Aamulehti 159, 12.7.1901
Tampereen elinkeinohistoriasta.
Kaupungissa löytyi tarkastuksessa seuraawat wärjäyslaitokset:
Lagerqwistin wärjayslaitos taloissa n:ot 54 ja 55 Kauppa- ja Kuninkaankadun kulmassa (perustettu w. 1803): wärjäyshuone wanha ja kehno, joitakuita tulisijoja, 1 kyyppi ja 1 pannu samassa muurissa. Rautainen prässi puutolppien wälissä eri tuvassa. Kuiwaushuone laattiaton, turwekattoinen, keskellä tiiliuuni.
Liljelundin wärjäyslaitos (ent. Sundgrenin) talossa n:o 6 torin warrella perust. 1806. Sinituwassa 2 kyyppiä, tiileja tulisijan edessä. Wärjäämössä 4 muuripannua ja 1 muuripata, kaikki hywässä kunnossa. Puuprässi eri huoneessa.
Haggrenin wärjäyslaitos talossa 71 Länt. Pitk.kadulla Uudenkadun kulmassa (perust. 1815. Sinitupa, 1 kyyppi, wärihuone, 3 tulisijaa ja 3 muuripannua. Kuiwauspuone. Puuprässi.
Lindströmin wäräyslaitos talossa 52 Kuninkaank. warrella (perust. 1822) Kuiwaushuoneessa hywä kakluuni 5 röörillä. Wärhuoneessa hywinperustettu fyyri, 4 tulisijaa, 4 muuripataa. Sinituwassa 2 kyyppiä Puuprässi.
Entellin wärjäyslaitos wuokrahuoneissa talossaa 83 Länt. kadulla (Hämeenkadun kulmassa; perust. 1825). Wärihuoeen seinät lankuista ja niin harwat että tuulee sisälle. Keskellä huonetta fyyri, paljaasta masta, 3 tiilistä tulisijaa ja 3 muuripannua seka kyyppi eri tulisijalla. Kuiwaushuone pieni ja matala. Molemmat huoneet tulenwaarallisia. Prässi puinen. Wärjäyslaitos ei ole wakuutettu. Rakenus waaditaan tuomittawaksi.
Grönlundin wärjäämö talossa 37 Kuninkaank. warrella Hämeenkadun kulmassa (perust. 1828). Wärihuone lankkuseinillä; 3 tulisijaa ja 3 muuripannua. Kuiwaushuoneessa lankkulaattia, tuohi ja lautawälikatto. Suuri tiilinen "leiwinuuni" keskellä. Sinituwassa 2 kyyppiä. Kaikin puolin hywässä kunnossa.
Steningin wärjäyslaitos talossa 134 Kauppakadun länsipäässä (perust. 1828). Hirsirakennus jaettu 5 huoneeseen: kuiwaushuone, wärihuone, jossa ei ole wälikattoa, 3 wäripannulla, sinitupa kyyppineen, pieni kamari ja prässihuone puisella prässillä. Kaikki moitteettomassa kunnossa ja palowakuutettu.
Granlundin wärjäyslaitos talossa 35 Hämeenkadun warrella (nyk. Kauppahalli) perust. 1828. Tawalliset laitteet, 3 muuripannua, 12 kyyppiä. Omistaa Granlundin leski, wärjäämö wakuutettu.
Blomqwistin wärjäyslaitos talossa 22 Itäisen kadun warrella (lähellä Laukon toria). Perust. 1828. Wärihuoneessa laattia tiilistä ja kuiwaus- ja sinituwissa puulaattiat. 2 muuripannua, 1 kyyppi. Wälttäwässä kunnossa.
Löfgreenin wärjäyslaitos talossa 53 Puutarha- ja Kuninkaankadun kulmassa (perust. 1830) 1 kyyppi, 2 pannua. Kuiwaushuonetta ja prässiä ei ole.
Joh. Kasp. Grekin wärjäyslaitos talossa 56 Kuninkaankadun warrella (nyk. Tampereen pankin talo). Perust. 1831. Sinituwassa 2 kyyppiä, tulisijain edessä harmaata kiweä. Wärihuoneessa lankkulaattia, 3 muuripannua. Prässi tawallista laatua. Kuiwaushuoneessa leiwinuuni ja kakluuni.
Molinin wärjäyslaitos talossa 104, kaupungin länsipäässä Läntisenkadun warrella (perust. 1832). Talolla eri omistaja. Wärihuoneessa puulaattia, 2 muuripannua, 1 kyyppi. Kaikki wälttäwässä kunnossa. Ei ole wakuutettu.
Lemströmin wärjäyslaitos talossa 74 Läntisellä kadulla, Puutarhakadun kulmassa. 2 muuripannua, 1 kyyppi. Prässiä ei ole. Kuiwaushuone turwekattoinen, keskellä huonetta leiwinuuni.
Siinä ne oliwat. Eiwät olleet työpajat erin loistawia nykyajan waatimusten mukaan. Lautalaattiat huoneissa, joissa ihmiset työskenteliwät, kuuluiwat harwinaisuuksiin. Wakuutuskaan ei ollut suojelemassa näitä puutteellisia tuohi- ja turwekattoisia westaita, joissa isä-wärjärit ahkerasti puuhailiwat keitoksineen. Wankasta tukista oliwat prässit, ja miten kuten näyttiwät nuo mutkikkaat pannu- ja kyppimuurauksetkin olleen. Erittäin waarallisiksi katsottiin werstaiden puisia prässilaitoksia. Kaupunginoikeudessa mainittiin, että lyhyen ajan kuluessa oli neljä tulipaloa syttynyt wärjärien prässeissä. Ja ankaraksi tuli nyt tuomio prässeille. Ne määrättiin kaikki wuoden kuluessa sijoitettawiksi kiwisiin heisiin, joihin oli luukut ja owet tehtäwä raudasta. Muuten tuomittiin wärjärit muuraamaan kiwisiä edustoja tulisijain eteen. Lagerqwistin ja Enckellin wärjäämöt määrättiin kokonaan rewittäwiksi. Maaherra helpoitti jonkun werran wanhempien wärjäämöiden uudestaan rakentamiswelwollisuutta.
*
Tampereen wärjärien työpiiri oli näihin aikoihin sangen laaja ja luonnollistahan silloin oli, että maaseuduilla matkustettaessa töitä keräämässä satuttiin tapaamaan muitten kaupunkien wärjärejä samoissa asioissa. Etenkin näyttäwät tamperelaiset wärjärit maaseutumatkoillaan joutuneen tekemisiin porilaisten ammattiweljiensä kanssa. Näyttää siltä, että tamperelaiset astuiwat porilaisten liikawarpaille, sillä w. 1837 toimittiwat jälkimmäiset ylennetyn uhkasakon tamperelaisille wärjäreille, jos kulkiwat töitä keräämässä ja jakamassa maaseuduilla. Tämäkin seikka osoittanee, että ammatissa siihen aikaan wallitsi wilkas kilpailu.
Kaupungin maistraatin wirallinen kertomus kaupan ja elinkeinojen tilasta w. 1829 mainitsee, että kaupungin wärjäreille tuottaa suurta haittaa se, että eräitä wärjärinkisällejä on asettunut Oriwedelle, Längelmäelle, Jämsään ja Keuruulle ja muka saamainsa tehdasoikeuksien warjolla wain hutiloiwat wärjärinammatissa. Tästä näemme, että jos porilaiset myöhemmin kadehtiwatkin tamperelaisten wärjärien retkeä Ala-Satakuntaan päin, oli Tampereen wärjäreillä lääniä kyllä lohduttaa itseänsä. Samoin tässä mainittu asiakirja osoittaa, että wärjärimme paniwat maistraatit liikkeelle säilyttääkseen yliwaltaansa maakunnassaan ehjänä. Ajan pitkään se tietysti ei käynyt laatuun ja käsityöläisten asettuminen maaseuduille ensin lakia wastaan ja sitten lain luwalla, on ollut ykä [yhä?] tehokkaimpia syitä, jotka owat kaupunkilaisam[m]attien kukoistusta lakastuttaneet.
Kaupungin maistraatin kauppa- ja elinkeinokertomukset 1820- ja 1830-luwuilta wahwistawat usein lausumaamme mielipidettä, että warsinkin nämä wuosikymmenet owat olleet Tampereen käsityöläisten ja epäilemättä etenkin wärjäreiden kultaisia aikoja. Niinpä kirjoittaa maistraatti w. 1829: "Elinkeinot owat waurastumassa ja kaswamassa. Kaupunki on wiime wuosina saanut melkoisen paljon lisää tehtailijoita ja käsityöläisiä, joilla kaikilla on ollut wälttäwä toimeentulonsa, ja suurimmalla osalla käsityöläisiä on niin ylenmäärin työtä, että melkoinen lisäys sellaisia ammattilaisia wielä olisi tarpeen."
*
Monet owat ne seikat, jotka myöhemmin owat aasettaneet wärjärien ammatin uuteen asemaan. Suurteollisuus kangastyössä on wärjäriammatin periwihollinen. Silloinkuin kankaat ostetaan wärjättyinä, ei wärjäreitä enään tarwita muuhun kuin paikalliseen wanhain waatteiden y. m. wärjäykseen. Lisäksi tulee se seikka, että uitse wärjärinammattikin usein keksintöjen, koneitten, wärjäystapoin ja wäriaineiden kautta on muuttunut yhä yksityiskohtaisemmaksi kone tai taitotyöksi, joka ei ole jokaisen köyhän miehen tehtäwää. Wärjäriammatilla on siten itselläänkin taipumusta muuttua tehdasteollisuudeksi. Tätä kehitystä on Tampereellakin saatu nähdä kappaleen matkaa. Wielä ei olla kehityksen lopussa, mutta wanha maalaiswärjäys, joka muinoin ylläpiti Tampereella lukuisan ja werraten hywinwoiwan wärjäriammattikunnan, on auttamattomasti loppumassa tai loppunut. Wanhain isäwärjärein muisto elää enään wain työn historiassa, joka on niin täynnä parhaita ja rehellisimpiä ponnistuksia ja harrastusta, intohimoja, woittoja, tappioita, ja joka senwuoksi on niin merkillinen ja mieltä siinnittäwä sille, joka näkee kansan elämän kansan työstä.
Emme ole esityksessämme koskeneet Tampereen wärjärityön sisällisiin kysymyksiin, nim. työntekijöihin s. o. kisälleihin ja oppipoikiin ja heidän oloihinsa. Mutta kun olemme aikoneet eri kerralla käsitellä kaikkien ammattien kisälli- ja oppipoika-oloja yhteisesti, emme ole tällä kerralla tahtoneet kajota siihen puoleen Tampereen elinkeinohistoriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti