suotuisa. Taide, tiede ja teollisuus ovat valoisien ehtojen vallitessa, yhdistetyin voimin työskennelleet ja tuottaneet aineksia ja koneita, joilla painaja kykenee suorittamaan töitä, jotka monipuolisuudessa, kauneudessa ja täydellisyydessä kestävät ankarimmankin arvostelun. Kirjapainotaidon kehitys viime vuosina oli niin rivakka ja suuremmoinen, että painajalle tuli suoraan sanoen vaikeaksi käyttää hyväkseen noita lakkaamatta esiinpuhkeavia keksintöjä ja uusia menettelytapoja. Luonnollisesti vaatimuksetkin, joita asetettiin hänen taideaistilleen, enenivät sen mukaan kun yleisön taideaisti edistyi.
Yksi näitä vaatimuksia koski väreillä painamista. Kemian avulla oli värivalmistus yhä enemmän kehittynyt ja yksi sen suurimpia menestyksiä on komeiden, vaikka valonarkojen aniliinivärien keksintö, joiden avulla painoväritehtailija nykyään saattaa käyttää ihmeen kauniita pigmenttejä painovärien valmistuksessa. Moninaisten nokilajien oikea valinta ja sekottaminen useihin tarkoituksiin käytettävien mustien värien valmistukseen ei ole mikään helppo tehtävä. Ennen aikaan oli jauhettujen mustien ja kuultovärien valmistus melkein yksinään siirretty oppilaitten hartioille, mutta vähitellen on se muuttunut taidoksi ja tieteeksi, ja suurimmat väritehtaat ovat siitä syystä hankkineet palvelukseensa taitavia kemistejä.
Mutta paitsi aineiden tuntemista ja korkeaa työkykyä on vielä yksi ominaisuus, jota hyvän painajan tulee omata, ja jota hän ei rahalla saata ostaa tai kätevyydellä hankkia ihanteellisia töitä aikaansaadakseen: nimittäin taiteellisen maun. Tämä on tarpeellista ei vain muodon kauneuteen, vaan myöskin värisommittelun kauneuteen nähden tai toisin sanoen: mitä latoja kirjakkeita yhteen sommitellessaan tarvitsee, tarvitsee painaja värejä yhteen sommitellessaan.
***
Allaolevan kirjoituksen tarkotuksena on vaan olla opastajana painajalle silloin kuin hänellä on oikeutta valita värejään järjestelmän mukaisesti ja joka panee hänet tilaisuuteen menestyksellä sopusoinnussa tai vastakohtaisesti työskentelemään.
Ymmärtämättömienkäsitykset värien sopusoinnusta ja vastakohdista ovat enimmäkseen jotenkin epäselvät ja värien sommittelu jää usein umpimähkäiseksi. Tämä kerrassaan huono tapa ei saisi milloinkaan tulla kysymykseen. Joskin painaja ei saata asettua tutkimaan tieteellisiä teoksia optiikassa ja väriopissa, pitäisi hänellä sentään olla tarvittavat tiedot värien perusteista ja niiden valinnasta, voidakseen töitään taiteellisesti ja maukkaasti koristella.
Jos antaudumme tutkimaan värien sommitteluja, on välttämättömän tarpeellista että tutustumme perusvärien, sekundäärivärien ja taitettujen pohjavärien tarkotukseen ja ominaisuuksiin sekä värien kokoonpanoon järjestelmiksi. Lukija, joka tätä asiaa erityisesti tahtoo tutkia löytää kyllä sopivia kirjoja. Painajalle tahdon kuitenkin vastakohtia lyhyesti ja helppokäsitteisesti selitellä ja välttämällä niin paljon kuin mahdollista teknillisiä vaikeuksia.
2. Perusvärit ja sekundäärivärit.
Olemme jo koulussa oppineet että löytyy kolme perus- ja alkuväriä: punanen, keltanen ja sininen, sekä kolme sekundääri väriä: oranssi, viheriä ja sinipunerva. Me tapaamme tämän kaikissa vanhoissa tieteellisissä ja koulukirjoissa mainittuna joka onkin oikein, mitä väriaineiden sekotukseen tulee. Mutta jos fysiikkeri tekee sekotuksia värillisistä valosäteistä niin on asianlaita toinen ja hän huomaa, että valon perusväri tulipunanen - tai spektraalipunanen -, on viheriä ja sinipunerva, kun taas sekundäärivärin karmosiini - eräs laji magentapunasta -, on tulikivenkeltasta ja sinistä. Valon perus- ja sekundäärivärit ovat kuitenkin painamistaidon tekniikalle arvottomat ja niillä on merkitystä vaan kolmivärilevyjen valmistajille. Painajalla on tekemistä vain painovärien sekottamisen kanssa, joten tuskin on tarpeellista valon värejä ottaa huomioon.
Perus- tai alkuvärit ovat semmoisia värejä, joita ei aikaansaada sekoittamalla kahta tai useampia värejä yhteen; kolme väriä, jotka tätä määritelmää vastaavat ovat karmosiinipunanen (magentapunanen), tulikivenkeltanen ja cyani- (tai turkin) sininen eräs laji sinivihreätä.
Sekottamalla kahta perusväriä saadaan sekundääriväri; punanen ja keltanen muodostavat oranssi tai punakeltasen värin, joka vaan on punertava oranssi. Keltanen ja sininen muodostavat viheriän, joka on eräs toinen sekundääriväri; sininen ja punanen muodostavat sinipunervan, kolmannen sekundäärivärin. Kolme perusväriä punanen, keltanen ja sininen muodostavat sopivissa määrissä sekotettuina harmaan. Jos harmaassa värissä punanen tai keltanen väri on vallalla, niin syntyy suhteellisesti punertavan harmaa tai kellertävän harmaa väri, jota maalari nimittää lämpimäksi harmaaksi tai sekapohjaksi, mutta jos siinä on sininen vallalla niin saadaan siniharmaa, tai kylmä harmaa. Kun yllämainitut perusvärit ovat erittäin vahvoista väriaineista niin muodostavat ne sopivissa osissa sekotettuina syvän mustan. Sivumennen mainittakoon, että kaikki värit ja sekapohjat, joissa sininen enemmän tai vähemmän vallitsee, kutsutaan "kylmiksi" väreiksi, koska ne aikaansaavat meissä vastaavan vaikutuksen, kun taas kaikki sekapohjat, joissa vilkas punanen tai keltanen ovat vallalla kutsutaan "lämpösiksi" väreiksi. "Kylminä" väreinä pidetään siniviheriä, viheriänsininen, sininen, sinipunerva ja purpuri (karmosiini); lämpimiä värejä ovat: punakeltanen, oranssi, keltanen ja keltasenviheriä. Keltanen on luonnon tulisin, valovoimakkain väri ja aikaansaa paitsi lämpimyyden tunteen, tunteen säteilevästä valosta.
3. Sameat värit (tertiäärivärit).
Tähän asti olemme puhuneet vain puhtaista väreistä, se tahtoo sanoa väreistä, joihin ei ole sekotettu valkosta tai harmaata. Olemme kai myöskin oppineet, että löytyy tertiäärivärejä, jotka ovat valmistettavat sekottamalla kahta sekundääriväriä esim. oranssi viheriällä, oranssi punervalla tai sinipunerva keltasella. Nimitys tertiääriväri, kuolee hiljalleen pois, vaikka sillä nimitettyjä sekapohjia käytetään nyt yhtä paljon kuin ennenkin. Nykyään ei näitä tertiääriväriä valmisteta niin monimutkaisella tavalla. Me saatamme sekottaa tertiäärivärejä lisäämällä johonkin puhtaaseen väriin sopivan määrän neutraaliharmaata. Yksi esimerkki ehkä riittänee tätä valaisemaan: vanhoissa väriopeissa sanotaan, että molemmat sekundäärivärit viheriä ja oranssi muodostavat oliiviviheriän. Yksinkertainen koe osoittaa meille heti, että oranssikeltanen, keltanen tai viheriän keltanen jollakin määrällä neutraaliharmaata sekotettuna muodostaa erilaisia oliivivihreitä pohjia; keltasenpunerva tai oranssi ja harmaa muodostaa - punaruskean (kauriinruskean tai terra-kotta), toinen tertiääriväri; punasinervä tai karmosiini ja harmaa sekotettuna muodostaa purpurin tai viinipunasen, kolmas niin kutsuttu tertiääriväri.
Jatk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti