Meidän lippumme.

Pyrkijä 14-15, 12.9.1910

Viime talvena saimme oman lipun, kauniin, paljon puhuvan.

Tietysti on meillä ennenkin lippu ollut, sini-valkoinen viiri opiston katolla liehumassa. Mutta sen jälkeen kuin Suomen vaakunan punainen ja keltainen väri keksittiin, on maamme lippukysymyksessä syntynyt ylen ikävä sekaannus. On niitä, jotka ovat ruvenneet sini-valkoista väriä karsain katselemaan, ikäänkuin maan lipussa välttämättömästi tarvitsisi olla vaakunan värit, ja sen tähden suosimaan puna-keitaista väriä, puhumattakaan niistä, joita keltainen (ruotsalainen) väri erityisesti miellyttää. Eikä mitään sovintoa ole syntynyt, vaikka samaan aikaan pyrkii maahamme niitä, jotka eivät näytä kärsivän kumpaakaan väriä. Mutta nyt me olemme saaneet oman lipun. Ja minä luulen, että se kansanopiston lippuna saapi suvaittuna ja rauhassa katollamme liehua sen alla tehtävän valistustyön tunnuksena.

Minkälainen on sitten meidän lippumme?

Minusta on aina tuntunut siltä, että lipun, varsinkin tunnuksena olevan lipun, tulisi kertoa muutakin, kuin väreillään ilmaista maan luontoa ja kansan luonnetta. Sitä kai yksistään ovat tarkoittaneet puhua meidän sinivalkoiset värimme, ellemme ota lukuun sitä, että sinivalkoinen väri on vain osa punasini-valkolipusta, Venäjän lipusta, niinkuin Suomikin on osa Venäjän valtakunnasta. Mutta meidän maamme on osa myös Pohjoismaista. Niihinhän katsotaan kuuluviksi Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi. Tuhannen vuoden historialliset olot ovat nämä valoisan kesäyön maat juuri Posjoismaiksi tehneet. Niillä on ollut paljon yhteisiä kohtaloja, varsinkin n. s. ristiretkistä aikain, mutta jo niitä aikoja ennenkin. Ja kristinopin omistaminen on näihin maihin kuhunkin tuonut kansallisen yhteyden tunteen. Senpä vuoksi muodostaa niiden lippukin ristin; Ruotsilla on sinisellä pohjalla keltainen risti, Norjalla punaisella pohjalla sininen risti, Tanskalla punaisella pohjalla valkoinen risti ja Suomella - niin, eikö Suomellakin tulisi olla ristilippu? Meidän maamme on paljon muilta Pohjoismailta saanut, niin entisinä kuin nykyisinäkin aikoina. Niinpä on nimenomaan kansanopistoaate kotoisin Tanskasta. Sen tähden soveltuukin kansanopistolle, jota valistuslaitosta kristillinen ja kansallinen henki elähyttää, ristilippu tunnukseksi.

Meidän lippumme on siis ristilippu. Siinä on sinisellä pohjalla valkoinen risti. Ja tällainen lippu on sekä kaunis että puhuva.

Tulkoon sinivalkoinen ristilippu maamme kansanopistojen lipuksi! "Niin puhdas kuin lumi talvella on", olkoon myös kristillinen ja kansallinen henki Suomen kansanopistoissa! Luulisin myöskin että tällainen lippu soveltuu tunnukseksi kaikkialle, missä meillä vapaaehtoista valistustyötä tehdään, niinkuin esim. nuorison seuroille ja liitoille.

Sini-valkoisen ristilipun suojassa ja sen aatteiden alla tehdään meillä valistustyötä nousevan nuorison kohottamiseksi. Hämeen kansanopistossa Sääksmäellä elokuussa 1910.

Rufus Saikku.