Käsiteollisuus 12 / 1911
(J. M. V.)
Kieltämätön tosiasia on että värillä naisten pukimissa on paljon suurempi merkitys kuin miesten vaatetuksessa. Kun eri naiset ovat "vereltään" tai muulta olemukseltaan erilaisia (tummia, vaaleita j. n. e. ), niin ei aina yhdelle sovi se väri mikä toista on näyttänyt mitä paraiten puettavan. Tässä asiassa siis sietää neuvotella. Suotavinta olisi, että kukin oppisi itse huomaamaan, mikä hänelle sopii. Alussa on syytä värituntemukselleen varman ystävättären kanssa neuvotella. Tässä vähän osviittaa:
Älkää valitko pukujenne värejä yksistään päivänvalossa, sillä onhan pukunne aijottu keinotekoistakin valaistusta varten. Olkoonpa pukukankaidenne värit päivänvalossa kuinka kauniit ja kirkkaat tahansa, niin muuttavat ne vivahdustaan tulenvalossa. Sinipunerva näyttää usein keinotekoisessa valaistuksessa harmaalta, vihreä ja sininen vaihtavat sangen usein väriä j. n. e. Mutta pimeässä ei myöskään koskaan pidä väreistä päättää. Koetelkaa värejä hyvin valaistussa huoneessa ja katsokaa tarkoin, että kankaan väri soveltuu ihonne ja hiustenne väriin. Sillä tavalla pääsette vaarasta, että puku, jonka tarkoitus on teitä pukea, sen sijaan teitä rumentaa. Valkea ja musta pukee melkein kaikkia; vaaleansininen väri soveltuu vaaleanverisille henkilöille, terrakotta, punainen ja ruskea ovat tummaihoisten värejä; niille joiden tukka on punertava, soveltuu vaaleanvihreä paraiten. Näiden värien välillä on suuri joukko eri vivahduksia, joiden suhteen on oltava erittäin varovainen. Erittäinkin on, niinkuin yllä viitattiin, katsottava kuinka ne vaikuttavat sellaisessa valaistuksessa, jota varten ne on aiottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti