Kirjaltaja 6 / 1903
Paperinkäytäntö, joka puuhiomojen keksinnöllä on noussut äärimmäisyyksiin asti, saattaa aivan hyvin pitää eri kansallisuuksien sivistyksen tai kulttuurin mittana. Eihän tätä tavaraa tarvita vain kirjojen, sanomalehtien, asiapaperien y. m. painamiseen, vaan tuhansiin muihinkin tarpeihin, huoneiden seinien päällystyksestä (tapeteista) alkaen kaikenlaatuisien kapineiden koristelemiseen ja yksinkertaisesta käärepaperista hienoon suklaa- tai sigarettikäärepaperiin. Vastaapa paperi menestyksellä monin paikoin liina- ja pumpulitavaroitakin, esim. mainittakoon paperikaulukset, kalvostimet, rinnat ja nuo päivä päivältä yhä enemmän suositut paperiservetit y. m.
Kirjojen ja sanomalehtien äärettömän halvat hinnat, joka varsinkin on suurien jokapäiväisien lehtien elinehto, riippuu tietysti paperin helppoudesta.
Tämän pienen esipuheen jälkeen koetamme allaolevassa piirtää lyhyen kuvauksen paperin historiasta sekä vanhemmasta ja uudemmasta valmistustavasta.
Harmaantunut, syvä muinaisuus ei tuntenut paperia semmoisena kun me sen käytämme. Tärkeitä tapauksia kirjoitettiin tai hakattiin kiveen. Kaivauksissa Ninivessä ja muissa ennen Kr. aikaa löytyvissä kaupungeissa on kuitenkin tavattu kokonaisia savitaulukirjastoja, jotka ovat olleet paperin sijassa, sisältäen historiaa, valtiollisia säädöksiä, määräyksiä y. m. Ilman näitä savitauluja olisi aika ennen Kr. jäänyt hyyin hämäräksi sekä nykyiselle sukupolvelle että tutkijoille.
Vanhin tunnettu paperi on egyptiläinen, joka valmistettiin papyruspensaasta. Tätä paperia ei mitenkään käy vertaaminennykyiseen, yhtävähän mitä ulkonäköön kuin kestävyyteen tulee. British museo jauseat muut europalaiset museot omaavat lukuisia papyruskäsikirjoituksia jotka ovat löydetyt muinaiskaivannoista Egyptissä sekä vuonna 79 j. Kr. hävinneissä Herculanumin ja Pompeijin kaupungeissa. Papyrusrullat valmistettiin ytimekkään papyruspensaan käsivarren paksuisen korren kudoksesta, liuskoihin leikattuna, joita puristettiin ristiin toistensa päälle.
Kahdeksannella vuosisadalla jälkeen Kr. esiintyi pumpulipaperi ja vasta v. 1270 alettiin Ranskassa valmistamaan paperia liinasta.
Suurin osa paperinkeksinnössä tulee kiinalaisille. Alussa kirjoittivat he bambu-laudoille, joka mahdollisesti saattoi vaikuttaa siihen että kirjoitus juoksi vasemmalta. Kolmannelta vuosisadalta ennen Kr. aina toiselle vuosisadalle jälkeen Kr. kirjoitettiin erityisesti valmistetulle silkkikankaalle. Vasta 105 j. Kr. keksittiin paperinvalmistus hampusta, lumpuista, vanhoista kalastajainverkoista ja puunparkista. Senaikuiset kirjoitukset eivät lumppupaperista mainitse mitään, paperiteollisuutta länsi Aasiaan, tuotettaissa, joten 13 vuosisadan paperilajit, jotka yhä vieläkin ovat käytännössä, ovat varmaan keksitty uudestaan ei Kiinassa vaan tällä kertaa Arabiassa. Arabialaisien lähteiden mukaan on professori
Karabacek todistanut, että Tharazjoen tappelun jälkeen, paperinvalmistuksen salaisuus kiinalaisten sotavankien kautta tuli ilmi Samarkandissa. Siten saattaa v. 751 pitää ajankohtana, jolloin tämä tärkeä keksintö tuli länsi Aasiassa tunnetuksi. Lisäksi ovat tutkimukset
osoittaneet että paperinvalmistus sitten levisi islamia tunnustaviin maihin, joilta vihdoin kristitty Europa sai tämän alkuaan kiinalaisen keksinnön.
Niinkuin äsken mainitsimme valmistettiin ensimäinen paperi papyruspensaan ytimekkäästä kudoksesta, joka liuskoissa puserrettiin ristiin toistensa päälle, ja vielä tänään valmistetaan paperi kaikenlaatuisten kasvien langoista.
Jatk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti