Pellervo 7 / 1906
Millä tawalla pellawalangat saadaan parhaiten walkaistuksi?
- Wastaus. Ennen wanhaan ei käytetty nyt muodissa olewia walkaisemiskeinoja, joita nykyään sangen runsaasti kaupitellaan, mutta jotka warmasti yhtä paljon tuottawat wahinkoa kuin auttawat, ne kun nim. tekewät langan ja kankaan heikoksi, hauraaksi.
Ei, 50-60 wuotta sitten, kun allekirjoittanut nuorena tyttönä oli ahkerassa maalaispapin perheessä mukana liinalankoja walkaistessa, tapahtui tämä tuulen, auringon ja ilman awulla. Se oli kyllä uurasta, kärsiwällisyyttä kysywää ja werkkaista työtä, mutta silloinpa olikin ihmisillä enemmän aikaa kuin nykyään.
Karkea liinalanka walkaistaan siten, että wyyhdit ensiksi pannaan likoon muutamaksi wuorokaudeksi. Ne kierretään sitten kuiwiksi ja pannaan pataan, minkä pohjalla on kerros männynoksia ja tämän kerroksen päällä taas paksu kerros koiwun tuhkaa. Kun yksi wyyhtikerros on saatu kattilaan, lewitetään sen päälle uusi kerros tuhkaa ja niin pannaan wuorotellen kerroksittain lankaa ja tuhkaa, kunnes pata on täysi. Sitten kaadetaan pataan wettä niin paljon, että wesi peittää langat. Tämän jälkeen saa padan sisältö kiehua muutaman tunnin, jopa kokonaisen päiwänkin. Kun lanka nostetaan padasta, on se asetettawa pyykkijakulle ja poukutettawa hywin, ennenkuin se huuhdotaan wedessä, minkä mieluimmin tulee olla pehmeätä (ei kowaa kaiwowettä). Sitten saa se taasen olla jonkun aikaa liossa. Tämän jälkeen tehdään jonkun werran miedompi lipeäliuwos, mikä kiehuwan kuumana kaadetaan langalle, joka silloin mieluimmin on pidettäwä pesupunkassa, mistä lipeän silloin tällöin woi juoksuttaa ulos. Joka kerralla kun lipeää on juoksutettu pesupunkassa, on uutta lipeää kaadettawa. Kun lanka on uudestaan poukutettu ja huuhdottu ennenmainitulla tawalla, pannaan se riippumaan auringonpaisteeseen, ja on tähän käytettäwä kahta tankoa, joiden wälille wyyhdit pingoitetaan. Tällöin owat langat hywin puhdistettawat, jotta ne tulewat kauttaaltaan tasaisesti walkaistuiksi; tämä puhdisteleminen on aina wähän wäliä uudistettawa. Kun langat owat kyllin kauwan riippuneet, liuotetaan ne jälleen kiehuwassa lipeässä ja saawat taasen muutaman päiwän riippua ulkoilmassa. Tätä menettelyä woi jatkaa yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes lanka on kylliksi walkoista. Mieluimmin tapahtukoon walkaiseminen kewätauringossa; keskikesän aikaan ei se onnistu kyllin hywin; walkaiseminen hangen aikana taas tekee langan heikoksi.
Hywin hieno pellawalanka (nenäliinkankaasen y. m. s.) on warottawa joutumasta tuhan yhteyteen; se on siitä syystä pantawa kankaan wäliin.
Wanha papinrouwa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti