Puutarha 6 / 1899
(Tanskl. Havetidn.)
Ulkomaalla on kukkain, ruohoin ja sammalten kuivaaminen ja värjääminen melkoisen teollisuuden esineenä; meilläkin yksi ja toinen antaumalla tällaiseen toimeen voisi saada tehtävää ja toimeentuloa ja ne rahat, jotka kuivatuista kukkasista menevät ulkomaalle, voisivat jäädä kotimaahan. Itse kuivaamisessa menettely ei ole sitä konstikkaampaa, kuin että kuka tahansa, jolla vaan on hyvä tahto, voipi sen helposti oppia.
Kukkasia voipi kuivata joko rikkihöyryssä tahi kuivassa hiekassa. Rikkihöyryssä sopii kuivata sellaisia lajia, joilla on moninkertaiset ja torvimaiset kukat, niinkuin toiset asterit, hyvin moninkertaiset, hiljan auenneet, heleänpunaiset, tummanpunaiset ja tulipunaiset ruusut, moninkertaiset fuksiat, moninkertaiset Robiniat (n. k. Robinia Decaisnea y. m.) sekä Spirea callosa, S. Douglasii, S. tomentosa, ruusunpunaiset ja tummanpunaiset pionit y. m. m.
Hiekassa kuivataan parhaiten Dahlioita (Georgiineja), pelargonioita, orvokkia, lobelioita, samettiruusuja (Tagetes), lemmikkejä (Myösotis) y. m.
Kuivattaviksi aijottuja kukkia tulee ottaa korjuuseen silloin, kun ilma on kuiva.
Kukkien kuivaamisesta rikkihöyryissä.
Kun aikoo kuivata kukkia rikkihöyryssä, tarvitsee ensin hankkia ilmanpitävä liikkuvalla luukulla varustettu laatikko. Tuollaisen laatikon sopiva koko on ½ metrin korkeus ja leveys sekä metrin pituus. Ruukku asetetaan laatikon etusivulle ja laatikon sisäsivuille sovitetaan kapeita liistakkeita noin 10 sentin välimatkoilla toisistaan. Niille asetetaan kapeita keppiä ja näille riipustetaan kukkaset, ei kuitenkaan liika likelle toisiaan, jotta rikkikaasut voisivat vaikuttaa kaikin puolin kukkasiin.
Kun sitte laatikko on täynnä kukkasia, asetetaan moniaita ei liian suuria rikkikappaleita sekä vähän rikkilankaa lautaselle, joka asetetaan laatikon pohjalle, jonka jälkeen rikki sytytetään. Laatikko suljetaan nyt ja kaikki sen saumat tilkitään tarkoin. Kahdella laatikon vastakkaisella sivulla on kaksi pientä reikää, jotka voipi sulkea korkeilla tahi puutapilla. Nämät pidetään auki niinkauan kun rikki palaa noin 5-8 minuuttia ja tukitaan sitte vasta kun laatikko on täynnä rikkihöyryä. 24 tunnin jälkeen avataan laatikko ja jos kukat silloin ovat kyllin rikitetyt, ovat ne saaneet valkean värin. Ne ripustetaan nyt kuivaan ja ilmavaan, vaan varjoisaan paikkaan, esim. ilmavaan vinttiin kuivamaan ja kun ne ovat kuivaneet, saavat ne jälkeen luonnollisen värinsä. Kun tämä on tehty, kastetaan kukkaset seokseen, joka siältää 1 osan sievettä ja 11 osaa vettä; vesi puistetaan pois sitte ja kukkaset ripustetaan kuivamaan samalle paikalle kuin ennen.
Kukkien kuivaaminen hiekassa.
Kerätään hienoa valkoista järvihietaa ja pestään se ja kun se on kuivaa, lasketaan se hienon seulan läpitse. Nyt taan se kaadetaan savivatiin tahi muuhun astiaan ja pidetään tulella, kunnes se on hyvin kuumennettua. Sitte seotetaan siihen pari luotia jauhennettua valaan rasvaa (sperma ceti) ja pari luotia steariinia, joka hyvin seotetaan hietaan ja kun se on jäähtynyt, lasketaan se moneen kertaan seulan läpi. Nyt on varalla 20-30 sentimetrin korkuinen laatikko, joka on niin laitettu, että voipi vetää ulos itse pohjan, ja laatikon alimmalle neljännekselle sovitetaan terästankaverkko, mutta niin harva, että hiekka helposti voipi juosta siitä läpitse. Laatikko täytetään yllä kerrotuin tavoin valmistetulla hiekalla sen verran, että hiekka ulottuu vähän yli teräslankaverkon. Nyt asetetaan kerros kukkasia hiedalle ja peitetään ohuisella hietakerroksella. Samoin voipi panna 3-4 kerrosta kukkasia laatikkoon aina oliut hietapeitto joka kerroksen välille. Laatikko peitetään sitte lasilla ja asetetaan paikalle, joka on täydellisesti auringon paisteen alaisena, ilma on lämmin, voipi ottaa ulos kukkaset montaan päivän perästä, joka tapahtuu siten, että pohja vedetään laatikosta, joten santa juoksee teräslankakudoksen läpitse alas siirtämättä kukkasia niiden asamasta. Ne otetaan sitte varovasti laatikosta ja säilytetään jossakin paikassa, jossa ovat suojassa ilmaston vaikutuksilta. Ne säilyttävät tätlöin muotonsa ja värinsä useita vuosia.
Kukkia laskettaissa laatikkoon on kuitenkin noudatettava moniaita varovaisuusseikkoja. Kaikki moninkertaiset ja torvimaiset kukat ovat niin asetettavat, että teriö on käännetty ylöspäin, jotta hiekka vaIuisi kukan sisälle ja jokaisen yksityisen terälehden ympärille. Siten säilyttää kukka muotonsa. Kaikki yksinkertaiset ja lätisköiset siihen sijaan asetetaan kukkaperä ylöspäin, tahtoo kuivata sellaisia, joihin hieta ei voi tunkeutua itsestään, kuten kalseolarioihin, täytyy täyttää joka kukka sisäpuolelta hiedalla.
Immortellien (ijäisyyskukkien) värjäys.
Värjätessä Ammohium alatumia, jotta sille saataisiin punainen väri, anilini punainen (Anilin fuchsin), liuennetetaan se väkiviinassa ja sitte säilytetään hyvin tulpitetussa pullossa kunnes sitä käytetään, vaan moniaat kukat ovat värjättävät, ostetaan mieluimmin liuotettua anilinia. Kaadetaan kiehuvaa vettä lasitettuun saviastiaan ja kaadetaan siihen sen verran väriä, että vesi näyttää kauniisti punaiselta ja sitte pidetään kukkaset siinä niin kauan, kunnes ovat itseensä imeneet niin paljon väriainetta, että ovat tulleet hyvin painetuiksi. Nyt ne huuhdotaan kylmässä vedessä ja kuivataan riipustettuina kuivaan paikkaan. Tulipunaista saadaan siten, että seotetaan aniliinipunaista ja aniliinisinervää yksin verroin. - Jotta kukille annettaisiin sinipunerva väri, käytetään aniliinipunervaa; sinistä väriä saadaan käyttämällä aniliinisinistä, johon pannaan hiukkanen rikkihappoa ja ennenkun kukkaset kastetaan värinesteessä, on sitä kiehutettava 5-10 minuuttia, seottaa yhden verran aniliinipunervaa ja aniliinisinervää, saapi siten kauniin punasinerviä kukkia. - Saadakseen sitroonikeltaista väriä, liuotetaan pikriinihappoa kiehuvaan veteen, joka sitten kaadetaan haaleaan. Kukat pidetään siinä, kunnes ovat ennättäneet imeä kyllin väriä, mutta niitä ei huuhdota. Pikriinihappo on myrkyllistä, siksi täytyy noudattaa varovaisuutta sitä käyttäessä. - Oranssikeltaista väriä saadaan kukkiin siten, että käytetään aniliinioranssia, jolloin niitä käsitellään samalla tavalla kuin värjätessä aniliinipunaisella.
Värjätessä Xeranthemum annuun kukkaa, voipi valkoisiin muunnoksiin nähden menetellä samalla tavalla kuin Ammobium'ia painaessa. Punakukkaiset saavat heleämmän värin kun niljan leikatut kukat kastetaan seokseen, jossa on 1 osa sievettä ja yhdeksän osaa puhdasta vettä.
Keltaiset Helichrysum'it saavat kauniin tulipunaisen värin siten, että niitä kastaa liuotettuun poraksiin.
Muut immortellit painetaan ylimalkaan samalla tavalla kuin Ammobium. Jotta niille saataisiin vihanta väri, liuotetaan luoti indigo-karmiinia ja 2 luotia alunaa yhteen kannuun kiehuvaa vettä ja kukkia pidetään siinä, kunnes kukat ovat tävsin värjätyt, mutta niitä ei huuhdota jälestäpäin. Jos tahtoo saada niitä punaisiksi, sinipunerviksi tahi sinerviksi, täytyy ensin poistaa niiden luonnollinen väri, joka tapantuu niin, että niitä moneen kertaan kastetaan suopaveteen tahi helpoinmin siten, että niitä vaalistetaan auringonpaisteessa. Itse värjävs tapahtuu niinkuin ammobium'iakin käsitellessä.
Kaunistusheinäin värjäystä.
Kaunistusheiniä värjätään, jos niiden tulee tulla punaisia, punasinerviä tahi keltaisia, samalla tavalla kuin ammobium. Jos niistä pitäisi tulla karmosiinipunaisia, käsitellään niitä samalla tavalla kuin Xeranthemum. Euohojen tulee kuitenkin liota värinesteessä kauemmin kuin kukkaisten, jotta voisivat saada värin.
Allekirjoittanut on telinvt kokeita tavallisilla n. s. pakettiväreillä värjätä erilaisia ruohoja ja viljalajeja, nk. ruista, ohraa, kauraa, timoteitä y. m. ja kokeet ovat hyvin onnistuneet, semminkin kun olen liuottanut värit hiukkasella väkiviinaa.
Myö[s]kin niintä, sekä tavallista että raffiaa voipi vallan helposti värjätä, pakettivärillä.
Sammaltakin voipi värjätä samalla värillä. Sammal painetaan joko yhteen sidottuna pieniin kimppuihin tani valmiiksi sidottuna seppeleeksi, joka kuitenkin on vaikeampi suorittaa kuin edellämainittu ja sitäpaitsi menee siihen paljoa enemmän [v]äriä.
V. N.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti